Juoni: Lukuvuoden pääjuoneen liittyvä roolipeli, joka sijoittuu ensimmäiseen hyökkäyspäivään. Pimeyden velho hyökkää avustajansa avulla Cerfeurin tupaan. [suunnitteluketju]
Ajankohta: 29.12. klo 19
Mukana: London Morel, Jill Bauer, Ahanu Levesque, Damian Beckett sekä Reichard Lesauvage (+ kaikki muut halukkaat jatko-opiskelijat)
Pelijärjestys: Vapaa, eli jokainen kirjoittaa peliviestinsä aina kun haluaa ja ehtii (tällöin peli ei jää junnaamaan paikalleen)
Tervetuloa mukaan peliin!
Jatko-opiskelija London Morel juoksi hengästyneenä kohti Cerfeurin tupaa. Hän lausui tunnussanan tupaa vartioivalle taululle ja oven auettua hyppäsi sisälle tupaan läimäyttäen oven perässään kiinni. Hänen kasvoillaan oli kauhunsekainen ilme, jollaista ei ollut tämän pojan kasvoilla aikaisemmin näkynyt. Muut tuvassa olijat katsoivat kummastuneena poikaa, joka yritti tasata hengitystään kaksinkerroin taipuneena. Hän ei ollut ikinä elämässään juossut näin kovaa, eikä pelännyt näin paljoa.
"Mitä siellä on oikein tapahtunut, kerro jo!", eräs jatko-opiskelijatyttö kysyi pelokkaana kyynelet valuen poskillaan.
Koulurakennuksessa oli hetki sitten kuulunut taikuudella voimistettu rehtorin ääni, joka oli julistanut koulun hätätilaan. Rehtori oli käskenyt jokaisen oppilaan ja jatko-opiskelijan pysyä tuvassaan, ja tuvasta poistuminen oli ankarasti kielletty ennen virallista lupaa. Henkilökunnan jäseniä käskettiin siirtymään koulun aulatilaan varovaisuutta noudattaen. Tämän kuullessaan London oli välittömästi poistunut tuvasta ja mennyt ottamaan selvää, mitä oli tapahtunut. Hän oli ehtinyt aulaan vievien portaiden luokse, kun oli nähnyt joukon mustiin kaapuihin pukeutuneita velhoja. Nuo velhot rikkoivat paikkoja ja langettivat kirouksia jokaiseen näkemäänsä koulun asukkaaseen. Poika oli nähnyt jopa yhden oppilaan makaavan maassa tajuttomana, mutta hän oli itse päässyt karkuun.
"Se - on - tapahtunut", London sai sanotuksi raskaan hengityksensä lomasta, "Koululle - on - hyökätty".
Poika asteli makaamaan yhteen oleskeluhuoneen nojatuoleista ja tunnusteli kädellään paidan takaa jyskyttävää sydäntä. Hän kuuli sivukorvallaan jatko-opiskelijoiden kysymyksiä, muttei pystynyt vielä vastaamaan niihin. Eihän poika edes tiennyt, mistä velhot olivat tulleet, miksi he käyttäytyivät tuolla tavalla tai keitä he edes olivat.
"Musta tuntuu, että ne tulee pian tänne", London totesi.
Jatko-opiskelijoiden tupaan syntyi paniikki. Osa alkoi kiljua, osa poistui juosten makuusaleihin ja osa piiloutui nojatuolien taakse ja sohvien alle. London istui nojatuolissaan ja katsoi toisten reaktioita. Nyt ei kannattaisi alkaa panikoida liikaa, sillä se ei auttaisi mitään. Tärkeintä olisi pysyä rauhallisena ja miettiä, kuinka toimia. Sitä paitsi tupaahan vartioi suojausloitsuilla varustettu taulu, jonka ohi pääsi vain oilkean tunnussanan lausuttua. Se varmasti pitäisi hyökkääjät poissa - eikö niin?

