Léonce Poirier

[Léonce Cyrille Poirier]

Kokonimi: Léonce Cyrille Poirier
Kutsumanimi: Léonce Poirier
Lempinimet: Léo

Verisääty: Puoliverinen
Syntymäpäivä ja -aika: 15.8.2012, kello 16.07
Syntymäpaikka: Basel, Sveitsi
Asuinpaikka: Geneve, Sveitsi

Kielitaito: Saksa (äidinkieli), ranska (äidinkieli), englanti
Harrastukset: Viulunsoitto, poliittinen toiminta, kiipeily, lentäminen

Sauvakäsi: Vasen
Taikasauva: 11 tuumaa päärynäpuuta, ytimenä auguurin kyynel

Ulkonäkö
Léonce omaa pituutta 152 senttimetriä ja hänen kehonsa on hieman hontelon puoleinen, mutta hän kantaa sen ryhdikkäästi. Koulussa Léonce pukeutuu pääasiassa koulupukuun, oli sitten koulu- tai vapaapäivä. Hänen pyrkii pitämään asunsa siistinä ja rypyttömänä sekä rusettinsa ojennuksessa (ja hän tosiaan käyttää yleensä koulupuvun kanssa rusettia, eikä solmiota). Koulun loma-aikoina hänen asunsa vaihtelevat asteikolla maman miellyttämisestä liikkumiseen soveltuvaan.

Hiukset Léolla ovat jotakuinkin olkapäitä hipova vaaleanruskea, jotakuinkin hallitsematon kiharapehko. Tämän kiharapehkon alla on soikeahkot, hivenen lapsenpyöreyttä omaavat kasvot. Nenä on hivenen turhan suuri, huulet melko ohuet ja kasvot täynnä pisamia. Silmät hänellä ovat lumoavan tummansiniset.


Luonne
Kun Léoncen ensikertaa tapaa, kohtaa todennäköisesti tämän tarkkaan varjellun ulkokuoren, jonka hän on rakentanut ympärilleen, jotta täyttäisi päässään luomansa kuvitelmat maman odotuksista häntä kohtaan. Hyvin hillitty liikkeissään ja harjoitellun kohtelias hymy kasvoillaan. Hänellä on kohtalaisen hyvä tietotaso ikäisekseen ja kykyä keskustella myös aiheista, joista ei tiedä yhtään mitään tavalla, joka saa vastapuolen vakuuttumaan tämän siitä jotain tietävän.

Léonce välittää koulumenestyksestä ja pyrkii parhaaseensa arvosanoissa. Panostaa opintoihinsa toivoen, että saisi sillä maman hyväksynnän. Hänet voikin säännöllisesti löytää kirjastosta etsimässä lisätietoa milloin mistäkin aiheesta.

Kun Léonce on yksinään tai sellaisten henkilöiden seurassa, joihin todella luottaa, päästää hän irti tuosta hillitystä roolista, jota yleensä esittää, paljastean todellisen itsensä. Sen itsensä, joka rakastaa rajojen koettelua, vauhtia ja korkeita paikkoja. Esimerkiksi oman tupansa jäsenten kanssa Léonce todennäköisesti tulee paljon helpommin näyttämään tödellisen itsensä, kun taas serdaiglejen sekä puhdasveristen opiskelijatoverien seurassa paljon todennäköisemmin näyttäytyy vain suojakuori, sillä mielessään Léonce yhdistää nämä mamaan ja näin omaa ennakko-oletuksia näiden odotuksista.

Korkeat paikat tuovat Léoncelle turvallisuuden tunnetta, eikä ole kovinkaan poikkeuksellista, että hänet löytää aamulla vaatekaapin päältä tai muualta mahollisimman korkealta pinnalta nukkumasta, jos hän on yöllä herännyt yhteen painajaisistaan. Tämä näkyy myös jopa siinä, kuinka tuo istuu mieluummin pöydän kuin tuolin päällä, jos tilanne vain mahdollistaa tämän valinnan.

Perhe
Florent Poirier (1995-2017), isä.
Regula Falk (1996, os. Hase), äiti. Työskentelee kansainvälisen velholiiton sveitsin jaostossa.
Niklaus Falk (1984), isäpuoli. Työskentelee Sveitsin taikaministeriön maahisyhteyksien virastossa.
Rudolf Falk (2004), velipuoli. Opiskelee belgialaisessa taikayliopistossa kasvatustieteitä ja psykologiaa.
Silvan Falk (2022), puoliveli. Maman uusi silmäterä ja kultapoika.

Menneisyys
Léonce syntyi vanhempiensa teinirakkauden tuloksena, mamansa (puhdasverisen) suvun häpeäksi, eikä maman suku ole tähän mennessä myöskään tuon sukulaisuutta tunnustaneet. Olihan lapsen isä kumminkin vain kurjan tavanomainen puoliverinen kurjan tavanomaisesta puoliverisestä suvusta. Aivan sama, vaikka tuo olikin ikäluokkansa parhaimistoa akateemisella tasolla ja povattiin menestystä elämässä - päätyi tuo kumminkin melkein parantajaksi valmistumaan. Kesällä 2014 Léoncen vanhemmat avioituivat maman vanhempien suureksi ikäväksi. Elämänsä ensimmäiset viisi vuotta Léonce sai kokea, mitä on olla onnellinen ja rakastettu. Elämänsä ensimmäiset viisi vuotta hän oli molemmille vanhemmilleen silmäterä. Asiat kumminkin muuttuivat, kun isä epäonnisesti menehtyi vain paria päivää ennen lapsensa viidettä syntymäpäivää. Léoncen isän kuolema sai maman katkeroitumaan ja omien vanhempiensa kuunteleminen sai hänet suuntaamaan kaikki rakastamansa miehen kuolemasta seuranneet tunteet lapseensa, antaen rakkauden muuttua vihamielisyydeksi tuon läsnäoloa kohden. Rakastamansa miehen menetettyään mamasta ei myöskään ollut enää vastustamaan vanhempiaan, jotka järjestivät hänet “kunnialliseen” avioliittoon (joka heille tarkoitti puhdasverisyyttä) 12 vuotta vanhemman miehen kanssa, ennen kuin edellisen kuolemasta oli vuottakaan.

Isäpuoli olisi helposti voinut suhtautua Léonceen samaan tapaan kuin tämän oma suku, mutta näin ei tapahtunut. Niklaus Falk kohteli nuorta lapsipuoltaan kuin omaansa, pyrki lieventämään vaimonsa suhtautumista tähän - ja tämän selän takana tarjosi lapselle mahdollisuuden toteuttaa itseään sekä pitää yllä suhdetta biologisen isänsä kautta tulevan sukunsa kanssa. Huolimatta maman vuoroin vihamielisestä ja välinpitämättömästä asenteesta Léoncea kohtaan, lapsen rakkaus mamaansa kohtaan ei ole heikennyt ja tuo on tehnyt ja tekee yhä kaikkensa, jotta mama olisi häneen tyytyväinen ja voisi jälleen rakastaa häntä.