Ilta hämärtyy puutarhassa

[Gigi Leandre]

Daphne kuulosti vaikuttuneelta Gigin kertomuksesta kasvihuoneista, muttei ollut uskoa lajien määrää.

"Totta se on", Gigi vakuutti. "Tai, en ole itse niitä koskaan laskenut, mutta kasvihuoneita on useita ja Châteaun historiikissa kerrotaan lajeja olevan sen 6000." Gigi muisti kyllä ensimmäisen kerran, kun oli itse astunut sisään Châteaun kasvihuoneisiin. Niiden koko, kasvien paljous ja ilman täyttäneet hajut ja tuoksut olivat olleet uskomattomia.

Daphne päätti kysyä myös huonetovereiltaan, josko saisi tuoda kasveja makuusaliin. Sitten hän alkoi kertomaan omista kasveistaan. Laventelia, liljoja, mansikoita, kultaköynnös, minttua, murattia ja kalla... Gigistä oli aina kiinnostavaa kuulla toisten puutarhojen sisällöstä, siitä saattoi myös saada hyviä ideoita omaan kokoelmaansa. Nytkin hän laittoi korvan taa, että mansikoita tosiaan voisi olla todella hauska kasvattaa makuusalissa, saisi pientä välipalaakin palkinnoksi marjojen kypsyttyä.

"Ihana kysymys! Mutta vaikeaa valita... Tykkään niin monista asioista kasveissa. Auringonkukassa on niin värikkäät ja näyttävät kukat, auringonkukkapellot ovat upeita. Mutta toisaalta myös hyväntuoksuiset tai käytännölliset kasvit ovat ihania, niin kuin minttu ja basilika. Mikä sun lemppari on?"

Daphne käveli puutarhassa kohti pöytää, ja Gigi mukaili tämän reittiä. Varmaankin noita oli aiemmin illalla viettänyt aikaa täällä.

"Miten sun alkuilta muuten sujui? Joko oot ehtinyt tutustumaan sun uusiin tupalaisiin?" Gigi kysyi ja kurkisti samalla pöydän alle.

[Daphne Villard]

"Wau", Daphne oli oikeasti vaikuttunut kasvien määrästä. Kasvihuoneet olivat kyllä isot, mutta ei hän arvannut että ne kätkivät sisäänsä niin paljon kasveja. Sehän oli kuin jossain entisaikojen palatsissa konsanaan! Toisaalta, olihan linna ihan yhtä massiivinen kuin joku palatsi. "Pitää lukea se historiikki joskus." Daphne ei ollut sitä lukenut. Ehkä se kuitenkin kannatti lukea, kun kerran sisälsi tuollaisenkin mielenkiintoisen tiedon. Nyt kasvihuoneet kuitenkin houkuttelivat paljon enemmän kuin historiikin lukeminen. Niihin kasvihuoneisiin oli ehdottomasti päästävä tutustumaan mahdollisimman pian. Jos ei olisi ollut juhlia, hän olisi yrittänyt onneaan vaikka heti!

"Auringonkukat on kyllä tosi nättejä", Daphne nyökytteli Gigin vastatessa kysymykseen. Tuon maku taisi olla aikalailla erilainen kuin hänellä, sillä hän piti enemmän vaatimattomammista kasveista. Tai no, ei ainakaan niin massiivisista. Paitsi ruusut nyt olivat joskus suorastaan valtavia, mutta eivät ne nyt auringonkukkien mittoihin ylttäneet, ellei niitä taikakonstein vähän avitettu.
"Oma suosikkini on kielo", hän kertoi hymyillen. "Ne ovat niin kauniita ja tuoksu on ihana. Käytän melkein aina kielon tuoksuista hajuvettä. Pidän muutenkin enemmän tuollaisista luonnon kasveista. Kukkaniityistä ja metsien kukista." Hän olisi voinut viettää vaikka koko päivän jossain niityllä kukkien keskellä. Se olisi ollut ihan mahtavaa.

Daphne pääsi pöydän luokse ja alkoi katsella ympärilleen siltä varalta, että koru löytyisi. Gigin kysymyksen kuultuaan hän tunsi poskiaan hieman kuumottavan ja tajusi oitis punastuneensa, ainakin vähän. Eikä hän nyt sentään miltään tomaatilta näyttänyt. Ei hän kuitenkaan voinut sille mitään.
"Alkuilta oli tosi mukava", Daphne sanoi silmät kirkkaina. "Tutustuin yhteen kivaan poikaan. Tiedätkö Gaëtan Archambaultin? Kävin hänen kanssaan syömässä täällä ja siksi ajattelin että se koru voisi olla täällä." Oikeasti Daphne olisi halunnut kysyä tiesikö Gigi seurusteliko Gaëtan vai ei. Hän ei kuitenkaan kehdannut.
"Entä miten sinun iltasi on sujunut? Oletko päässyt tanssimaan ja tutustumaan muihin uusiin oppilaisiin?" Daphne kysyi. "On varmaan ollut kiva nähdä taas kavereita loman jälkeen."

[Gigi Leandre]

Daphne oli selvästi vaikuttunut kasvien määrästä ja Gigi ei voinut olla hymyilemättä tuntien pientä ylpeyttä koulunsa puolesta.

"Ei sen lukemisella mikään kiire ole, se on aika paksu ja pölyinen opus. En minäkään sitä ole kokonaan lukenut, vain kiinnostavat osat, kasvihuoneita ja tilusten taikaeläinkantoja koskevat kohdat, sekä tietenkin kaikki jännät tapahtumat ja skandaalit Châteaun historiassa", Gigi tunnusti. Ei häntä kiinnostanut lukea joka ikisen huispausottelun voittajasta tai siitä, missä järjestyksessä linnan rakennustyöt tai eri siipien remontit oli tehty.

Daphne kertoi pitävänsä eniten kieloista. Ne olivat kyllä kauniita ja siroja kukkia. Gigi vain itse oli mieltyneempi iloisen ja räiskyvänvärisiin kukkiin. Daphne oli kyllä aiemmin maininnut, ettei ollut kasvattanut kieloja itse, koska ne viihtyivät paremmin metsässä, harmi, toivottavasti hänen kotinsa lähellä sitten kasvoi kieloja, joita hän pääsi ihailemaan. Ei Gigikään auringonkukkia itse kasvattanut, mutta parin kilometrin päässä hänen kotoaan oli suuri auringonkukkapelto, jota hän saattoi mennä katselemaan.

Daphne näytti punastuvan hieman Gigin kysymyksestä. Olikohan alkuiltana tapahtunut jotain jännää?

"Alkuilta oli tosi mukava. Tutustuin yhteen kivaan poikaan. Tiedätkö Gaëtan Archambaultin?" Daphne kertoi. Ilmeisesti hän oli käynyt pojan kanssa syömässä puutarhassa.

"Kiva kuulla", Gigi vastasi. "En tunne häntä mitenkään hyvin, mutta eikös hän ole Pouffsoufflen etsijä? Hän taitaa olla vähän mua vanhempi, joten ei meillä ole yhteisiä tunteja tai mitään, mutta vaikuttaa kyllä ihan mukavalta tyypiltä." Gigin olisi ehkä pitänyt tajuta vastakysymyksen olevan tulossa, mutta mukavan kasveista jutustelun jälkeen muistutus hänen omasta illastaan oli kuin nyrkki vatsaan. "No, ei mun illassa ole ollut kehumista", hän totesi. Äskeisen keskustelun aikana kerätty iloisuus katosi hieman äänestä. "Mun paras ystävä ei taida enää oikein pitää musta, sitä mä oon tässä synkistellytkin." Hän otti kasvoilleen hieman anteeksipyytävän hymyn, olihan Daphne löytänyt hänet alunperin juuri huonoimmalla hetkellä.

[Daphne Villard]

Historiikki tosiaan kuulosti siltä, ettei sen kanssa kannattanut pitää kiirettä. Pölyinen ja paksu kirja kuulosti joltain ihan muulta kuin helpolta ja nopealta luettavalta. Se kai oli viisainta lainata pian, jos aikoi ehtiä lukea sen joskus loppuun ilman, että tarvitsi pitää kiirettä. Sisällöltään se ehkä olikin mielenkiintoinen, jos siellä puhuttiin kasvihuoneista ja jännittävistä tapahtumista. Skandaalit eivät ehkä kiinnostaneet ihan niin paljon, tai ainakaan Daphne ei kehdannut myöntää sitä. Varmaan siellä kuitenkin oli myös sitä kaikkea tylsää pajatusta vuosiluvuista, entisistä opettajista ja muusta sellaisesta.

"Joo, niin hän sanoi olevansa", Daphne kertoi Gigin varmistaessa oliko Gaëtan Pouffsoufflen etsijä. Onneksi Gigi ei kuitenkaan udellut enempää, joten Daphne sai äkkiä itsensä koottua ja poskien kuumotus alkoi vähitellen hälvetä. Olisi aika noloa, jos hän punastuisi joka kerta, kun oli puhe Gaëtanista. Nyt piti kyllä vähän yrittää skarpata, koska etsijänä Gaëtanilla riitti ihan takuulla ihailijoita. Ihme, jos ei tuo seurustellut.

"Olen pahoillani", Daphne sanoi Gigin todetessa, ettei ilta ollut kehumisen arvoinen. Kuulosti pahalta, jos välit parhaan ystävän kanssa olivat menneet. Se selitti ainakin sen, miksi Gigi oli vaikuttanut alakuloiselta. Sellainen ei varmasti saanut juhlatuulelle.
"Ehkä saatte vielä välinne kuntoon?" hän sanoi varovasti. Hän ei tiennyt mitä oli tapahtunut Gigin ja tämän ystävän välillä, eikä se hänelle kuulunut, joten hän ei kysynyt. "Jos kaipaat kuuntelevaa korvaa, niin voin yrittää olla avuksi", Daphne tarjoutui. Neuvoja hän ei varmaan osaisi antaa, kun ei hänellä ollut kokemusta vastaavasta.

"Hetkinen!" Daphne huudahti. Hän oli nähnyt jotain kimaltavaa ruohikossa ja kyykistyi katsomaan. Se oli kuin olikin hänen rannekorunsa. "Katso mitä löysin", hän näytti korua iloisesti virnistäen.

[Gigi Leandre]

Daphne vahvisti Gigin oletuksen Gaëtanista. Tai, ei se niinkään oletus ollut, vaikka Gigi olikin sen saanut siltä kuulostamaan. Häntä itseään ei erityisesti kiinnostanut huispaus, mutta hän oli saanut kyllä kuulla Lyanelta aina pilkuntarkat tilitykset joka ikisestä pelistä pelaajineen. Gaëtan oli erityisen tuttu nimi, koska ennen Leoa tuloa kuvioihin Lyane oli jauhanut Pouffsoufflepojasta muutaman kuukauden ajan. Se oli kuitenkin vielä aikaa ennen kuin Gigi ja Lyane olivat oikeasti alkaneet puhumaan pojille, joista pitivät, joten tuskin Gaëtan oli mitään edes huomannut.

Gigin kerrottua iltansa kulusta Daphne vaikutti olevan aidosti pahoillaan hänen puolestaan. "Ehkä saatte vielä välinne kuntoon? Jos kaipaat kuuntelevaa korvaa, niin voin yrittää olla avuksi", Daphne tarjoutui.

"No, toivotaan", Gigi vastasi. "En tiedä haluanko erityisemmin puhua siitä, mutta kiitos tarjouksesta." Daphne vaikutti kyllä todella mukavalta, mutta jos hän kertoisi tälle uudelle tuttavalle koko tarinan, mistä sen tietää jos hän asettuisikin Lyanen puolelle. Moni muukin oli tehnyt niin. Turha levitellä sitä juttua yhtään enempää.

Äkkiä Daphne kiljahtikin ilahtuneena ja noukki nurmikolta kadonneen rannekorunsa.

"Jes hienoa", Gigi sanoi hymyillen Daphnelle takaisin. Olihan se kiva, että noita oli löytänyt etsimänsä, mutta osittain Gigi olisi toivonut, että etsintä olisi kestänyt vielä tovin. Hän oli kuitenkin lupautunut nimenomaan korun etsintään seuraksi, ja Daphne varmaankin palaisi nyt takaisin saliin Gaëtanin luokse.

"Jos joskus haluat jutella vaikka kasveista, niin olisi kiva", Gigi ehdotti. Daphne vaikutti mukavalta, eikä Gigi halunnut, että tälle jäisi hänen aikaisemmasta kieltäytymisestään kuva, ettei hän haluaisi enää jutella mistään. "Tai jos päädyt ottamaan palstan kasvihuoneesta, niin voitaisiin ehkä joskus hoitaa yhdessä palstoja."

[Daphne Villard]

Daphne nyökkäsi. Ei hän ollut oikeastaan edes uskonut, että Gigi alkaisi jutella hänelle asioistaan, eiväthän he kunnolla edes tunteneet. Ei hänkään välttämättä olisi puhunut vieraille, jos olisi ollut jotain, mikä suretti. Sentään Gigi ei vaikuttanut loukkaantuvan ehdotuksesta. Se olisi tuntunut ikävältä. Daphne vilkaisi Gigiä ja mietti, mitä oikein oli saattanut tapahtua, että välit parhaaseen ystävään olivat menneet. Mitkä asiat saattoivat olla sellaisia? Ehkä he olivat olleet ihastuneita samaan tyyppiin tai jotain? No, ehkä se selviäisi joskus tai sitten ei, riippuen kuinka koululla juoruttiin omista ja muiden asioista.

Puhdistettuaan ruohot pois korustaan, Daphne tarkasteli sitä hieman ja totesi lukon löystyneen. Nopea taikasauvan heilautus riitti saamaan sen entiselleen ja pian hän sai korun jälleen ranteeseensa. Ehkä se nyt pysyisi siinä, eikä katoaisi enää. Olisi ollut harmi hukata se, sillä hän oli saanut korusetin lahjaksi. Gigi ehdotti kasveista juttelemista, joten Daphne kiinnitti taas huomionsa tuohon.

"Se tosiaan olisi kiva", hän sanoi hymyillen lämpimästi. "Juttelu ja palstojen hoitaminen, molemmat. Oli mukava tutustua." Daphne alkoi tosiaan tehdä lähtöä. Hän halusi mennä katsomaan, jos ehkä pääsisi vielä tanssimaan Gaëtanin kanssa. Tai edes juttelemaan. Tai vaikka vain katsomaan, kun tuo näytti niin hyvältä juhlavaatteissaan...
"Toivottavasti iltasi vielä muuttuu paremmaksi", Daphne toivoi sitä, ihan oikeasti. "Minä taidan nyt kuitenkin lähteä takaisin tanssisaliin."

[Gigi Leandre]

Daphne vaikutti onneksi ymmärtävän, ettei Gigiä huvittanut puhua, ainakaan vielä. Tai ainakaan hän ei näyttänyt pahastuvan.

Daphne puhdisti korunsa ja laittoi sen takaisin ranteeseensa. Gigin iloksi noita kuulosti siltä, että haluaisi ehkä vielä tavata uudelleen. Gigi hymyili. Ehkä tästä lukukaudesta ei tulisikaan ihan täysi katastrofi.

"Toivottavasti iltasi vielä muuttuu paremmaksi", Daphne sanoi, ja kertoi lähtevänsä takaisin tanssisaliin.

"Oli kiva tutustua", Gigi vastasi. Hän oli arvellutkin, että Daphne lähtisi omille teilleen, mutta silti se teki Gigin hieman haikeaksi. Vaikka hän oli vasta tavannut Daphnen, heidän juttelunsa oli mukavin keskustelu pitkään aikaan, ellei Gigin veljeä laskettu. "Pidä hauska loppuilta, toivottavasti nähdään taas. Tai, on meillä varmaan jotain yhteisiä tuntejakin niin ainakin siellä." Gigi meinasi mainita vielä jotain Gaëtanista, mutta hillitsi itsensä, pieni kiusoittelu oli yleensä hänen tyyliään, mutta turha riskeerata uutta tuttavuutta, jos tällä olisikin hieman erilainen huumorintaju.

Gigi heilautti vielä kättään Daphnelle, jonka hän odotti lähtevän takaisin kohti linnaa, ja lähti itse kävelemään syvemmälle puutarhaan. Puutarhan perältä pääsi livahtamaan pihamaalle ruusupensaiden välistä, ja Gigillä oli ajatuksena käydä katsastamassa vielä joitakin lempipaikkojaan, vaikka käydä vilkaisemassa, oliko taikaeläinaitauksessa mitään otuksia, ja mennä sitten rauhassa järven rantaan katsomaan loppuillan ilotulitus. Mikään ei loppujen lopuksi nostanut tytön mielialaa niin kuin luonto.

// Tää oli mun vika viesti tähän peliin, kiitos peliseurasta! :)

[Daphne Villard]

Daphne hymyili aurinkoisesti Gigin sanoessa, että oli kiva tutustua. Hän tunsi ihan samoin. Gigi vaikutti mukavalta. Jos oikein hyvin kävi, niin ehkä heistä voisi ennen pitkää tulla kavereita. Sellaisia hänellä kun ei vielä tässä uudessa koulussa ollut. Veljillä oli omat kaverinsa ja harrastuksensa, joten ei hän voinut turvautua aina heidän seuraansa. Gaëtanillakin varmasti riitti kavereita ja tekemistä. Kavereita ei oikein voinut olla liikaa.

"Niin oli", hän sanoi ajatuksensa lyhyesti ääneen. "Emmeköhän me vielä näe. Toivottavasti muutenkin kuin vain tunneilla." Daphne ainakin aikoi pitää kiinni siitä ideasta, että he voisivat joskus hoitaa kasveja yhdessä. Siitä tulisi varmasti hauskaa.

"Seuraavaan kertaan!" Daphne huikkasi vielä, ennen kuin lähti kävelemään takaisin linnan sisäänkäyntiä kohti. Hän aikoi suunnata takaisin tanssisaliin. Hyvällä tuurilla hän ehtisi vielä tanssia ennen kuin ilta päättyisi. Mutta jos ei ehtisi, niin ainakin hänellä oli siihen mennessä ollut ihana ilta.

//Kiitos itsellesi! Peli on nyt päättynyt//