Kevään ensimerkit

[Declan Garrick]

Osallistujat: Nicolas Cartier (Cerfeur) ja Heather O’Hara (Serpentard) (+puskajusseilija Declan Garrick (Cerfeur) ja sen holtiton susipentu Banrion)
Pelipäivä: 6.3.2021
Ingame: Sama pv? ^
Peliaika: 19:23-22:48 (reilut 3 tuntii (paitsi Declu vaa kevyenä taustapiruna n. 2h))
Juoni: Piha vetää porukkaa puoleensa ja more spesific Her vetää tietämättäkää Niciä puoleensa. Kaksikko kohtaa pitkästä aikaa kahestaan ja Declu eksyy paikalle puskajusseilemaan ja salakuuntelemaan. Banrionkin tekee oman ilmestymisensä lopussa.
Muuta: Laulua, kukkasia, lunta, uinumista ja susihukkia.


[19:23] <@Nicolas_Cartier> * Nicolas Cartier haukoitteli oikein leveästi, venytteli ja totesi, ettei kannattanut enää hakata päätä seinään. Olihan hän jo yrittänyt opiskella pidemmän aikaa, joten ei ihme, että väsytti *
[19:24] <@Nicolas_Cartier> * ehkä pieni happihyppely auttaisi? Ainakin saisi eristäytyä kirjaston tungoksesta. Ihan kuin kevään tullen porukkaa olisi koko ajan alkanut kertyä kirjastoon enemmän ja enemmän. Kaipa loppukokeet alkoivat kuumottaa useampien niskaan *
[19:26] <@Nicolas_Cartier> * Nic napautti nopeasti sauvaansa, jolloin tavarat lensivät reppuun ja pian hänellä oli myös ulkoviittansa. Niin poika sitten suuntasi kohti Chateaun ulko-ovia *
[19:28] <@Nicolas_Cartier> * Askelmat sujuivat automaattisesti, vaikka koulu joskus oli vaikuttanut suurelta ja sekavalta, oli Nic nykyisin täysin tottunut käytäviin. Ainakin niihin tavanomaisiin, maanalla hän yhäkin vältteli muuta kuin matkaa keittiön ja tupahuoneen mukaan. Onneksi sentään liemiluokkakin oli siirretty pois sieltä, kumma sokkelo *
[19:29] <Heather> *Heather oli kyllä opiskellut aiemmin päivällä, mutta iltapäivän hän oli ajatellut käyttää hauskemmin. Ulkona ei tähän aikaan vuodesta liikkunut ketään aktiivisesti, joten hän voisi toteuttaa luovaa osaamistaan kaikessa rauhassa*
[19:30] <Heather> *oli löytänyt ensimmäisen sulaneen kohdan ja oli kyykistyneenä vihertävän läikän vieressä, laulaen hiljaa iiriksi jotain*
[19:30] <@Nicolas_Cartier> * Eteishallin ovet avautuivat kulkijalleen ja virkistävä talvi-ilma pujahti linnan sisään. Nic yritti sujahtaa nopeasti ulos, ettei sisätilan lämpö karannut harakoille *
[19:31] <@Nicolas_Cartier> * vaikka tuskin siitä oikeasti tarvitsi murehtia, kun koulu kerta toimi jokseenkin ehtymättömällä taikuudella *
[19:32] <Heather> *päällä Herillä oli siistit farkut ja paksu tummanvihreä villapaita, sekä koulupuvun talviviitta. Lapaset oli tytön taskussa, pipo jossain... ja huivi oli heitetty sentään kaulanympärille*
[19:32] <@Nicolas_Cartier> * hetken poika seisoi ovien edessä miettien, mihin kävellä, kunnes lähti oikealle. Samapa tuo, eipä tässä mitään päämäärää ollut, kun tarkoitus oli vain liikkua hieman *
[19:33] <Heather> *laulaa keskittyneenä, tällä kertaa ei kuulosta siltä että manaisi jotain vaikka ääni voi omalla tavalla nostattaa niskavilloja. Mutta se ei enteile pahaa*
[19:33] <@Nicolas_Cartier> * eipä hän oikeasti kovinkaan nopeasti liikkunut, ei siitä mitään tavoitteellista hyötyä olisi, kuhan pääsi pois linnan seinien sisältä *
[19:35] <Heather> *oli saanut maapläntin jo vähän enemmän sulaan ympäriltä, yrittäen herätellä kevättä*
[19:36] <Heather> *on selkeästi vähän syrjemmässä, mutta ei kovin kaukana*
[19:36] <@Nicolas_Cartier> * nykyisin linnan seinät tuntuivat yhä useammin ahdistavilta. Tupahuoneella hän tuskin oleili, ellei sitten mennyt heti sänkyyn. Niin monet ihmiset vain saivat Nicin olon ikäväksi. Kaikki koulussa vain muistutti ihmisistä ja etenkin yhdestä ihmisestä *
[19:38] <Heather> *saa laulun loppuun, katsoen maata josta versoo jokin*
[19:38] <Heather> *vetäen syvään henkeä ja aloittaa alusta, sulkien muun maailman pois ympäriltä ja keskittyen vain kukan kasvattamiseen*
[19:38] <@Nicolas_Cartier> * Hän yritti ajatella lunta, katsella valkoista puiden pinnalla ja harmaansinertävää taivaalla, mutta ajatukset olivat jo löytäneet lempiaiheensa ja niinpä ne halusivat taas sukeltaa siihen... Heather. Vaikka Nic oli yrittänyt olla ajattelemmatta tai tuntematta mitään, hän siltikään ei saanut unohdettua *
[19:40] <Heather> *käyttää enemmän energiaa lauluun, siihen että saisi sen toimimaan*
[19:41] <Heather> *näkemättä, tai kuulematta ympärillään mitään muuta*
[19:41] <@Nicolas_Cartier> * jos nyt edes halusi unohtaa... tarkemmin ajatellen, ei, ei halunnut. Mutta olisi silti mielellään sukeltanut kuukausia taaksepäin... olisi pitänyt sanoa niin paljon enemmän. Olisi pitänyt tehdä niin paljon enemmän. Nyt sekin oli myöhäistä. Oli luullut, että pian... oli antanut aikaa ja tilaa ja lopulta oli... liian kaukana?*
[19:43] <Heather> *katsoo kun kukka alkaa kehittään vartta, ilahtuen ja jatkaen laulua, into vaan ruokkii asiaa enemmän, nostattaen toisen varren viereen*
[19:46] <@Nicolas_Cartier> * Liekö ääni, jota poika ei kuullut, vai sittenkin ajatukset kutsuneet, mutta Nic päätyi lähemmäs Heatheria. Ei hän tuota aluksi keskittymiseltään huomannut, kulki vaan maahan katsellen päätänsä selvittäen, kunnes alkoi kuulla äänen laulavan ja nosti katseensa sen suuntaan *
[19:49] <Heather> *saa varsille pienet nuput, kasvattaen samalla ympärille lehtiä*
[19:49] <@Nicolas_Cartier> * Heather. Tuo synnytti yhäkin omituisen tunnesekamelskan kehossa, jota tietoisuus yritti parhaansa mukaan ymmärtää. Mutta tällä kertaa olo tuntui iloisemmalta, innokkaammalta, kuin joku olisi hommannut lampun risukasaan *
[19:50] <Heather> *tarvisit tulitikkua sinne risukasaan...*
[19:50] <@Nicolas_Cartier> * Nic katseli hiljaa, yrittäen kuulla enemmän hän astui lähemmäs. Oliko tuo kasvi? Kasvi keskellä talvea? Sillekö Her lauloi? *
[19:51] <Heather> *kuulostaa itseltään, mutta ei kuitenkaan. Yrittää houkutella nuppuja avautuun*
[19:53] <Heather> *ei tajua Nicin olevan lähellä, haluten vain saada ne nuput avautuun*
[19:55] <@Nicolas_Cartier> * Oli jo sen verran lähellä, että näki kasvin tarkemmin. Katsoi sen kasvavan, heräävän talvihorroksestaan ja silmissä tuikahti lapsenomainen innostus. Lauluko sen kasvatti? Tavanomaisesti olisi kurtistanut kulmiaan, mutta nyt olo tuntui kevyemmältä
[19:55] <@Nicolas_Cartier> * ihan vahingossa päästi kummastuksen ja ihastuksen sekaisen henkäyksen *
[19:55] <Declan_Garrick> *Declankin oli yllättävää kyllä ollut opiskelemassa, tosin omassa huoneessaan. Nyt hänen tarkoituksensa oli mennä ulos tavanomaiselle reissulleen katsomaan Banrionia metsään. Mutta ulkona olikin ruuhkaa. Hetken käveltyä pojan korvat nappasivat tutunkuuloista laulua, mutta ennenkuin sen suuntaa pystyi kunnolla määrittämään, osui näkökenttään toinenkin tuttu hahmo: Nicolas*
[19:56] <Heather> *sulkee silmänsä ja keskittyy, ajatellen kukan avautumista ja jatkaen laulua. Ja nuppu lähtikin avautumaan*
[19:56] <Heather> *saa nyt olla kyllä tulppaani, kun en muuta kukkaa keksi xD*
[19:58] <Declan_Garrick> Sen sijaan, että Declan olisi tehnyt omaa olemassaoloaan tiedostetuksi, jäi hän ensin kauemmas Nicin taakse seisomaan ja alkoi kävellä hiljaisesti kauempaa kiertoreittiä pitkin kohteeseensa. Hän ei halunnut tulla huomatuksi, eikä uskonutkaan niin tapahtuvan. Eniten häntä kuitenkin hämmästytti se, että täällä tosiaan oli tähän aikaan porukkaa*
[20:00] <Declan_Garrick> *Hän myöskin hetken pohti koko tätä tilannetta.. Mitäköhän tuosta saattoi kehkeytyä jos nuo kaksi päätyisivät törmäämään toisiinsa..? Toisaalta se ei ollut hänen asiansa. Mutta ehkä hän pysyttelisi kuuloetäisyydellä ihan varmuuden vuoksi kunhan vain löysi tarpeeksi suojaisan paikan sellaiseen toimintaan*
[20:03] <@Nicolas_Cartier> * Nic kuunteli laulun loppuun saakka, tuijotti ihmeissään tulppaania, joka vähät välitti talven pakkasista ja kukoisti keskellä lumikinoksia. Hän ei omassa onnikuplassaan edes hoksannut puhkaisevansa toisen yksityisyyttä, kuten olisi normaalisti tehnyt * vau... miten sä teit sen?
[20:04] <Heather> *Nic onnistui tosiaan hienosti puhkaisemaan kuplan, lopettaen kuin seinään*
[20:04] <Heather> *kääntää katseensa tuohon vähän säikähtäneenä* ...kauanko sä olet ollut siinä?
[20:04] <Heather> *on ihan tarkoituksella pitänyt taitoaan salassa*
[20:07] <@Nicolas_Cartier> * säpsähtää toisen säikähtämistä ja räpyttää silmiään. Kurtistaa sitten kulmiaan kysymykselle * öö... Hetken? Sä... sä osaat laulaa kukkasia maasta?! Kauanko sä oot sitä osannut tehdä? * keskittyy taas mielestään olennaisempaan ja katsoo hämmentyneenä Heristä tulppaaniin ja takaisin. Siinä se oli. Oikeasti *
[20:08] <Heather> ...Kunhan harjoittelen *pieni puna hiipii kasvoille*
[20:08] <Heather> Eikä tämä ole kovin... erikoista
[20:08] <Heather> Sauvaa heilauttamalla olisit tehnyt saman *toteaa*
[20:10] <@Nicolas_Cartier> * näyttää varmaan suuammollaan pallokalalta. Pudistaa sitten päätään * kuka vaan osaa heiluttaa sauvaa, mut... en oo koskaan kuullut kenenkään taikovan laulamalla
[20:10] <@Nicolas_Cartier> * taikovan tosiaankin. Saman saattoi tehdä sauvalla. Mitä muuta tuo osasi? Oliko tuo aina osannut laulaa taikoja? *
[20:10] <Declan_Garrick> *Declan oli jo lähempänä metsää. Pienen pieni tuulenvire kulki kaksikon suunnasta tännepäin. Hänen ei tarvinnut olla liian lähellä, eikä näköetäisyydellä kuullakseen. Ihmisenä se ei tietenkään onnistuisi, mutta ehkä hän pyörisi sutena tässä lähistöllä.*
[20:11] <Heather> *vilkaisee ympärilleen, miettien näkikö joku muu*
[20:11] <Heather> ...Suuhusi lentää kohta kärpäsiä *huomauttaa*
[20:12] <Heather> Enkä mä ole tätä kauan tehnyt
[20:12] <Declan_Garrick> *Paikka oli syrjäisempi, varjoisa ja jo puskia ja tiheikköä oli kyllikseen. Olisi turvallista muuntautua ja niin hän tekikin. Ihmisen muoto vaihtui silmänräpäyksessä mustanpuhuvaksi sudeksi, ja nyt se asettui puskan alle makuulle, korvat viritettyinä tuulen suuntaan*
[20:15] <@Nicolas_Cartier> * Nic katsoi kun Her katsoi ympärilleen. Oliko täällä joku? Luol? Hän katsoi itsekin, muttei nähnyt ketään. Hm. Hän räpytti silmiään Herin sanoille ja sulki suunsa. Oliko se edes ollut auki? *
[20:17] <@Nicolas_Cartier> miten sä teit sen? * hän toisti aiemman kysymyksen *
[20:17] <Heather> En mä tiedä? *katsoo Niciä*
[20:17] <Heather> Lauloin ja kanavoin taian siihen lauluun
[20:18] <Heather> Itseasiassa tuo on vain yksi vanha kevätlaulu mitä mummi ja ukki ovat laulaneet
[20:19] <@Nicolas_Cartier> sukulaulu * mutisee mietteliäästi ja kurtistaa taas kulmiaan. Katsoi Heriä kuin tuo olisi salaisuuksia pullottava aarrearkku * osaako muutkin sun suvussa siis laulaa... taikoja?
[20:22] <Heather> Mmh... Täti osaa. Kuulemma. Ja ukki. Mutta lähinnä ne on sellaisia tarinoita ollut *nousee seisomaan ja katsoo Niciä*
[20:22] <@Nicolas_Cartier> * vai että kanavoida taikuutta lauluun. Toki taikasauvan kautta saattoi kanavoida, tai talismaanin, mutta ne olivat esineitä... laulu taas? Laulu oli jotain abstraktia, tuotos itsessään. Miten tuotos saattoi olla kanava? Eikö laulu vastaisi enemmänkin sanoja? Mutta sukulaulu, jos joku oli tehnyt laulusta loitsun... pitkän sellaisen... mutta miten se sitten kanavoi... *
[20:26] <@Nicolas_Cartier> * ei tiennyt mitä vastata. Taikuutta veressä... * vau * sanoi ja kuulosti samalla ihmettelevältä * varmaan... aika ainutlaatuinen kokemus
[20:27] <Heather> En ole kovin hyvä siinä *huomauttaa. Vielä. Harjoittelu oli kesken*
[20:27] <Heather> *toivottavasti Nic ei tajuais niitä paiseita. Muistaisko tuo ne*
[20:27] <@Nicolas_Cartier> * Vai osasi Heather laulaa taikuutta... kaikkea kanssa. Syyttävä ääni kolkutti kuitenkin: Miksei tuo ollut kertonut koskaan? *
[20:27] <Heather> *toivottavasti ei*
[20:28] <Heather> Mut... Onhan tämä... erilaista
[20:28] <@Nicolas_Cartier> * Kurtisti kulmiaan taas * oothan sä laulanut ennenkin, mut ei se... oo aiheuttanut taikavaikutuksia?
[20:28] <@Nicolas_Cartier> * oli kuullut tuon laulavan. Useamman kerran *
[20:30] <Heather> Mmh... Se tunne on erilainen
[20:30] <Heather> Tai en osaa selittää sitä. Ja laulussa pitää olla ajatus
[20:30] <Heather> Parhaiten olen onnistunut noilla iirinkielisillä
[20:31] <@Nicolas_Cartier> * keskittyi niin omiin ajatuksiinsa, että sivuutti tuon puheet... Oli kuullut Herin laulua. Toki tuo oli laulanut englanniksi ja ranskaksi... oliko kuullut tuon laulavan koskaan iiriksi? Paitsi nyt? * * Kallisti päätään Herille. Ajatus...*
[20:32] <Heather> *katsoo Niciä, miettien kuinka paljon tuo reppana hämmentyi*
[20:35] <Heather> *ei ollut ajateltu mainostaa tätä taitoaan*
[20:35] <Heather> *tai ainakaan tehdä sitä jonkun nähden, tosin siitähän saisi hyvän taidon talent-kisaan*
[20:35] <@Nicolas_Cartier> yksi selittämätön muisto kyllä kiiri mielessä. Muisti olleensa soittamassa, muisti äänen, muisti kumman tunteen ja sen jälkeiset paiseet... paiseet, jotka olivat ilmestyneet. Oli ajatellut, että London teki ne, mutta London oli vaikuttanut kumman yllättyneeltä, kun näki arvet. Eikä London ollut siellä, mutta arvaa kuka oli? Ilme siirtyi synkemmäksi ja pudisti päätään kuin karkottaakseen sen. *
[20:36] <Heather> *älä muista enempää, kiitos*
[20:36] <@Nicolas_Cartier> * Ei voinut ajatella sellaista. Ei sellaista tapahtunut. Ei Her ikinä satuttaisi Niciä. Ei *
[20:36] <Heather> *en osaa laulaa sua horrokseen*
[20:36] <Heather> *kai...*
[20:37] <Heather> *voisin kokeilla, joskus kun et vaan tajua sitä*
[20:41] <Declan_Garrick> *Declan oli pienen tuulenvireen mukana saanut jonkinlaista tajua, mitä tapahtui jonkun matkaa kauempana. Hän oli ollut täysin paikallaan ja hiljaa, antanut asioiden kantautua hänen korviinsa sitä mukaan mitä tuuli niitä hänelle kuljetti. Kaikkea hän ei tietenkään kuullut eikä saanut selvää, mutta muutama tuttu juttu, josta oli Heatheriltä kuullut saivat tämän kiinnittämään asioihin enemmän huomiota*
[20:44] <Declan_Garrick> *"Ja tein kerran Nicille paiseita..." niin Heather oli sanonut hänelle ei-kauaa aikaa sitten. Declan oli kyseenalaistanut asiaa jo silloin, mutta tyttö oli väittänyt niiden johtuneen laulusta. Kai se oli tosiaan uskottava. Mutta mikä oli häkellyttävämpää oli se, ettei Nic.. muistanut? Ehkä koko Heatherin ja Nicin välinen soppa oli ollut isompi ja pahempi kuin hän oli koskaan kuvitellutkaan*
[20:45] <Heather> *noniin ja sinä jos tunget nokkasi tähän niin laulan sut sudeksi loppuelämäksi*
[20:45] <Heather> *...osaisinkohan*
[20:45] <@Nicolas_Cartier> * katseli Heriä ja jokin äskeisessä ajatuksessa, oli se totta tai ei, sai olon hermostuneeksi. Liikahti hieman paikallaan. Tuli yhtäkkiä hyvin tietoiseksi siitä, että oli Herin kanssa kahdestaan. Oli itse tullut tuon luo. Vaikka oli aikonut päästä yli, niinkuin Herkin oli tehnyt valitsessaan jotain parempaa... *
[20:45] <Heather> ...Mikä tuo ilme on? *katsoo Niciä vähän varautuneena*
[20:45] <Heather> *tuo näytti siltä, että olisi saamassa paskahalvauksen siihen paikkaan*
[20:49] <@Nicolas_Cartier> Mm... * mutisi. Ei tehnyt mieli enää kysyä aiheesta enempää. Joskus oli parempi olla tietämättä. Tiedä häntä mistä senkin oli oppinut * luulin vaan muistaneeni jotain... mut ei se varmaan mitään ollut * mutisi nopeasti. Oli viimeksi ollut syyttävä, kuin olisi tiennyt, mutta se päättyi vain ja ainoastaan huonosti. Parempi olla ajattelematta asiaa *
[20:49] <@Nicolas_Cartier> Tuota... sori, mä öhm... keskeytin sun... kukkien kasvatukset * änkytti taas hieman vaivaantuneena. Miksi ei ollut valinnut vasempaa. Samapa tuo... ja puppua! *
[20:51] <Heather> Joo ei mitään... Pitää kai ensi kerralla etsiä joku enemmän piilossa oleva paikka *toteaa ja katsoo Niciä*
[20:51] <Heather> *pelkäskö tuo?*
[20:52] <Declan_Garrick> *Yhä enemmän Declan alkoi tuntea olonsa ristiriitaiseksi ja vääräksi. Eivät nämä asiat oikeastaan kuuluneet hänelle. Kai hän oli kuitenkin ollut vain utelias, vaikka oli ainakin alkuun uskotellut itselleen, että oli lähettyvillä vain varmuuden vuoksi jos jotain tapahtuisi. *
[20:52] <Declan_Garrick> * Toisaalta niin asia kuitenkin oli, olipa hän utelias tai ei. Ja Heather oli alkanut muistuttaa häntä yhäkin enemmän hänen pikkusisarestaan Aidenista. Kai sitä väkisinkin jollainen suojeluvietti oli hänelle kehittynyt tyttöä kohtaan. *
[20:53] <Declan_Garrick> *Ja nyt kun poika oli hetken miettinyt asiaa, tämä päätyi siihen lopputulokseen, että lähtisi pois sinne minne hänen oli alunperinkin tarkoitus mennä. Mutta heti katseen käännettyään, tuon nenään tulvi ihmisten tuoksua. Tuolla kauempana oli joku professori, siitä hän oli varma. Hän ei voinut liikkua pois piilopaikastaan vaikka olisi halunnut..*
[20:54] <Declan_Garrick> *Karman laki iski aina yhtä armottoman kovaa..*
[20:54] <Heather> ...Arvostaisin muuten, jos et kailottaisi tästä kenellekään
[20:59] <@Nicolas_Cartier> * miksi Her piilotteli taitojaan? Nicin teki mieli lohkaista jotain, että luuli tuossa olevan enemmän gryffiä, mutta sanat nieltiin ennen kuin ne pääsivät livahtamaan esille. Nic nyökkäsi. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta hän oli liian lojaali, kiltti ja kunnollinen pettämään luottamusta. Vaikka jokin siinäkin kaihersi, entä jos Her ei ollut luottanut aiemmin kertoakseen? *
[21:00] <@Nicolas_Cartier> En tietenkään. * Mitä jos Her häpesi kykyään? Mitä jos tuo siksi jätti kertomatta? *
[21:00] <Heather> *tai sitten muut tajuaisivat mun olevan uhka?*
[21:01] <Heather> Hyvä *hymyilee varovasti ja katsoo tulppaaneja, jotka luultavammin paleltuisivat kohta*
[21:02] <@Nicolas_Cartier> toi ois kyl hieno ja harvinainen taito, et en ymmärrä, miksi piilotat sen * mutisi katsellen kukkasia *
[21:03] <@Nicolas_Cartier> Mut kaipa se on... sun oma asias * lisäsi, ettei kuulostaisi liian kyseenalaistavalta *
[21:03] <Heather> *katsoo Niciä* No, kaikki eivät suhtautuisi siihen välttämättä tuolla tavalla
[21:05] <Heather> Enkä halua yhtään enempää huomiota itseeni
[21:08] <Declan_Garrick> *Declanilla oli hetken aikaa ollut ahtaat paikat piilopuskassaan. Tuuli oli metsäänpäin myötäinen, minkä vuoksi oli hankalampaa arvioida, oliko siellä lähettyvillä ihmisiä. Nyt poika kuitenkin oli varmistellut asiaa ja oli todella varma siitä, että reitti oli selvä. Niimpä hän lähti liukenemaan metsää ja siellä odotteleva Banrionia kohti*
[21:08] <@Nicolas_Cartier> * kohotti hieman kulmiaan kuin kysyen, miten sitten? Ääneen hän ei sitäkään sanonut. Hm... huomiota... Nic katseli nyt Heriä ja mietti, että olikohan tuo saanut liikaakin huomiota. Chateau oli tarpeeksi pieni paikka, jotta juorut saattoivat liikkua oppilaiden kesken. Ja Nic itse oli aiheuttanut opettajien "erityskohtelut" ja tarkkaavuuden ... *
[21:09] <@Nicolas_Cartier> * ... oppimisvaikeuspuheillaan. Ja sitten Herin perhe... Nic tuskin myönsi itselleen, mutta Herin isä herätti hänessä varovaisuutta. Kaipa siinä oli tarpeeksi huomiota yhdelle ihmiselle *
[21:11] <Heather> *Oliko Nic aina näin hiljaa?*
[21:11] <Heather> *tuon hiljaisuus oli raastavaa, melkein teki mieli kurkistaa mitä tuon päässä pyöri*
[21:11] <Heather> *okei, se olisi törkeää*
[21:12] <@Nicolas_Cartier> mm... kuhan et piilota sun vahvuuksia iteltäski samal * mutisi *
[21:13] <Heather> Mitä sanoit? *katsoo Niciä*
[21:18] <@Nicolas_Cartier> * häkeltyi kysymyksestä hieman ja siirtyi taas änkytysmoodiin. Siinäpä malliesimerkki ihmisestä, joka ei halunnut huomiota * mm... siis... tota meinasin vaan, et... et vaikka piilottasit sun taitos muilt, ni hyvä tietää ite omat vahvuutensa... ettei... ettei kiellä sitä osaamista * hieroi niskaansa ja katseli kukkaa. Miksi kaikki äänen sanottu kuulosti niin typerältä? *
[21:18] <Heather> *katsoo Niciä pitkään* En mä kiellä tätä. Pikemminkin haluan tässä paremmaksi, mutta en halua että muut tietää siitä.
[21:20] <@Nicolas_Cartier> * miksei vain sanonut "ei mitään"? Olisi päässyt helpommalla * njoo...
[21:20] <Heather> *niin olisit*
[21:20] <Declan_Garrick> *Declan oli päässyt metsään ongelmitta ja tuttu, toisen suden ominaistuoksu leijaili ilmassa. Hieman poika joutui raottamaan suutaan, maistaakseen ilmaa. Banrion oli selkeästi odotellut tässä lähistöllä, mutta sitä ei näkynyt missään, vaikka hajujälki olikin yllättävän vahva.. Outoa..*
[21:22] <Heather> *jää katsomaan Niciä hiljaisena, olisi voinut itse jatkaa vielä harjoittelua, mutta fengshuit oli nyt kyllä vähän häiriintyneet*
[21:22] <Heather> *voiskohan tuo olla koe-eläin*
[21:26] <Heather> *jos testaisi vain yhtä kehtolaulua...*
[21:28] <Banrion> *Jo aikuisen mittoihin kasvanut sudenpentu oli odottanut metsän laitamilla kärsivällisenä. Lähestynyt ja jonkin matkan päähän paikoilleen jäänyt tuttu haju sai kuitenkin pennun huomion kiinnitettyä itseensä. Declan oli kieltänyt lähtemästä metsästä pois, mutta ei pojan haju kaukanakaan ollut.*
[21:30] <Banrion> * Siispä innokas pentu lähti varoen seuraamaan tuota tuttua tuoksua ja pian tuulenvire sekoitti siihen toistakin tuttua vivahdetta. Häntä heilui innostuksesta, kun susi tassutteli eteenpäin, keho kuitenkin pienestä varauksesta matalalla*
[21:30] <@Nicolas_Cartier> * Nic katseli kukkaa ja mietti, että mitä sanoisi. Taikuuden laulaminen ei oikein sopinut taikuuden käsitykseen ja olisi halunnut kysyä siitä joltakin tarkemmin. Ehkä pitäisi käydä kirjastossa *
[21:30] <Heather> *ties mistä druideista polveudun <3*
[21:30] <Heather> ...Saanko kokeilla yhtä juttua suhun?
[21:30] <Heather> Se ei satu ollenkaan
[21:30] <Heather> *kai*
[21:31] <@Nicolas_Cartier> * kukka parka... mahtoikohan se haluta kasvaa? Tosin kai se oli kasvanut juuri halusta? Tosin oliko silläkään halua, se oli kasvi... *
[21:32] <@Nicolas_Cartier> * kurtisti kulmiaan Herin sanoille * kokeilla... mitä? * ei satu? Pitikö huolehtia, että se sattuisi? *
[21:33] <@Nicolas_Cartier> Kai... joo? * sanoi epävarmasti, vaikka eipä osannut kieltäytyäkään. Ehkä joskus pitäisi oppia sekin, ettei käy pahasti *
[21:34] <Heather> Mä haluan vaan tietää... että toimiiko yks kehtolaulu
[21:35] <Heather> Joten, korkeintaan torkahdat
[21:36] <@Nicolas_Cartier> okeii...? * kurtisti hieman kulmiaan, eikä ollut ihan varma oliko tämä ongelmallista. Kumma kyllä, hän edelleen luotti Heriin. Olisiko pitänyt olla luottamatta? * kokeile
[21:37] <Banrion> * Pentu oli nyt pusikossa, jossa Declanin haju oli voimakkain. Kun ympärillä ei muuten ollut muita ihmisiä, sutta alkoi yhä enemmän kiinnostaa uusi kielletty maaperä ja tuo lähti varoen kulkemaan eteenpäin, mukaillen tuttua hajujälkeä *
[21:37] <Heather> Sun varmaan kannattaa istua alas
[21:37] <Heather> *toteaa ja vetää syvään henkeä*
[21:38] <@Nicolas_Cartier> * nukkumista... pihalla. Ei kai hän nyt nukahtaisi ihan noin vain... ei se nyt unijuomaa ollut. Hän nukkui sitä paitsi nykyisin aika katkonaisesti... ajatukset poukkoilivat levottomasti, mutta Nic teki työtä käskettyä. Vaikka eipä lumessa paljoa paikkaa ollutkaan, joten hän istui tulppaanin viereen *
[21:39] <Heather> * https://www.youtube.com/watch?v=fHyf_VTusOA alkaa laulaan tätä, luultavammin tosin iirin kielellä*
[21:39] <Heather> *pehmeästi, kuin nukuttaen*
[21:39] <Banrion> *Banrion oli nyt jo vaarallisen lähellä Heatheria ja tuon sudelle ennestään outoa vierasta *
[21:40] <@Nicolas_Cartier> * laulamalla uneen? Vaikuttiko laulut oikeasti? Olihan Nic toki kuullut sen laulun kasvillekin... ja tuntenut olon ... iloiseksi... ja Her oli laulanut sillon Declanille... sekin oli tuntunut... hmm... haukotteli vähän. Oli toki haukotellut ennen pihalle tuloakin, ei se mitään merkinnyt... *
[21:42] <Banrion> *Korvat värähtelivät tutulle äänelle ja pennun askel alkoi.. horjumaan. Se säikäytti sutta jokseenkin ja hetken hoiperreltuaan se lysähti maahan. Ei nukahtanut (ainakaan vielä), sydän hakkasi liian lujaa siihen, mutta sen jäsenet eivät jaksaneet liikkua ja mieli rauhoittua -ainakin vähäsen *
[21:42] <@Nicolas_Cartier> * kallistaa päätään ja virnistää uneliaasti... ihan kuin tulla puiden joukossa olisi jokin? Njäh, silmät tekivät varmaan tepposia *
[21:42] <Heather> *jatkaa, tarkkaillen Niciä keskittyneenä*
[21:42] <Heather> *virnuiletko yleensä unissas?*
[21:44] <Heather> *katsoo ympärillen, toivoen ettei olisi muita sijaiskärsijöitä*
[21:44] <Heather> *ja tajuaa Banrionin läsnäolon*
[21:44] <Heather> *voi helvetti*
[21:45] <@Nicolas_Cartier> * räpytti silmiään ja ... hieroi niitä... * ihan kuin jokin ois kaatunut tuol * mutisi, mutta olo tuntui kevyeltä *
[21:46] <Heather> Shh... *vetää henkeä ja jatkaa laulamista, toivoen että saisi Nicin sopivaan horrostilaan ja suden muualle*
[21:46] <@Nicolas_Cartier> * kevyeltä... lumi oli kuin valtava pilvi, tyyny... *
[21:46] <Heather> *...paitsi hups*
[21:46] <Heather> *voisiko vain kadota paikalta?*
[21:46] <Declan_Garrick> * Tajunta alkoi virrata Declanin päähän nopeammin kuin hän oli edes tajunnut muuttuneensa takaisin ihmiseksi. 'Voi helevetti soikoon Banrion!' Oli tuon viimeinen ajatus kun poika jo juoksi kohti koulun pihamaata. Varovaisuus oli heitetty täysin ikkunasta ulos tässä vaiheessa. Nyt sai vain toivoa ettei kukaan nähnyt häntä tulevan metsästä*
[21:47] <@Nicolas_Cartier> * pää nuokahtaa hieman... *
[21:48] <Declan_Garrick> *Poika huohotti hieman päästessään lähelle aiempaa piiloaan. Nyt hän pysähtyi, vilkuili ympärilleen ja lähestyi tapahtumapaikkaa. Ja siellä se pentu oli.. Mutta miksi se makasi maassa?*
[21:48] <@Nicolas_Cartier> * voisi sulkea silmät... tuntuipa raskaalta. Mitä olikaan ajatellut? Oli nähnyt jotain? Olikohan se olennaista? Ei varmaan... *
[21:48] <Heather> *jatkaa laulamista, yrittäen keksiä suunnitelmia b ja c*
[21:49] <Heather> *susi ei kuulunut tosiaankaan suunnitelmaan A*
[21:49] <Declan_Garrick> *Declan meni lähemmäs, erään puun taakse piiloon. Puhalsi käsiinsä hieman lämpöä ja päästi kuuluvan vihellyksen aikeinaan kutsua pentu luokseen*
[21:50] <@Nicolas_Cartier> * kuuli yhäkin laulun ja siihen sekoittui jokin toinenkin ääni, mutta ei erottanut niitä toisistaan... jos menisi hieman makuulle... ihan vain hetkeksi *
[21:50] <Banrion> *Nyt sudenkin silmäluomi alkoi luppasta. Sen korvat värähtivät kun kuuluva vislaus kantautui laulun seasta. Se räväytti silmänsä auki ja käänsi päätään väkinäisesti äänen suuntaan*
[21:51] <Heather> *kuulee vislauksen itsekin, tuntien pientä helpotusta ja toivoo näkevänsä Declanin pian*
[21:51] <@Nicolas_Cartier> * päätyi makaamaan maassa... tuntui kumman, raukealta... ei jaksanut murehtia lunta, eikä muutakaan... *
[21:51] <Declan_Garrick> *Susi sai käännettyä päätään pojan suuntaan, muttei tullut hänen luokseen. Declan puristi hampaat tiukasti yhteen.. Ei muu auttanut *
[21:52] <Declan_Garrick> * Poika lähti kävelemään rauhallisesti kaksikkoa kohti, ei mennyt vieläkään liian lähelle, ei ennenkuin.. Eikun hetkinen. Laulu. Se oli se laulu*
[21:53] <@Nicolas_Cartier> * Nic alkoi olla jossain unen ja valveen rajamailla, askeltamassa... *
[21:53] <Heather> *huomaa lopulta Declanin, lopettamatta laulua, toivoen että tuo ei kuukahtaisi kohta. Mutta ei halunnut Nicin näkevän Banrionia*
[21:54] <Declan_Garrick> *Suunnitelmien muutos. Declan vislasi uudestaan, hieman hiljempaa tällä kertaa ja heilautti kättään nyt näköpiiriin ilmestyneelle tytölle, yritti viestiä tuolle ettei halunnut itse nukahtaa.*
[21:54] <Heather> *hiljentää lauluaan, niin että Nic kuulee kuitenkin*
[21:55] <@Nicolas_Cartier> * käpertyy sikiöasentoon ja oli aikeissa sanoa jotain, mutta sanat unohtuivat ja katosivat uneen... alkaa nukkua *
[21:55] <Declan_Garrick> *Kiireessä Declan ei kuitenkaan ollut huomionut asiaa tarpeeksi hyvin. Hänellä ei ollut mitään mikä saisi Banrionia hereille. Joku yrtti, pakko tässä oli olla joku yrtti..*
[21:56] <Heather> *katsoo Niciä*
[21:56] <Heather> *oho, tuo nukahti*
[21:56] <Heather> *jos nukut hetken, niin hoidan suden pois*
[21:57] <@Nicolas_Cartier> * zzz *
[21:57] <Heather> *katsoo Declania*
[21:58] <Declan_Garrick> *Declan oli liian kiireinen pohtimaan herätyskeinoja huomatakseen Heatherin katsetta alkuun. Mutta kun tuo katsahti sinne uudestaan huomasi hän tilanteen muuttuneen: nyt suden lisäksi myös Nic nukkui. Nyt Declan uskaltautui menemään jo suden luokse*
[22:01] <Declan_Garrick> *Ja siinä samassa kävellessään pojan päähän pälkähti: niimpä tietenkin! Hän kaivoi hupparinsa sisätaskusta eläimelle varmasti tarpeeksi voimakastuoksuisen yrttipussin. Se oli jäänyt hänen taskuu yrttitiedon tunnin jälkimainingeissa*
[21:59] <Heather> *kävelee lähemmäs Declania ja Banrionia*
[22:00] <Heather> ...Banrionhan on tullut vähän liian uhkarohkeaksi *huomauttaa hiljaa*
[22:01] <Declan_Garrick> *Ottaa pussin käteensä ja laittaa sitä varovasti nukkuvan suden nenän eteen. Huomaa vasta sitten Heatherin tulleen viereen. * Näin ei sais käydä..
[22:02] <@Nicolas_Cartier> * aatuutilullaa *
[22:03] <Declan_Garrick> *Poika oli stressaantunut. Hän vain yritti saada Banrionin hereille. Ja pikkuhiljaa pentu alkoi toeta tokkurastaan ja tuon häntä alkoi heilahdella laiskasti tutun ihmisen nähdessään*
[22:03] <Heather> No ei niin... *katsoo Declania*
[22:03] <Heather> Nic nukkuu ehkä hetken, enkä voi pitää häntä lumessa *huomauttaa*
[22:03] <Declan_Garrick> Sun laululle on näemmä tullu uusia ominaisuuksia.. *toteaa hiljaa ja hieman hermostuneen oloisena*
[22:04] <Declan_Garrick> Yritän saada tän tonne nii pian ku pystyn.. *Declan vastasi ja yritti alkaa maanittelemaan Banrionia enemmän hereille*
[22:05] <Heather> No kunhan kokeilin, en uskonut että tuo edes toimi
[22:05] <Heather> Tuo on yksi kehtolaulu mitä olen kuullut lapsena
[22:05] <Declan_Garrick> *Vilkaisee Heatherin suuntaan, ei osaa oikein itsekään päättää mitä mieltä oli koko asiasta. Tilanne stressasi liikaa*
[22:06] <Heather> *katsoo Declania ja irvistää*
[22:07] <Heather> En aio nukuttaa puolta koulua, jos sitä pelkäät
[22:07] <Heather> En vaan halua nyt, että Nic herää, ja näkee Banrionin
[22:07] <Declan_Garrick> *Katsahtaa uinuvan Nicin suuntaan, avaa ensin hieman suutaan kuin sanoakseen jotain, mutta päättääkin olla sitten hiljaa*
[22:09] <Declan_Garrick> Banrion.. *Declan sanahtaa pehmeästi, mutta äänessä oli myös käskevä, auktoriteettinen sävy.* Tule, mennään, kyllä sä jaksat, ihan vähän matkaa vain..
[22:10] <Heather> *katsoo sutta vähän varautuneesti, tosin luottaa Declanin taitoon käsitellä tuota*
[22:10] <Heather> *seisoo kuitenkin aika lähellä*
[22:11] <Declan_Garrick> *Kaikkien onneksi Banrion nousi nyt jaloilleen, vaikka hieman pentua horjuttikin. Declan otti eläimen kyljestä kiinni ja auttoi tuota tasapainoilemaan. Sitten poika lähti ohjaamaan tuota metsää kohden vilkuillen tarkasti ympärilleen muiden varalta. Aivan lopuksi tuo vielä katsahti Heatheriä* Kiitos ja anteeksi.
[22:12] <Heather> Ei mitään... Hoidan Nicin sisälle. *katsoo Declania*
[22:13] <Heather> Kerro sitten, jos tarvitsee tulla nukuttaan Banrion uudestaan *pieni virne*
[22:14] <Declan_Garrick> *Declan nyökkäsi ja hymähti vain pienesti tytön vitsille. Sitten ilme vakavoitui jälleen ja huomio kiinnittyi takaisin Banrioniin, jolle hän alkoi taas jutella hiljaa. Lähinnä kehuja ja kannustusta, jotta kävely lähtisi etenemään ripeämmin.*
[22:15] <Heather> *lähtee käveleen Niciä kohti, toivoen ettei raukka ole paleltunut*
[22:16] <@Nicolas_Cartier> * unessa Nic oli jonkin sisällä ja koputti sen pintaa, kunnes se väreili... sitten hän olikin ilmassa ja lensi... vaan eipä lentänytkään, tippui ja tippui... kunnes osui pilveen ja keinui siinä pöllämystyneenä *
[22:17] <@Nicolas_Cartier> * sukelsi sen sisään... kuin se olisi ollut vettä ja vettähän pilvet olivatkin *
[22:18] <Heather> *kävelee Nicin luo ja koskettaa tuota kevyesti olkapäästä* Nic... *sanoo hiljaa*
[22:18] <Heather> Pitäis herätä
[22:20] <@Nicolas_Cartier> * oli uimassa... Her oli siellä myös... olivat koulun pihalla ja Her sanoi jotain... Nic kääntyi tuota kohti, mutta kaikki ei ollut niin kuin piti. Hän kurtisti kulmiaan ja juuri kun hän oli avaamassa suutaan, uni katosi. Nic räpytti silmiään *
[22:20] <Heather> *hymyilee tuolle*
[22:20] <Heather> Pikatorkut?
[22:20] <Heather> *...tuo oli suloinen*
[22:21] <@Nicolas_Cartier> * hieroi hiuksiaan ja nousi istumaan *... mä... nukahdin... * pöllämystyneenä puhui itsestään selvyyksiä *
[22:22] <@Nicolas_Cartier> * katsoi ympärilleen ja lumeen. Ihan kuin joku olisi liikkunut metsässä kauemmas... Declan ja susi? Hullua... oli varmaan edelleen unessa *
[22:22] <@Nicolas_Cartier> * puoliunessa *
[22:22] <Heather> Joo, huomasin *pieni hymy*
[22:22] <Heather> *ilahtunut oikeasti siitä, että tämä toimi*
[22:23] <@Nicolas_Cartier> * Katsoi Heriä ja ilme oli poikkeuksellisen huoleton * vau...
[22:23] <@Nicolas_Cartier> * oliko Her vaihtanut paikkaa? Oliko tuo lähempänä? *
[22:24] <Heather> Hauska tietää, että se toimii
[22:24] <Heather> Ehkä meidätkin on vain lapsena laulettu uneen
[22:24] <Heather> Kirjaimellisesti
[22:24] <@Nicolas_Cartier> * puristaa käsillään lunta herätäkseen... ja naurahtaa hieman tuon sanoille * kaikenlaista...
[22:25] <@Nicolas_Cartier> * istuiko tosiaan lumisessa maassa? *
[22:26] <Heather> mmh... *katsoo tuota* Eikö sulla ole kylmä?
[22:28] <@Nicolas_Cartier> * Oliko kylmä? Vasta nyt tajusi ajatella sitä... ehkä oli vähän kylmä. Olikohan torkkunut maassa pitkäänkin? Eikai sentään, ei Her niin tekisi. Nousee varovasti ja huitoo lunta viitastaan * mm... onneksi on talviviitta. Taisi mennä hyvin peitosta * naurahtaa *
[22:30] <Heather> Hyvä tietää *naurahtaa hiljaa ja katsoo Niciä* Millainen olo?
[22:31] <@Nicolas_Cartier> * olo tuntui virkeämmältä kuin pitkään aikaan. Hassua * virkee... saako sut laulamaan joka ilta tuutulauluja? * naurahti vitsillä *
[22:31] <@Nicolas_Cartier> * ja tajusi sitten, ettei ehkä pitäisi sanoa niin *
[22:31] <Heather> Musta tuntuu, että muu tupa ei taitais arvostaa asiaa *naurahtaa*
[22:32] <@Nicolas_Cartier> mm, voi olla
[22:33] <Heather> *katsoo Niciä, purren huultaan ja vastustaa kiusausta tehdä tuolle... niin mitä? halata ehkä*
[22:34] <Heather> Ajattelin mennä sisälle...
[22:36] <@Nicolas_Cartier> * hymyilee hieman Herille, mutta katsoo sitten taas kukkaa * joo... sepä. Pitää varmaan vaihtaa lämpimämpää päälle * ei varmaan tehnyt hyvää makoilla maassa tällä säällä. Saisi vielä jonkun tulehduksen tai flunssan *
[22:37] <@Nicolas_Cartier> * seisoi hetken paikallaan, mutta otti askeleen sitten koulun suuntaan *
[22:38] <@Nicolas_Cartier> * olo oli vähän kuin puulla päähän lyödyllä, hyvällä tavalla. Saattoiko se tapahtua hyvällä tavalla? *
[22:38] <Heather> *ottaa itsekin suunnan koulua kohti*
[22:38] <Heather> *pari halkoa voisi tehdä sulle hyvää...*
[22:38] <Heather> *yrittää keskittyä siihen, ettei kävelisi Nicin iholle*
[22:38] <Heather> *ero oli ero, sille oli syy ja tämä oli ihan syvältä perseestä*
[22:39] <Heather> *pitäisi jatkaa tuon välttelyä, poissa silmistä, poissa mielestä*
[22:39] <@Nicolas_Cartier> * Ei ollut ihan varma, mitä tuntea. Jotenkin tämä sai olon hieman varovaiseksi, tai siis pitäisi saada... jos toinen saattoi noin vain laulaa ja Nic menetti itsekontrollinsa... unta, kasvua, onnea, paiseita? Mitä muuta? Oliko taikuudella rajoja? Kummasti Nicistä tuntui vähän samalta kuin veelan kanssa... ja kummasti hän ei osannut huolehtia siitä. Olo kun tuntui hyvältä? Eihän silloin ollut huolta? *
[22:41] <Heather> *no, ainakaan en tee sitä tahattomasti kuin se nimeltä mainitsematon eksäsi*
[22:42] <Heather> *oma olo oli hämmentynyt ja ristiriitainen*
[22:42] <Heather> *jos pääsee vaihtoon, niin vuosi muualla tekee kyllä enemmän kuin hyvää*
[22:44] <@Nicolas_Cartier> * ajatukset lähtivät taas rullaamaan, joten ei oikeastaan sanonut paljoakaan ja askeleet kulkivat koulun ovelle. Avasi sen tottumuksesta Herille *
[22:45] <Heather> *hymyilee tuolle kiitokseksi vanhasta tottumuksestaan, astuen sisälle linnaan*
[22:47] <Heather> Tuota... mä taidan mennä tupaan *katsoo Niciä vähän hämillään*
[22:47] <@Nicolas_Cartier> * astui itsekin sisälle ja hieraisi niskaansa. Aikoi suunnata suoraan tupahuoneelle * mun pitää varmaan mennä tuvalle * meinasi sanoa jotain äskeisestä, mutta koska lupasi olla puhumatta muille ja aulassa varmasti saattoi muitakin olla, ei sanonut mitään * nähdään taas
[22:48] <@Nicolas_Cartier> * heilautti kättään hyvästiksi ja katosi portaita alaspäin Cerfeurin tupahuonetta kohti *
[22:48] <Heather> *nyökkää vain ja heilauttaa kättään*
[22:48] <Heather> *lähtien nopeasti Serpujen tupaa kohti*

[Mila Molina]

Kiitos pelistä!

Heather O'Hara, Serpentard: 15p
Nicolas Cartier, Cerfeur: 15p
Declan Garrick, Cerfeur: 10p