[b]Mukana olevat hahmot:[/b] Luol Crunel, Ophelia Villard, Heather O'Hara (kaikki alumneja)
[b]Ajankohta:[/b] syyskuun alku 2024
[b]Tapahtumapaikka:[/b] Luolin ja Ophelian koti, Fontainebleau, Ranska
[b]Juoni:[/b] Heather tulee hakemaan Luolilta apua
[b]Muuta:[/b] -
[b]Varoitukset:[/b] -

[quote]Heather O'Hara, etsintäkuulutettu rikollinen

Heather lensi kotkana taivaalla, tiesi aiheuttavan aivan liikaa huomiota, mutta luotti myös ihmisten idiotismiin. Hänen piti päästä Luolin luo ennenkuin Remy ehtii lähteä hänen peräänsä, koska pidätetyksi hän ei haluaisi. Se hidastaisi liikaa ja tässä on hidasteltu jo muutenkin. Luol jakaa samat mielipiteet ja Heather luotti myös siihen, että tuo auttaisi kaiken.

Heillä oli Luolin kanssa side, Luol oli niitä harvoja joihin Heather luotti, tosin ei hän Luoliinkaan luottanut 100%. Mutta jos Heatherin olisi pitänyt valita joku piilottamaan ruumis kanssaan, se olis ollut Luol. Luol oli hänen mentorinsa ja innoittajansa, ilman Luolia hän ei olisi tässä pisteessä. Eikä olis opetellut kaikkea.

Joten, Heather laskeutui Opsun ja Luolin oven taakse ja soitti ovikelloa. Nyt olisi kiire ja jos Luolilla olisi jokin meditaatiohetki kesken, hän saisi luvan lopettaa sen. [/quote]

[quote]Ophelia Villard, alumni

Ophelia heilautti taikasauvaansa ja keittiöveitsi alkoi pilkkoa paprikoita siisteiksi suikaleiksi. Samalla hän huuhteli kurkkuja ja tomaatteja, jotka olivat seuraavana vuorossa. Pasta oli jo poreilevassa kattilassa. Ruuanlaitto sujui tätä nykyä jo aika mallikkaasti, mistä hän oli ehkä jopa vähän ylpeä. Leipominen oli kuitenkin edelleen paljon hauskempaa kuin ruuanlaitto. Joten totta kai uunissa oli valmistumassa omenapiirasta jälkiruuaksi.

Ovikellon helähdys sai Ophelian vilkaisemaan kelloa. He eivät odottaneet vieraita, joten tämä oli melkoinen yllätys. Hän kuivasi kätensä pyyhkeeseen, pysäytti pilkkomisloitsun ja vähensi kattilan lämpöä, ettei pasta palaisi pohjaan. Sekin nimittäin oli ihan mahdollista. Hän suuntasi kulkunsa ovelle ja sen kummemmin kurkistelematta ikkunoista tai mistään, avasi sen. Hänen silmänsä laajenivat hämmästyksestä, kun hän huomasi kuka oven takana oli. "Mitä sinä täällä teet?" hän töksäytti yllättyneenä.[/quote]

[quote]Heather O'Hara

Heather tarkisti itsensä ennenkuin Ophelia avasi oven. Hänellä ei ollut ruhjeita ja päällisin puolin näytti aivan normaalilta. Ophelian avatessa oven hän oli jo valmistautumassa kohteliaaseen tervehdykseen.

"Hei vain sinullekin, onko Luol kotona? Olisi asiaa" Heather töksäytti aivan yhtä suoraan, hän voisi leikkiä kohteliasta joskus toisten, nyt ei ehdi.[/quote]

[quote]Ophelia Villard, alumni

Ophelia vilkaisi Heatheria päästä varpaisiin. Hän oli vähällä tuhahtaa ja todeta niinpä tietysti, kun tuo kertoi tulleensa etsimään Luolia. Ophelia onnistui kuitenkin pitämään ilmeensä peruslukemilla ja näytti ulospäin täysin tyyneltä.

"Luol ei ole nyt kotona", Ophelia sanoi hymyillen. "Voin sanoa että kävit kysymässä, sitten kun hän tulee." Tai sitten hän voisi unohtaa sanoa, mutta olisiko se ehkä kuitenkin vähän liian ilkeää?[/quote]

[quote]Heather O'Hara

Heather katsoi Opheliaa tiukasti. "Missä Luol on? Asialla on oikeasti kiire ja en ole millään tervehdyskäynnillä" Heather sanoi aika napakasti ja katsoi Opheliaa. Älä tee tästä liian vaikeaa.[/quote]

[quote]Ophelia Villard, alumni

"En tiedä tarkkaan", Ophelia vastasi. Hänen ei edes tehnyt mieli kertoa, kun tuo oli niin tökerö. "Hän lähti kauppaan, mutta en tiedä mihin ja kuinka kauan hänellä kestää." Ei hän tosiaan tiennyt miten pitkään Luol vielä viipyisi. Saattoihan tuo olla jo vaikka kotimatkalla. Ophelia ei tehnyt elettäkään kutsuakseen Heatherin sisään. "Miksi etsit juuri Luolia?" Ophelian oli pakko kysyä. Hän ei oikein pitänyt tästä. Hänen luottonsa Heatheriin ei ollut kovin korkealla. Jos tuo oli vain vikittelemässä Luolia? Mistä sitä tiesi![/quote]

[quote]Heather O'Hara

Heatheria alkoi ärsyttää Ophelia. Okei joo häntä oli kohdeltu paskasti, mutta siitä oli neljä vuotta tai jotain. "No, pääsenkö sisälle odottamaan? Vai kerrotko mihin kauppaan hän meni?" Heather katsoi Opheliaa tiivisti. "Ja minulla on syyni etsiä häntä, mutta sanotaan että hän fiksuin ihminen jonka tiedän" tämän Heather sanoi täydestä sydämestä.[/quote]

[quote]Ophelia Villard, alumni

Ophelia huokaisi. Eikö Heather edes kuunnellut? "Sanoin jo, etten tiedä mihin kauppaan hän meni. Jonnekin mistä saa vaippoja." Fontaineblaussa oli tietysti useampikin sellainen kauppa, eikä ollut ollenkaan varmaa hakisiko Luol niitä ylipäätään mistään jästikaupasta. Tulisipa vain Luol jo. "No, tule sitten," Ophelia väisti, jotta Heather pääsisi sisään. Ei hän sitä kyllä kovin mielellään tehnyt, mutta tekipä kuitenkin.[/quote]

[quote]Heather O'Hara

Heather veti syvään henkeä ja nyökkäsi. Tähän oli tyydyttävä, toivottavasti Luol ei hae mitään design-vaippoja jostain kaukaa. Heather astui sisään. "Kiitos" hän sanoi ja katsoi selustansa vähän vainoharhaisesti.[/quote]

[quote]Luol Crunel, alumni

Luol ilmiintyi vaimean poksahduksen saattelemana noin viidenkymmenen metrin päähän hänen ja Ophelian kodista. Lähemmäs ei päässyt, sillä taloon ja sen pihaan oli asetettu suojataikoja: kaikkoontumisen- ja ilmiintymisenestoloitsu, jästinkarkoitusloitsu ja muutama muu voimakas suojataika. Kirouksenmurtajana kun voi saada vihollisia, ja Luol halusi suojella kotiaan, vaimoaan ja lastaan. Velho kantoi mukanaan vaippapakettia, kaunista syyskukkakimppua, jonka oli ostanut Ophelialle, ja pussukkaa, jossa oli vaaleanpunainen paita kultasiepin kuvalla. Paita oli ehkä vielä aavistuksen verran liian iso Jasminelle, mutta tyttö kasvoi nopeasti. Loppuvuodesta paita olisi varmasti jo sopiva. Kierrettyään varastorakennuksen Luol ehti nähdä, että ovesta astui sisään vaaleahiuksinen nainen, joka ei ollut Ophelia. Oliko Ophelia kutsunut vieraita? Ei siitä kyllä ollut ollut mitään puhetta. Toivottavasti se ei ollut se kuraveriskaveri. Vaikka Luol ei kyllä ollut edes varma, oliko tämä kaveri vaaleahiuksinen. Luol harppoi pihan poikki, nousi piharappuset ja avasi ulko-oven.[/quote]

[quote]Ophelia Villard, alumni

Ophelia opasti Heatherin olohuoneeseen. Jasmine oli omassa huoneessaan nukkumassa, mutta sohvan edessä lattialla lojui leluja, joilla tyttö oli aiemmin leikkinyt. Ei niitä viitsinyt aina pois kerätä, kun ne kuitenkin olisivat kohta lattialla uudestaan. Vaikka heillä oli avokeittiö, Ophelia ei mennyt jatkamaan ruuanlaittoa. Hänellä ei ollut silmiä selässä, joten ruoka sai nyt odottaa. Jos Luol viipyisi, niin he söisivät tänään ylikypsää pastaa. Ophelia oli juuri istumaisillaan, kun ulko-ovi kolahti. "Se on varmasti Luol", hän totesi.[/quote]

[quote]Heather O'Hara

Heather ei malttanut istua, sitä paitsi hän pystyi reagoimaan paremmin jos seisoi. Eli toisin sanoen ottamaan hatkat, jos ja kun aurorit tulisivat paikalle.

"Hyvä jos on..." Heather totesi puoliääneen ja käveli ympäriinsä.[/quote]

[quote]Luol Crunel, alumni

”Kotona ollaan”, Luol huikkasi ovelta, jätti kengät eteiseen ja asteli peremmälle, muotoillen kasvoilleen valmiiksi kohteliaan tekohymyn. Jos vierailija olisi se kuraverinen kaveri, hän tervehtisi tätä ystävällisesti ja painuisi sitten vaikka kellarikerrokseen piiloon. Hän ei haluaisi seurustella sellaisten kanssa. Vieras ei kuitenkaan ollutkaan mikään kuraverinen, vaan Heather. Luolin hymy kivettyi hieman. Voi merde. Taikaministeriöön oli aiemmin sinä päivänä tullut ilmoitus, että noidasta oli annettu pidätysmääräys. Mitä helvettiä hän nyt tekisi? ”Bonsoir”, hän tervehti Heatheria, vaikuttaen ulospäin omalta viileältä itseltään, mutta todellisuudessa mietti kuumeisesti mitä tekisi. ”Olisi kiva, jos ilmoittaisit tulostasi etukäteen”, hän lisäsi, jotta Ophelia tietäisi, ettei tämä ollut mikään suunniteltu vierailu. Sitten hän käveli vaimonsa luo, suikkasi suukon tämän poskelle ja ojensi hänelle ostamansa kukkakimpun. ”Ostin myös Jasminelle jotain. Hän on kai jo nukkumassa?” Luol ennemminkin totesi kuin kysyi. Hän kipaisi heittämään vaippapaketin ja Jasminen uuden paidan pois ja palasi sitten olohuoneeseen. ”Otatko kahvia, teetä? Viiniä?” hän kysyi Heatherilta.[/quote]

[quote]Ophelia Villard, alumni

Onneksi Luol tuli. Ilmeisesti Heatherin vierailu oli tuollekin yllätys. Vai että kukkia? Ne eivät nyt erityisemmin tehneet vaikutusta, kun ajatukset poukkoilivat Heatherissa ja siinä, mihin ihmeeseen tuo saattoi tarvita kaikista ihmisistä juuri Luolia. "Kiitos", Ophelia otti kukat vastaan niitä vain nopeasti vilkaisten. "Jasmine nukkuu", hän sanoi ja nousi ylös. Kai ne kukat piti laittaa maljakkoon, joten hän siirtyi keittiöön, kurottui ottamaan maljakon kaapista ja asetti ruokapöydälle. Ruuanlaitosta ei nyt tainnut tulla mitään.[/quote]

[quote]Heather O'Hara

Heather tunsi hetkellistä helpotusta kuullessaan Luolin äänen. Tuo auttaisi, ainakin oletettavasti. Paitsi voisi olla että hän ei auta, eihän sitä tiedä.

Heather katsoi Luolia päästä varpaisiin ja peitti epävarmuutensa neutraaliin ilmeeseen, saaden itsensä näyttämään vähän kylmältä. "Bonsoir, tuli vähän yllätyksiä" Heather vastasi ja katsoi Luolia.

Pariskunnan keskustellessa arkisista asioista, Heatheria vähän kirpaisi. Hän ei tiennyt saisiko itse koskaan samanlaista tilannetta, Midas oli peliliike eikä hän voisi varsinaisesti sanoa olevansa rakastunut.

"En kiitos tarvitse mitään" Heather katsoi Luolia ja vaihtoi painoa jalalta toiselle. "Minulla on hieman kiire ja tarvitsen sun apua" hän katsoi Luolia. "Vaimosi ei tarvitsisi kuulla tästä" hän lisäsi, arabiaksi.[/quote]

[quote]Luol Crunel, alumni

Luol kohotti yllättyneenä kulmiaan, kun Heather alkoi puhua arabiaa. Missä vaiheessa hän oli sitä oppinut? Luol oli opettanut vain ääntämään kieltä oikein ja sitten vielä ne verikirouksen sanat. Olihan Heather tosin viettänyt puoli vuotta Uagadoussa ja siellä oli jonkin verran arabian puhujia, esimerkiksi se entinen poikaystävä - mikä hänen nimensä nyt olikaan - Tareq? Tai joku vastaava. Olihan arabia toki hyödyllinen kieli osata.

”‎طيب”, Luol vastasi ja katsahti Opheliaa, joka asetteli juuri hänen tuomiaan kukkia maljakkoon. ”Me menemme ulos”, hän huikkasi vaimolleen ja viittoi sitten Heatherin siirtymään edellään eteiseen. Sitten Luol katsoi taas Opheliaa ja teki sanattoman lukilitiksen. Siitä oli pitkä aika, kun velho oli käyttänyt tätä taitoaan, mutta hänen onnekseen Ophelialla oli yksinkertainen mieli, johon oli helppo tunkeutua. Pitäisi kyllä opettaa tuolle okklumeusta, ihan turvallisuussyistä.

’Ophelia. Älä säikähdä. Hälytä aurorit paikalle. Pysy sisällä. Tee Jasminen huoneeseen vaimennusloitsu, ettei hän herää, jos alkaa… tapahtua. Selitän myöhemmin.’

Luol ei halunnut pettää ja ilmiantaa Heatheria, mutta hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa. Hän ei tiennyt, minkä takia Heatherista oli annettu pidätysmääräys, mutta Luolilla oli paha aavistus. Hän epäili, ettei noita ollut kuunnellut hänen varoituksiaan ja pysynyt verikirouksen jälkeen erossa pimeistä voimista. Siksi Luolin oli nyt uhrattava heidän ystävyytensä ja suojeltava uraansa, mainettaan ja perhettään. Luol seurasi Heatheria eteiseen kasvoillaan tulkitsematon ilme ja siirtyi hänen kanssaan pihalle.[/quote]

[quote]Ophelia Villard, alumni

Ophelia ei vastannut mitään, kun Luol ilmoitti noiden menevän ulos. Totta kai hän tajusi, että noilla oli tietysti jotain, mitä hänen ei haluttu kuulevan. Eikä sitä ollut mitenkään mukava tajuta. Luol ei edes sanonut minne ulos he olivat menossa ja kuinka pitkäksi aikaa. Että oli ärsyttävää! Hän kyllä yritti luottaa Luoliin, mutta se oli edelleen vaikeaa silloin, jos kyse oli jostakin, mikä liittyi Heatheriin.

Kun hän sitten äkkiä kuuli Luolin äänen päässään, hän suorastaan hätkähti. Älä säikähdä? Miten tässä muka pystyi olemaan säikähtämättä, jos piti hälyttää aurorit paikalle ja saattoi tapahtua jotain... jotain! Totta kai hän säikähti. Ja edelleen häntä myös ärsytti. Kun toiset olivat menneet ulos, Ophelia otti pastakattilan liedeltä ja heitti sen tiskialtaaseen. Pilalla se ruoka kuitenkin jo oli. Vasta sitten hän teki sen, mitä Luol pyysi ja hälytti aurorit paikalle. Se tuntui todella hölmöltä, kun ei tiennyt mitä varten. Oliko joku hyökkäämässä heidän kimppuunsa?

Ophelia ei aikaillut enempää, vaan marssi Jasminen huoneeseen, sulki oven hiljaa perässään ja lukitsi sen vahvimmalla tuntemallaan taialla. Jos jotain tapahtuisi, niin hän olisi mieluummin tyttärensä kanssa kuin missään muualla koko talossa. Ihan sama vaikka talo syttyisi tuleen, mutta hän ei jättäisi Jasminea yksin. Hän loitsi vielä vaimennusloitsun ja jonkun suojausloitsun. Sen tehtyään Ophelia istuutui huoneessa olevaan nojatuoliin, eikä voinut enää estää itseään vapisemasta.[/quote]

[quote]Heather O'Hara

Heather siirtyi eteiseen ja siitä aina vain ulos, odottaen että Luol olisi myös ulkona ja ovi kiinni.

"Minussa on todennäköisesti jäljitysloitsu, poistaisitko sen? Häivyn sen jälkeen" Heather katsoi Luolia ja toivoi parasta. Jos Luol ei tekisi sitä, hän jäisi varmasti kiinni ja koko homma saisi takapakkia. Ja hänen pitäisi päästä lähtemään.

"En tarvitse muuta" noita katseli toista, miettien hetken, että mitä jos. Mitä jos Ophelia ei olisi koskaan palannut tai ei olisi koskaan ottanut Luolia takaisin? Tilanne olisi ihan eri ja Luol olisi ollut hyvä työskentelypari.

Heather oli muuttunut vähitellen vuosien aikana, mutta hänestä huokui edelleen sama päättäväisyys ja itsevarmuus. Pimeyden taikoihin hän ei ollut sotkeutunut vielä pahasti, mutta jonkin verran, pahaksi Heatheria ei voinut sanoa, vaan pikemminkin häikäilemättömäksi.[/quote]

[quote]Luol Crunel, alumni

Heather meni heti suoraan asiaan ja ilmoitti, että häneen oli tehty jäljitysloitsu, ja että hän toivoi Luolin purkavan sen. Luol katsoi Heatheria ja mietti, mitä tekisi. Panthère, Ophelian musta kissa, ilmestyi jostain talon nurkan takaa ja tuli kiehnäämään Luolin jalkoihin.

”En ole enää sinun tuutorisi”, Luol sanoi lopulta. ”En voi tehdä sitä”, hän sanoi. ”En täällä, en nyt. Muuten he saavat tietää, että olen auttanut sinua.” Luol katsoi Heatheria ja huokaisi. ”Voin neuvoa sinulle muutaman loitsun, mutta sinun on tehtävä ne jossain muualla. Kaukana täältä.”

”Simppelin finite incantatemin pitäisi toimia”, velho tuumasi. Mutta kai Heather oli jo kokeillut sitä. ”Jos ei, niin sitten surgito. Ja jos sekään ei toimi…” Luol oli miettivinään, aikaa pelatakseen, ja nosti jaloissa kiehnäävän kissan syliinsä. ”… niin finite sequendum hoitanee asian.”

”Olen pahoillani, Heather”, Luol sanoi, äänessään vilpittömyyttä ja silmissään surua. ”He ovat tulossa.” Ja samassa talon ympärille alkoi ilmiintyi poksahdusten saattelema useampi aurori. Luol heilautti kättään ja loihti taloon vielä yhden ylimääräisen suojataian entisten lisäksi. Mahdollisten loitsujen pitäisi nyt vain kimmota talosta pois päin.[/quote]

[quote]Heather O'Hara

Heather katsoi Luolia, käsi sauvalla koko ajan ja on selkeästi varautunut lähtemään nopeasti. "Tiedän että sulla on ristiriita, mutta tiedän myös että ajattelet samoin" Heather sanoi hiljaa ja katsoi Luolia, kuunnellen tuon loitsuvaihtoehdot. Ensimmäisen oli jo kokeillut, kahta muuta ei.

Luolin katse oli outo. Harvemmin tuon katse oli noin vilpitön ja avoin. "Kiitos" Heather ehti sanoa, siinä vaiheessa kun aurorit ilmestyivät poksahduksen saattelemina. Heather ei jäänyt odottamaan, vaan muutti itsensä jälleen kotkaksi, nousten vauhdilla ilmaan.[/quote]

[quote]Luol Crunel, alumni

Luol muotoili kasvonsa taas ilmeettömäksi, kun aurorit ilmestyivät paikalle. Panthère säikähti, rimpuili pois Luolin sylistä ja pinkaisi pakoon. Heather muutti itsensä kotkaksi, ja Luol oli taas yllättynyt. Miten paljon noita olikaan kehittynyt viimeisen kahden vuoden aikana. Luol tunsi hienoista ylpeyttä tuutoroitavastaan.

Luol loitsi itseensä suojakilven, kun auroreiden loitsut alkoivat halkoa ilmaa ja kimpoilla kotitalon seinistä. Luol oli myös loihtivinaan pari tainnutusloitsua Heatherin suuntaan, että näyttäisi siltä, että hänkin yritti pysäyttää noidan. Loitsut menivät kuitenkin sopivasti muutaman sentin ohi.

[i]Lykkyä tykö, Heather[/i], Luol ajatteli ja toivoi, ettei noita sotkeutuisi pimeyden voimiin enempää, kuin oli ehkä sotkeutunut. Luol ei voinut enää auttaa häntä.

Luol kääntyi palatakseen sisälle, kun hän huomasi, että terassin kautta ulos tuprusi mustaa savua. Sydän jätti lyönnin välistä. Olivatko suojausloitsut sittenkin pettäneet? Olivatko Ophelia ja Jasmine kunnossa?

Luol juoksi sisälle taloon. "OPHELIA? JASMINE?" hän huusi, muttei kuullut vastausta. Savua näytti tulevan keittiöstä, joten loihdittuaan päänsä ympärille suojaavan kuplan (ettei hän joutuisi hengittämään savua ja häkää) ja itseensä tulenhylkimisloitsun velho juoksi sinne. Suojaloitsut eivät olleetkaan pettäneet. Sen sijaan Ophelia oli unohtanut jotain uuniin.

Sammutettuaan palon ja heitettyään kärventyneen piirakan pois Luol asteli Jasminen huoneen ovelle. Ophelia oli tehnyt joitain suojausloitsuja. Luol purki loitsut ja avasi huoneen oven hiljaa. Ophelia istui nojatuolilla vapisten. Jasmine nukkui pinnasängyssään tietämättä mitään maailman menosta. "Hei", Luol sanoi hiljaa, käveli Ophelian luo ja kietoi kätensä tuon ympärille. "Ei hätää. Kaikki hyvin."[/quote]

[quote]Ophelia Villard, alumni

Ophelia istui edelleen paikallaan ja tuijotti eteensä. Päässä raksutti miljoona asiaa, eikä hän saanut niistä mistään kiinni. Hän kysyi yhä uudelleen, mitä ihmettä oikein tapahtui? Miksi aurorit oli pitänyt kutsua? Se ei voinut tarkoittaa mitään hyvää. Ei mitenkään. Oliko Luol kunnossa? Oliko Heather käynyt tuon kimppuun tai jotain? Ei se ollut siltä vaikuttanut. Heather oli mennyt ulos ennen kuin Luol oli pyytänyt häntä kutsumaan aurorit. Ei tässä ollut mitään järkeä. Miksi sen mokoman naikkosen oli pitänyt tulla juuri tänne? Heatherin syytä tämä kaikki takuulla oli.

Hän ei edes tajunnut savun hajua, vaikka varmasti sen tuoksu oli levinnyt myös Jasminen huoneeseen. Ophelia vain istui ja odotti, eikä tiennyt mitä tehdä. Olisiko pitänyt ottaa Jasmine ja juosta? Ottaa vähän hormipulveria ja mennä vanhempien luokse? Mutta entä sitten Luol! Ei hän voinut lähteä ilman Luolia. Eikä hänen tarvinnutkaan, sillä kohta tuo ilmestyi huoneeseen ja sanoi kaiken olevan hyvin. Kaikki ei todellakaan ollut hyvin, ei siltä tuntunut.

"Mitä tapahtui?" Ophelia kysyi. "Oletko kunnossa? Tekikö se ääliö sinulle jotain? Jos teki niin kiroan hänet olemattomiin! Miksi piti kutsua aurorit?" Kysymyksiä tuli tulvimalla ja ääni kohosi niin, että Jasmine inahti. Se sai Ophelian hiljenemään.[/quote]

[quote]Heather O'Hara

Heather oli varautunut loitsuihin, ja hän väisteli niitä minkä kerkesi. Häntä tosin hieman risoi se, että Luol oli selkeästi paljastanut hänet, tosin tuo tuntui tietävän asioista aivan liian nopeasti joten aurorit olisivat tulleet kuitenkin sinne jossain vaiheessa. Eli eiköhän Luol pelastanut jälleen oman nahkansa. Herää kysymys, että voiko Luoliin luottaa jatkossa. Hääkutsu pitäisi kuitenkin laittaa.

Kuitenkin, päästyään tarpeeksi kauas noiden talosta, hän tiputtautui maahan, muutti itsensä takaisin ihmiseksi ja ilmiintyi, hänellä ei olisi hirveästi aikaa loitsun kanssa.

Vain pieni hetki ja Heather oli saanut loitsittua jäljitysloitsun pois, Luolin kertomat olivat tehonneet, onneksi. Nyt täytyi hakea Nathan ja etsiä se hiton Nic. [/quote]

[quote]Luol Crunel, alumni

"Shh", Luol hyssytteli ja otti Ophelian kasvot käsiinsä. "Ei mitään hätää", hän sanoi ja katsoi noidan huolta ja ehkä kiukkua täynnä oleviin silmiin. "Tule", hän sanoi, otti Ophelian kädestä kiinni ja veti tämän ulos Jasminen huoneesta.

Laitettuaan Jasminen huoneen oven hiljaa kiinni Luol kääntyi taas Ophelian puoleen. "Tänään Taikaministeriöön tuli viesti, että Heatherista on annettu pidätysmääräys", hän aloitti selittämisen. "En tiedä minkä takia", hän lisäsi, mutta epäili, ettei Ophelia ehkä uskoisi. Niinpä hän lisäsi vähän vastentahtoisesti: "Mutta epäilen, että hän saattaa olla sotkeutunut johonkin pimeyden voimiin. Hänen koko perheensä oli aikanaan Voldemortin kannattajia."

"Sinun piirakkasi vähän kärähti", Luol sanoi sitten viitaten pistävään savun ja käryn hajuun, joka oli levinnyt keittiöstä muualle taloon. "Eerem purificare", hän loihti ilmanpuhdistusloitsun ja ilma alkoi hiljalleen raikastua.[/quote]

[quote]Ophelia Villard, alumni

Ophelia vilkaisi vielä Jasminea, joka jatkoi onneksi uniaan, seuraten sitten Luolin perässä. Kun tuo sitten kertoi, mistä oli kyse, nousi mieleen vain lisää kysymyksiä. "Sotkeutunut pimeyden voimiin?" Ophelian ääni oli tavallista kimeämpi. Mitä tekemistä pimeyden voimiin sotkeutuneella noidalla oli Luolin kanssa? Kai sen oli pakko liittyä jotenkin kirousten murtamiseen. Ei Ophelia muutakaan keksinyt.

"Piirakka kärähti, pasta meni pilalle," Ophelia oli vähällä purskahtaa uudestaan itkuun. "En todellakaan aloita koko hommaa alusta." Häntä ei huvittanut alkaa enää tehdä mitään ruokaa. Ennemmin hän ottaisi purkillisen jäätelöä ja söisi sen ruuaksi. "Joutuuko hän nyt vankilaan?" Ophelia muisti kysyä. Se olisi Heatherille ihan oikein. Hän totta kai oletti, että aurorit olivat saaneet Heatherin kiinni.[/quote]

[quote]Luol Crunel, alumni

Ophelia näytti järkyttyneeltä Luolin kertoessa, mistä oli kyse. "Ei hän kertonut mitään, mutta en keksi muutakaan syytä, miksi aurorit olisivat hänen perässään", Luol sanoi päätään pyöritellen. Olihan toki muitakin tapoja rikkoa lakia ja saada pidätysmääräys, mutta ottaen huomioon Heatherin suku ja kaikki se, mitä Luol naisesta tiesi, vaikutti se kaikkein todennäköisimmältä vaihtoehdolta.

Ophelia ei onneksi alkanut kyselemään, mitä Heather oli halunnut Luolista. Sen sijaan hän näytti saavan hermoromahduksen pilalle menneistä ruoista. "Mitä jos hakisin pizzaa lähipitseriasta?" Luol ehdotti. Hän ei mielellään käynyt jästiravintoloissa, mutta oli jo ilta ja vaimo oli lepyteltävä jotenkin.

Seuraavaksi Ophelia halusi tietää, oliko Heather joutumassa vankilaan. "Minusta näytti siltä, että hän pääsi karkuun", Luol kertoi totuuden, vaikka uskoi, ettei se ainakaan parantanut Ophelian mielialaa. "Mitä täytteitä haluat?" Luol koitti jatkaa pizzaehdotuksestaan.[/quote]

[quote]Ophelia Villard, alumni

Ophelia nyökkäsi. Pimeyden voimiin sotkeutuminen kuulosti pahalta. Ja vaaralliselta. Hän ei suinkaan helpottunut tästä tiedosta, pikemminkin päin vastoin. Huoli vain kasvoi. Ophelia ei uskonut mitenkään voivansa keskittyä nyt miettimään mitään ruokia. "Pizza kuulostaa hyvältä", hän vastasi miehensä ehdotukseen. Paitsi että sitten hän jäisi yksin...

"Hän pääsi karkuun?" Ophelia huudahti. "Sehän tarkoittaa että hän voi tulla takaisin!" Ophelian levottomuus kasvoi entisestään. Hän ei halunnut ketään pimeisiin taikoihin hurahtanutta lähelle kotiaan, eikä varsinkaan lastaan. "Heather tietää missä me asutaan. Pitääkö meidän nyt muuttaa, ettei hän löydä meitä? En halua sellaista noitaa Jasminen lähelle! Älä vain jätä minua tänne yksin!" He varmaan pärjäisivät ilman sitä pizzaa?[/quote]

[quote]Luol Crunel, alumni

Luol pidätti huokauksen ja otti kiinni Ophelian olkapäistä, puristaen lempeän rohkaisevasti. "Ei tietenkään tarvitse", hän aloitti. He olivat ensinnäkin maksaneet asunnosta pienen omaisuuden, eikä Luol sen takia todellakaan aikonut muuttaa yhtään minnekään.

"Heatherilla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä tulla takaisin. Me petimme hänen luottamuksensa, kun ilmiannoimme hänet auroreille." Luolista tuntui pahalta, mutta hänen oli tehtävä se, itsensä, maineensa, uransa ja perheensä vuoksi. "Eikä hän ole niin tyhmä, että olisi jäänyt norkoilemaan lähiseuduille. Hän on varmasti jossain kaukana, kaukana täältä", Luol vakuutti. "Luulen sitä paitsi, että aurorit jäävät ainakin täksi yöksi vartioimaan taloa."

Samalla hetkellä ovikello soi. Luol puristi vielä kevyesti vaimonsa olkapäitä ja meni sitten katsomaan, kuka ovella oli. Se oli yksi Heatheria kiinni ottamaan tulleista auroreista. Panthère luikahti sisään taloon samalla ovenavauksella. "Kilian Rivett, aurori", tulija ilmoitti henkilöllisyytensä. "Meillä olisi muutama kysymys tapahtumien kulusta."

Luol ei pyytänyt tulijaa sisään, vaan vastasi kysymyksiin siitä ovelta käsin. Ei, hän ei tiennyt mitä Heather halusi. Ei, hän ei tiennyt, mihin noita oli paennut. Ja ei, häntä ei häirinnyt, vaikka aurorit vartioisivat alueella sen yön. Vaimo olisi siitä jopa kiitollinen. Ja kyllä, hän tulisi huomenna uudelleen kuulusteltavaksi. Hampaitaan kiristellen Luol toivotti aurorille hyvät yöt ja paiskasi sitten oven kiinni.

"Aurorit jäävät alueelle valvomaan", hän ilmoitti sitten Ophelialle. "Joten ei mitään hätää. Mitä täytteitä otat pizzaan?" [/quote]

[quote]Ophelia Villard, alumni

Ophelia katsoi Luolia. Hän ei ollut lainkaan vakuuttunut siitä, ettei Heatherilla ollut mitään syytä tulla takaisin. Jos tuo kerran oli pidätysuhan alla ja tuo arvaisi heidän kutsuneen aurorit paikalle, niin eikö Heather voisi yrittää kostaa sellaisen tempun? Ophelia päätti kuitenkin pitää suunsa kiinni asiasta. Hän ei jaksanut alkaa nyt nahistella. Hänen mielestään Heather oli tyhmä ja oli aina ollut. "Hyvä jos jäävät", Ophelia sanoi. Ehkä hän siinä tapauksessa saisi yöllä nukuttua, eikä miettisi koko aikaa, tulisiko Heather takaisin. Olisihan Luol tietenkin hänen vieressään, mutta aurorit tarkoittivat lisäturvaa koko perheelle.

"Otan mozzarellaa ja tomaattia, ekstrajuustolla", Ophelia kertoi toiveensa pizzatäytteen suhteen. Hän ei oikein pystynyt keskittymään pohtimaan asiaa sen tarkemmin. Hän oli vieläkin liian huolissaan. Heatherin käynti oli saanut niin oudon käänteen, ettei hän nyt ymmärtänyt oikein mistään mitään. "Toivottavasti hän tajuaa pysyä poissa", Ophelia totesi. "Jos hän on sekaantunut johonkin pimeisiin voimiin, niin hän ei ole tänne tervetullut. En halua ketään sellaista lähellekään Jasminea, oli kummi tai ei" Ophelia puuskahti. Olikin pitänyt suostua siihen kummiehdotukseen. Saattoikohan sellaisen perua jälkikäteen? Enempää hän ei kuitenkaan ehtinyt asiaa miettiä, sillä Jasmine kuului heräilevän. Niinpä Ophelia lähti hoitamaan äidillisiä velvollisuuksiaan.[/quote]