Gigi kutsui graffittiteosta vaikuttavaksi. Noël virnisti. Sitten tyttö kysyi, mitä siinä luki. Noël ei ollut enää varma kehusta ja siitä, oliko tyttö nyt tosissaan vai ei. Niinpä hän naurahti ja katsahti mittailevasti toiseen. Oliko toinen noin lukutaidoton - sivistymätön - vai vitsailiko hän vain. Vai oliko tämä vain pilaa Noëlin kustannuksella? Ei kai!
"Oletko tosissasi?" Noël varmisti yhä virnistäen.
"Tässähän lukee todella selkeästi isoin kirjaimin", hän aloitti ja käveli lähemmäs seinää. Tavuttaen koko taideteostaan selkeästi kädellään ja sanoillaan sitä mukaa, kun siirtyi vasemmalta oikealle, ja sitten takaisin vasemmalle ottaakseen mukaan sen pätkän, mikä ei mahtunut enää oikealle puolelle.
Seinässä ihmeteltiin valikoiduin sanoin miten rakas koulu tuki syrjintää.

//Joo sori, mullakin oli aika kiireinen tää kuunvaihde, mutta nyt mun pitäs päästä taas paremmin pelaamaan :D

Gigin kauhuksi Noël alkoi esitellä tussinsa olevan juurikin jonkinlainen superpysyvä taikatussi. Hän vaikutti olevan erittäin tyytyväinen tussinsa ominaisuuksiin ja puhui kuin mikäkin myyntimies. Hän ei kuitenkaan ehtinyt kommentoimaan asiaa, mikä varmaan oli ihan hyvä juttu, ennenkuin Bijoun ystävien saapuminen katkaisi keskustelun ja Gigi palasi askartelujensa pariin.

Kyltin valmistuttua Gigi oli esittänyt Noëlille kysymyksen tämän kavereista. Poika kertoi heidän olevan etsimässä salakäytävää. "En ole mikään lakeija, ne on tottuneet siihen, että tulen ja menen", tämä selitti. Noël ei kyllä vaikuttanutkaan miltään orjalliselta laumasielulta. Osansa itsenäiseen ja salaperäiseen vaikutelmaan toivat varmasti pojan harrastukset, jotka Gigin mielessä yhdistyivät enemmän kapinallisiin oman tiensä kulkijoihin, mutta myös pojan olemus ja puhetapa loivat vaikutelmaa, ettei tätä niin paljon kiinnostanut muiden mielipide.

Seuraavaksi poika esitteli seinälle tekemäänsä kirjoitusta - jos se nyt kirjoitus oli. Teos oli vaikuttava ja kiinnostava, mutta Gigi ei ollut mitenkään kovin harjaantunut lukemaan monimutkaista graffitimaista tekstiä.

"Aika vaikuttava. Mitä siinä lukee?" Gigi kysyi.

"No, sama se kai on laittaa siihenkin kun kerran aloitettiin. Eihän tuo sitten ole mikään superpysyvä taikatussi?" Gigi vastasi Noëlin kyselyyn seuraavan tekstin sijoituksesta.
Noël ei voinut olla virnistämättä. "Ding dong din! Oikea vastaus. Tämä on - saanen esitellä - todella hyvä, kevyt, pieni painopiste vain superpysyvä taikatussi, jonka jälki näkyy jokaiselta alustalta. Olipa se kuinka tomuinen, ruosteinen tai likainen tahansa!" Hän lähti esittelemään tussiaan pitäen sitä vasemman ja oikean kätensä etusormien välissä ladellen tussin myyntipuheita ja markkinointimateriaalien sisältöä. Oikeasti Noël ei ollut ihan täysin kapitalismin uhri, sillä hänellä on jo harrastuksensa vuoksi aina tarve hyville tusseille ja materiaaleille ylipäätäänsä.

Noël ei päässyt näyttämään käytännössä muiden silmäparien alla kuinka hyvin tämä tussi toimii esim. koulun seinällä, kun sen luokse kääntyessään huomio oli siirtynyt jo johonkin nelikkoon, jotka sittemmin taisivatkin liittyä mukaan lakkoiluun ja protestiin. Näinpä Noël nyökkäili heille tervehdykset.

Muiden askarrellessa Noël jatkoi seinäkirjoitustaan. Tällä kertaa hän myös sai viimeisteltyä sitä enemmän. Ensinnäkin kukaan ei kulje päin seinää. Toiseksi kun paikalla oli askartelijakerho, niin henkilökunta ei välttämättä kiinnittäisi juuri häneen ensimmäisenä huomiota. Sitä paitsi kirjoitus ei edes ollut mitenkään värikäs ja ruusuinen, kuten ehkä muiden tyttöjen askartelutuotokset värikkäillä kartonkeilla.

Noël kyykistyi viimeistelemään viimeistä huutomerkkiään, kun kuuli Gigin kysymyksen.
"Ne ovat jossain kyselemässä salakäytävistä", hän vastasi kääntämättä katsettaan tekstistään.
"En ole mikään lakeija, ne on tottuneet siihen, että mä tulen ja menen", Noël lisäsi kääntyen poispäin tuotoksestaan - hymyillen. Joku voisi ehkä häntä yhdeksi keskuspilariksi nimittää, mutta oikeastaan kaverit olivat jo vähän tottuneet että Noël katoili välillä tekemään muita juttuja - olipa se sitten harrastukset tai tytöt. Liittyen sitten takaisin ryhmään, kun taas halusi - selittämättä menojaan erityisemmin.

Seinäteksti oli isompi ja noëlmaisempi, kun hän ei ollut yksinkertaistanut kirjoitusta samoilla tavoin kuin hän oli tehnyt lattiatekstin kanssa. Koko teosta ei ymmärtäisi heti yhdellä nopealla silmäyksellä. Toisaalta koulun seinä oli mielenkiintoisempaa pohjamateriaalia kuin tylsä lattia, johon ihmiset eivät yleensäkään kiinnittäneet paljon huomiota.
"Mitä pidät?"

//Ihan vain infona, että pääsen seuraavan kerran ropettamaan varmaan vasta syyskuun puolella! Jos aiemmin, niin sitten se olkoot odottamaton yllätys :D

Noëlin kertoma graffititaiteestaan kuulosti kiinnostavalta. "Nasevat tekstit" tosin jättivät vielä arvailun varaan, mitä poika niillä tarkoitti, mutta Gigi päätti olla lähtemättä liikaa kyselemään, ettei vaikuttaisi tuomitsevalta. Kyllä sellaisetkin johonkin vessan seinään tai sivukujalle sopivat, kunhan ei vaikka koulun julkisivulle.

Seuraavaksi Noël alkoi selittää näkemystään protestin ja lakon eroista. Vaikka poika oli ensin hieman ärsyttänyt Gigiä huomauttelullaan, tämä näyttikin oikeasti tietävän, mistä puhui. Oli ihan kiinnostavaa kuulla, joskin Gigi oli yhä lähinnä sitä mieltä, ettei termillä ollut niin paljon väliä.

"Aloitan siitä oleellisimmasta", Noël tokaisi Gigin alettua häärätä kylttinsä kanssa. Gigi keskeytti hetkeksi tekemisensä ja katsoi, mitä poika aikoi. Hän nousi ylös ja alkoi kirjoittaa lattiaan suurilla kirjaimilla.

Gigi katsoi touhua yllättyneenä ja hieman järkyttyneenä. Ei siinä, kyllä tussi lähtisi lattiasta, viimeistään taikakeinoin, mutta entä jos he joutuisivat nyt pahemmin pulaan? Hän ei uskonut opettajien katsovan hyvällä koulun lattialle piirtelyä. Gigi kuitenkin kokosi ilmeensä nopeasti, jos hän oli tosissaan protestin kanssa, ei hän voisi jänistää järeämmistä keinoista, ja rintaman oli oltava yhtenäinen. Mitä siitäkin seuraisi, jos he alkaisivat kiistellä keskenään.

Noël viimeisteli tekstinsä ja näytti olevan siihen tyytyväinen. "Lakko. Tadaa", hän esitteli teoksensa, ja kysyi sitten muiden mielipidettä.

Gigi vilkaisi Bijouta, joka näytti lähinnä huvittuneelta. "No, ainakin se on iso", Gigi vastasi. "Palvelee tarkoitustaan."

Noël kysyi vielä, pitäisikö seinällekin kirjoittaa. Seinä oli onneksi vain kiveä, eikä mikään taideteos. "No, sama se kai on laittaa siihenkin kun kerran aloitettiin. Eihän tuo sitten ole mikään superpysyvä taikatussi?"

Portaiden suunnasta, josta Bijoukin oli laskeutunut, heitä lähestyi nelihenkinen joukko, joista pari Gigi tunnisti Bijoun kavereiksi koulun LGBTQIA+-kerhosta. Joukko tuli suoraan pienen protestinalun luo ja kaikki hymyilivät.

"Törmäsin Eulalieen matkalla torniin ja pyysin tuomaan porukkaa mukaan", Bijou selitti ja virnisti.

"Mahtavaa", Gigi vastasi hymyillen tulijoille. "Tervetuloa joukkoon!" Protesti oli äkkiä yli tuplaantunut koossa. Se laajeni, hitaasti, mutta varmasti. Bijoun ystävät istuivat tämän ympärille ja liittyivät askarteluun.

Gigi sai kylttinsä valmiiksi ja tuki sen pystyyn koululaukkuaan vasten. Sitten hän kiinnitti huomionsa jälleen Serpentard-poikaan. "Mihin sä muuten hukkasit ne sun kaverit? Eikö ne ihmettele mihin jäit?" Olisikohan Noëlin kavereita mahdollista houkutella mukaan?

"Vähän molempia. Fiiliksen ja tilanteen mukaan. Kaikkialle ei sovi isot kuvat. Jotkut paikat myös kaipaavat enemmänkin nasevaa tekstiä, kuin jotain kaunista", Noël esitteli näkemyksiään omasta taiteestaan Gigin kysyttyä.

Mitä eroa niillä on? Niillähän on ihan eri luonne ja filosofia! Noël ei kuitenkaan päässyt heti pätemään, kun Gigi esitteli huomion ehkä olevan silti se tärkein juttu.
"Isoin ero on se, että jäädäänkö tähän istumaan kylttien luo vai ei." Noël mainitsi. "Lakkohan on sellainen, ettei tehdä mitään. Jos jätetään kyltit vaan, niin nekin herättää huomiota. Mutta sitten ei ole ketään kertomassa ihmisille tästä meidän asiasta", hän vielä lisäsi.
Gigin kaveri vaikutti vähän mielenkiintoiselta, minkä vuoksi poika kuuntelikin vähän puolella korvella noiden suunnitelmia siitä, mitä he omalle kyltilleen loisivat. Noël katseli, miten kartonkia leikattiin saksalla siivuiksi. Tämä kylttien teko muistutti tavallaan jotain askartelukerhoa: sen verran eriväristä kartonkia paikalla, kyniä, tusseja ja liimaa. Toki kartonki on aina hyvä alusta, sitä ei käynyt kieltäminen.

"Aloitan siitä oleellisimmasta", Noël sanoi ja päätyi lopulta takaisin alkuperäiseen ajatukseensa. Jos kerran haluttiin herätä huomiota, niin somat kyltit eivät yksin kantaneet pitkälle. Hän kohottautui kyykkyyn ja hivuttautui jonkin verran poispäin Gigistä ja tämän kaverista. Noël veti oikean kätensä hihaa ylös ja sitten suurella linjalla alkoi vetämään mustalla tussillaan lattialle viivoja, jotka hetken päästä erottuivatkin selkeästi lattiasta ja muodostivat sanan: LAKKO. Poika ei kuluttanut liikaa huomiota yksityiskohtiin, kunhan kirjaimet olivat isot ja selkeät. Sijainnin hän valitsi niin, että Suuresta salista tulevat ihmiset pystyisivät lukemaan maassa olevan sanan päitään kallistamatta.

Noël nousi ylös ja otti pari askelta taaksepäin tarkastellaaksen lopputulosta. "Lakko", hän luki ääneen ja virnisti kanssaprotestoijilleen. "Tadaa~"
"Mitä ajattelette?" Noël vielä kysäisi ollen varsin tyytyväinen tähän omalla mittapuulla aika yksinkertaiseen tekstiteokseensa.

"Laitetaanko seinällekin jotain?"

Poika virnisti ilkikurisesti Gigin kysymykselle ja kertoi enimmäkseen maalaavansa graffiteja. Sanavalintojen perusteella kuulosti siltä, että hän oli tainnut joskus joutua siitä pulaankin. Hän lisäsi vielä ollensa myös tappeluissa. Näköjään pojalla tosiaan riitti historiaa pikku protestia pahemmista asioista.

"Graffitit kuulostaa kyllä siisteiltä", Gigi vastasi. Châteaussa niitä ei juuri näkynyt, mutta kotiseudulla kylläkin. Jotkut niistä näyttivät lähinnä töhryiltä ja niitä maalailtiin paikkoihin, joisin ne eivät lainkaan sopineet, kuten valmiiksi kauniisiin rakennuksiin, mutta alikulkutunneleissa ja sivukujilla taidokkaasti tehdyt värikkäät tekstit ja kuvat ehdottomasti paransivat ulkoasua. "Maalaatko sä enemmän sellaisia tekstejä vai jotain kuvia?"

Gigin arvaus oli osunut lähelle, kun poika esittäytyi Noëliksi Serpentardista. Ei ihan Noah, mutta melkein, ei sitä kaikkea voi aina muistaa, onneksi Gigi ei ollut kutsunut tätä ääneen sillä nimellä.

Bijoun palattua Noël näytti hieman epäileväiseltä. "Onko tämä istumalakko vai kylttiprotesti?" hän kysyi. "Olisin muuten kirjoittanut lakko, mutta tässähän on tosi paljon tarvikkeita kyltteihin."

Olipa Noël nyt kriittinen, yhden ihmisen protestia ei ymmärrä protestiksi, liikaa kylttejä istumalakkoon... Mitä väliä jollain termeillä oli?

"Hmph, no en minä tiedä", Gigi hymähti. "Mitä eroa niillä on? Meidän tavoite on vaan saada asialle huomiota mahdollisimman tehokkaasti värikkäillä kylteillä, ja ehkä se lakkoaspekti on sitten siinä, että minä en ainakaan lopeta ennen kuin koulun johto ottaa asian vakavasti käsittelyyn", hän jatkoi tavoitteistaan. "Ja materiaalia on reilusti, jotta lisää ihmisiä pääsee mukaan."

Bijou oli istunut alas Gigin viereen ja alkanut leikata paksuja suikaleita eri värisistä kartongeista. Huomattuaan Gigin katsovan, hän selitti: "Teen kyltin jonka pohjana on ei-binäärinen lippu ja raidoissa lukee 'Mihin vessaan olen tervetullut?'"

Gigi kääntyi takaisin oman pahvinsa puoleen, pahuksen tyhjän paperin kammo iskee kylttejäkin tehdessä... Olisi kiva keksiä jotain nokkelia sanaleikkejä tai jotain. Mutta ehkä olisi tärkeintä saada ensin yksi informatiivinen kyltti aikaan.

"Mä varmaan laitan ihan vaan että 'Linna kuuluu kaikille - unisex-vessoja Châteauhun'", Gigi sanoi alkaessaan hahmotella tekstiä.

Noël ei voinut olla virnistämättä, kun huomasi toisen kiinnostuvan siitä, mitä pahempaa hän oli tehnyt. "Vähän sitä sun tätä. Graffitteja ja maalauksia enimmäkseen. Eli kaikkea tällaista koulun tai toisen omaisuuden vahingoittamista", hän selitti hymyssä suin valiten sanansa koulunsääntökirjan ilmaisujen mukaisesti. Kyllä hän jo tässä vaiheessa tiesi, miten näistä asioista koulun sääntökirjassa puhuttiin. Oli Noël tehnyt jotain muutakin kuten esimerkiksi tupakoinut ja sytyttänyt jotain joskus palamaankin, mutta maalaukset olivat taitelijasieluminälle ne tärkeimmät ja mielenkiintoisimmat asiat!

"Ja joskus tietty tapellutkin", hän lisäsi, "mutta se ei ole mitään erikoista." Tyttö kun ei vaikuttanut siltä, että lähtisi kampitteluideaan mukaan, joten tappelukokemus ei välttämättä ollut plussaa.

Toinen kertoi, että kaveri lähti vartti sitten pois hakemaan kamppeita tornista. Noël nyökkäili. Silloin tietenkin kestää kauemmin, kun pitää ensin kavuta kaikki portaat ylös ja sitten myös laskeutua kaikki portaat takaisin alas. Onneksi Serpentardien tupa ei ollut ihan ylhäällä missään tornissa.

"Mä oon muuten Gigi. Ollaan joskus nähty tunneilla, oon Serdaiglesta." Tyttö esittäytyi.
"Joo, ollaan nähty joskus. Mä oon Noël ja Serpentardista." Hän vastasi ja pyöritteli sitten tussia sormiensa välissä.

Sen jälkeen palasikin Gigin kaveri jo kaikkine tarvikkeineen. Noël kohotti kulmaansa jo tavaran määrän vuoksi. Ei kai he oikeasti monivärisistä kartonkeista askartelisi jotain yhtä - tai kymmeniä värikkäitä kylttejä? Jos kyllä, niin istumalakon sijaan se vaikuttaisi sitten jo kylttiprotestilta.
"Onko tämä istumalakko vai kylttiprotesti?" Noël kysyi vastaten Gigin kysymykseen kysymyksellä.
"Olisin muuten kirjoittanut lakko, mutta tässähän on tosi paljon tarvikkeita kyltteihin", poika vielä päivitteli ja katsahti Gigistä tuon kaveriin. Ihan tahtomattaakin hänen katseensa viipyi huomattavan pitkäksi aikaa toisen ulkonäössä - värikkäissä meikeissä.

"Ai, miksen uskaltaisi?" poika ihmetteli ja tarjosi sitten apuaan protestiin. Hän väitti tehneensä paljon pahempaakin.

"Paljon pahempaa? Niin kuin mitä?" Gigi uteli kiinnostuneena. Jos poika oikeasti oli ennenkin ollut mukana jossain, hänestä voisi olla enemmän hyötyä, kuin Gigi oli aluksi ajatellutkaan.

Poika tömäytti laukkunsa lattialle ja istui sitten Gigin seuraksi eteisen kiveykselle. Poika haroi hiuksiaan ja kaivoi laukustaan mustan tussin. "No niin. Kuinka kauan sun kaverilla kestää kylttien tuomisessa?" hän kysyi.

Gigi oli tyytyväinen saatuaan tämän uuden liittolaisen mukaansa protestiin. Tästä se lähtisi. Mitä enemmän porukkaa lähtisi mukaan heti alkuun, sitä helpompi uusien ihmisten olisi liittyä. Nyt kun heitä istui lattialla jo kaksi, Gigi huomasi yhä useamman ohikulkijan vilkaisevan heitä kohti. Kunhan kyltit saataisiin pystyyn, olisi huomio taattua.

"Bijou lähti viitisentoista minuuttia sitten hakemaan niitä Gryffondorin tornista, joten luulisin, että hän palaa pian", Gigi vastasi pojalle. "Mä oon muuten Gigi. Ollaan joskus nähty tunneilla, oon Serdaiglesta."

Ja silloin - siinä paha missä mainitaan - Gigi huomasi Bijoun kiirehtimässä rappusia alas aulaan. Hänellä oli kainalossaan erivärisiä pahveja ja kartonkeja ja olallaan muita tarvikkeita tursuava laukku.

Bijou kiiruhti heidän luokseen ja läväytti pahvit lattialle heidän eteensä. "Teillähän on jo protesti käynnissä, loistavaa!"

Gigi otti pinon päällimmäisen pahvin ja kääntyi Serpentard-poikaan päin. "No, mitäs kirjoitetaan?"

Noël saikin kuulla, ettei tyttö aikonut yksin kaikessa hiljaisuudessa istumalakkoilla täällä, vaan tällä oli myös joku kaveri tulossa kyltin kanssa. Ehkä ihan hyväkin, koska tällä hetkellä kukaan ei tajuaisi tuota edes protestiksi, saati pienimuotoiseksi mielenilmaisuksi.

"Ja joo, ei ole kokemusta, mutta jos sulla kerran on niin paljon tietoa siitä, miten kunnon protesti järjestetään, mikset sitten tule mukaan?" tyttö haastoi. Vieläpä lisäten sen, että jos Noël vaan uskaltaisi.

Poika hymähti. "Ai, miksen uskaltaisi?" hän vähän äimästeli. Purisiko joku? Ei. Sitä paitsi eikö sanotakin, että räksyttävä koira ei pure. Tätä ajatuksenkulkua Noël ei kuitenkaan sanoittanut ääneen. Sen sijaan hän kyllä tarjosi apuaan: "Olen tehnyt paljon pahempaakin, ja näyttää siltä, että tarvitsette vähän apua."

Sitä paitsi tämä vaikutti vähän kiinnostavammalta kuin Suurten salin maalauksien kuulustelu. Lisäksi innoikkaimmat kaverit olivat jo menneet menojaan. Ei ollut mikään uusi juttu, että Noël jäi jälkeen tekemään jotain aivan muuta - itseään ehkä kiinnostavampaa. Sen verran luova ja omalla painolla kulkeva tyyppi kun oli.

Noël otti kulahtaneen laukkunsa pois olaltaan ja antoi sen tipahtaa lattialle viereensä ennen kuin itse istahti lattialle risti-istuntaan. Hän haroi hiuksia pois kasvoiltaan ja veti laukkunsa hihnasta viereensä ja avasi sen. Tutusta pikkulokerosta hän otti esiin mustan paksun tussinsa, joka tarttui kaikille pinnoille. Se ei vain ollut myyntipuhetta, vaan hän oli kokeillut ja huomannut sen todeksi käytännössäkin. "No niin."

"Kuinka kauan sun kaverilla kestää kylttien tuomisessa?" poika tiedusteli samalla, kun veti tussin korkin pois.

Ruskeatukkainen velho tuntui äkkiä kyseenalaistavan Gigin kaikki väitteet sekä protestista, että sen tavoitteesta. Niin kuin tuo muka osaisi sen paremmin.

"Tuolleen sievästi ja kiltisti istumalla ei ainakaan mitään hälinää tule", poika väitti ja ehdotti, josko Gigi alkaisi kampitella ohikulkijoita saadakseen paremmin huomiota. Gigi tuhahti hiljaa. Noah - tai joku sen tapainen - jatkoi utelemalla, oliko Gigillä kokemusta protesteista. Ja huomautti vielä, ettei kukaan ohikulkija edes tajuaisi, että Gigi protestoi hänen istuessaan yksin kiveyksellä.

"No, jos se sua kiinnostaa niin ensinnäkin, en mä tässä yksin ajatellut istua. Bijou tuo kohta tarvikkeet kylttien tekemistä varten, ja sitten kaikki näkee, mitä me protestoidaan, ja muitakin voi liittyä mukaan", Gigi selitti. Oli hieman ärsyttävää katsoa niska kierossa ylöspäin väittelykumppaniaan kohti, mutta ei Gigi nyt voinut nousta seisomaankaan juuri istumalakon julistettuaan.

"Ja joo, ei ole kokemusta, mutta jos sulla kerran on niin paljon tietoa siitä, miten kunnon protesti järjestetään, mikset sitten tule mukaan?" Gigi kysyi pojalta haastaen tätä katseellaan. "Jos siis uskallat", hän lisäsi yllytykseksi.