Kirjoittaja London Morel » 25 Heinä 2024, 09:07
Mukana olevat hahmot: Heather O'Hara, alumni & London Morel, alumni
Ajankohta: la 31.8.2024 noin klo 18 ->
Tapahtumapaikka: Châteaun 20-vuotisjuhlat, Suurten sali ja käytävät
Juoni: London ja Heather tapaavat yllättäen monen vuoden tauon jälkeen, London avautuu, ja tilanteet eskaloituvat
Varoitukset: Pientä seksuaalista sisältöä
Heather O'Hara, alumni
Koska Heather oli oikeasti tullut ensimmäisten joukossa, oli hän kiertänyt pitkin koulua kaikessa rauhassa. Nyt hän oli päätynyt saliin, jossa hän katseli tuttuja kasvoja. Nuorempia oppilaita, osan hän tunnisti kasvoilta mutta suurinta osaa ei edes niistä. Huokaus, tämä saattoi ehkä olla huono idea.
London Morel, alumni
London saapui juhliin tyylilleen uskollisena, eli hieman myöhemmin kuin moni muu juhlija. Ei hän kuitenkaan myöhässä ollut, vaan saapui juuri sopivasti ennen juhlapuheen alkua. Mies ei ollut vieraillut Châteaussa sitten syksyn 2020, ja koulu näytti samaan aikaan sekä vieraalta että hyvinkin tutulta. Pihamaat, aula ja Suurten Sali olivat juuri sellaisia, millaisia hän muistikin niiden olevan, mutta ihmisten kasvot sen sijaan olivat hyvin vieraita.
Mies vilkuili ympärilleen Suurten Salin hälinän keskellä. London ei olisi halunnut myöntää itselleen, mutta häntä hieman jännitti. Hänen elämänsä oli ollut niin erilaista viimeiset kolme vuotta, ja hän koki olevansa täysin eri ihminen kuin viime kerralla, kun oli täällä. Lierihatun liepeen alta saattoi nähdä hieman hämmentyneen ja epäilevän ilmeen.
Heather O'Hara, alumni
Heather oli kuunnellut juhlapuhetta keskittyneenä, vaikka tiesikin mitä nuo yleensä sisälsivät. Kiitoksia, muisteloita ja taivastelua, jipii. Juhlapuheen aikana Heatherin katse kiersi salia, nähden jonkun tutun näköisen ihmisen. Hän kurtisti kulmiaan, ihmisen ruumiin rakenne näytti tutulta, mutta kasvoista Heather ei ollut varma. Hän yritti välttää tuijottamista, mutta vilkuili tuota aina sivusilmällä.
London Morel, alumni
Sophie Everett näytti yhtä upealta kuin neljä vuotta sitten, ja Londonin silmiin vaikutti, ettei tuo nainen ollut vanhentunut vuottakaan. Mies seurasi puhetta, mutta silloin tällöin katse harhautui juhlakoristeisiin ja muihin juhlijoihin.
Mies ei voinut olla kiinnittämättä huomiota lähes Sophien tasoiselle ilmestykselle, joka oli pukeutunut tyylikkään tummanvihreään mekkoon, joka imarteli tuon vartaloa. Katse siirtyi mekosta naisen kasvoihin.
"Heather", Londonin suusta pääsi yllättyneenä.
Heather O'Hara, alumni
Heather kuuli oman nimensä, käänsi hän päänsä äänen suuntaan. Hän kurtisti kulmiaan ja katsoi Londonia. "...London?" Heather kuulosti yllättyneeltä, kävellen lähemmäs tuota. "En ajatellut että olisit innostunut tämmöisestä..."
London Morel, alumni
Näytti siltä, että Heather oli aivan yhtä yllättynyt tästä odottamattomasta kohtaamisesta kuin Londonkin. "Totta kai mun täytyy tulla moikkaamaan tuttuja pitkästä aikaa, ja ilmainen... kiinnostaa aina", London vastasi hieman epämääräisesti. Hän oli lähellä sanoa, että ilmainen viina kiinnostaa häntä aina, mutta nykyäänhän poika ei nauttinut alkoholia lainkaan, sillä hän yritti parantua päihderiippuvuudestaan.
London virnisti tyypilliseen tapaansa vastauksensa perään. Hän oli laihtunut vuosien aikana, joten ilmeet olivat hieman kolkommat kuin aiemmin, mutta tuttu leikkisä virne sieltä löytyi. "Mutta mitä ihmettä, sä opiskelet vielä täällä, vai?"
Heather O'Hara, alumni
Heather kohotti kulmiaan. Tuttujaan? Siis entisiä panojaan luultavammin. Tosin viimeisinä päivinä Londonilla ei tainnut olla ketään, ei sen jälkeen kun sai Heatherilta pakit. Mutta London näytti jotenkin rosoisemmalta, laihtuminen ei sopinut hänelle.
Heather naurahti. "En todellakaan opiskele. Vietän välivuotta, olen ollut Irlannissa sukuyrityksen hommissa ja pitäisi keksiä että mitä haluan opiskella. Tänne tulin silkasta uteliaisuudesta" Heather kertoi ja katsoi Londonia. "Entä sinä? Mitä sinulle kuuluu?"
London Morel, alumni
London nyökytteli Heatherin vastaukselle. "Ei kai sunkaan jatkuvasti tarvitse olla opiskelemassa. Jatkat hommia siinä yrityksessä, niin saat rahaa", London kertoi simppelin ratkaisunsa. Hänellä itsellään nimittäin oli kova rahapula, ja hän työskentelisi mielellään jossain saadakseen edes hieman rahaa. Mutta minkäs voit, aina joko taidot tai ulkonäkö eivät vastanneet työnantajan vaatimuksia.
"Mulle ei kuulu ihmeitä", London aloitti vastaamisen, eikä ollut vielä aivan varma, että mitä haluaisi kertoa Heatherille, "Mun viime vuodet meni vähän liian hurjasti, niin nyt oon yrittänyt vähän kasata itseäni. Mä oon matkustellut ja nähnyt kamuja, en sen ihmeellisempää" Käytännössä matkustelu tarkoitti kävelyä kaupan ja kodin välillä, ja kaverit tarkoittivat Donovan-veljeä. Miehen muut kaverit olivat joko narkkareita tai sitten laittaneet välit poikki häneen aikoja sitten.
London käänsi hetkeksi katseensa Suurten Salin lavan suuntaan, jossa rehtori Everett päätti juuri juhlapuheensa.
Heather O'Hara, alumni
"yrityksen johtaminen vaatii myös koulutusta" hän huomautti. "Mutta katsotaan mitä keksin..." Raha ei ollut Heatherille ongelma, sitä löytyi suvusta sopivasti, tosin sen saaminen vaati pieniä ehtoja. Kuten työskentelyä firmassa, tai avioitua jonkun järkevän kanssa. Ja puhdasverisen.
Heather yritti tulkita Londonin sanoja. "Se hurjasti meneminen näkyy.." hän sanoi varovasti. "Missä matkustelit?"
London Morel, alumni
"Sulla on tavoitteet korkealla", London kommentoi Heatherin tavoitteita yrityksen johtajuudesta ja virnisti. Miehen omat tavoitteet olivat huomattavasti matalemmalla nykyään. "Tosin susta on mihin vaan", hän yritti kehua.
London ei voinut olla naurahtamatta kuullessaan sen, että hänestä huomasi sen, että oli mennyt vähän liian hurjasti. "Siellä sun täällä", mies vastasi epämääräisesti kysymykseen, hän ei nimittäin haluaisi valehdella, "Mutta puhutaan mieluummin susta. Sulla on varmaan joku mies ja omakotitalo? Onko lapsia? Kissoja? Hamsteri?", London katsoi tiiviisti tyttöä silmiin.
Heather O'Hara, alumni
"Mulla on aina tavoitteet korkealla" Heather virnisti nyt Londonille, jätkä oli hauskaa seuraa, mitä nyt oli vähän renttu.
Heather nauroi Londonille. "Ei todellakaan ole ketään miestä, eikä varsinkaan taloa tai lapsia. Lemmikeitäkään ei ole siunaantunut" Heather katsoi Londonia huvittuneena. "Olen täyttämässä vasta 20" hän huomautti. "Kysy kymmenen vuoden päästä uudestaan"
London Morel, alumni
London irvisti. Kyllähän hän osasi aavistaa, ettei Heatherilla ollut vielä noin vakavaa parisuhdetta. Jotenkin hän ei osannut nähdä tuota naista pullantuoksuisena äitinä ja puolisona, vaan enemmänkin villinä ja vapaana uraohjuksena. London piti naisista, jotka olivat villejä, vapaita ja tiesivät, mitä halusivat. Hän katsoi Heatheria silmiin ja saattoi muistaa, miksi oli viehättynyt tästä aikoinaan.
"Mä toivon, ettet sä toivo, että mä pyytäisin sua tanssimaan", London tokaisi Heatherille virnistäen, kun ensimmäinen valssi oli alkamassa, "tai siis, mä mielelläni olen sun kanssa, mutta mä tekisin mielelläni jotain muuta sun kanssa kuin tanssisin". Mies ei tarkoittanut lauseella sitä, miltä se saattoi kuulostaa, vaan sitä, että hän mieluummin lähtisi vaikka kiertelemään koulun käytäviä, menisi ulos haukkaamaan happea, syömään seisovasta pöydästä tai koulun keittiöstä jotain, tai lähtisi kokeilemaan, toimisiko tuvan vanha tunnussana vielä. Tai no, saattoi hän tarkoittaakin.
Heather O'Hara, alumni
Heather oli mielellään villi ja vapaa uraohjus, kotiäitiys oli hänen listallaan sitten kun hän olisi valloittanut maailman.
"Käytöstapoja sulle ei ole ainakaan vuosien varrella tullut" Heather sanoi huvittuneena ja katsoi Londonia. "Tosin eikös urheilijoilla ole kaksi vasenta jalkaa usein, vai saitko huispauksesta uraa?" Hän kysyi viattomasti. "Ja mitä muuta ajattelit tehdä mun kanssa? Täällä ei ole paljon vaihtoehtoja"
London Morel, alumni
London nauroi jälleen Heatherin sanoille, mutta nauru loppui kuin seinään, kun tuo otti puheeksi miehen huispausuran. Huispaus oli ollut maailman tärkein asia Londonin elämässä, mutta kun päihteet astuivat kuvioihin, hän sai potkut huispausjoukkueesta, eikä ollut sen jälkeen harrastanut kyseistä lajia. "Hmm, mä en huispaa enää", mies totesi hieman jäykkänä, "en oo tehnyt sitä moneen vuoteen, kun... mä menetin mun mielenkiinnon siihen lajiin ja nykyään tykkään tehdä muuta".
"Mennään ottamaan jotain juotavaa", London ehdotti Heatherille ja lähti astelemaan kahvipannujen suuntaan. Hänestä tuntui siltä, että oli pakko saada jotain piristettä. Nykyään päihteinä hänellä toimivat kahvi, musta tee ja tupakka.
Heather O'Hara, alumni
Heather näytti yllättyneeltä. Londonhan oli niin innostunut huispauksesta eikä hän ollut mitenkään lahjatonkaan, ehkä vähän isoegoinen, mutta niinhän ne kaikki. "Aijaa... Harmi, mitä sitten nykyisin teet?" Heather tiedusteli ja toivoi todella, että London oli jotain muuta kuin tyhjän toimittaja.
Hän lähti Londonin mukana kahvipannujen suuntaan. "Otetaan vain, täällä on varmaan juhlan kunniaksi shampanjaa tai kuohuviiniä"
London Morel, alumni
"Mä teen nykyään kaikenlaista pientä. Sanotaanko nyt näin, että mä etsin itselleni parhaillaan uutta juttua, se voi tulevaisuudessa olla mitä tahansa, mä oon avoin kaikelle. Tai no, melkein kaikelle", London naurahti lopuksi. Toisin sanoen, hänen suunnitelmansa olivat hyvin pieniä Heatherin unelmiin verrattuna. Ainakin toistaiseksi.
London kaatoi itselleen kupin kahvia ja toisen kupin hän kaatoi Heatherille, kysymättä. "Mun ei tee nyt mieli skumppaa. Tai siis, mä oon vähentänyt juomista aika tavalla. Itse asiassa lopettanut kokonaan", mies kertoi. Hän otti puvuntakkinsa taskusta lääkeliuskan mahdollisimman huomaamatta, napsautti siitä irti yhden pillerin ja laittoi sen suuhun. Perään hän otti suuren hörppäyksen kahvia. "Mutta sä voit ottaa munkin puolesta", hän sanoi ja irvisti.
Heather O'Hara, alumni
Siis London kuulosti Heatherin mielestä joltain ihme hipiltä. Ei hyvä suunta, pelkkiä hyödyttömiä laiskoja noista tulee.
Heather katsoi kun toinen kaatoi teetä, mutta otti kupin mukisematta. Hämmentyi tosin lisää, kun London kertoi ettei juo enää. "Et juo? Missään vaiheessa? Mikset?" Heather katsoi Londonia uteliaana.
London Morel, alumni
London nappasi suuhunsa pienen suklaatäytteisen tuulihatun. Toisessa kädessä hän kantoi kahvikuppia ja toisella kädellä hän tarttui kiinni Heatherin olkapäästä. "Mennään tuonne", mies sanoi määrätietoisesti ja lähti ohjaamaan naista ulos Salista (heti kun tuo oli ottanut mukaansa mahdolliset juotavansa). London ei halunnut avautua tässä kaikkien kuullen, ei todellakaan. Vaikka pahin oli nyt ohi, hän ei halunnut avata historiaansa koko koululle.
Heather O'Hara, alumni
Heather yllättyi ja melkein kippasi kahvikuppinsa, kun London tarttui olkapäästä kiinni. Primitiivinen reaktio olisi ollut läiskästä Londonia, mutta London oli kuitenkin kohtalaisen harmiton. "Okei?" Heather sanoi kysyvästi ja tuli mukana. "Herätettiin huomiota, jos kiinnostaa" hän totesi Londonille ja katsoi tuota, odottaen selitystä.
London Morel, alumni
London saattoi naisen aulaan ja aulan kautta syrjäisemmälle ja hämärämmälle käytävälle. Aivan sama, vaikka toiminta olisi kiinnittänyt salissa huomiota. Musiikki ja juhlaväen hälinä kantautui edelleen miehen korviin kauempaa.
"Kun sä nyt kerran olet noin utelias, niin täältä pesee. Mun elämä on ollut yhtä helvettiä viimeiset neljä vuotta. Kuten saatoit huomata, mä aloin käyttämään yhä enemmän päihteitä silloin... no silloin kun me viimeeksi ollaan nähty. Mä en käynyt enää koulussa kuin silloin tällöin, ja silloin kun satuin tulemaan tunnille, niin olin kännissä tai muuten sekaisin, ja saatoin muutaman kerran lentää ulos tunnilta. Mä lopetin koulun ja muutin Donovanin luokse. Mulla ei ollut elämässä muuta kuin kahdet huispaustreenit viikossa, eli mulla oli hyvin aikaa turruttaa tylsyys päihteillä. Aluksi mä käytin vain viinaa ja muita päihteitä, jotka tuntui harmittomilta, mutta sitten siirryin vahvempiin opioideihin, amfetamiiniin ja... no, lopulta käytin oikeastaan kaikkea mitä sain käsiini. Mulle oli aukeamassa ura paikallisessa huispausjoukkueessa, mutta sain sieltä potkut. Mä rahoitin tätä mun uutta harrastusta kaikilla keinoilla, eli tuli tehtyä aika paljon kaikkea tyhmää. Mut pahoinpideltiin monesti ja... ehkä mä itsekin välillä puolustin itseäni vähän liian kovilla keinoilla. Tätä paskaa jatkui kolme vuotta ja päädyin lopulta sairaalaan ja olin kuolla."
London kertoi kaiken vakavin kasvoin, tällä kertaa vailla ainoatakaan virnistystä. Hän jätti tarkoituksella muutaman asian kertomatta, sillä tiesi, ettei Heather haluaisi kuulla esimerkiksi hänen naissekoiluistaan. "Tällä hetkellä mun kaikki energia menee siihen, että mä yritän toipua tästä. Pari kuukautta sitten retkahdin viimeeksi." London hörppäsi kahvikuppinsa tyhjäksi.
Liekö kahvin ansiota, vai sen, että mies pystyi avautumaan tästä kaikesta Heatherille, olo tuntui yhtäkkiä hieman paremmalta. Toisaalta häntä jopa hieman pelotti naisen reaktio.
Heather O'Hara, alumni
Heather seurasi kuuliaisesti Londonia, sillä häntä kiinnosti tietää mitä toiselle oli tapahtunut. Kahvia hän joi matkalla hämärään käytävään ja mietti hetken, että onko tämä jokin Londonin typerä pila.
Oliskin ollut. Heather kuunteli Londonin elämäntarinaa silmät suurina. Kaikki kuulosti järkevältä, sillä kyllä Heather muisti toisen sekoilut ihan tarpeeksi hyvin. Mutta tämä tarina kuulosti ihan hiton rankalta. Heather suhtautui tavallaan Londoniin lämpimästi, sillä jätkä ei ollut koskaan tehnyt hänelle mitään ikävää, pikemminkin päinvastoin.
"Ei ihme että vaikutat jotenkin.. rosoiselta" Heather sai sanottua ja joi kahviaan. Luoja, hän tarvitsisi itse shotin tämän jälkeen. "Olen pahoillani... Tai siis... Niin. Ja nyt olet toipumassa ja päihteettömästi? Etkä tee mitään idioottimaista?"
Miksei kahvi voinut olla terästettyä?
London Morel, alumni
Londonin sisälle virtasi lämmin tunne, kun hän kuuli Heatherin sanat. Koska viime tapaamisesta tuon naisen kanssa oli niin kauan aikaa, ja koska heidän välillään oli ollut myös rosoa, London ei odottanut näin empaattista vastaanottoa. Hän oli odottanut naisen olevan kylmempi ja ajatellut tämän jopa poistuvan paikalta.
"Joo mä en nykyään käytä mitään, ja mun vahvin päihde on tyyliin tää", London sanoi, naurahti ja kohotti tyhjää kahvikuppiaan, "Mä oon jättänyt taakseni kaiken rötöstelyn ja muut idioottimaisuudet, koska mä tiedän, ettei niiden jatkamisesta seuraa mitään hyvää. Itse asiassa mä voin nyt paremmin kuin kertaakaan neljään vuoteen", hän huokaisi, "Kiitti, että sä jaksat kuunnella. En mä normaalisti näin avaudu, mutta... sulle oli jotenkin helppoa kertoa", mies sanoi ja astui askelen lähemmäksi naista.
Heather O'Hara, alumni
Heather nyökkäsi ja joi kahvia. London-parka, tuolla olisi oikeasti voinut olla tulevaisuus edessään. Toki, voihan hänellä olla nykyäänkin? Jos kerran on kuivilla.
"No, hyvä vain. Sotket elämäsi vain entistä enemmän muuten" Heather totesi ja hymyili hieman. "Ja toivottavasti pysyt kuivilla ja saat elämäsi kasaan" hän jatkoi, juoden kahvistaan.
London oli omalla tavallaan symppis. Hän muisti kuinka heillä oli ollut hauskaa, tosin se oli ennenkuin Nic tuli kuvioihin. Nic taas oli ihan oma lukunsa ja Heatherista tuntui, että häntä hän ei voisi kohdata. Onneksi hän ei kai ollut täällä.
"Eipä mitään. Olin vähän yllättynyt kun kerroit, mutta on ehkä ihan hyvä, että puhut avoimesti" Heather katsoi Londonia ja mietti hetken, että astuiko tuo oikeasti lähemmäs.
London Morel, alumni
"Mun olisi ihan mahdotonta jutella sun kanssa, jos olisin alkanut valehtelemaan. Sä oot nimittäin ihan saatanan utelias", London sanoi naurahtaen, "Saatoit huomata, miten jäykkä mä olin aluksi. Tosi hankala keksiä valheita toistensa perään. En mä oikeasti tee työkseni yhtään mitään tällä hetkellä, saati matkustele, vaan koitan selvitä tästä paskasta."
Tunne oli hyvin omituinen. London oli vasta tavannut Heatherin vuosien tauon jälkeen, mutta tuntui siltä, etteivät he olleet olleet viikkoa erossa toisistaan. "Satutko sä yöpymään tänään täällä?", mies uteli naiselta ja katsoi tuota silmiin.
Heather O'Hara, alumni
Heather virnisti. "En ole utelias, vaan tiedonjanoinen" hän korjasi Londonille. "Ja huomasin kyllä, että olit jäykkä, ja olet surkea valehteleen... Ja helppo kuulusteltava" Heather sanoi, ilkikurinen pilke silmissään.
Londonin kysyessä yöpymisestä, Heather kohotti kulmiaan. "Niin ajattelin, miten niin?" Räps räps, Heather tajusi kyllä mitä London ajatteli. Toisaalta, olisiko se niin huono idea?
London Morel, alumni
London astui vielä askelen lähemmäksi naista, eikä tämän lähemmäksi olisi paljoa enää päässyt. Miehen käsi hipaisi tuon kasvoja. "Ootko sä kenties ajatellut uraa Taikaministeriössä? Taikalain parissa kenties?", hän kysyi viitaten tytön erinomaisiin kuulustelutaitoihin. London jätti tarkoituksella vastaamatta Heatherin kysymykseen. Hänelle riitti se tieto, että tuo nainen olisi yötä samassa paikassa kuin hän.
Heather O'Hara, alumni
Väristys kulki Heatherin läpi Londonin koskettaessa. Luoja, oliko hän näin puutteessa? Epätoivosta, mutta London oli kuulemma hyvä. Tai ainakin omasta mielestään.
"En ole ajatellut, sillä en ole läheskään tarpeeksi kunnollinen niihin hommiin" Heather hymähti. Todennäköisesti hän olisi itse kuulusteltavana, kun kuulustelijana.
"Oliko sulla muita hyviä ideoita?" Heather kysyi ja katsoi Londonia, tiedostaen tuon läheisyyden.
London Morel, alumni
Tämän ei pitänyt mennä näin.
Kun London oli astunut Châteaun porteista sisään, hänellä ei ollut käynyt mielessäkään, että hetkeä myöhemmin hän olisi tällaisessa tilanteessa. Miehen katse vaelsi naisen silmistä tuon huulille, ja toinen käsi siirtyi tuon poskelta hiuksiin.
"Mulla on enää vain huonoja ideoita", London vastasi ja painoi Heatherin vaativasti, muttei liian kovakouraisesti tiiliseinää vasten ja suuteli tuota. Nyt mentiin täysin fiiliksellä, ja järki oli jäänyt taka-alalle aikoja sitten.
Heather O'Hara, alumni
Tämän ei todellakaan pitänyt mennä näin.
Heatherin ei pitänyt retkahtaa vanhaan heilaansa, ei ainakaan Londoniin. Siinä hän kuitenkin oli ja London suuteli häntä. Ja hitto vielä piti tästä.
Huonoja ideoita? Joo, helmat ylös ja tässä käytävällä? Ehkä se oli huono idea, sitä paitsi koko juhla oli kesken. Heather irrottautui suudelmasta ja katsoi Londonia. "Juhlat ovat kesken ja olemme keskellä käytävää" Heather huomautti, mutta katse oli jokseenkin leikkisä. London oli kaikkea muuta kuin sopiva, mutta hänen kanssaan oli ainakin hauskaa.
London Morel, alumni
Londonin toinen käsi oli eksynyt jo alemmas, jonnekin alaselän tietämille, kun Heather irrottautui suudelmasta. Jos tämä mies oli oppinut jotain menneiden vuosien aikana, niin olemaan epäitsekkäämpi ja arvostamaan enemmän naisia. Enää tärkeintä ei ollut oma nautinto, vaan vähintään yhtä tärkeää oli myös toisen osapuolen tahto. Mutta nyt miehen oli lähes mahdoton irrottautua tästä naisesta.
"Nimenomaan, juhlat ovat kesken, joten kaikki muut ovat salissa", London vastasi ilkikurisesti ja puhuessa huulet melkein koskettivat toisen huulia. Lierihattu oli pudonnut hetki sitten lattialle, ja hän oli saanut naisen hiukset hieman sekaisin.
Heather O'Hara, alumni
Heather kohotti kulmiaan Londonille. Houkuttelevaa, kaikki tosiaan oli salissa. Mutta hän halusi nähdä ihmisiä. "Olet kärsimätön, saat kyllä odottaa iltaan... Tai yöhön" Heather sanoo hiljaa ja huvittuneena. Tajuten tosin sen, että tämä oli eräänlainen lupaus, hitto. Toisaalta, miksi hän jarruttelisi?
"Vai maltatko odottaa? Koko juhlien ajan ilotulitukseen asti?" Heather katsoi tuota toinen kulma koholla.
London Morel, alumni
Vielä muutama vuosi sitten London olisi jättänyt naisen sanat huomiotta, painanut tuon takaisin seinää vasten, vienyt kädet tuon viettelevän juhlapuvun alle ja hoitanut nopeasti sen, mitä halusi. Mutta nyt mies päättikin suikata nopean suudelman tuon suulle ja astua askelen taaksepäin.
"Mä haluan sua ihan saatanasti, mutta osaan mä sen verran hillitä itseäni", London sanoi katsoen naista silmiin, "ja onpahan jotain mitä odottaa illalla. Ilotulitusta siis", hän virnisti.
Heather O'Hara, alumni
Heather hymyili Londonille silmät tuikkien. "Ennen et olisi, vai? Tosin, et silloin ehtinyt saada minua sänkyyn" hän virnisti ilkikurisesti ja hipaisi toisen hiuksia.
"Koita pysyä housuissasi loppujuhlien ajan" Heather virnuili ja kokeili hiuksiaan, ettei kampauksesta vain karkaisi hiuksia. Kevyt puna oli tytön poskilla, eikä se ollut ihan meikattu.
London Morel, alumni
Jos se olisi ollut Londonista kiinni, hän ja Heather olisivat muinoin tehneet vaikka mitä ja vaikka missä paikassa, mutta eteen oli tullut pari inhottavaa estettä. Tummaihoinen ja isonenäinen sekä sotkutukkainen ja nössö este. Onneksi nämä tapahtumat eivät enää olleet miehen tuoreimmassa muistissa.
"Koita sä kuule itse pysyä mekossasi ja pikkuhousuissasi... siis jos sulla sellaiset edes on jalassa", London tokaisi virnistäen ja vei katseensa jonnekin naisen navan seutuville. Eipä hän olisi pahakseen pistänyt, jos tuolta olisi jäänyt jotain pukematta päälle.
Heather O'Hara, alumni
Heather virnisti. "Et selkeästi tiedä mitä juhlamekkojen alla on" hän katsoi Londonia pilke silmäkulmassa. "Ehkä saat myöhemmin selville, mutta nyt minun pitää mennä edustaan" Heather totesi hilpeästi. Illasta saattaisi tulla pitkä, mutta hyväähän kannatti odottaa. Tosin, mitä jos se ei olisi hyvää?
"Nähdään myöhemmin" Heather iski silmää Londonille, kunnes katosi takaisin saliin helmat kahisten.
London Morel, alumni
London katsoi naisen perään, kun tuo poistui vihreässä juhlapuvussaan takaisin saliin. Mies puhkesi nauruun. Olo oli hyvin helpottunut nyt, kun pystyi olemaan rehellinen ja asiat olivat sujunneet paremmin kuin hyvin. Ehkä tämä tarkoitti sitä, että rehellisyydelläkin pystyi pärjäämään tässä maailmassa?
London asetti päähänsä hetki sitten lattialle pudonneen lierihattunsa ja kirmasi ulos pääovista koulun pihamaille virnuillen itsekseen. Hän sytytti takkinsa taskusta löytämänsä savukkeen taikasauvallaan heti ulos päästyään. Jos vielä hetki sitten hän oli kyseenalaistanut päätöksensä lähteä näihin juhliin, niin nyt hän tiesi, että se oli yksi hänen parhaista päätöksistään aikoihin.
[b]Mukana olevat hahmot[/b]: Heather O'Hara, alumni & London Morel, alumni
[b]Ajankohta[/b]: la 31.8.2024 noin klo 18 ->
[b]Tapahtumapaikka[/b]: Châteaun 20-vuotisjuhlat, Suurten sali ja käytävät
[b]Juoni[/b]: London ja Heather tapaavat yllättäen monen vuoden tauon jälkeen, London avautuu, ja tilanteet eskaloituvat
[b]Varoitukset[/b]: Pientä seksuaalista sisältöä
[quote]Heather O'Hara, alumni
Koska Heather oli oikeasti tullut ensimmäisten joukossa, oli hän kiertänyt pitkin koulua kaikessa rauhassa. Nyt hän oli päätynyt saliin, jossa hän katseli tuttuja kasvoja. Nuorempia oppilaita, osan hän tunnisti kasvoilta mutta suurinta osaa ei edes niistä. Huokaus, tämä saattoi ehkä olla huono idea.[/quote]
[quote]London Morel, alumni
London saapui juhliin tyylilleen uskollisena, eli hieman myöhemmin kuin moni muu juhlija. Ei hän kuitenkaan myöhässä ollut, vaan saapui juuri sopivasti ennen juhlapuheen alkua. Mies ei ollut vieraillut Châteaussa sitten syksyn 2020, ja koulu näytti samaan aikaan sekä vieraalta että hyvinkin tutulta. Pihamaat, aula ja Suurten Sali olivat juuri sellaisia, millaisia hän muistikin niiden olevan, mutta ihmisten kasvot sen sijaan olivat hyvin vieraita.
Mies vilkuili ympärilleen Suurten Salin hälinän keskellä. London ei olisi halunnut myöntää itselleen, mutta häntä hieman jännitti. Hänen elämänsä oli ollut niin erilaista viimeiset kolme vuotta, ja hän koki olevansa täysin eri ihminen kuin viime kerralla, kun oli täällä. Lierihatun liepeen alta saattoi nähdä hieman hämmentyneen ja epäilevän ilmeen.[/quote]
[quote]Heather O'Hara, alumni
Heather oli kuunnellut juhlapuhetta keskittyneenä, vaikka tiesikin mitä nuo yleensä sisälsivät. Kiitoksia, muisteloita ja taivastelua, jipii. Juhlapuheen aikana Heatherin katse kiersi salia, nähden jonkun tutun näköisen ihmisen. Hän kurtisti kulmiaan, ihmisen ruumiin rakenne näytti tutulta, mutta kasvoista Heather ei ollut varma. Hän yritti välttää tuijottamista, mutta vilkuili tuota aina sivusilmällä.[/quote]
[quote]London Morel, alumni
Sophie Everett näytti yhtä upealta kuin neljä vuotta sitten, ja Londonin silmiin vaikutti, ettei tuo nainen ollut vanhentunut vuottakaan. Mies seurasi puhetta, mutta silloin tällöin katse harhautui juhlakoristeisiin ja muihin juhlijoihin.
Mies ei voinut olla kiinnittämättä huomiota lähes Sophien tasoiselle ilmestykselle, joka oli pukeutunut tyylikkään tummanvihreään mekkoon, joka imarteli tuon vartaloa. Katse siirtyi mekosta naisen kasvoihin.
"Heather", Londonin suusta pääsi yllättyneenä.[/quote]
[quote]Heather O'Hara, alumni
Heather kuuli oman nimensä, käänsi hän päänsä äänen suuntaan. Hän kurtisti kulmiaan ja katsoi Londonia. "...London?" Heather kuulosti yllättyneeltä, kävellen lähemmäs tuota. "En ajatellut että olisit innostunut tämmöisestä..."[/quote]
[quote]London Morel, alumni
Näytti siltä, että Heather oli aivan yhtä yllättynyt tästä odottamattomasta kohtaamisesta kuin Londonkin. "Totta kai mun täytyy tulla moikkaamaan tuttuja pitkästä aikaa, ja ilmainen... kiinnostaa aina", London vastasi hieman epämääräisesti. Hän oli lähellä sanoa, että ilmainen viina kiinnostaa häntä aina, mutta nykyäänhän poika ei nauttinut alkoholia lainkaan, sillä hän yritti parantua päihderiippuvuudestaan.
London virnisti tyypilliseen tapaansa vastauksensa perään. Hän oli laihtunut vuosien aikana, joten ilmeet olivat hieman kolkommat kuin aiemmin, mutta tuttu leikkisä virne sieltä löytyi. "Mutta mitä ihmettä, sä opiskelet vielä täällä, vai?"[/quote]
[quote]Heather O'Hara, alumni
Heather kohotti kulmiaan. Tuttujaan? Siis entisiä panojaan luultavammin. Tosin viimeisinä päivinä Londonilla ei tainnut olla ketään, ei sen jälkeen kun sai Heatherilta pakit. Mutta London näytti jotenkin rosoisemmalta, laihtuminen ei sopinut hänelle.
Heather naurahti. "En todellakaan opiskele. Vietän välivuotta, olen ollut Irlannissa sukuyrityksen hommissa ja pitäisi keksiä että mitä haluan opiskella. Tänne tulin silkasta uteliaisuudesta" Heather kertoi ja katsoi Londonia. "Entä sinä? Mitä sinulle kuuluu?"[/quote]
[quote]London Morel, alumni
London nyökytteli Heatherin vastaukselle. "Ei kai sunkaan jatkuvasti tarvitse olla opiskelemassa. Jatkat hommia siinä yrityksessä, niin saat rahaa", London kertoi simppelin ratkaisunsa. Hänellä itsellään nimittäin oli kova rahapula, ja hän työskentelisi mielellään jossain saadakseen edes hieman rahaa. Mutta minkäs voit, aina joko taidot tai ulkonäkö eivät vastanneet työnantajan vaatimuksia.
"Mulle ei kuulu ihmeitä", London aloitti vastaamisen, eikä ollut vielä aivan varma, että mitä haluaisi kertoa Heatherille, "Mun viime vuodet meni vähän liian hurjasti, niin nyt oon yrittänyt vähän kasata itseäni. Mä oon matkustellut ja nähnyt kamuja, en sen ihmeellisempää" Käytännössä matkustelu tarkoitti kävelyä kaupan ja kodin välillä, ja kaverit tarkoittivat Donovan-veljeä. Miehen muut kaverit olivat joko narkkareita tai sitten laittaneet välit poikki häneen aikoja sitten.
London käänsi hetkeksi katseensa Suurten Salin lavan suuntaan, jossa rehtori Everett päätti juuri juhlapuheensa.[/quote]
[quote]Heather O'Hara, alumni
"yrityksen johtaminen vaatii myös koulutusta" hän huomautti. "Mutta katsotaan mitä keksin..." Raha ei ollut Heatherille ongelma, sitä löytyi suvusta sopivasti, tosin sen saaminen vaati pieniä ehtoja. Kuten työskentelyä firmassa, tai avioitua jonkun järkevän kanssa. Ja puhdasverisen.
Heather yritti tulkita Londonin sanoja. "Se hurjasti meneminen näkyy.." hän sanoi varovasti. "Missä matkustelit?"[/quote]
[quote]London Morel, alumni
"Sulla on tavoitteet korkealla", London kommentoi Heatherin tavoitteita yrityksen johtajuudesta ja virnisti. Miehen omat tavoitteet olivat huomattavasti matalemmalla nykyään. "Tosin susta on mihin vaan", hän yritti kehua.
London ei voinut olla naurahtamatta kuullessaan sen, että hänestä huomasi sen, että oli mennyt vähän liian hurjasti. "Siellä sun täällä", mies vastasi epämääräisesti kysymykseen, hän ei nimittäin haluaisi valehdella, "Mutta puhutaan mieluummin susta. Sulla on varmaan joku mies ja omakotitalo? Onko lapsia? Kissoja? Hamsteri?", London katsoi tiiviisti tyttöä silmiin.[/quote]
[quote]Heather O'Hara, alumni
"Mulla on aina tavoitteet korkealla" Heather virnisti nyt Londonille, jätkä oli hauskaa seuraa, mitä nyt oli vähän renttu.
Heather nauroi Londonille. "Ei todellakaan ole ketään miestä, eikä varsinkaan taloa tai lapsia. Lemmikeitäkään ei ole siunaantunut" Heather katsoi Londonia huvittuneena. "Olen täyttämässä vasta 20" hän huomautti. "Kysy kymmenen vuoden päästä uudestaan"[/quote]
[quote]London Morel, alumni
London irvisti. Kyllähän hän osasi aavistaa, ettei Heatherilla ollut vielä noin vakavaa parisuhdetta. Jotenkin hän ei osannut nähdä tuota naista pullantuoksuisena äitinä ja puolisona, vaan enemmänkin villinä ja vapaana uraohjuksena. London piti naisista, jotka olivat villejä, vapaita ja tiesivät, mitä halusivat. Hän katsoi Heatheria silmiin ja saattoi muistaa, miksi oli viehättynyt tästä aikoinaan.
"Mä toivon, ettet sä toivo, että mä pyytäisin sua tanssimaan", London tokaisi Heatherille virnistäen, kun ensimmäinen valssi oli alkamassa, "tai siis, mä mielelläni olen sun kanssa, mutta mä tekisin mielelläni jotain muuta sun kanssa kuin tanssisin". Mies ei tarkoittanut lauseella sitä, miltä se saattoi kuulostaa, vaan sitä, että hän mieluummin lähtisi vaikka kiertelemään koulun käytäviä, menisi ulos haukkaamaan happea, syömään seisovasta pöydästä tai koulun keittiöstä jotain, tai lähtisi kokeilemaan, toimisiko tuvan vanha tunnussana vielä. Tai no, saattoi hän tarkoittaakin. [/quote]
[quote]Heather O'Hara, alumni
Heather oli mielellään villi ja vapaa uraohjus, kotiäitiys oli hänen listallaan sitten kun hän olisi valloittanut maailman.
"Käytöstapoja sulle ei ole ainakaan vuosien varrella tullut" Heather sanoi huvittuneena ja katsoi Londonia. "Tosin eikös urheilijoilla ole kaksi vasenta jalkaa usein, vai saitko huispauksesta uraa?" Hän kysyi viattomasti. "Ja mitä muuta ajattelit tehdä mun kanssa? Täällä ei ole paljon vaihtoehtoja"[/quote]
[quote]London Morel, alumni
London nauroi jälleen Heatherin sanoille, mutta nauru loppui kuin seinään, kun tuo otti puheeksi miehen huispausuran. Huispaus oli ollut maailman tärkein asia Londonin elämässä, mutta kun päihteet astuivat kuvioihin, hän sai potkut huispausjoukkueesta, eikä ollut sen jälkeen harrastanut kyseistä lajia. "Hmm, mä en huispaa enää", mies totesi hieman jäykkänä, "en oo tehnyt sitä moneen vuoteen, kun... mä menetin mun mielenkiinnon siihen lajiin ja nykyään tykkään tehdä muuta".
"Mennään ottamaan jotain juotavaa", London ehdotti Heatherille ja lähti astelemaan kahvipannujen suuntaan. Hänestä tuntui siltä, että oli pakko saada jotain piristettä. Nykyään päihteinä hänellä toimivat kahvi, musta tee ja tupakka.[/quote]
[quote]Heather O'Hara, alumni
Heather näytti yllättyneeltä. Londonhan oli niin innostunut huispauksesta eikä hän ollut mitenkään lahjatonkaan, ehkä vähän isoegoinen, mutta niinhän ne kaikki. "Aijaa... Harmi, mitä sitten nykyisin teet?" Heather tiedusteli ja toivoi todella, että London oli jotain muuta kuin tyhjän toimittaja.
Hän lähti Londonin mukana kahvipannujen suuntaan. "Otetaan vain, täällä on varmaan juhlan kunniaksi shampanjaa tai kuohuviiniä"[/quote]
[quote]London Morel, alumni
"Mä teen nykyään kaikenlaista pientä. Sanotaanko nyt näin, että mä etsin itselleni parhaillaan uutta juttua, se voi tulevaisuudessa olla mitä tahansa, mä oon avoin kaikelle. Tai no, melkein kaikelle", London naurahti lopuksi. Toisin sanoen, hänen suunnitelmansa olivat hyvin pieniä Heatherin unelmiin verrattuna. Ainakin toistaiseksi.
London kaatoi itselleen kupin kahvia ja toisen kupin hän kaatoi Heatherille, kysymättä. "Mun ei tee nyt mieli skumppaa. Tai siis, mä oon vähentänyt juomista aika tavalla. Itse asiassa lopettanut kokonaan", mies kertoi. Hän otti puvuntakkinsa taskusta lääkeliuskan mahdollisimman huomaamatta, napsautti siitä irti yhden pillerin ja laittoi sen suuhun. Perään hän otti suuren hörppäyksen kahvia. "Mutta sä voit ottaa munkin puolesta", hän sanoi ja irvisti.[/quote]
[quote]Heather O'Hara, alumni
Siis London kuulosti Heatherin mielestä joltain ihme hipiltä. Ei hyvä suunta, pelkkiä hyödyttömiä laiskoja noista tulee.
Heather katsoi kun toinen kaatoi teetä, mutta otti kupin mukisematta. Hämmentyi tosin lisää, kun London kertoi ettei juo enää. "Et juo? Missään vaiheessa? Mikset?" Heather katsoi Londonia uteliaana.[/quote]
[quote]London Morel, alumni
London nappasi suuhunsa pienen suklaatäytteisen tuulihatun. Toisessa kädessä hän kantoi kahvikuppia ja toisella kädellä hän tarttui kiinni Heatherin olkapäästä. "Mennään tuonne", mies sanoi määrätietoisesti ja lähti ohjaamaan naista ulos Salista (heti kun tuo oli ottanut mukaansa mahdolliset juotavansa). London ei halunnut avautua tässä kaikkien kuullen, ei todellakaan. Vaikka pahin oli nyt ohi, hän ei halunnut avata historiaansa koko koululle.[/quote]
[quote]Heather O'Hara, alumni
Heather yllättyi ja melkein kippasi kahvikuppinsa, kun London tarttui olkapäästä kiinni. Primitiivinen reaktio olisi ollut läiskästä Londonia, mutta London oli kuitenkin kohtalaisen harmiton. "Okei?" Heather sanoi kysyvästi ja tuli mukana. "Herätettiin huomiota, jos kiinnostaa" hän totesi Londonille ja katsoi tuota, odottaen selitystä.[/quote]
[quote]London Morel, alumni
London saattoi naisen aulaan ja aulan kautta syrjäisemmälle ja hämärämmälle käytävälle. Aivan sama, vaikka toiminta olisi kiinnittänyt salissa huomiota. Musiikki ja juhlaväen hälinä kantautui edelleen miehen korviin kauempaa.
"Kun sä nyt kerran olet noin utelias, niin täältä pesee. Mun elämä on ollut yhtä helvettiä viimeiset neljä vuotta. Kuten saatoit huomata, mä aloin käyttämään yhä enemmän päihteitä silloin... no silloin kun me viimeeksi ollaan nähty. Mä en käynyt enää koulussa kuin silloin tällöin, ja silloin kun satuin tulemaan tunnille, niin olin kännissä tai muuten sekaisin, ja saatoin muutaman kerran lentää ulos tunnilta. Mä lopetin koulun ja muutin Donovanin luokse. Mulla ei ollut elämässä muuta kuin kahdet huispaustreenit viikossa, eli mulla oli hyvin aikaa turruttaa tylsyys päihteillä. Aluksi mä käytin vain viinaa ja muita päihteitä, jotka tuntui harmittomilta, mutta sitten siirryin vahvempiin opioideihin, amfetamiiniin ja... no, lopulta käytin oikeastaan kaikkea mitä sain käsiini. Mulle oli aukeamassa ura paikallisessa huispausjoukkueessa, mutta sain sieltä potkut. Mä rahoitin tätä mun uutta harrastusta kaikilla keinoilla, eli tuli tehtyä aika paljon kaikkea tyhmää. Mut pahoinpideltiin monesti ja... ehkä mä itsekin välillä puolustin itseäni vähän liian kovilla keinoilla. Tätä paskaa jatkui kolme vuotta ja päädyin lopulta sairaalaan ja olin kuolla."
London kertoi kaiken vakavin kasvoin, tällä kertaa vailla ainoatakaan virnistystä. Hän jätti tarkoituksella muutaman asian kertomatta, sillä tiesi, ettei Heather haluaisi kuulla esimerkiksi hänen naissekoiluistaan. "Tällä hetkellä mun kaikki energia menee siihen, että mä yritän toipua tästä. Pari kuukautta sitten retkahdin viimeeksi." London hörppäsi kahvikuppinsa tyhjäksi.
Liekö kahvin ansiota, vai sen, että mies pystyi avautumaan tästä kaikesta Heatherille, olo tuntui yhtäkkiä hieman paremmalta. Toisaalta häntä jopa hieman pelotti naisen reaktio. [/quote]
[quote]Heather O'Hara, alumni
Heather seurasi kuuliaisesti Londonia, sillä häntä kiinnosti tietää mitä toiselle oli tapahtunut. Kahvia hän joi matkalla hämärään käytävään ja mietti hetken, että onko tämä jokin Londonin typerä pila.
Oliskin ollut. Heather kuunteli Londonin elämäntarinaa silmät suurina. Kaikki kuulosti järkevältä, sillä kyllä Heather muisti toisen sekoilut ihan tarpeeksi hyvin. Mutta tämä tarina kuulosti ihan hiton rankalta. Heather suhtautui tavallaan Londoniin lämpimästi, sillä jätkä ei ollut koskaan tehnyt hänelle mitään ikävää, pikemminkin päinvastoin.
"Ei ihme että vaikutat jotenkin.. rosoiselta" Heather sai sanottua ja joi kahviaan. Luoja, hän tarvitsisi itse shotin tämän jälkeen. "Olen pahoillani... Tai siis... Niin. Ja nyt olet toipumassa ja päihteettömästi? Etkä tee mitään idioottimaista?"
Miksei kahvi voinut olla terästettyä?[/quote]
[quote]London Morel, alumni
Londonin sisälle virtasi lämmin tunne, kun hän kuuli Heatherin sanat. Koska viime tapaamisesta tuon naisen kanssa oli niin kauan aikaa, ja koska heidän välillään oli ollut myös rosoa, London ei odottanut näin empaattista vastaanottoa. Hän oli odottanut naisen olevan kylmempi ja ajatellut tämän jopa poistuvan paikalta.
"Joo mä en nykyään käytä mitään, ja mun vahvin päihde on tyyliin tää", London sanoi, naurahti ja kohotti tyhjää kahvikuppiaan, "Mä oon jättänyt taakseni kaiken rötöstelyn ja muut idioottimaisuudet, koska mä tiedän, ettei niiden jatkamisesta seuraa mitään hyvää. Itse asiassa mä voin nyt paremmin kuin kertaakaan neljään vuoteen", hän huokaisi, "Kiitti, että sä jaksat kuunnella. En mä normaalisti näin avaudu, mutta... sulle oli jotenkin helppoa kertoa", mies sanoi ja astui askelen lähemmäksi naista.[/quote]
[quote]Heather O'Hara, alumni
Heather nyökkäsi ja joi kahvia. London-parka, tuolla olisi oikeasti voinut olla tulevaisuus edessään. Toki, voihan hänellä olla nykyäänkin? Jos kerran on kuivilla.
"No, hyvä vain. Sotket elämäsi vain entistä enemmän muuten" Heather totesi ja hymyili hieman. "Ja toivottavasti pysyt kuivilla ja saat elämäsi kasaan" hän jatkoi, juoden kahvistaan.
London oli omalla tavallaan symppis. Hän muisti kuinka heillä oli ollut hauskaa, tosin se oli ennenkuin Nic tuli kuvioihin. Nic taas oli ihan oma lukunsa ja Heatherista tuntui, että häntä hän ei voisi kohdata. Onneksi hän ei kai ollut täällä.
"Eipä mitään. Olin vähän yllättynyt kun kerroit, mutta on ehkä ihan hyvä, että puhut avoimesti" Heather katsoi Londonia ja mietti hetken, että astuiko tuo oikeasti lähemmäs.[/quote]
[quote]London Morel, alumni
"Mun olisi ihan mahdotonta jutella sun kanssa, jos olisin alkanut valehtelemaan. Sä oot nimittäin ihan saatanan utelias", London sanoi naurahtaen, "Saatoit huomata, miten jäykkä mä olin aluksi. Tosi hankala keksiä valheita toistensa perään. En mä oikeasti tee työkseni yhtään mitään tällä hetkellä, saati matkustele, vaan koitan selvitä tästä paskasta."
Tunne oli hyvin omituinen. London oli vasta tavannut Heatherin vuosien tauon jälkeen, mutta tuntui siltä, etteivät he olleet olleet viikkoa erossa toisistaan. "Satutko sä yöpymään tänään täällä?", mies uteli naiselta ja katsoi tuota silmiin.[/quote]
[quote]Heather O'Hara, alumni
Heather virnisti. "En ole utelias, vaan tiedonjanoinen" hän korjasi Londonille. "Ja huomasin kyllä, että olit jäykkä, ja olet surkea valehteleen... Ja helppo kuulusteltava" Heather sanoi, ilkikurinen pilke silmissään.
Londonin kysyessä yöpymisestä, Heather kohotti kulmiaan. "Niin ajattelin, miten niin?" Räps räps, Heather tajusi kyllä mitä London ajatteli. Toisaalta, olisiko se niin huono idea?[/quote]
[quote]London Morel, alumni
London astui vielä askelen lähemmäksi naista, eikä tämän lähemmäksi olisi paljoa enää päässyt. Miehen käsi hipaisi tuon kasvoja. "Ootko sä kenties ajatellut uraa Taikaministeriössä? Taikalain parissa kenties?", hän kysyi viitaten tytön erinomaisiin kuulustelutaitoihin. London jätti tarkoituksella vastaamatta Heatherin kysymykseen. Hänelle riitti se tieto, että tuo nainen olisi yötä samassa paikassa kuin hän.[/quote]
[quote]Heather O'Hara, alumni
Väristys kulki Heatherin läpi Londonin koskettaessa. Luoja, oliko hän näin puutteessa? Epätoivosta, mutta London oli kuulemma hyvä. Tai ainakin omasta mielestään.
"En ole ajatellut, sillä en ole läheskään tarpeeksi kunnollinen niihin hommiin" Heather hymähti. Todennäköisesti hän olisi itse kuulusteltavana, kun kuulustelijana.
"Oliko sulla muita hyviä ideoita?" Heather kysyi ja katsoi Londonia, tiedostaen tuon läheisyyden.[/quote]
[quote]London Morel, alumni
Tämän ei pitänyt mennä näin.
Kun London oli astunut Châteaun porteista sisään, hänellä ei ollut käynyt mielessäkään, että hetkeä myöhemmin hän olisi tällaisessa tilanteessa. Miehen katse vaelsi naisen silmistä tuon huulille, ja toinen käsi siirtyi tuon poskelta hiuksiin.
"Mulla on enää vain huonoja ideoita", London vastasi ja painoi Heatherin vaativasti, muttei liian kovakouraisesti tiiliseinää vasten ja suuteli tuota. Nyt mentiin täysin fiiliksellä, ja järki oli jäänyt taka-alalle aikoja sitten.[/quote]
[quote]Heather O'Hara, alumni
Tämän ei todellakaan pitänyt mennä näin.
Heatherin ei pitänyt retkahtaa vanhaan heilaansa, ei ainakaan Londoniin. Siinä hän kuitenkin oli ja London suuteli häntä. Ja hitto vielä piti tästä.
Huonoja ideoita? Joo, helmat ylös ja tässä käytävällä? Ehkä se oli huono idea, sitä paitsi koko juhla oli kesken. Heather irrottautui suudelmasta ja katsoi Londonia. "Juhlat ovat kesken ja olemme keskellä käytävää" Heather huomautti, mutta katse oli jokseenkin leikkisä. London oli kaikkea muuta kuin sopiva, mutta hänen kanssaan oli ainakin hauskaa.[/quote]
[quote]London Morel, alumni
Londonin toinen käsi oli eksynyt jo alemmas, jonnekin alaselän tietämille, kun Heather irrottautui suudelmasta. Jos tämä mies oli oppinut jotain menneiden vuosien aikana, niin olemaan epäitsekkäämpi ja arvostamaan enemmän naisia. Enää tärkeintä ei ollut oma nautinto, vaan vähintään yhtä tärkeää oli myös toisen osapuolen tahto. Mutta nyt miehen oli lähes mahdoton irrottautua tästä naisesta.
"Nimenomaan, juhlat ovat kesken, joten kaikki muut ovat salissa", London vastasi ilkikurisesti ja puhuessa huulet melkein koskettivat toisen huulia. Lierihattu oli pudonnut hetki sitten lattialle, ja hän oli saanut naisen hiukset hieman sekaisin.[/quote]
[quote]Heather O'Hara, alumni
Heather kohotti kulmiaan Londonille. Houkuttelevaa, kaikki tosiaan oli salissa. Mutta hän halusi nähdä ihmisiä. "Olet kärsimätön, saat kyllä odottaa iltaan... Tai yöhön" Heather sanoo hiljaa ja huvittuneena. Tajuten tosin sen, että tämä oli eräänlainen lupaus, hitto. Toisaalta, miksi hän jarruttelisi?
"Vai maltatko odottaa? Koko juhlien ajan ilotulitukseen asti?" Heather katsoi tuota toinen kulma koholla.[/quote]
[quote]London Morel, alumni
Vielä muutama vuosi sitten London olisi jättänyt naisen sanat huomiotta, painanut tuon takaisin seinää vasten, vienyt kädet tuon viettelevän juhlapuvun alle ja hoitanut nopeasti sen, mitä halusi. Mutta nyt mies päättikin suikata nopean suudelman tuon suulle ja astua askelen taaksepäin.
"Mä haluan sua ihan saatanasti, mutta osaan mä sen verran hillitä itseäni", London sanoi katsoen naista silmiin, "ja onpahan jotain mitä odottaa illalla. Ilotulitusta siis", hän virnisti.[/quote]
[quote]Heather O'Hara, alumni
Heather hymyili Londonille silmät tuikkien. "Ennen et olisi, vai? Tosin, et silloin ehtinyt saada minua sänkyyn" hän virnisti ilkikurisesti ja hipaisi toisen hiuksia.
"Koita pysyä housuissasi loppujuhlien ajan" Heather virnuili ja kokeili hiuksiaan, ettei kampauksesta vain karkaisi hiuksia. Kevyt puna oli tytön poskilla, eikä se ollut ihan meikattu.[/quote]
[quote]London Morel, alumni
Jos se olisi ollut Londonista kiinni, hän ja Heather olisivat muinoin tehneet vaikka mitä ja vaikka missä paikassa, mutta eteen oli tullut pari inhottavaa estettä. Tummaihoinen ja isonenäinen sekä sotkutukkainen ja nössö este. Onneksi nämä tapahtumat eivät enää olleet miehen tuoreimmassa muistissa.
"Koita sä kuule itse pysyä mekossasi ja pikkuhousuissasi... siis jos sulla sellaiset edes on jalassa", London tokaisi virnistäen ja vei katseensa jonnekin naisen navan seutuville. Eipä hän olisi pahakseen pistänyt, jos tuolta olisi jäänyt jotain pukematta päälle.[/quote]
[quote]Heather O'Hara, alumni
Heather virnisti. "Et selkeästi tiedä mitä juhlamekkojen alla on" hän katsoi Londonia pilke silmäkulmassa. "Ehkä saat myöhemmin selville, mutta nyt minun pitää mennä edustaan" Heather totesi hilpeästi. Illasta saattaisi tulla pitkä, mutta hyväähän kannatti odottaa. Tosin, mitä jos se ei olisi hyvää?
"Nähdään myöhemmin" Heather iski silmää Londonille, kunnes katosi takaisin saliin helmat kahisten.[/quote]
[quote]London Morel, alumni
London katsoi naisen perään, kun tuo poistui vihreässä juhlapuvussaan takaisin saliin. Mies puhkesi nauruun. Olo oli hyvin helpottunut nyt, kun pystyi olemaan rehellinen ja asiat olivat sujunneet paremmin kuin hyvin. Ehkä tämä tarkoitti sitä, että rehellisyydelläkin pystyi pärjäämään tässä maailmassa?
London asetti päähänsä hetki sitten lattialle pudonneen lierihattunsa ja kirmasi ulos pääovista koulun pihamaille virnuillen itsekseen. Hän sytytti takkinsa taskusta löytämänsä savukkeen taikasauvallaan heti ulos päästyään. Jos vielä hetki sitten hän oli kyseenalaistanut päätöksensä lähteä näihin juhliin, niin nyt hän tiesi, että se oli yksi hänen parhaista päätöksistään aikoihin.[/quote]
