Serpentardien biletystä

[Matthias Frankowski]

Evelyn kertoi että hän jännitti pimeyden voimilta suojautumista. Hänkään ei näemmä ollut pitänyt siitä käytännöllisestä tehtävästä, jossa piti irrottaa kirskuristaja loitsun avulla. Loitsiminen ja samalla sukeltaminen oli aivan mahdoton yhtälö, parastahan olisi jos osaisi loitsia ja sukeltaa hyvin, mutta jos loitsiminen onkin jo niin heikohkoa kuin minulla niin eivät uimataidot kaikkea osaamista korvaa.

Tyttö jatkoi myös ääneen pohtimista tähtitieteen ensimmäisestä teoriakysymyksestä, muistaen vielä hämmästyttävän hyvin mistä siitä olikaan kyse. En oikein ollut jaksanut keskittyä kaikkiin kysymyksiin kuin ne olisivat vaatineet, kun kerran kaikki termitkään eivät olleet minulle tuttuja. Nyökkäsin tosin Evelynin puhuessa ja kuuntelin mitä mieltä muut olivat kokeista.

Kesken jutustelun tummatukkainen serpentard kysyi pahoitellen saisiko meidän seuraan liittyä. ”Tietenkin saa”, ennätin vastaamaan iloisesti, sillä ajattelin muidenkin pitävän siitä jos yksi vielä liittyisi keskusteluun. ”Vai mitä mieltä te muut olette?” kysyin kuitenkin reiluuden nimissä muilta käännyttyäni takaisin heidän puoleen.

Itseäni lyhempi uusi tuttavuus kysyi myös mistä keskustelin, mutta annoin muille kohteliaisuuden nimissä aikaa vastata samalla kun siirsin tuoliani hiukan kauemmas, jotta vapaa tuoli mahtuisi paremmin pöydän ympärille. Uusi tyttö kertoi hakevansa ensin kenkänsä noutopöydän alta ja hänen kävellessään sinne havaitsin vasta, että hänellä oli tosiaan vain yksi kenkä jalassa. Miten toinen kenkä oli sinne päätynyt, jäi minulle arvoitukseksi.

”Olen Rosella, Rosella McDevon. Hauska tavata”, tyttö esittäytyi istahdettuaan vapaaseen tuoliin. ”Lloyd Frankowski”, esittäydyin ja nousin ojentaen käteni kättelemistä varten Rosellan suuntaan. Minkä jälkeen lysähdin takaisin tuoliini, joka oli ulkonäöstään huolimatta aika mukava.

[Evelyn Clément]

Kuuntelin muiden höpinöitä kokeista, vaikka vilkuilin välillä myös juhlien suuntaan ja kerran jopa näin, kun yksi tyttö näytti törmäävän johonkin ja tuon kenkä lensi noutopöytää kohti, tytön kaatuessa maahan.

Frankowski nyökkäsi minun puheilleni kokeista, vaikka epäilin, ettei hän ollut siitä kovin kiinnostunut. Kuuntelin kuitenkin muiden mietintöjä mielenkiinnolla.

Silloin tyttö, jonka olin nähnyt kaatuvan olikin siinä meidän vieressämme ja kysyi: "Anteeksi. Saanko liittyä seuraan? Mistä juttelette?" Katselin häntä hetken ja muistin nähneeni tytön sinä päivänä Serpentardien oleskeluhuoneessa, kun Lily ja Rosaliné olivat pelanneet shakkia. Hän oli se, joka oli opiskellut.

”Tietenkin saa”, Frankowski kerkisi vastaamaan ennen minua. ”Vai mitä mieltä te muut olette?”

"Tottakai", minäkin huomautin ja hymyilin. "Tuossa viereisessä pöydässä on muutama vapaa tuoli, ne voi kai siirtää tähän", lisäsin ja olin kertomassa kokeista, sillä uskoin tytön jopa olevan ehkä niistä kiinostunut, mutta tyttö supattikin hakevansa kenkänsä ja häipyi pois. Frankowski liikahti hieman jättäen tytölle tilaa, kun tämä saapui takaisin juoman kanssa ja istui vapaaseen tuoliin.

”Olen Rosella, Rosella McDevon. Hauska tavata”, tyttö kertoi ja taas kerran Frankowski mainitsi nimensä minua nopeammin. Hän tosin oli tytön vieressä, joten kättelykin luonnisti helpommin.

"Ja minä olen Evelyn Clément", kerroin ja tarjosin pöydän ylitse kättäni, sillä en oikein mahtunut kiertämäänkään pöytää, kun muut olivat istuneet viereeni. Meinasin sanoa, että ilo on meidän puolella, mutta muistin taas tavanneeni tytön aiemmin ja jätin sen sanomatta.

"Puhuimme juuri kokeista ja kuulumisista", totesin. En ollut varma tästä tulokkaasta, mutta en halunnut pilata rauhaani, joten annoin hänelle tilaisuuden, kuten muillekin. Ehkäpä tänään oli poikkeuksellinen päivä.

[Rosella McDevon]

Kaksi ihmistä esittäytyi ja antoi kätensä kätelläkseen. Kättelin molempia vuoron perään ja sitten sanoin "Mukavaa. Niin sinä olet Evelyn. Se tyttö joka oli oleskeluhuoneessa tänään. Vai mitä?" Sanoin hymyilemättä. Hörppäsin juomaani. "Tiedättekö mitä tämä on?" Kysyin ja katsoin muita kysyvästi.

[Emilie Lehtinen]

Olin aivan orvon oloinen olen vasta 1. luokalla. Kukaan ei tullut juttelemaan eikä huomannut minua olin jo aikeissa lähteä linnaan kun joku tulikin luokseni.

[Evelyn Clément]

"Mukavaa. Niin sinä olet Evelyn. Se tyttö joka oli oleskeluhuoneessa tänään. Vai mitä?" Rosella McDevon totesi arkiseen sävyyn ja katselin häntä hymyillen ja päätin vastata samoin.

"Niinhän se olikin", totesin. "Hassua, en tunnistanut sinua silloin. Olit kai se tyttö, joka kannusti minua tulemaan paikan päälle. Pitäisi kai kiittää, olin odottanut jotain villimpää, mutta ihan asiallisestihan tämä on mennyt."

Vilkaisin Rosalinéa ja ajattelin joitain epämääräisiä alkoholijuomia, joita ei oletettavastikaan saisi alaikäisten käsiin ajautua. Oli vaan se kumma pulma, että tuvallani taisi olla taidokkaat suhteet ja suostuttelutaidot, joten olisi vaikea olla toimimatta kuten halusimme. Kerrankin jopa olin iloinen, että kuuluin Serpentardiin, vaikka yleensä ärsyynnyin tupa-ajatelmista.

McDevon joi hörpyn kirkasta juomaa, jonka tunnistin siksi ihmevedeksi, jota minä olin Frankowskin kanssa yhdessä ihmetellyt ja kulauttanut kurkustani alas. "Saattaapa olla normi vettä", totesin aavistuksen huvittuneesti. "Mutta saattaapa tuo olla jotain muutakin. Se jäänee arvoitukseksi." Minun jopa teki mieli lisätä loppuun ikuisesti, mutta epäilin sen olevan jo liian rempseää. Rempseää... pitäisi alkaa ottaa vakavammin, tai kohta olisin jatkuvasti naurava hihhuli, eikä se muisto jäisi mitenkään kauniimpien ja ihanimpien asioiden listalle, vaikken sellaista listaa pitänytkään. Eikä äitini pitäisi siitä, mutta hän nyt ei pitänyt mistään. Enkä jaksanut välittää, vaan minun teki mieli pyytää jotakuta hakemaan minulle lisää jotain juomaa, sillä en itse viitsinyt pomppia muiden jalkojen ylitse noutopöydälle.

En tosin pyytänyt vaan sen sijaan pistin suuni suppuun, kuten aina ennenkin ja yritin rauhoittua, sillä minulla oli kumma tunne, ettei kaikki ollut kuten piti ja saatoin olla iloisempi kuin ennen, eikä sekään ollut normaalia. En tosin voinut olla humalassa, sillä eikös silloin pitäisi menettää muistiaan ja sammaltaa ja sitä paitsi en ollut juonut mitään alkoholillista, enkä tulisi niin tekemäänkään, sillä se oli ehdottomasti huono asia, eikä siitä olisi kiva herätäkään. Pudistin aavistuksen päätäni ja yritin kuunnella mitä muut pölisivät.

[Matthias Frankowski]

Evelyn kertoi, kuten olin odottanutkin, mistä olimme jutelleet ennen kuin Rosella oli liittynyt seuraamme. Viereeni tuolin asettunut tyttö muisteli nähneensä Evelynin tänään oleskeluhuoneessa, mikä ei tuntunut olevan suuri ihme sillä olin myös nähnyt hänet useammin opiskelemassa ja lukemassa oleskeluhuoneessa.

Se että joku toinen oli saanut Evelynin lähtemään juhliin, ei oikein tullut suurena yllätyksenä, kun hän ei tuntunut olevan juuri sitä tyyppiä joka nauttisi tällaisista juhlista. Tyttö kun tuntui kirjojensa ja käytöksensä perustella pitävän hieman sivistyneemmistä juhlista, jos ylipäätänsä piti edes juhlista.

”Ehkä. Mielenkiintoinen jälkimaku siinä kuitenkin oli”, lisäsin toisten keskusteluun, joka koski sitä ihmeellistä haaleata juomaa jota olimme Evelynin kanssa aiemmin maistaneet. Kun juomisesta puhui ja näki kun toiset joivat mukeistaan ja laseistaan teki itsekin mieli juoda taas jotain. Olin joskus kuullut termistä sosiaalinen juominen, mutten ollut katsonut tarpeelliseksi perehtyä siihen enkä sen vuoksi tiennyt pystyisikö se kuvaamaan tilannetta.

”Mitä muuten pidätte näistä juhlista?” kysyin seuralaisilta samalla, kun nojauduin hieman taaksepäin tuolini selkänojaa vasten. Itse en oikein tiennyt mitä mieltä näistä juhlista oikein olin, jotenkin olin odottanut että ne olisivat aivan erilaiset. En uskonut että täällä olisi voinut aivan tavallisesti jutella muiden kanssa ja ihan vain hengailla, jos kaikki juhlat olisivat läheskään niin rentoja, niin miksen ollut tajunnut aiemmin käydä niissä. Musiikki tosin ei vastannut aivan makuuni ja vilkkuvat valot, mutta muu oli ihan siedettävää.

[Emilie Lehtinen]

Kävelin yhden pöydän taakse jolla istui varmaankin McDevon ja Clément ainakin muita en tunnistanut jäin vaan töllöttämään heitä suu auki.

[Rosella McDevon]

"Joo niin on." Sanoin ja huomasin tytön tuijottavan meitä suu auki. Hän oli Emilie. Se tyttö joka oli räyhännyt käytävällä.

[Evelyn Clément]

”Ehkä. Mielenkiintoinen jälkimaku siinä kuitenkin oli ", Lloyd totesi arkipäiväsen oloisena. Huomasin, että hänelläkään ei ollut juotavaa, jota hörppiä, mikä toi osaksi helpotusta omaan janooni. Olisi ehkä sittenkin pitänyt esitellä akropaattitemppujaan ja loikkia pöydän ja muiden yli hakemaan juotavaa. Tosin se olisi ollut niin ikimuistoisen typerän näköistä, että olisin hävennyt sitä vielä mummonakin.

"Joo niin on", Rosellakin huomautti ja minua alkoi kummeksuttamaan miksi edes puhuimme jostain juomisesta. Mitä ihmeen väliä silläkin oli? Tosin mistä muustakaan olisi voinut puhua? Olimme jo pölisseet kokeista ja kuulumisista ja juomista ja ties mistä muusta. Itse asiassa olin itse pölpöttänyt kaikkea hölynpölyä jo ikuisuuden. Tai kuinkahan kauan olin täällä edes ollut? Enhän minä edes tiennyt? Mitäköhän kellokin jo oli? Mitä jos koulun käytävillä ei saanut enää liikkua? Entä jos jäisin taas kiinni yöaikaan hiipailusta? Ja mitä ihmettä minä täälläkin vielä kuhnin? Mitä pidempään olisin, niin sitä pahempi!

En tosin jaksanut välittää. En ollut yksin, enkä ainoa hiippailija. Ei näille kaikille voinut jälki-istuntoa tyrkätä. Ja sitä paitsi minulla oli jälki-istuntoa jo ihan riittävästi. Ja mitä väliä silläkään oli? Oliko se edes maailmaa mullistava seikka? Ei, en jaksaisi miettiä sitä nyt. Voisin elää tässä hetkessä. Tämä hetki voisi kestää ikuisesti. Nyt ja aina.

”Mitä muuten pidätte näistä juhlista?” Frankowski esitti kysymyksen ja koska kukaan muu ei näyttänyt siihen vastaavan, niin koin omaksi velvollisuudekseni puhua. Ei kysymystä nyt ilman vastausta voinut jättää.

"Kuten sanoin, niin olin odottanut jotain villimpää ja erikoisempaa. Sitä kun aina hehkutetaan, että bileissä (sana tuntui yhäkin vieraalta suuhuni) on niin hurjan hienoa, mutta ihan normaaliltahan tämä on vaikuttanut. Yllättävän rauhalliselta ja asialliselta." En kuitenkaan ollut niin positiivinen, kuin annoin vaikuttaa.

Vaikka itse asiassa minun saattaisi jopa pitää muuttaa käsityksiäni muista ihmisistä. Olin uskonut, että kaikki nuoret olivat aikuisten lähdettyä villejä ja sekaisin, mutta tämä ei vastannut sitä mielikuvaa yhtään. Vaikka olihan tuolla tanssilattialla muutama sekopoltsi ja nuo vilkkuvat valot ja tämä metelin ja tunkkaisen ilman määrä... itse asiassa en voinut uskoa, että olin iloinen. Tämä ei vaikuttanut millään paikalta, jonne olisin itseni ensimmäiseksi vienyt. Olin aina vältellyt tälläisiä tapahtumia. Miten ihmeessä Rosella oli saanut minut taivuteltua? Olinko oikeasti halunnut lähteä tänne? Mitä minä edes tein täällä?

Frankowski, mitä teitkään? Herätit minut kummallisesta satu-unesta, jossa olin päätynyt ryhmään. Mutta olinko aina kaivannut tätä? Ryhmätunnetta? Siksikö olin täällä? Tätäkö minä kaipasin?

Mielialani tuntui muuttuvan iloisesta sekavaksi. "Taidan mennä naistenhuoneeseen", sanoin ja toivoin saavani tietä. Änkeydyin muiden ohitse ja suunnistin vessaan. Mikä minua riivasi? Äskön olin pitänyt tästä, mutta mikä nyt oli eritavalla?

Kuplani oli poksahtanut ja joku sisälläni halusi takaisin tuonne kuplaan, vaikka siinä olikin ollut seinät ympärillä. Toinen osa halusi ilmaa ja vapauteen. En tiennyt kumpaan osaan minun kuului mennä ja ärtyynnyin, kun en voinut jakaantua. Tosin, sitten aloin ärsyyntyä tuostakin ärtyyntymisestä. Evelyn, rauhoitu! Mikä ihme minulle tulikaan, se saisi luvan lähteä ja pikaiseen.

[Matthias Frankowski]

Rosa ja Lily olivat olleet jo jonkin aikaa hiljaisia enkä oikein tiennyt johtuiko se minun paikallaolosta vai ei, sillä hehän tunsivat jo Evelynin entuudestaan sekä Rosellakin tunsi hänet. Evelyn tosin oli paljon puheliaamman oloinen kuin aiemmin tai sitten vain kuvittelin niin, kun muilla ei tainnut olla mitään sanottavaa.

Tyttö kertoi että oli kuvitellut juhlat toisenlaisiksi ja nyökkäsin. ”Joo niitä hehkutetaan aina niin paljon, mutta yllättävän rennosti täällä on voinut olla”, tiivistin ajatukseni samalla kun hieman oioin jäseniäni katsellen pöytäseuruetta.

”Taidan mennä naistenhuoneeseen”, Evelyn ilmoitti ja siirsin tuoliani hieman lähemmäs Rosellan tuolia, jotta toinen pääsisi hieman paremmin lähtemään. En oikein keksinyt mistä voisin vielä keskustella, mutten halunnut jäädä kiusaantuneeseen hiljaisuuteen joten voisin käydä yhtä hyvin katsomassa oliko tarjoilupöydällä vielä noidankattila –leivoksia.

”Siellä on varmaan vielä noidankattiloita”, totesin muille kysyvään sävyyn ennen kuin hypähdin nopeasti pystyyn ja suuntasin ehkä hieman liian innokkaasti pöytää kohti. Yhtäkkiä itseäni lyhempi serpentard tyttö oli tielläni, mutten onneksi töytäissyt häntä nurin. Tyttö tuntui katsovan suu avonaisena pöytäryhmittymää, josta äsken lähdin. ”Varovasti tyttö hyvä”, sanoin nuorelle serpentardille yrittäen taputtaa hennosti hänen olkapäälleen jatkaen sitten matkaani tarjoilupöytää kohti.

Pöydällä oli vielä paljon mitä eriskummallisen näköisiä leivoksia ja karkkeja, joista osa varmaan oli jästimaailmasta kun en niitä tunnistanut. Otin yhden leivoksen käteeni ja olin aikeissa syödä sen jo tarjoilupöydän luona, mutta silloin kuului useampia rykäyksiä ja tuntui siltä että itsestäni hieman kauempana oleva huispausjoukkueen etsijä halusi ilmoittaa jotain kaikille paikallaolijoille.