"Onko kampaukseni nyt hyvin?" Effie kysyi parhaalta ystävältään Alicialta, joka oli myös jatko- opiskelija Châteaussa. "On se, älä nyt stressaa" tuo tokaisi jo hivenen kyllästyneenä Effien huolehtimiseen ulkonäöstään. "Ei se ulkonäkö ole niin tärkeää" Alicia jatkoi päätään pudistellen, "No, menehän jo!"
Effie lähti jatko- opiskelijoiden oleskeluhuoneesta kohti Suurten salia. Alicia, joka oli opiskellut Châteaussa jo neljä vuotta, oli aamupäivällä esitellyt ystävälleen linnaa, ja nyt Effie tiesi suurinpiirtein mistä mentiin minnekin. Tyttö päätti käväistä nopeasti lähimmässä naistenhuoneessa ja pestä kätensä, jotka olivat hieman tahraantuneet ripsiväristä. Nopeana kävelijänä hän kohta jo käveli käytävää joka vei eteishalliin, josta puolestaan pääsi Suurten saliin. Effie kuuli jo satojen oppilaiden äänet ja häntä alkoi hieman hermostuttaa. Jos London olisikin pukeutunut farkkuihin ja tennareihin? Pojan tuntien se olisi täysin mahdollista, hän ajatteli.
Effie pääsi Suurten salin ovelle ja hymyili. Hänen edessä avautuva näkymä ei olisi voinut olla miellyttävämpi. Kaikki ihmiset (paitsi ehkä London, hän tirskahti) olisivat juhla- asuissa ja hyvät tarjoilut sekä hyvä seura, ei voi olla mitään parempaa. Älä hermostu, Effie hoki itselleen mielessään ja hengitti syvään. Hän ei ole melkein ikinä hermostunut mistään, mutta nyt hän oli. Syytä tyttö ei tiennyt varmasti, mutta epäili vahvasti että tanssiminen repisi hänen hermonsa kappaleiksi; se ei ollut mitään maailman rentouttavinta puuhaa. Tyttö vilkaisi vielä asuaan, loihti hymyn kasvoilleen ja astui saliin.
