Labyrintti: Ophelia Villard

[Ophelia Villard]

Ophelia Villard, seitsemäsluokkalainen Pouffsouffle käveli epävarmoin askelin eteenpäin. Hän ei ollut edennyt kovinkaan pitkälle labyrintissa, mutta oli jo tullut katumapäälle. Olisi ehkä sittenkin ollut viisaampaa olla osallistumatta. Kaikki oli mennyt pahasti pieleen. Aluksi hän oli kohdannut jonkin otuksen, jota ei muistanut koskaan nähneensä. Se oli ollut melko pahansisuinen ja ensin hän oli luullut sitä vanhaksi noidaksi. Mutta se oli kuitenkin käyttäytynyt hyvin epänoitamaisesti. Lopulta hän oli kuitenkin onnistunut jotenkin tainnuttamaan sen ja pääsi ohitse. Sen jälkeen hän oli törmännyt pirunnuoraan ja melkein kuristunut kuoliaaksi, ennen kuin oli muistanut millä mokomasta päästiin. Ja sitten, hän oli ilmeisesti mennyt uudelleen saman reitin, sillä kohtasi jo toisen tuntemattoman otuksen ja toisen pirunnuoraseinämän. Kolmannen pirunnuoraseinämän jälkeen hän oli alkanut epäillä, että käveli ympyrää ja oli onnistunut vihdoin kääntymään eräässä risteyksessä toiseen suuntaan. Siellä vastassa oli kuitenkin ollut pelkkä umpikuja ja niin kaunis tyttö, ettei se voinut olla mikään muu kuin veela. Siitä Ophelia oli selvinnyt nopeasti ja palannut sitten jonkin matkaa samaa reittiä takaisin, kunnes oli päätynyt torniin, josta näki katsella ympärilleen. Se ei häntä kuitenkaan paljoa lohduttanut, sillä loppu näytti olevan vielä kovin kaukana.

Sitten vasta olikin tapahtunut jotakin kamalaa. Häntä vastassa oli ollut ihka oikea ankeuttaja. Ihan ensimmäisenä hän oli yrittänyt juosta karkuun, tainnuttaa otuksen ja muuta sellaista. Vasta kun ankeuttaja oli ollut jo todella todella lähellä ja hänen olonsa käymässä kovin huteraksi, hän oli onnistunut pinnistelemään ja muistelemaan sitä hetkeä kun sai kuulla pääsevänsä pois Beauxbatonsista. Siinä vaiheessa hän oli onnistunut luomaan suojeliuksen, joka oli pakottanut inhottavan ankeuttajan tiehensä. Oli todella ollut lähellä, ettei hänen retkensä labyrintissa ollut päättynyt siihen. Sen jälkeen häntä vastaan oli juossut eräs nuorempi oppilas. Hetken aikaa Ophelia oli miettinyt, olisiko hänenkin pitänyt kääntyä, mutta jatkoi kuitenkin matkaa. Eksyksissä hän joka tapauksessa oli, mutta ei silti halunnut kääntyä takaisin, ettei vain joutuisi uudestaan ankeuttajan luokse. Yksi kerta oli jo ollut liikaa.

Sen jälkeen kävi taas hassusti ja kaikki kiepsahti ylösalaisin. Hyvä ettei Ophelia pudottanut sauvaansa. Tajuttuaan, ettei pudonnut, hän yritti rohkaista itsensä astumaan eteenpäin kuvitellen, ettei se ollut sen kummempaa kuin kieppua vähän nurinkurisesti luudanvarrella. Se taas ei tietenkään ollut missään nimessä helppoa, mutta ajatus lentämisestä kuitenkin rohkaisi. Ja lopulta Ophelia sai huomata, ettei se ollutkaan ihan niin kamalaa ja kohta kaikki olikin taas oikein päin. Vähän sen jälkeen hän kohtasi maahisen, joka kertoi, ettei maali ollut siellä päin ja niin hän oli kääntynyt takaisin. Jonkin aikaa käveltyään hän oli törmännyt vaaleanpunaiseen kääpiöpalluraan, jota oli jäänyt silittämään ihan liian pitkäksi aikaa. Sen jälkeen vastassa oli ollut umpikuja, minkä jälkeen hän oli päätynyt jättiläisen valtaamalle reitille, eikä ollut millään päässyt ohitse. Oli pitänyt siis kääntyä taas takaisin. Sitten hänet oli yllättänyt mitä mahdottomin sumu. Hän kuitenkin oletti, että sen takana saattoi olla jotain muutakin kuin umpikuja, ehkä jopa maali, eikä siksi luovuttanut, vaan jatkoi matkaansa, vaikka tunsikin olonsa epätoivoiseksi, märäksi ja nuutuneeksi.

Nyt Ophelia oli jälleen kääntynyt ja löytänyt pian maasta luudanvarren. Hän selvisi moitteettomasti haastavasta radasta, mikä oli varmasti kaikkein helpoin osuus koko typerässä labyrintissa. Sen jälkeen hän olikin sitten joutunut pahaan pulaan. Nimittäin valmistamaan äkämienparannusjuomaa. Hän ei kuollakseenkaan muistanut miten sellaista tehtiin, eikä siitä tullut kerrassaan mitään. Lopulta hän kuitenkin luovutti ja päätti kääntyä takaisin yrittääkseen jotain toista reittiä. Se ei kuitenkaan ollut kovin hyvä idea, sillä hän sai pian vastaansa kammottavan ison hämähäkin. Hän todella pelkäsi hämähäkkejä, eikä halunnut enää olla hetkeäkään kauempaa labyrintissa sellaisen otuksen kanssa. Niinpä hän juoksi karkuun ja loitsi samalla ilmoille punaisia kipinöitä keskeyttääkseen suorituksensa. Hämähäkkejä. Hyi kamalaa.