Juorujen jälkipyykki

[Nicolas Cartier]

Nicolas oli toivonut, että muuta puhuttavaa ei olisi. Se siitä ja asia loppuun käsitelty, mutta ehkä se oli vain liian utopistinen haave. Jostain syystä asiat ei muutenkaan tuntuneet menevän, kuten Nic toivoi, joten miksi tälläkään kertaa?

"Ai... luulin, et hän on kotiopetuksessa. Tai ainakin sanoi olevansa", Nic mutisi ääneen. Hän ei ollut varma oliko veelojen välttely oikeasti niin vaikeaa kuin Ronja väitti, mutta toivoi, että ei ollut. Tai olihan Jill mukava, mutta Nic oli yhdessä Heatherin kanssa... tai oli ollut. Äh, miksi kaikki oli niin vaikeaa. Nic olisi mieluusti ollut yhä kaveri Jillin kanssa, hän olisi varmaan ihan tyytyväinen, jos kaikki ei olisi päättynyt vuosi sitten kuin ilmaan. Hän oli ollut onnellinen Heatherin kanssa. Heatherin kanssa hän sai jutella typeristäkin kiinnostuksen kohteistaan. Hän saattoi jakaa asioita, jutella, olla enemmän rennommin? Hulluja ideoita... voi voiko hullut ideat olla samaanaikaan huonoja ja hyviä? Nic kaipasi jopa niitä. Äkillistä yöuintia ja haiskuoperaatioita.

Sitten asiat syöksyivät taas päistikkaa maata kohti, vaikka Nic oli jo luullut olevansa pohjalla. Ensin se vaikutti neutraalilta paperinpalalta, Nic jopa helpottui, kun Ronja keskitti huomionsa johonkin roskiin, eikä enää häneen. Mutta sitten hän tajusi, mistä paperista oli kysymys. Hänen kirjeensä Bennylle. Eihän siinä sanottu Heatheria nimeltä, mutta siinä puhuttiin tukioppilaasta. Ihastuksesta. Siinä mainittiin suhde alaikäiseen. Siinä mainittiin ero. Ja exäkriisi. Ja juorukriisi. Kaikki. Jos yksi huhuttu suudelma oli jo aiheuttanut niin suuren ongelman, niin tuo kirje voisi aiheuttaa niin paljon pahempaa.

Nic kaivoi hätääntyneesti sauvan ja tuijotti paperia. Voisiko hän viedä sen? Väittää, ettei se ollut mitään? Eikö se kiinnostaisi vain enemmän? Mutta sitten Ronja ei ehtisi lukea sitä? Miten idiootti voi olla, että menee kirjoittamaan mustaa valkoiselle asioista, joita ei halua muiden tietävän? Mitä jos sytyttäisi sen vain palamaan? Oho hups? Tosin se oli Ronjan käsissä ja saattaisi vahingossa satuttaa Ronjaa, jos aiheuttaisi tulipalon... äh...

Hermoilu vei liikaa aikaa... pitäisi sanoa jotain. "Äh, ei se ole mitään... juttelen vain professori Blanchardin kanssa pvs:stä... annatko sen takaisin, kiitos?" Puna alkoi nousta Nicin kasvoille. Idiootti. Idiootti. Idiootti. Ihan totta, Sonia olisi jo vienyt sen paperin Ronjalta... tosin Sonia ei kirjoittaisi tuollaisia kirjeitä. Sisko joutui kyllä ongelmiin, mutta olivatko ne koskaan olleet näin kauheita? Ei ne ainakaan olleet tuntuneet siltä...

[Ronja Blomroos]

Ronja ei huomannut Nicolaksen hätääntyneisyyttä. Hän pyöritteli paperia käsissään ja lopulta avasi sen. Uteliaisuus paperia kohtaan oli niin suurta, että tyttö sivuutti myöskin pojan punastuneet posket sekä sen, että tuo oli juuri kaivanut taikasauvan esille. Nicolaksen sanoista huolimatta Ronja alkoi lukemaan kirjettä.

Ensin tytön ilme oli tutkiskeleva, minkä jälkeen hän kurtisti kulmiaan ja vei paperin lähemmäs kasvojaan. Sitten kasvoille nousi innostus ja lopulta kulmat taas kurtistuivat. Kirjeen loppupuolella tytön ilme oli hämmästynyt. Hän ojensi paperin Nicolakselle - tuolle se ilmeisesti kuului.

"Nicolas! Mikset ole kertonut, että sinulla on uusi ihastus? Ihmekös olet niin ollut niin outo viime aikoina. Mikset voinut äsken kertoa asiasta minulle, kun kysyin? Tämähän selittää nyt kaiken. Olipa hyvä että löysin kirjeen. Kuka se ihastus on? Älä vain sano, että se on meidän Sandra! Kaikki pojat ihastuvat siihen, eikä sinulla ole siihen mitään mahdollisuuksia. Mitä Blanchardille muuten kuuluu nykyään?"

Varmasti huomasi, ettei Ronja ollut lukenut kirjettä aivan sanasta sanaan, vaan ainoastaan sieltä täältä. Tyttö oli saanut nyt sen käsityksen, että Nicolaksella oli uusi ihastus, joka oli jatko-opiskelija, ja jolle tuo piti silloin tällöin epävirallista tukiopetusta. Suudelma Jillin kanssa oli hämmentänyt poikaa, mutta koska uusi suhde oli vasta ihastustasolla, mitään lopullista ei ollut vielä tapahtunut. Noita tunteitaan poika purki kirjeessään vastaanottajalle. Tyttö oli ennemminkin innostunut ja utelias, kun vihainen. Kuka nyt suuttuisi tällaisesta herkullisesta uutispommista!

[Nicolas Cartier]

Tietystikään millään, mitä Nic sanoi, ei ollut mitään vaikutusta. Ronja avasi kirjeen ja luki sen. Olisi pitänyt sanoa, ettei se ollut minun... vaikka siinä kyllä luki Nicolas... Nic toivoi voivansa muuttua aaveeksi ja katoavansa lattian läpi. Toki ehkä ei sentään lattian läpi, kun kerta tornin yläkerrassa oltiin, tai aaveus voisi olla todellisempi tulevaisuuskuva.

Nic odotti paikallaan, kun ei muutakaan osannut ja tuijotti Ronjan ilmeitä. Miten tuon kulmat kurtistuivat ja heltyivät ja kurtistuivat taas. Noin hiljaa Nic ei ollut koskaan nähnyt Ronjaa, ei edes tiennyt, että se oli mahdollista. Sitten tapahtui jotain kummaa, tyttö nimittäin ojensi paperia takaisin. Nic yritti ottaa sen takaisin ojennuksesta mahdollisimman nopeasti vaikuttamatta liian hätäiseltä. Okei, okei... mitä nyt, mitä nyt. Voisiko Ronjan unhoittaa? Nic ei ollut koskaan tehnyt mitään sellaista ja nyt kun sauvakin oli hieman rikki ja sauvakäsi oli edelleen kipeä Londonin takia, niin se olisi varmaan vain liian vaarallista. Muita suunnitelmia?

Sitten Nicin nimeä huudettiin hänen edessään. Nic ei ihan pysynyt perillä, mitä Ronja selitti ja kesti hetken ennen kuin Nic tajusi tuon tarkoittavan hänen kirjettään. Vai tarkoittiko sittenkään? Ei tuo ainakaan tuntunut ymmärtävän yhtään, mistä oli kyse. Osasiko Ronja lukea? Miten ihmeessä tuo oli selvinnyt jatko-opiskelijaksi saakka? Vai olikohan se syy jatko-opiskella?

"I...ihastus? Sandra?" Nic kysyi häkeltyneenä, mutta naama yhäkin punaisena kirjeestään. Hänellä ei ollut mitään muistikuvaa, kuka oli Sandra, sillä hänen kaikki ajatuksensa pyörivät Heatherissa. "Benjaminille öö, kuuluu varmaan ihan hyvää", Nic sanoa töksäytti. Hän ei ollut ihan varma tiesikö Ronja Benjaminin olevan Nicin isäpuoli, mutta todennäköisesti tuo tiesi ainakin jotain. Sonia oli pitänyt huolen, että kertoisi Bennystä mahdollisimman paljon kaikkia outoja kokemuksia kesken oppitunteja, joten kai kaikki tiesivät, että Cartierit olivat Blanchardin perhetuttuja. Joku oli jopa joskus yrittänyt saada Niciä kysymään pvs-vastauksia Blanchardilta, vaikka Nic oli jollain ihmeellä onnistunut sen välttämään. Olikohan hän antanut omat muistiinpanonsa? Nic ei enää muistanut.

[Ronja Blomroos]

Ronja kuunteli Nicolaksen vastaukset ja nyökytteli tälle. Nyt, kun tarkemmin ajatteli, tuo poika oli kyllä käyttäytynyt Sandran seurassa eri tavalla kuin muiden tyttöjen seurassa. Poika oli taatusti ollut rennompi sekä iloisempi, kun sai jutella juuri kyseisen tytön kanssa, ja sehän kertoi juurikin ihastuksesta. Kumpa Ronja olikin osannut olla niin hölmö, ettei ollut tajunnut asiaa aiemmin!

"Hyvä, että Benjaminille kuuluu hyvää. On oli kyllä yksi minun suosikki pimeyden voimilta suojautumisen opettajista ikinä. Ja muista, vaikka nyt sainkin selville sinun salaisuutesi, pidän sen vain ja ainoastaan itselläni. Kuten varmasti tiedät, minuun voi luottaa", Ronja painotti pojalle ja siirtyi sitten vihdoin oman kirjelähetyksensä pariin. Hän otti kirjeensä esiin, kiinnitti sen yhden pöllön jalkaan kiinni ja lähetti pöllön matkoihinsa avoimesta ikkunasta.