Outoja ääniä

[Rain Savage]

Mukana olevat hahmot: Rain Savage & Nancy Laurent
Ajankohta: Kesäloman alku 2020
Tapahtumapaikka: Autiotalo Poudlardinessa
Juoni: Autiotalosta kuuluu salaperäisiä ääniä
Varoitukset: -
Muuta: Heinäkuun haasteeseen osallistuva arvottu roolipeli

Kesäloma oli juuri alkanut, ja Rain pohti innokkaana, kuinka hän voisi viettää paljon kaivattua laatuaikaa tyttöystävänsä kanssa nyt, kun S.U.P.E.R.-kokeet olivat vihdoin ohitse. Rain oli muuttanut asumaan kesäksi Lyoniin hostelliin, mutta siitä paikasta ei tosiaan olisi ainakaan kahdenkeskiseen ajanviettoon. Tytöllä kun ei ollut hostellissa omaa huonetta, ja siellä oli aina kovasti meteliä muutenkin. Rahaakaan Rainilla ei ollut tuhlattavaksi ihan mihin tahansa luksushotelliin, vaikka hän olikin saanut töitä kesäksi. Pitäisi siis keksiä jotain muuta.

Tätä Rain pohdiskeli kävellessään Poudlardinessa ja katseli samalla rakennuksia. Kylästä voisi hyvinkin löytyä joku kiva mutta edullinen majatalo. Paitsi että... olihan täällä myös tuo yksi talo kauempana. Sehän oli autio. Autiotalo, tosiaan, sehän voisikin olla romanttista! Ainakin Rainin mielestä itseasiassa paljon romanttisempi ajatus, kuin vaikka murtautua uudestaan hänen vanhempiensa luokse siihen ärsyttävän pröystäilevään hienostokartanoon, missä hän oli joutunut virumaan lapsuutensa.

Sitäpaitsi autiotalot olivat usein aika pelottavia ainakin naisten mielestä. Rain kuvitteli jo mielessään kuinka pääsisi antamaan Noahille vaikutelman rohkeasta sankarista, joka suojelisi tätä pahoilta hengiltä ja ihan miltä tahansa, mitä sellaisessa rötiskössä saattoikaan lymytä. Ja sen jälkeen tyttö olisi varmasti aivan sulaa vahaa hänen käsissään ja he voisivat... Rainin ilme oli erikoinen yhdistelmä innosta tuikkivia rakastuneita silmiä sekä leveää varsin epämääräistä virnistystä, kun hän suuntasi kulkunsa kohti autiota taloa. Tuon niin kutsutun hainhymynsä lisäksi hän oli pukenut päälleen naruolkaimisen croptopin, kiiltävät tiukat nahkahousut, kaulapantamaisen choker-korun sekä conversen kangastennarit, kaikki tietysti mustia väriltään.

[Nancy Laurent]

//Sori kun kesti vastata näin kauan...//

Nancy käveli Poudlardinen katuja pitkin. Hän oli tullut muutaman ystävänsä kanssa tekemään vähän ostoksia, mutta nämä olivat jääneet lusimaan vaate kauppaan. Nancya ei oikein ollut koskaan oikein kiinnostanut vaateiden ostelu, eikä hän sitä paitsi edes tarvinnut mitään uutta. Nancy heilutteli kassia kävellessään, jossa oli muutama loitsu kirja ja taikaeläin opus, jotka hän oli juuri ostanut. Toisessa kädessään hän piteli pientä pussia, joka oli täynnä karkkeja, jotka hän oli hetki sitten ostanut Confiserie de Sucettesta.

Oli kaunis kesä päivä ja Nancy riisui farkkutakkinsa, sillä oli sen verran kuuma, että hän paahtuu sen sisällä. Farkkutakin alla oli vaalean sininen T-paita. Jalassaan Nancylla oli samasta tummasta farkku kankaasta (jota oli hänen farkkutakissaan) ommellut, hieman farkkuja muistuttavat housut. Kenkiä hänellä olivat vaalean siniset tennarit, jotka sopivat hänen paitaansa. Nancy kietoi farkkutakin ympärilleen ja jatkoi sitten matkaansa.

Nancy pohdiskeli viime lukuvuottaan. Château oli hyvä koulu ja kaikenlaista aktiviteettia oli paljon tarjolla. Kokeet olivat menneet ihan hyvin. Taikajuomia ja Huispausta olisi vielä hijottava. Loitsut olivat varmasti olleet hänen kaikken paras aineensa tai sitten pimeyden voimista suojautuminen, Nancy pohdiskeli mielessään. Hän pysähtyi aina välillä katselemaan erilaisia näyteikkunoita.

Nancy kulki kylän läpi mietteissään ja alkoi pian saapua sen reunalle. Hän huomasi vähän matkan päässä ränsistyneeen näköisen autio talon. Hän ei ollutkaan ennen huomannut tuota taloa, joka varmaankin oli autio. Hän jäi seisomaan ja tuijottamaan taloa.

[Rain Savage]

// Eipä mitään kiirettä, eihän tuo edes pitkä kesto ollut. :3 //

Kun Rain jatkoi matkaa kohti autiota taloa, hänen silmiinsä osui tyttö, joka seisoi paikoillaan ja näytti tuijottavan suoraan sitä taloa kohti. Rain pysähtyi yllättyneenä vähän matkan päähän tarkkailemaan tätä. Tyttö ei ollut kovin lyhyt mutta näytti vielä lapselta. Varmaankin tuo oli joku koulusta alemmilta luokilta, vaikka ei ollut jäänyt Rainin mieleen ulkonäkönsä puolesta tai muutenkaan. Eipä kyllä ihme, sillä harvoin Rain jutteli mitään pienimmille. Seiskaluokkalaisetkin olivat hänen mielestään usein ihan tarpeeksi lapsellisia eräistä jatko-opiskelijoista puhumattakaan. Rainia kuitenkin kiinnosti nyt kovasti se autiotalo, ja tämä pikkupentu katseli sitä. Ehkä tuo tietäisi talosta jotakin?

Rain hiippaili tytön viereen ja jäi siihen seisomaan kädet taskussa. Hän katsoi ensin taloa ja sitten tyttöä. ”Ootko sä käynyt tuolla?” Rain kysyi suoraan vaivautumatta tervehtimään. Hän silmäili tyttöä kuitenkin varsin neutraalisti, ei kovinkaan vaativasti. Olemuksessa ei ollut niin paljoa koppavaa tai käskevää asennetta, kuin jos hän olisi puhunut jollekin vanhemmalle teinille. Tämä kyseinen kun näytti Rainin mielestä paljolti vain kiltiltä lapselta, joka voisi vaikka säikähtää.

[Nancy Laurent]

Miksiköhän tuokin oli tuohon rakennettu tai miksi se oli jätetty siihen, eikä vaikka purettu. Hän oli kuullut muutaman ystävänsä juoruavan, että talossa kummitteli. Ei kai nyt sentään... Se oli kuulemma autio, muuta Nancy ei ollut kuullut. Hän mietti jälleen miksi ihmeessä talo oli vain jätetty lahoamaan. Nancy oli taas syventynyt ajatuksiinsa.

Hän kuuli askelia takaansa ja huomasi jonkun vanhemman tytön pysähtyneen viereensä. Nancy vilkaisi tyttöä joka oli pukeutunut mustaan ja näytti huomattavasti vanhemmalta. Nancyn mielestä tuo oli hyvin etäisesti tuttu, ehkä hän oli joskus nähnyt hänet. Nancy arveli tytön olevan joku jatko opiskelija tai kuudes taikka seitsemäs luokkalainen.

”Ootko sä käynyt tuolla?” Tyttö kysyi suoraan, eikä edes tervehtinyt. Nancy katsoi tyttöä hieman hämmästyen suoraa kysymystä. ”En ole.” Nancy vastasi itsekin suoraan, mutta tajusi kuulostaneensa vähän töykeältä ja lisäsi: ”Hei, minä olen muuten Nancy.

[Rain Savage]

Jaa toinen ei siis ollut käynyt autiotalossa, selvä homma. Rain oli jo aikeissa esittää seuraavan kysymyksen taloon liittyen, kun tyttö päättikin esittäytyä. Nancy? Ei kuulostanut tutulta. Rain kohotti vähän toista kulmaansa tytölle pohtien, oliko tämä vain kohtelias vai luuliko ehkä, että hän oli tullut siihen juttelemaan jossain tutustumistarkoituksessa. No ei ollut. Rainiahan kiinnosti vain se talo eikä mitkään pikkuneidit, mutta piti kai tuolle silti jotain vastata. ”Rain, moi”, vanhempi tyttö sanoi lyhyesti ja vähän kärsimättömän oloisesti.

”Mutta miksi sä katselit tota taloa? Satutko tietämään mitään siitä?” Rain jatkoi kyselyä ja katsoi talon suuntaan miettivästi. Varmaan hänen kannattaisi joka tapauksessa käydä tutkimassa se itse, vaikka Nancy osaisikin kertoa jotain hyödyllistä. Rainin pitäisi varmistaa, ettei talossa olisi mitään oikeasti riskialtista kuten lahoavia kattoparruja, jotka voisivat pudota päälle, taikka vaikka joidenkin aggressiivisten otusten pesää. Tai ettei se olisi täynnä jotain myrkyllistä kasvia. Ei hän tietenkään haluaisi viedä Noahia mihinkään vaaralliseen paikkaan.

[Nancy Laurent]

”Rain, moi”, tyttö vastasi Nancylle hieman kärsimättömänä kuuloisena. Mihinkähän hänellä noin kiire oli, Nancy ihmetteli, kun tämä alkoi taas kysellä autio talosta.
”Mutta miksi sä katselit tota taloa? Satutko tietämään mitään siitä?”
Nancy katseli tyttöä vähän oudoksuva ilme kasvoillaan. Miksi ihmeessä tuo tuntematon tyttö kysyi, onko hän käynyt talossa tai että miksi Nancy oli katsellut taloa? Tai miksi Nancy siitä jotain tietäisi?
”No öh, minä vain katselin taloa ja mietin miksi se siihen oli jätetty ja en minä kyllä siitä mitään tiedä. Tiedän vain että se on joku vanha talo kylän laidalla ja jossa muutaman ystäväni mukaan kummittelee, tavaroita siirtyy eri paikkoihin ja kuuluu omituisia ääniä, mutta ystäväni ovat kai vain kuulleet jostain juoruja, joten tietoni eivät ole edes luotettavia, Nancy vastasi ja epäröi vielä seuraavaa kysymystään: ”Ja öh saanko kysyä, miksi sinä kyselet minulta talosta noin kiinnostuneena?
Nancy käänsi katseensa takaisin taloon. Siinä samassa hän oli kuulevinaan jotain omituista ujellukselta kuulostavaa ääntä. Se oli kuitenkin hyvin hiljaista, eikä Nancy ollut varma kuvitteliko hän vain. Nancy kääntyi takaisin Rainiin päin nähdäkseen, oliko tämä kuullut jotain.

[Rain Savage]

Nancy ei kuulemma tiennyt talosta mitään, mutta osasi kuitenkin kertoa kuulemiaan huhuja. Rain näytti kiinnostuneelta, kun tämä puhui tavaroiden siirtymisestä ja oudoista äänistä. Ehkä tuollaisesta voisi tosiaan saada jotain romantiikkaa aikaan. Riippui tosin siitä, mihin tahtiin ja minne ne tavarat siirtyisivät. Ei olisi kovinkaan romanttista, jos tuoli päättäisi lentää päin.
”Aivan, olen itsekin kuullut jotakin siitä, että siellä kummittelisi”, Rain totesi hieroen leukaansa. Tyttö myös kysyi sitä, miksi hän kyseli. ”Noh, mulla nyt on omat suunnitelmani. Talo täytyy kyllä joka tapauksessa tutkia ensin.” Vastaus ei kertonut paljon, mutta olisikohan totuus asiasta ihan lapsen korville sopinutkaan. Ja mistä sitä tiesi, ettei tyttö onnistuisi sabotoimaan koko ideaa jollakin tavalla, jos saisi tietää liikaa. Kipittäisi vielä juoruamaan kylän aikuisille, että joku suunnitteli tekevänsä autiotalossa moraalittomuuksia.

Yhtäkkiä Rain oli kuulevinaan jotakin kummaa hiljaista ääntä. Hän katsoi taloa kurtistaen kulmiaan. Ihan kuin siellä ujeltaisi joku. ”Siellä on jotain. Meidän täytyy tutkia talo heti, ennen kuin se jokin karkaa!” Hetkinen... Oliko hän juuri sanonut meidän? Rain vilkaisi Nancya hämmästyneenä omista sanoistaan. ”...Sinä kelpaat assistentiksi! Tietosi eivät olleet täysin turhia”, hän ilmoitti sitten. Se ei ollut varsinaisesti käsky mutta ei kyllä pyyntökään. Joku vahtimassa selustaa voisi olla hyödyllinen, vaikkei kyse mistään oikeasti vaarallisesta missiosta ollutkaan. Sitä paitsi kai tuo tyttö taloon salaa halusikin mennä, kun kerran oli sitä tuijottanut. Saisi siis vain olla kiitollinen, kun joku vanhempi kelpuuttaisi tuon mukaan.

[Nancy Laurent]

Rain näytti kiinnostuneelta, kun Nancy puhui kummittelusta. Nancy ihmetteli edelleen miksi tuo toinen tyttö oli niin kiinnostunut kummittelevasta talosta. Mutta ei tuon vastaus kyllä tehnyt asiaa yhtään selvemmäksi. Omia suunnitelmia? Tutkia? Miksi ihmeessä?
Toinen tyttö näytti ilmeisesti kuulevan myös sen saman ujeltavan äänen, sillä tuo sanoi: ”Siellä on jotain. Meidän täytyy tutkia talo heti, ennen kuin se jokin karkaa!”
Nyt Nancy putosi kärryiltä. Mikä karkaa? Ja sanoiko Rain meidän? Toinenkin tyttö katsoi Nancya hämmästyneenä. No kai Nancy voisi mukaan tulla.
”...Sinä kelpaat assistentiksi! Tietosi eivät olleet täysin turhia”, Tyttö sanoi ja Nancy yritti tukahduttaa hihityksensä. Vai että assistentiksi? Nancy yritti peittää naurunsa ja vastata Rainille.
”Okei, voin tulla mukaan”, Nancy sanoi. Hän lähti jo edeltä kävelemään kohti taloa.

[Rain Savage]

Rain katsoi tyttöä epäilevästi, sillä vaikuttiko tuo jotenkin huvittuneelta. ”Mikä ilme tuo on?” Hän murahti vähän tyytymättömän kuuloisesti. Eihän Rain mitään hassua ollut sanonut! Eihän..? No ainakin Nancy suostui lähtemään mukaan ja oli jo menossa taloa kohti. Rain kuitenkin harppoi nopeasti tämän ohi ylpeän ryhdikkäänä. ”Krhm, eiköhän se kuitenkin ole sun oman turvallisuutesi kannalta parempi, että mä menen edeltä!” hän ilmoitti. Tosiasiassa Rainia vähän nolotti, että hän oli saattanut sanoa jotakin hölmöä, ja sitä piti nyt sitten kompensoida johtajan elkein.

Kaksikon lähestyessä taloa ujellus lakkasi hetkeksi, mutta se alkoi taas uudestaan entistä kuuluvampana, kun he pääsivät aidan luo. ”Mikä ihme pitää tuollaista ääntä?” Rain ihmetteli lähinnä itsekseen ja loikkasi aidan yli, vaikka rikkinäisestä portistakin olisi päässyt toiselle puolelle. ”Tuo katto ei kyllä näytä järin turvalliselta”, hän pohti ääneen katsoessaan talon osittain romahtanutta kattoa. Joka tapauksessa askeleet jatkuivat päättäväisesti autiotalon pihalle.

[Nancy Laurent]

Nancy ei huomannut eikä kuullut Rainin lausetta, sillä oli jo kääntynyt taloa kohti ja lähtenyt kävelemään. Nancy otti laukkunsa osaltaan ja kietaisi takkinsa päälle, sillä pieni tuulen puuska pyyhkäisisi hänen ohitseen.
Hän huomasi että Rain astui pian hänen ohitseen ja sanoi: ”Krhm, eiköhän se kuitenkin ole sun oman turvallisuutesi kannalta parempi, että mä menen edeltä!”
”Nancy katsoi tyttöä ja kurtisti kulmiaan, muuta vastasi kuitenkin: ”Okei sitten.”
Nancy seurasi tyttöä aidan luokse. Nancy kiipesi tytön perässä aidan yli ja laski kassinsa kädestään taloa lähellä olevalla penkille. Ujellus lakkasi ja alkoi sitten taas.
”Tuo katto ei kyllä näytä järin turvalliselta.” Rain sanoi. Nancy vilkaisi talon kattoa ja sanoi: ”No ei kyllä.” Katto näytti kuin se olisi romahtamaisillaan.
Nancy asteli taloa kohti Rainin perässä.

//Nyt viimein palasin pikku ”lomaltani” ja sain vastattua tänne. Yritän vastailla nyt vähän nopeammin....//