Saisinko elämänohjeita? Ja suklaata. Kiitos

Lukuvuoden 2018-19 asiat löytyvät arkistoituna täältä.

Saisinko elämänohjeita? Ja suklaata. Kiitos

ViestiKirjoittaja Rebecca Hope » 03 Joulu 2018, 03:21

Mukana olevat hahmot: Rebecca Hope ja Elicia Beaudouin, muita ei oteta näillä näkymin mukaan.
Ajankohta: 29.11
Tapahtumapaikka: koulun käytävä
Juoni: äöh, lukemalla selviää, kannattaa käydä varmaan ensiksi lukemassa marraskuun chatpeli ja Noki vs Lontoo: erä yksi.
Varoitukset: varsinki ekassa viestissä kenties asioita mitkä eivät välttämättä sovi nuoremmille, joten proceed with caution.
Muuta: eipä tässä, suklaalahjoituksia otetaan vastaan.


Kaikilla on joskus huonoja päiviä, ne ovat ihan normaaleita. Joskus ne huonot päivät saattavat kestää parikin.. päivää? Tai viikkoa. Sekin on ihan normaalia, niinhän? Minun huono "päiväni" oli kestänyt jo aika monta viikkoa, ainakin se tuntui siltä. Tosiasiassa vain noin viikon, muttaniinjoo. Tarkemmin sanottuna siitä lähtien, kun olimme Noahin kanssa riidelleet lautapeli-iltapäivässä. Tuntui siltä kuin koko koulu olisi vihannut minua. Tai ainakin puolet. Olihan minulla kaverini, mutta sekin numero oli pienentynyt aika paljon. He olivat luvanneet saada Noahin katumaan syntymistään ja olin joutunut anomaan polvillani heitä olemaan sanomatta tai tekemättä Noahille mitään pahaa.

Aproproo Noah: olin kuullut huhuja, että hän oli kannustanut omia tupalaisiaan tekemään minun elämästäni helvettiä. Yritin tietenkin olla uskomatta niitä, mutta olivat he onnistuneet aika loistavasti. Olin saanut niin monta tappouhkausta, etten saanut yöllä nukuttua, ja kun nukahdin, heräsin parin tunnin päästä hiestä märkänä. Melkein koko energiani meni sängystä ylös pääsemiseen ja itseni kasassa pitämiseen, enkä onnistunut siinäkään kauhean hyvin. Kavereideni oli monina päivinä täytynyt kiskoa minut lakanoiden alta aamupalalle. Plussana oli kyllä se, että numeroni olivat nousseet hiukan, kun olin käyttänyt jokaisen viikonlopun opiskeluun oman sänkyni lämmössä.

Kirsikkana kakan päällä ihmiset olivat uskomattoman luovia keksimään haukkumasanoja, jotka eivät oikeastaan liittyneet tilanteeseen mitenkään, kuin myös vaihtoehtoisia tapoja kutsua minua lesboksi. Esimerkiksi: "vaginapaviaani joka tykkää toisista vaginapaviaaneista", oli ollut oikein hieno. Muitakin haukkumisia löytyi. Ihmishirviö, vaaleanpunaiseen verhoutunut demoni, miestennielijä (mutta lesbo! Muistakaa se!) ja vatipää. Sitten oli niitä tavallisempia, kuten putain, luuseri, kusipää, connard, salope, lehmä ja niin edelleen. Sattuivat silti kaikki. Mutta minähän tämän kaiken olin aiheuttanut, sillä minähän olin se joka oli ollut kauhea, minä olin se joka oli palannut yhteen Londonin kanssa, vaikka Noah selvästi tykkäsi minusta. Minun syytäni kaikki. Eiköniin?

Yleensä kuljin jokaiselle tunnille kavereideni seurassa, mutta nyt olin päättänyt piipahtaa vessassa. Senpä takia olin kävelemässä käytävällä yksin. Spoileri: se oli yksi elämäni isoimmista virheistä. Näytin hirveältä. Jo ennestään tummat silmänaluseni tummenivat entisestään, olin kalpea ja ennen niin kirkkaat ja terveellisen näköiset hiukseni näyttivät harmahtavan vaaleanpunaiselta ja kuivuneelta kidusruoholta.

"Hei katsokaas, siinähän menee Rebecca Hope", yksi tyttö sanoi ja lähti kävelemään minua kohti. Käänsin katseeni poispäin ja yritin olla välittämättä. "Voi ei, nyt se itkee!" kuului selkäni takaa. Käännyin katsomaan puhujaa kummastuneena. "Mutta enhän minä ed-", aloitin, mutta ymmärrettävästi lopetin puhumisen kun tyttö tönäisi minut kiinni seinään ja nosti muitta mutkitta paitani kauluksesta ilmaan. "Sä itket kun mä sanon et sä itket", tuo örisi. Tyttö oli minua varmaan kymmenen senttiä pidempi, eikä ollut kauhean kivaa kun tuo hönki naamaani. Yritin räpiköidä päästäkseni irti ja saadakseni vedettyä henkeä, sillä olin kuristumassa kauluspaitaani.
Rebecca Hope
 

Re: Saisinko elämänohjeita? Ja suklaata. Kiitos

ViestiKirjoittaja Elicia Beaudouin » 03 Joulu 2018, 22:15

Elicia Beaudouin ei yleensä kiinnittänyt huomiota Châteaulaisten keskuudessa kulkeviin juoruihin ja huhuihin. Nyt oli kuitenkin toisin. Lautapeli-illan jälkeen huhut Rebecca Hopen ja Noah Anderssonin riidasta olivat levinneet Châteaussa kuin pirunpalo, ja koska Elicia piti Rebeccaa jonkinlaisena ystävänään, oli hänen todella vaikeaa sulkea korviaan tätä koskevalta paskanjauhannalta. Kerran Elicia oli jo loitsinut yhteen luokkatoveriinsa kielilukon, kun tuon suusta oli tullut vain toinen toistaan ilkeämpiä kommentteja tytöstä.

Elicia huokaisi ja katsoi kuvajaistaan tyttöjen vessan peilistä. Hän näytti ehkä aavistuksen verran väsyneeltä, mutta muuten ihan hyvältä. Elicia siisti hiukan mustia hiuksiaan, sipaisi huuliinsa vaniljan ja persikan tuoksuista huulirasvaa ja katsahti sitten lukujärjestystään. Seuraavaksi oli kaksoistunti ennustusta ja sen jälkeen olisi vapaata, jonka Elicia tulisi varmaan käyttämään läksyjen tekemiseen. Sonialla olisi silloin loitsujen kaksoistunti.

Elicia astui ulos vessasta ja suuntasi askeleensa portaikkoon. Hän pysähtyi kuin seinään huomatessaan kolmen hengen gryffondortyttöjengin, jonka jäsenistä yksi oli nostanut paidan kauluksesta ilmaan neljännen tytön, jonka Elicia tunnisti pinkkihiuksiseksi ystäväkseen. Tämä haukkoi henkeään ja oli selvästi tukehtumaisillaan. Salamana Elicia veti taikasauvansa esiin olkalaukkunsa taskusta ja huusi: "Irtijo!" Kipinät sinkosivat omenapuusauvan päästä Rebeccaa pidelleeseen tyttöön, joka päästi ähkäisten irti.

Pian Elicia huomasi kolmen taikasauvan osoittavan hänen suuntaansa. "Kappas. Sinähän olet se saksalainen. Beaudouin, eikös?" Rebeccaa pidellyt tyttö kysyi. Samassa Elicia tunnisti tytön ja tämän kaverit. Durand, Loiseau, ja Trouvé, nämä olivat Elician tavoin kuudesluokkalaisia. "Eikö Hope sinustakin ansaitse selkäsaunan sen takia, mitä teki Noahille?" tämä jatkoi.

"Ei, ei ansaitse", Elicia sanoi ykskantaan. "Rebecalla on ihan tarpeeksi vaikeaa ilman sitäkin, että te vainoatte häntä ja käytte häneen käsiksi. Se mitä Rebecan ja Noahin välillä tapahtui on heidän kahdenkeskeinen asia ja Noah voi ihan itse tulla selvittämään välinsä Rebecan kanssa. Vai eikö hän uskalla? Siksikö hän on lähettänyt kolme empatiakyvytöntä noita-akkaa Rebecan kimppuun?"

"Pattiajos!" Kultainen valosuihku sinkoutui kohti Eliciaa, mutta tyttö oli nopea reflekseiltään - kiitos viimevuotisen pimeyden velhojen hyökkäyksen. "Varjelum!" Elicia huudahti ja hopeinen kilpi purkautui ulos tämän omenapuusauvasta. Paisekirous kimposi kilvestä ja osui Durandiin, hetki sitten Rebeccaa pidelleeseen tyttöön, joka ulvahti kivusta.

"Merde! Miten kävi?" kaksi muuta tyttöä huudahtivat ja katsoivat kauhuissaan, kun heidän ystävänsä kasvoihin alkoi kasvaa isoja, rumia paiseita. "Meidän pitää viedä hänet sairaalasiipeen", Loiseau sanoi. "Tämä ei jää tähän!" Trouvé huusi Elicialle, puisti nyrkkiään ja lähti sitten Loiseaun kanssa viemään Durandia sairaalasiipeen.

Elicia työnsi taikasauvansa takaisin olkalaukkuunsa ja käveli sitten Rebecan luo. "Hei... oletko kunnossa?" Elicia kysyi ja katsoi ystäväänsä huolissaan. Tyttö näytti kamalalta - mustat silmänalukset kertoivat huonosti nukutuista öistä ja tämän ennen niin kirkkaan vaaleanpunaiset hiukset olivat harmaat ja elottomat.
Elicia Beaudouin
 

Re: Saisinko elämänohjeita? Ja suklaata. Kiitos

ViestiKirjoittaja Rebecca Hope » 05 Joulu 2018, 10:58

"Irtijo!" kuulin jonkun huutavan ja tunsin tytön otteen hellittävän kauluksestani. Putosin polvilleni maahan haukkoen henkeä ja kaivoin äkkiä sauvani taskustani. En yleensä hyökännyt näissä tilanteissa, mutta ainahan minä suojautua voisin. Hoipertelin pystyyn, ja sain katsoa paraatipaikalta kun Elicia - voi, ihana, rakas Elicia - loitsi muitta mutkitta hopeisen kilven josta paisekirous kimposi suoraan minua pidelleen tytön naamaan.

Kaksi muuta tyttöä rynnivät heti kaverinsa luokse kun heidän ystävänsä naamaan alkoi kasvaa paiseita. Tytöt lähtivät juoksemaan kohti sairaalasiipeä. "Pollomuhkun mätä auttaa! Sitä pitää laimentaa!" huusin heidän peräänsä. Jos he päättivät kokeilla sitä, saisivat he selville etten ollut valehdellut. Miksi minä olisin heille tehnyt niin, ihan kuin tilannettani parantaisi heidän huijaaminen. Ja muutenkin, ehkä he ajattelisivat etten olisi niin hirveä ihminen kuin he, ja ilmeisesti muutkin olettivat. Kukaan muu paitsi Elicia ei nimittäin ollut tullut apuun, vaikka käytävä oli täynnä ihmisiä.

"Olenhan minä ihan, eivät he yleensä koske minuun, varsinkaan silloin kun liikun kavereideni kanssa. Mutta nyt ilmeisesti päättivät kokeilla", vastasin Elicialle ja nojasin seinään. Keräsin hiukseni ponnarille. "Olen jo vähän tottunut tähän, mutta ikävää tälleen joulun alla. Tällainen ei todellakaan kuulunut lahjalistaani", naurahdin alakuloisesti ja laitoin sauvani takaisin kaapuni taskuun.

"Sen lautapeli-iltapäivän jälkeen Noah ja hän tupalaisensa ryyppäsivät itsensä humalaan, ja Noah sitten lorautti teetä siitä, kuinka minä olin hirveä ja kylmä ihmishirviö", Elicia ei edes kunnolla ollut pyytänyt minua kertomaan koko juttua, mutten saanut puhetulvaani loppumaan. Kaiken lisäksi kyyneleet poltellivat jo silmieni takana aikeissa tulvia vapaaksi. Mutta ei se käynyt, ei ainakaan tässä käytävällä. "Taisiis enhän minä varmasti tiedä, mutta hänen tupalaisensa ovat maininneet aika moneen otteeseen siitä", jatkoin vielä.

Enhän minä siltikään vihannut Noahia. Päinvastoin, taisin tykätä hänestä edelleen. Eikä sekään ollut reilua Londonia kohtaan. Ja tähän asti olin ollut kohtalaisen varma heteroudestani. Tämä ilmapiiri oli surkea suuntautumisensa löytämiselle, kun minua yritettiin väkisin tunkea johonkin muottiin jonne en halunnut, enkä edes sopinut.
Rebecca Hope
 

Re: Saisinko elämänohjeita? Ja suklaata. Kiitos

ViestiKirjoittaja Elicia Beaudouin » 05 Joulu 2018, 19:12

Rebecca vakuutteli olevansa kunnossa, mutta Elicia ei ihan uskonut tyttöä. Hän katseli, kuinka tyttö keräsi elottomat, harmaan vaaleanpunaiset hiuksensa ponnarille ja jatkoi puhumista. Tyttö vaikutti vähän sekavalta ja puhui jotain lahjalistasta, eikä Elicia ihan pysynyt kärryillä. Tytön täytyi olla todella poissa tolaltaan, vaikka yrittikin esittää olevansa ihan okei.

"Sen lautapeli-iltapäivän jälkeen Noah ja hänen tupalaisensa ryyppäsivät itsensä humalaan, ja Noah sitten lorautti teetä siitä, kuinka minä olin hirveä ja kylmä ihmishirviö", Rebecca selitti ja Elicia huomasi kyyneleiden kihoavan tytön silmiin. Elicia nosti kätensä tytön olkapäälle, lohduttaakseen ja rauhoittaakseen tyttöä.

"Noah on idiootti", Elicia sanoi ykskantaan. Ei Elicia gryffondortyttöä tuntenut, mutta sen perusteella, mitä Elicia oli kuullut Sonialta ja nyt Rebecalta, hän ei lainkaan pitänyt tytöstä. Elicia ei käsittänyt, kuinka Madame Rousseau oli saattanut valita tämän tupansa valvojaoppilaaksi.

Elicia vilkaisi seinällä olevaa kelloa. Ennustustunti alkaisi pian. Hän käänsi katseensa Rebeccaan, puri huultaan mietteliäänä. Sitten hän sai idean. "Mitäs sanot jos lintsataan ennustus?" Elicia ehdotti. "Mennään vaikka keittiöön juomaan kaakaota", hän lisäsi.

Ei Elicialla ollut yleensä tapana lintsata, varsinkaan ennustustunneilta. Hän piti ennustuksesta eikä halunnut tuottaa pettymystä professori Molinalle, joka ei koskaan torunut Eliciaa tunneillaan, vaikka monet muut tytön luokkatoverit saivat usein kuulla kunniansa. Nyt oli kuitenkin erikoistilanne. In der Not erkennt man die Freunde.
Elicia Beaudouin
 

Re: Saisinko elämänohjeita? Ja suklaata. Kiitos

ViestiKirjoittaja Rebecca Hope » 07 Joulu 2018, 14:04

Elicia laski kätensä olkapäälle ja sanoi Noahin oleva idiootti. Halusin väittää vastaan, sillä ei hän oikeasti ole idiootti. Eihän se hänen syytään ollut että hänen tupalaisensa olivat hyviä ystäviä. Ja varmasti hänelläkin oli vaikeaa tämän koko jutun takia. Nimimerkillä kokemusta on ihmisistä jotka tulevat oikeudenpuolustajiksi kun eivät edes tiedä mitä on tapahtunut. Ja vaikka olinkin pyytänyt kavereitani jättämään Noahin rauhaan, koulussa oli paljon ihmisiä.

"Ei hän ole", mumisin niin hiljaa etten ollut varma kuuliko Elicia edes sitä. Ei sillä kyllä oikein väliäkään ollut, sillä en uskonut että olisimme alkamassa tässä käytävällä riitelemään siitä, oliko Noah idiootti.

Elicia ehdotti ennustustunnilta lintsaamista. Pyyhin naamaani ja mietiskelin vaihtoehtojani. En ollut koskaan ennen lintsannut miltään tunnilta, jos ei laskettu sitä kertaa kun ala-asteella tokalla luokalla teeskentelin olevani kipeä jotta voisin jäädä kotiin. En halunnut joutua vaikeuksiin, mutta tämä olisi ihan helppo coverata, kotitontut kun pitivät minusta aika paljon. Annoin heille aina joululahjoja. Ja ennustus sujui minulla ihan hyvin, voisin käydä aiheen läpi itse sitten makuuhuoneessa.

"Joo mennään", vastasin hymyillen ja hieroin silmääni. Kohensin olkalaukkuni hihnaa ja vilkuilin ympärilleni. Näkyvissä ei ainakaan ollut professori Molinaa, eikä myöskään ketään Noahin kannattajaa joka haluaisi hiukan motata minun suurta nenääni. Hieraisin huuliani yhteen. Olikohan laukussani huulirasvaa?

Tartuin kiinni Elician ranteesta ja lähdin suunnistamaan kohti keittiötä. Hidastin tahtiani ja valmistauduin näyttämään huonovointiselta siltä varalta, että törmäisimme opettajaan matkalla. Olihan se epätodennäköistä, luultavasti kaikki professorit olivat jo omissa luokissaan, sillä tunnit olivat kohta jo alkaneet.
Rebecca Hope
 

Re: Saisinko elämänohjeita? Ja suklaata. Kiitos

ViestiKirjoittaja Elicia Beaudouin » 07 Joulu 2018, 18:34

Rebecca mietti hetken vaihtoehtoja ja hetken Elicia jo uskoi, että tyttö kieltäytyisi. Olihan tämä kuitenkin valvojaoppilas, eikä valvojaoppilaan ollut sopivaa lintsata tunneilta. Lisäksi Rebecca vaikutti tunnolliselta, koulun sääntöjä kunnioittavalta oppilaalta.

Elicia avasi suunsa sanoakseen, että se oli sittenkin typerä idea ja että heidän kannattaisi kiirehtiä jos he haluaisivat ehtiä ennustustunnille ajoissa, mutta pouffsouffletytön yllätykseksi Rebecca hyväksyikin ehdotuksen. "Mennään vaan", tämä sanoi hymyillen, tarttui Elician ranteeseen ja alkoi vetää tätä perässään kohti portaikkoja.

Matka ensimmäiseen kerrokseen taittui nopeasti ja pian tytöt seisoivat keittiöön vievän maalauksen edessä. "En tiennytkään, että sinä tiedät missä keittiö on", Elicia sanoi Rebecalle. Keittiön sijainti ei nimittäin ollut yleisessä tiedossa muille kuin Pouffsouffleille ja henkilökunnan jäsenille.

Elicia kutitti hedelmäkulhoa esittävän maalauksen päärynää, joka muuttui kikatuksen säestämänä isoksi vihreäksi ovenkahvaksi. Elicia avasi oven, viittoi Rebecan menemään edeltään keittiöön ja tuli itse perässä. Keittiö näytti samalta kuin aina ennenkin - suurelta salilta, jonka seinien vierille oli kasattu röykkiöittäin pannuja ja kattiloita ja jonka päässä oli valtava tiilitakka.

Yksi keittiön sadoista kotitontuista säntäsi heti tyttöjen luo. "Madamoiselle Hope! Madamoiselle Beaudouin! Bonjour!" tonttu tervehti ja niiasi. "Kuinka voin auttaa?" "Saisimmeko kaksi isoa mukia kaakaota?" Elicia pyysi. "Totta kai, totta kai!" tonttu vikisi ja toi pian kaksi isoa kaakaomukia, joissa oli komea kermakuorrute. "Istukaa, olkaa hyvät!" tonttu vikisi ja Elicia teki työtä käskettyä.

Otettuaan kaakaomukinsa vastaan Elicia kääntyi Rebecan puoleen, miettien, olisiko soveliasta pyytää tyttöä selittämään hänelle kaikki alusta alkaen. Elicia ei tiennyt muuta, kuin mitä Rebecca oli kertonut heti lautapeli-illan ja äskeisen hyökkäyksen jälkeen. Kuulemiinsa huhuihin pouffsouffle tiesi suhtautua varauksella, vaikka kaipa niissäkin oli edes pieni totuuden siemen.
Elicia Beaudouin
 

Re: Saisinko elämänohjeita? Ja suklaata. Kiitos

ViestiKirjoittaja Rebecca Hope » 09 Joulu 2018, 01:55

Seisoimme pian keittiön ovella. "Kaverini näytti minulle joskus tämän reitin, ja olen käynyt täällä sen jälkeen pari kertaa auttelemassa ja leipomassa asioita", naurahdin. Elicia kutitti maalauksessa olevaa päärynää ja viittoi minua astumaan sisään hänen edellään. Tein työtä käskettyä ja astuin sisään keittiöön.

Yksi kotitonttu kipsutti luoksemme ja tervehti meitä niiaten. Tein refleksinä pikaisen niiauksen ja tervehdin tonttua. Elicia pyysi kahta kaakaokuppia ja tonttu toi meille sellaiset. Istahdin alas Eliciaa vastapäätä ja kiitin tonttua. Sitten hän kipitti takaisin omalle paikalleen keittiössä.

Lämmitin käsiäni kaakaokupin ympärillä ja naputin etusormellani kupin reunaa. En ollut varma, kannattaisiko minun alkaa kertomaan koko tarinaa Elicialle. Halusiko hän edes kuulla sen? Ja entä jos sen kuulemisen jälkeen Elicia ei enää olisi samaa mieltä tästä jutusta ja ajattelisi että minä olin hirveä niin kuin kaikki muut?

Vedin kaakaon tuoksua nenääni ja maistoin sitä vähän. Onnistuin saamaan kermavaahtoa nenääni, joten pyyhkäisin sen nopeasti pois. Ehkä Elicia ei ollut huomannut sitä. Tai varmaan kyllä huomasi. Hienoa, olen kauhea sählääjä.

Yritin muistella sitä, mistä minun ja Noahin ystävyys edes alkoi. Halloweenjuhlien jatkoista, kun pitelin Noahin hiuksia ylhäällä kun hän yrjösi miesten vessassa. Sitten saatoin hänet tupaansa, ja näimme aina välillä koulun yhteisissä tapahtumissa. Sitten se lemmenjuomayö tapahtui ja kaikki lähti pyörimään alamäkeä alaspäin.

Säpsähdin kun vasemmalta puoleltani kuului kolahdus. Yksi tontuista oli pudottanut lusikan lattialle, ja nosti sitä nyt hädissään ylös. Huokaisin ja meinasin painaa otsani kaakaooni. Onneksi en sentään tehnyt sitä. "NooOh, haluatko kuulla ihan koko jutun?" kysäisin ja sekoittelin kaakaotani lusikalla. Kohensin hameeni asentoa.
Rebecca Hope
 

Re: Saisinko elämänohjeita? Ja suklaata. Kiitos

ViestiKirjoittaja Elicia Beaudouin » 10 Joulu 2018, 00:19

Hetken vaihtoehtoja puntaroituaan Elicia päätti, ettei utelisi mitään. Rebecca saisi itse kertoa huolistaan mikäli niin halusi. Pouffsouffletyttö ei halunnut painostaa ystäväänsä. Tämä naputteli juuri etusormellaan kaakaomukin reunaa ja näytti vaipuneen ajatuksiinsa. Elicia siirsi katseensa Rebecasta omaan kaakaomukiinsa ja maistoi lusikallisen kermavaahtoa.

Hiljaisuus laskeutui Elician ja Rebecan välille. Elicia hörppi kaakaotaan ja katseli kotitonttujen puuhia. Osa tiskasi astioita, osa valmisteli jo tohinalla illallista. Elicia ei voinut muuta kuin tuntea kiitollisuutta kotitonttuja kohtaan. Oli täysin niiden ansiota, että Châteaun väki sai joka päivä syödä mahtavaa ruokaa kiiltävän puhtaista astioista.

"Noooh, haluatko kuulla ihan koko jutun?" Rebecca sanoi viimein. Elicia käänsi katseensa kotitontuista pinkkihiuksiseen ystäväänsä. "Kerro vaan", hän sanoi ja hymyili rohkaisevasti ja kääntyi hieman enemmän ystäväänsä päin, valmiina kuuntelemaan. Kaakaomukin hän laski käsistään pöydälle.

Rebecan puhetta kuunnellessaan Elicia katseli tämän kasvoja. Tytön iho oli vaalea, mikä sai tummat renkaat tämän silmien alla näyttämään tummemmilta kuin ne ehkä oikeasti olivatkaan. Elician huomio kuitenkin kiinnittyi tytön silmiin - ne olivat vihreät, mutta Eliciasta tuntui, kuin ne olisivat vaihtaneet väriä kaleidoskoopin tavoin. Ehkä se johtui valaistuksesta. Joka tapauksessa, Rebecca oli sievä. Vaikkei nyt näyttänytkään hehkeimmältä itseltään.

// Lyhyt tällä kertaa, ehkä seuraavasta tulee vähän pidempi kun Elicia saa kuulla mitä Rebecalla on sanottavaa. :D //
Elicia Beaudouin
 

Re: Saisinko elämänohjeita? Ja suklaata. Kiitos

ViestiKirjoittaja Rebecca Hope » 10 Joulu 2018, 23:10

"Kerro vaan", Elicia sanoi hymyillen ja laski kaakaomukinsa pöydälle. Pureskelin alahuultani pohtien sitä, miten aloittaisin. Hörppäsin kaakaotani. "Okei, jos alotan ihan alusta", sanoin ja katselin Elician silmiä.

"Eli Noah ja mä tavattiin niissä halloweenjuhlien jatkoissa. Pelattiin pullonpyöräytystä ja Noahille tuli paha olo joten hänen piti mennä vessaan oksentamaan. Minä liityin seuraan ja pitelin hänen hiuksiaan kun tyttö laattasi pönttöön. Sitten saatoin hänet Gryffondorien tupaan", hörppäsin kaakaotani ja vedin ilmaa keuhkoihini.

"Ystävystyimme tosi nopeesti ja hengailimme kaikkialla yhdessä, joten ei ihmekään kun olimme silloin niissä ystävänpäiväjuhlissa yhdessä ja juotiin vahingossa lemmenjuomaa. Ja sitten yritimme unohtaa sen koko jutun ja palauttaa välimme normaaleiksi ja uskotella toisillemme että meillä ei ollut mitään tunteita toisiamme kohtaan ja että olimme heteroita, mutta se ei onnistunut koska obviously meillä oli. Ja yritin kieltää sitä viimeiseen viikkoon asti, ja ajattelin että jos palaan yhteen Londonin kanssa, saisin pääni selvitettyä, vaikka tiesin että Noah suuttuisi siitä, koska hän vihaa Londonia. Ja Londonhan petti minua mutta annoin hänelle anteeksi, koska ilmeisesti olen tyhmä", tajusin, että poskelleni vierähti kyynel ja pyyhkäisin sen nopeasti pois. Ääneni lähti tärisemään.

"Joten nyt ei olla puhuttu viikkoon, enkä tiedä miten Noahilla menee. Olen yrittänyt sanoa kaikille kavereilleni että jättäisivät hänet rauhaan, mutten tietenkään voi kontrolloida koko koulua." Nyt kyyneleet virtasivat silmistäni kuin vesiputous, ja yritin pyyhkiä niitä pois onnistumatta kauhean hyvin. Ne putosivat kaakaooni sulattaen kermavaahdon jämät.

Yritin saada vielä jotain sanottua, mutten voinut avata suutani nyyhkäisemättä. Meitä tervehtinyt kotitonttu toi nenäliinoja mutisten: "Voivoivoi." Kiitin ja niistin nenäni ennen kuin se alkoi vuotamaan. Tunsi pahan olon aallon pyyhkäisevän ylitseni. En olisi halunnut alkaa taas itkemään, mutta taisi olla jo vähän myöhäistä.
Rebecca Hope
 

Re: Saisinko elämänohjeita? Ja suklaata. Kiitos

ViestiKirjoittaja Elicia Beaudouin » 11 Joulu 2018, 09:29

Rebecca puri huultaan ja näytti miettivän. Elicia odotti kärsivällisesti, myötätuntoinen ilme kasvoillaan. "Okei, jos alotan ihan alusta", tyttö sanoi lopulta ja Elicia nyökkäsi. Se oli varmasti järkevintä. Rebecca kertoi, että hän ja Noah olivat tavanneet joidenkin halloweenjuhlien jatkoissa pullonpyörityksen merkeissä. Sen jälkeen Rebecca oli pidellyt Noahin hiuksia, kun tämä oksensi pönttöön. Tyypillistä Beckyä, Elicia ajatteli. Tyttö oli aina niin ystävällinen ja auttavainen. Ei ihmekään, että tuosta oli tehty Serdaiglen valvojaoppilas.

Rebecca kertoi, että he olivat halloweenbileiden jatkojen jälkeen viettäneet enemmänkin aikaa yhdessä ja ystävystyneet nopeasti. Tähän asti Elicia pysyi hyvin kärryllä. Sen jälkeen tarina kuitenkin muuttui oikeaksi vuoristoradaksi. Tytöt olivat siis vahingossa juoneet lemmenjuomaa ja ilmeisesti rakastuneet tai rakastelleet, tätä Rebecca ei tarinassaan valottanut, vaan siirtyi siihen, kuinka ystävykset olivat sitten yrittäneet palauttaa välejään normaaleiksi ja uskotella toisilleen ettei heillä ollut mitään tunteita tosiaan kohtaan. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan ollut. Ja sitten Rebecca oli palannut yhteen eksänsä kanssa, vaikka Noah inhosi tätä ja ilmeisesti tämä eksä oli myös aiemmin pettänyt Rebeccaa.

"Joten nyt ei olla puhuttu viikkoon, enkä tiedä miten Noahilla menee. Olen yrittänyt sanoa kaikille kavereilleni että jättäisivät hänet rauhaan, mutten tietenkään voi kontrolloida koko koulua", Rebecca sanoi ääni täristen ja Elicia huomasi, että tyttö alkoi taas kyynelehtiä. Elicia nosti taas kätensä lohduttavasti tytön olkapäälle ja yksi keittiön kotitontuista - se joka oli ottanut tytöt vastaan ja tuonut heille kaakaota - toi myötätuntoisesti voivotellen Rebecalle nenäliinoja.

Elician pää oli täynnä kysymyksiä, mutta hän odotti kohteliaasti että Rebecca saisi nenänsä niistettyä ennen kuin avasi suunsa. "Eli siis..." Elicia aloitti haroen mustaa tukkaansa. "Te riitelitte lautapeli-illassa siitä, että sinä seurustelet nykyään Londonin kanssa?" Elicia varmisti, että oli ymmärtänyt oikein. "Eikö London muuten ole se mustahiuksinen poika, joka oli taiteiden yössä?" hän kysyi heti perään. Elicia ei voinut sanoa pitävänsä tästä pojasta, tuo oli käyttäytynyt taiteiden yössä tosi lapsellisesti ja oli Rebecan (ja huhujen) kertoman perusteella ilmeisesti myös playboy. Elicia yritti kuitenkin peittää tunteensa ja vaikuttaa vain vilpittömän uteliaalta, sillä kai pojassa oli jotain hyvääkin, kun Rebecca oli kerran taas alkanut seurustella tuon kanssa.

Elicia otti taas kaakaomukin käteensä ja otti hörpyn. Kaakao oli vielä miellyttävän lämmintä, joten tyttö joi vielä toisenkin kulauksen. "Mutta oikeasti sinä pidät siis Noahista? Ja siis... enemmän kuin ystävänä?" Elicia varmisti. Hän ei voinut olla ihmettelemättä, että mikä sattuma oli, että Rebeccakin piti tytöistä. Eliciakaan ei nimittäin ollut hetero, ja hän seurusteli seitsemättä luokkaa käyvän gryffondortyttö Sonia Cartierin kanssa.
Elicia Beaudouin
 

Seuraava

Paluu Lukuvuosi 2018-19

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron