// Onpa taas mielikuvituksellinen otsikko. :'D Mutta siis tämä on Elicia Beaudouinin ja Ophelia Villardin välinen peli, johon ei ainakaan näillä näkymin oteta muita mukaan. Sopiiko, että pelin päivämäärä on 1.12.2018?
EDIT: Otsikko vaihdettu 11.12.2018. //
Elicia Beaudouin istui Pouffsoufflen oleskeluhuoneen takan edessä olevassa nojatuolissa kädessään pyöröpuikot ja sylissään karmiininpunainen lankakerä. Pouffsouffletyttö oli päättänyt neuloa tyttöystävälleen Sonia Cartierille jotain lämpöistä joululahjaksi ja koska jouluun oli enää muutama viikko, oli Elicia tämän lauantaiaamupäivän kunniaksi ryhtynyt tuumasta toimeen. Aloitussilmukat luotuaan Elicia aloitti muutamalla rivillä joustinneuletta ja jatkoi sitten helmineuleella. Hymy nousi kuin itsestään tytön kasvoille tämän kuvitelessa sielunsa silmin lopullisen teoksen Sonian ylle. Se näyttäisi varmasti hyvältä. Tosin, jopa roskapussi näyttäisi hyvältä Sonian päällä.
"Lunta!" Iloiset hihkaukset saivat Elician heräämään pilvilinnoistaan. Sanoiko joku lunta? Missä? Monien muiden tuvassa olevien tavoin Eliciankin katse siirtyi ikkunaan - ja aivan totta! Suurehkot valkoiset hiutaleet leijailivat ikkunan tuolla puolen. Elicia neuloi kiireesti rivin loppuun - hän halusi ehdottomasti ulos ihailemaan hiljalleen valkoiseksi muuttuvaa pihamaata. Château näytti pouffsouffletytön mielestä nimittäin tavallistakin kauniimmalta ja taianomaisemmalta lumikuorrutteen kera.
Pian Elicia oli vetänyt ylleen mustan talvitakin sekä voikukankeltaisen tupsupipon, kaulahuivin ja lapaset ja tämä kiiruhti ensimmäisen kerroksen käytävää pitkin kohti ulko-ovea. Tytön mielessä kävi, että tämä olisi voinut käydä hakemassa Sonian Gryffondorien oleskeluhuoneesta, mutta saattoihan olla, ettei tyttö olisi siellä, vaan jossain päin linnaa salakäytäviä etsimässä tai isoveljeään Nicolasta kiusoittelemassa. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään typeryyksiä tekemässä.
Elicia työnsi Châteaun jykevät tammiovet auki ja astui ulos. Hän hengitti raikasta pakkasilmaa ja katseli hymy huulillaan hiutale hiutaleelta mustasta valkoiseksi värjäytyvää pihamaata, hyppeli kiviportaat alas ja yritti napata pari lumihiutaletta kielellään. Hän näytti ulkopuolisten silmissä varmasti aivan pikkulapselta, muttei välittänyt siitä - kyllä tälläisistä elämän pienistä ilon hetkistä tuli nauttia täysin rinnoin!