Achillea millefolium, aika parantaa

[Matthias Frankowski]

//Sijoittuu aluksi käytävälle, joskus alkusyksynä. Jos arvon Rousseau muistaa, että päätettiinkö tarkemmasta ajankohdasta, niin olkoot niin kiltti ja jakakoot sen tiedon meidän epätietoisten keskuuteen. Peliin siis toivottaisiin Taikakoulu Châteaun arvon, pitempi aikaista terveydenhoidon ammattilaista häikäisemään kaikki tiedollaan, taidollaan ja jo silkalla olemuksellaan. //

Syksyn lukujärjestys näytti kamalalta ja jo pikemminkin joltain päiväjärjestykseltä kuin ihan tavalliselta lukujärjestykseltä. Ehkä sen takia, kun siihen oltiin merkitty ruokailutkin. Kuka oikeasti kulutti aikaansa ruokailuun, jos voisi tehdä koulutehtäviä ja muita läksyjä ja harjoitella ja ja ja… Okei, ruoka oli kyllä tärkeää, mutta niin oli nukkuminenkin ja sosiaalinen kanssakäyminen ja vapaa-aika ja urheilu ja ihan kaikki! Aikaa tosin oli vain ne 24 tuntia vuorokaudessa ja sitten pitäisi nukkuakin vielä riittävästi! Tiedän, miten kello toimii, ja omistan itsekin sellaisen, mutta en ihan käsitä, miten muut uskoisivat, että tästä kaikesta pitäisi selvitä ihan noin vain. Ai niin ja on vielä se suuri V.I.P. -vuosi, josta muistutellaan myös joka toinen päivä niin kuin muka olisin unohtanut päässeeni luokalta.

Ah, kuinka ihanaa, kun koulu taas alkoi syksyllä. Olinkin jo ehtinyt unohtaa, että miten mukavaa täällä olikaan. Miten hienoa, kun kaikki välittivätkin niin minusta ja järjestivätkin vuorokauden ympäri ohjelmaa. Olisin voinut skipata puolet, mutta koska olen niin esimerkillinen oppilas yritin selvitä kaikesta – kuten pitikin. Niin esimerkillinen, että olin parin päivän ajan yrittänyt olla kuten tavallisesti, vaikkei kaikki ollut ihan niin kuin olisi pitänyt.

Okei, minun suunnitelmat epäonnistuivat usein ja muuta, mutta nyt tämä perehtymisen puute pänni ihan sikana. Olisi varmaan pitänyt uskaltaa viettää enemmän aikaa kirjastossa, mutta jos olet viime lomalla miltei tuhonnut sen osittain... Ajatus ei ollut se houkuttelevin. Sen ohella, että tiesin, etten varmaan ollut kovin toivottu vieras missään muualla kuin tukiopetuksessa.

Purin huuliani yhteen vilkaistessani, että kello oli sen verran, että päivän toinen oppitunti olisi pian täydessä käynnissä. Hyvä. Okei, nyt rauha, et lintsaa, koska sinulla on aina lupa lähteä pois tunnilta. Nyökkäsin hitaasti ajatuksilleni. Hyvä, olin oikeilla jäljillä. Suljin hetkeksi silmäni ja tein pikakelauksella mielikuvaharjoituksen siitä, miten kävelisin käytävää pitkin, saapuisin sairaalasiipeen ja selviäisin koko tilanteesta. Ehjin nahoin.

Avasin silmäni, näin tutun seinän, nurkkauksen, johon olin jotenkin päätynyt seisomaan. Suin hiukset vähän paremmin. Kokeilin kämmenselällä otsaa ja poskia. Okei, ehkä selviäisin tästä. Huokaisin vähän, suoristin housut ja varmistin kravatin olevan paikal- hetkinen! Kravatti? Voi merisiili. Se taisi olla jossain muualla. No, sellaista sattuu. Ihan inhimillinen erhe vain. Ei maailma kaadu.

Kaikki on hyvin. Astuin ensimmäiset kaksi askelta ja kokeilin hymyä. Se vaikutti ihan toimivalta. Ja nyt jatketaan kävelyä, iihan rauhallisesti. Liian nopea kävely oli nyt tabu. Okei, heittäisin muutoinkin kaikki tabut ullakolle, jos oikeasti aioin nyt mennä siihen siipeen, jonne halusinkin mennä. Ajatteleminen ei ollut kauhean piristävää tajusin. Nyt vasta huomasin ja ymmärsin sen. Niin kuin hienoa, olet ansainnut ensimmäisen filosofipalkinnon ikinä.

Tuhahdin itselleni yrittäessäni nyt vihdoin kävellä todella tavallisesti.
On ihan tavallista, että 5. luokkalaiset yrittävät itse kokeilla omia kasvien tuntemustaitojaan. Ihan tavallista, että ollaan itse itsellensä se koekaniini. Ihan tavallista, että osaan pilata itseni. Että osaan olla perehtymättä aiheeseen tarpeeksi, vaikka oikeasti luulin tietäväni siitä kaiken ja se, se, tuntui oikealta ja kaikkea, mutta nyt, nyt, nyt, niin kuin osasin niin kuin pilata itseni ja tulevaisuuteni ja kaiken taas niin kuin oikeasti, olen surkea kaikessa.

[Mila Molina]

Harmi, ettei peli saanut jatkoa!

Lloyd Frankowski, Serpentard: 4 p

[Mila Molina]

Peli palautettu takaisin pelattavaksi pelaajan toiveesta.

[Mila Molina]

Lukittu keskeneräisenä.