Todellinen Asukaaos!

[Aurora Smith]

//Peliin odotetaan Auroran seuraksi Katherine Weastwoodia, muita ei oteta mukaan. Tapahtumat sijoittuvat 22.12 ja kellon aika on parituntia ennen juolutanssiaisten alkua eli klo 16:00. Ja paikka on 4 luokkalaisten makuusali//

Hyppelin innoissani makuusaliin sain vihdoin pukea päälleni lempimekkoni. Asetin mekkoni nätisti sängylleni. Olin käynyt juuri suihkussa ja päälläni oli rento vaaleanpunainen toppi ja harmaat collegehuosut. Ajoin onkimaan matka-arkkuani ja sainkin kaikki tarpeelliset asiat sängylleni. Otin arkustani kirjan ja aloin lukea sitä, sillä minun pitäisi odottaa ainakin tunti ennen kuin voin alkaa valmistumaan, sillä hiukseni olivat vielä kosteat.

Vilkuilin kelloa vähän välein ja kyllästyin lukemiseen jo viidentoista minuutin päästä. "Haluun jotain tekemistä" puhuin itsekseni. Sitten keksin mitä voisin tehdä harjoitella tanssimista tyynyn kanssa. Tanssin vain pari minuuttia kunnes kyllästyin. Jäin makaamaan lattialle tyynyn kanssa ja valittelin ääneen sitä kuinka tylsää minulla on.

[Katherine Westwood]

// Täältähän minä saavun, muutama kuukausi myöhässä. Ja jo näin etukäteen kerron, että Kathen juhlaesittely saapuu toivottavasti viikon sisällä, mutta voisin laittaa sulle wapissa vaikka heti kuvan Kathen tän hetkisestä ja tulevasta mekosta. //

Naputin lyijykynän päädyssä olevalla kumilla pulpettiin jännittyneesti. Tähtitieto oli toinen lempiaineeni, mutta siitäkään huolimatta en pystynyt keskittymään opetukseen. Ei ollut enään montaakaan tuntia, kun olisin pukeutuneena kauniiseen violettiin mekkooni, ja olisin joulutanssiaisissa Melindan kanssa. En tosin tiennyt siitä, millä tavalla hänen kanssaan olisin. Ystävinä tietysti, olisi ollut monen vastaus, mutta itse en ollut varma - omista kuin hänenkään tunteista.

Lopultakin kellot tekivät sen, mitä halusinkin - soivat tunnin päättymisen merkiksi. Olin pakannut laukkuni varmaankin puoli tuntia sitten, joten nostin vain koululaukkuni olalleni, jonne pujotin lyijykynäni, jolla olin pulpettiin piirrellyt tunnilla.

Tiedostin varsin hyvin, kuinka minulla olisi vielä kaksi taikuuden historian tuntia - vaan ei tänään, olin kerrankin päättänyt tehdä jotain sellaista, kuin lintsata ensimmäistä kertaa.

Hypin ja juoksin portaat alas ennen kuin viimeiset edes olivat ehtineet ulos luokasta - suuntana kirjasto. Tarvitsisin kirjastosta kirjan, jossa olisi jotain hiustenlaittoloitsuja. En ollut kovinkaan hyvä loitsuissa, etenkään ilman harjoittelua, ja nyt oli ongelma - olin unohtanut tehdä tämän aiemmin, enkä todellakaan osannut loitsia hiuksiani upealle kampaukselle, joka pysyi koko illan hyvänä.

Hiukset olivat tietysti tärkeät, mutta oli muutakin, nimittäin mekko. Minulla oli kyllä oikein kiva violetti mekko, jonka olin ostanut Poudlardinesta viime viikonloppuna, mutta se oli tosiaan ollut hintaluokkaansa, joka siis tarkoitti, että mekko oli ollut halvahko, eikä tosiankaan upea, sellainen, kuin olisin halunnut. Kalliimpaa mekkoa en olisi oikein voinut ostaa rahoillani, enkä rehellisesti uskaltanut pyytää vanhemmiltani rahaa mekkoon, tanssiaisia varten, josta vanhempani eivät edes olleet tietoisia - saatika siitä, ettei minulla ollut kunnollista poikaparia.

Niin, tarvitsin siis loitsun, jolla olisin voinut ehostaa ja tehdä ehkä hieman... noh, kauniimman mekon. Sellaisenkin loistun olisin voinut opetella ennen viimeistä iltaa, mutta mitäpä minä sellaista tekisin, vaikka kyseessä olivatkin ensimmäiset tanssiaseni - ikinä!

Hetken kirjastossa etsittyäni, ja kysyttyäni jopa apua kirjastonhoitaja Diourilta, joka oli hieman noloa minulle, sain kuitenkin etsimäni; hiusten taikominen upeille leteille ja poninhännillä ja kai jollekkin muullekkin, sekä kirja joka oli.. öm, mitenköhän sitä kuvailisi? Kirjaksi joka neuvoi vaatteiden ehostusta uusiksi vanhoista? Jotain sellaista, luulisin.

Kirjastossa oli mennyt liiankin kauan aikaa, koska olin selaillut kirjoja, etsiessäni minulle sopivia kampauksia. Lopulta olin päätynyt muutamaan vaihtoehtoon, enkä ollut vieläkään varma, mitä käyttäisin, vai osaisinko käyttää mitään niistä. Se olisi kyllä harmi, koska sitten joutuisin mennä avonaisilla huonokuntoisilla hiuksillani, tai huonosti tehdyllä kampauksella, jota en todellakaan osannut tehdä.

Saavuin vihdosta viimein makuusalini ovelle, ja avatessani oven, sain virnistää itsekseni lattialla makaavalle Auroralle. "Hei Aurora", tervehdin hiljaa. Tietysti tiesin ihmisestä, jonka kanssa huoneen jaan jotain, kuten nimen ja perustietoa, mutta lisäksi olin saanut huomata tuon vaatetyylin, käyttämät shampoot, ja kuinka sotkuinen tuo oli, kun samassa huoneessa vietti monet aamut ja illat. Mutta siitä huolimatta tuskin edes tunsin tyttöä, joka tietysti oli oma vikani. Olin vältellyt tutustumista, koska tavallaan pelkäsin, että sitten kun tulisi riita, joutuisin olla huoneessa ihmisen kanssa, kenestä en pitänyt.

Vein laukkuni kirjoineen sänkyni viereen, riisuen kaavun ja sukat, kaatuen sängylleni huokaisten. Saatuani levähtää muutaman sekunnin siinä, kaivoin vaatekirjan, astellen vaatekaapilleni, josta toin violetin, yksinkertaisen ja tylsän näköisen mekkoni sängylle. Selasin kirjaa, löytäen taikoja ja ohjeita. Oli vain yksi ongelma - en oikeastaan edes tiennyt, minkä näköisen 'uudesta' mekostani haluaisin. Nojasin sänkyni pylvääseen, tuijottaen mekkoa, yrittäen luoda mielikuvia.

En yksinkertaisuudessaan keksinyt yhtään mitään ideaa. Vaikka kuinka en sitä olisikaan halunnut, oli minun lopulta pakko pyytää Auroralta edes jonkinlaista apua, ehkä hän osaisikin auttaa minua. "Aurora tuota... minulla on tässä mekko tanssiaisia varten, mutta... minä en pidä tästä juur yhtään, paitsi väristä. Kävin tänään lainaamassa kirjastosta kirjan, jossa on loitsuja ja sellaisia vaatteiden ehostusta varten. Minulla on vain ongelma, etten tiedä, minkälaisen mekon tahtoisin", selitin, jääden katsomaan tyttöä hymyillen, ehkä hieman nolostuneena.

[Aurora Smith]

Keskeen tylsyyden valittelun huoneeseen tuli minun ikäinen tyttö jonka tunnistin yhedellä vilkaisulla tupatoverini Katherine. Sanoin Katherinelle kuten olin sanonut hänelle päivittäin sen ajan sisällä kun olimme tunteneet "Anteeks sotku". en ollut jutellut Katherinen kanssa juuri koskaan kunnolla, sillä hän ei puhu juurikaan. Hän laski laukkunsa huokaisten ja sen jälkeen hän riisui kaavun ja sukat. Tarkkailin häntä, sillä edelleen minulla oli tylsää. Katherine haki violetin mekkonsa pois vaatekaapistaan mekko oli ihan ok, mutta pidin silti enemmän omasta vaaleanpunaisesta mekostani. Katselin kynsiäni jotka minulle olitiin laitettu jo aijemmin tänään.Katherine nojasi sänkynsä pylvääseen ja tuijotti mekkoaan.

Yhtäkkiä hän katkaisi hiljaisuuden sanomalla "Aurora tuota.... minulla on tässä mekko tanssiasiavarten, mutta... minä en pidä tästä juur yhtään, paitsi väristä. Kävin lainaamassa kirjastosta kirjan, jossa on loitsuja ja sellaisia vatteiden ehostusta varten. Minulla on vain ongelma etten tiedä, minkälaisen mekon tahtoisin." Katherine selitti. ja katsoi minua hymyillen nolostuneena.

"Tottakai mä voin auttaa" sanoin hänelle hymyillen ja jatkoin "Pelastit mut sopivasti tylsyydeltä, mutta nyt siihen mekkoon". Katselin mekkoa ja mietin mikä siihen sopisi hetken päästä sanoin "Siihen sopisi pitsi, muttei valkoinen" Mietin hetken kunnes sanoin "Kävisikö musta pitsi". Hymyilin tytölle ujosti pelkäten hänen tyrmäävän ideani täysin onhan meillä täysin erilaiset tyylit.

[Katherine Westwood]

Kasvoilleni nousi iloinenkin hymy, kuullessani, että Aurorasta olisi jopa apua ongelmaani, vaikka normaalisti kaikki missä hän osasi auttaa, oli saada minulle siivoamistekemistä, hänen sotkiessaan. Siivoamisesta en kylläkään pitänyt, mutten halunnut huoneemme olevan kaaoksen vallassa. Enpä siitä kuitenkaan pahastunut, ei Aurora käskenyt minua siivoamaan, kuin myöskään jakamaan huoneen, se vain oli osa sisäoppilaitoksen hurmaa. Eikä sotkuisuus minua erityisemmin edes haitannut, sillä osasin itsekin sitä aiheuttaa.

"Tottakai mä voin auttaa. Pelastit mut sopivasti tylsyydeltä, mutta nyt siihen mekkoon", Auora puheli, keskittyen mekkoni tuijottamiseen, jolloin suulleni kohosi pienikokoinen virnistys. Lopulta tyttö sai tehtyä valinnan mekkoni suhteen. "Siihen sopisi pitsi, muttei valkoinen. Kävisikö musta pitsi?" hän ehdotti.

Mietin hetken Auroran ehdotusta, kunnes nyökkään. "Olet oikeassa, kuulostaa hyvältä. Mutta mihin kohtaan mekossa sitä voi laittaa? Helmaksi?" ehdottelin epätoivoisena. En ollut hyvä vaatejutuissa, kuin oikeastaan muissakaan 'tyttöjen jutuissa', joka harmitti minua. Olin tavallaan aina kaivannut jotakuta, jonka kanssa tehdä niitä tyttöjen juttuja, eli hiusten ja kynsien laittoa, vaatteiden esittelyä, ehkä jopa juoruilua - jonkun oikein hyvän ja luotettavan ystävän kanssa. Mutta koska minulla ei sellaista ollut, en ollut saanut nauttia siitä ihanasta teinityttö kokemuksesta.

"Äh, mä oon ihan surkea tälläsessä", naurahdin, istuen sängylleni. "Ja tän lisäksi mulla olisi tarve laittaa hiuksetkin kauniisti, mutta empä mä sellaistakaan osaa. Mä en taida osata mitään sellaista, mitä jokaisen teinitytön pitäisi", valitin hymy huulillani, vaikka puheessani ei oikeastaan ollut muuta, kuin vastakkaisen ilmeen sanontaa. Mutta asia otetaan sillä tavalla kun se sanotaan, ja sen lisäksi halusin antaa Auroralle hyvän kuvan itsestäni.

"Sun ulkonäöstä päätellen epäilisin, että sä taas osaat ne täydellisesti. Autatko mua?" kysyin rohkaistuneena. Sen lisäksi, että pyysin Auroraa auttamaan, ja tuo minua auttaisikin, toivoin, ettei se jää vain auttamiseksi, vaan voisin oikeasti alkaa jopa viimeinkin tutustumaan häneen, niin, että meistä tulisi ihan kaveritkin. Se olisi toisaalta erittäin mukavaa, että huoneessa olisi joku, jolle voisi vain puhua päivän tapahtumistaan ja muusta sellaisesta - perus asioista.

[Aurora Smith]

Katherine mietti ehdotustani hetken kunnes hän sanoi "Olet oikeassa, kuulostaa hyvältä. Mutta mihin johtaan mekossa sitä voi laittaa? Helmaksi?" Katherine ehdotti epäröiden. Naurahdin ja vastasin "Ei kun rinnan kohdalle ja sen yläpuolelle" "Äh, mä oon ihan surkea tälläsessä" Katherine naurashti ja istui sängylleen jatkaen "Ja tän lisäksi mulla olisi tarve laittaa hiuksetkin kauniiisti, mutta empä mä sellaistakaan osaa. Mä en taida osata mitään sellesta, mitä jokaisen teinitytön pitäisi" Kathe valitti hymyillen. Kunnes jatkoi taas "Sun ulkonäöstä päätellen epäilisin,että sä taas osaat ne taas täydellisesti."

Ja vastasin siihen hymyillen "Tiytysti autan. Mun isosiskokaan ei osaa mitään teinityttö juttuja, ellei lasketa pikkusiskonsa kiusaamista. Ja se pelaa huispausta ja jotain jalkapalloa. Ei kaikkien tarvi olla yhtä tyttömäisiä kun minä. Mun paraskaveri Tylypahkassa ei ollu ollenkaan tyttömäinen se käytti löysiä T-paitoja, collecehousuja ja sen hiukset oli lyhyet. Hän ei edes käyttänyt huulirasvaa" Vaikka yritin lohduttaa Katherinea taisin aiheuttaa vaan itselleni paahaamieltä ja oloa, mutta hymyilin silti tytölle kunnes jatkoin "Mä en yleensä puhu kenellekkään mun perheasioista tai Tylypahkasta."

[Katherine Westwood]

Auroran ehdottaessa mustaa pitsiä mekon yläosaksi, nyökyttelin mukana. Ei huono idea - ei ollenkaan, arvelisin sen jopa näyttävän sellaisena upealta. En toki osannut sitä loitsia, kuin en myöskään omitsanut mitään mustan väristä pitsivaatetta - kuin minkään muunkaan väristä. Oletin kuitenkin salaa mielessäni Auroralla olevan valmiina ratkaisu ongelmaan, joten en siitä mitään ääneen sanonut.

Vaaleahiuksisen kasvoilla sädehti hymy. "Tiytysti autan. Mun isosiskokaan ei osaa mitään teinityttö juttuja, ellei lasketa pikkusiskonsa kiusaamista. Ja se pelaa huispausta ja jotain jalkapalloa. Ei kaikkien tarvi olla yhtä tyttömäisiä kun minä. Mun paras kaveri Tylypahkassa ei ollut ollenkaan tyttömäinen, se käytti löysiä t-paitoja, collegehousuja, ja sen hiukset oli lyhyet. Hän ei edes käyttänyt huulirasvaa", Aurora lohdutti minua, kertoen siskostaan ja parhaasta kaveristaan. Nyökkäsin, jatkaen pientä hymyilyä edelleen.

"Mä en yleensä puhu kenellekkään mun perheasioista tai Tylypahkasta", tyttö kertoi, jolloin hymyni loittoni, ja katsoin häntä huolissani. Oliko Auroralle käynyt jotain kotona tai Tylypahkassa? En ollut edes tiennyt tytön olemista Tylypahkassa - mutta niin, eihän hän tosiaan aina täällä ole ollut, muutti vasta viime vuonna. Yritin muistella, mitä hän oli minulle äsken siskostaan kertonut - ainiin joo!

"Siskosi kiusasi sinua? Se on harmillista ja tyhmää... otan osaa", sanoin, yrittäen kohottaa kasvoilleni hieman pirirstävämmän ilmeen. "Anteeksi, mutta aikaa juhliin on enään muutama tunti, ja meidän tosiaan pitäisi tehdä nyt tuolle mekolle se, mitä suunnittelimme. Sen jälkeen ajattelin mennä suihkuun, jonka jälkeen voimme ehkä laittaa hiukseni?" puhelin ajatuksiani toisenkin kuultavaksi.

[Aurora Smith]

Katherinen hymy hyytyin kun olin saanut kaiken kerrottua. Hän oli hetken hiljaa kunnes sanoi "Siskosi kiusasi sinut? Se on harmallista ja tyhmää... otan osaa" Huomasin että hän yritti hymyillä "Joo mutta ei se mitään oon nyt täällä" Katherine sanoi yhtäkkiä "Anteeksi mutta juhliin on enää muutama tunti, ja meidäm tosiaan pitäisi tehdä nyt tuolle mekolle se, mitä suunnittelinne. Sen jälkeen ajattelin mennä suihkuun, jonka jälkeen voimme ehkä laittaa hiukseni" "Totta vatasin ja hain kaapistani mustan pitsisen mekon ja kysyin Katherinelta hymyillen "Ootko ennen käyttäny kommus kirousta" Lisäsin heti perään "Se ei oo anteeksi antamatonta kun me käytetään sitä esineisiin"

"Alotetaanko ja millä nimellä suo voi kutsua kun Katherine on niin pitkä" Kysyin Katherinelta.


//Sori kesto

[Mila Molina]

Lukitaan keskeneräisenä.

Katherine Westwood, Serpentard: 9 p
Aurora Smith, Serpentard: 6 p