Yy, kaa, koo - vesidisco!

[Sylviane Gren]

Kivan juttelun keskeytti sitten jonkun toisen pojan huuto, ja Sylviane kääntyi hiukset heilahtaen katselemaan tulijan suuntaan. Monta asiaa tapahtui peräkkäin ja tytön kasvoilla käväisi niin yllättyneisyys, ystävällinen hymy, hieman myötätuntoinen hymy Marceaulle ja vähän vaivaantunut hymy. Sylviane ei ollut ihan varma pitikö olla iloinen tästä keskeytyksestä, mutta mahdollisuudesta tavata yksi uusi henkilö lisää vai ei. Tyttö hymyili kiltisti uudelle pojalle, joka vaikutti olevan Marceauta pidempi, mutta jonka hiukset olivat lyhemmät kuin Marceaulla. Tämän Sylviane pisti merkille.

Sylviane yritti sipaista söpösti hiuksiaan paremmin, mutta oli jo unohtanut hiussotkunsa, joten se ei niinkään ottanut onnistuakseen. Hänen piti kääntää pää hieman alaspäin ja sitten pienoisen näpertelyn jälkeen sai sormensa taas kunnolla irti, pieni tukistus oli jo vahingossa tapahtunut. Marceau toivoi saavansa keskustella Sylvianen kanssa pidempään ja tyttö ilahtui siitä. Hän naurahti iloisesti.

Paikalle tullut poika sitten varmaan ymmärsi esitellä itsensä tai niin Sylviane sen käsitti. Toinen kun oli päättänyt jättää Marceaun hetkeksi rauhaan ja ojentanut kätensä tytön suuntaan. Sylviane hymyili leveästi ja otti pari epämääräistä askelta vedessä lähemmäs tarttuakseen ojennettuun käteen. Toinen kuitenkin tosi yllättäen veti oman kätensä pois ja päätyi nostamaan sen päänsä yli niin kuin olisi parantanut hiustensa asentoa, jos ne olisivat olleet pidemmät. Sylviane oli tästä vähintäänkin yllättynyt, ja hämmennys paistoi hänen kasvoiltaan kirkkaasti.

”Ethan”, poika esitteli itsensä naureskellen. Sylviane ei tosin osannut aavistaakaan, että toinen puoliksi naureskeli Sylvianen ilmeelle. Tyttö hämmästysestä raotetut huulet sulivat pienoiseen, ystävälliseen hymyyn. Ethan. Hän nyökkäsi kerran.
”Sylviane. Hauska tutustua”, Sylviane esitteli itsensä. Ethanista olikin varmaan ollut todella hauska tutustua Sylvianeen.

”Me tässä juttelimme juuri...”, Sylviane yritti saada Ethanin vielä mukaan keskusteluun, mutta joutui itse pohtimaan, että mistä he olivat juuri keskustelleet.
”Marceau, tuutko nyt?” Ethan esitti kysymyksen Sylvianen hiljentyessä muistelemaan mistä kaikesta oli puhuttu ennen Ethanin tuloa.

[Marceau Forest]

Marceau toivoi koko sydämestään, että Ethan lähtisi pois tai edes yrittäisi olla sanomatta tai tekemättä mitään tyhmää. Se oli kuitenkin aivan liikaa vaadittu, sillä kyseinen poika ei osannut koskaan poistua oikeaan aikaan saati käyttäytyä normaalisti. Marceau katsoi, kuinka Ethan ojensi oikean kätensä Sylvianelle kättelyyn, mutta vetäisi käden viime hetkellä pois jonnekin päänsä yläpuolelle. Marceau huomasi tytön hämmentyneet kasvot. Poikaa hävetti.

Ethanilla oli aina ollut omalaatuinen tapa tehdä tyttöihin vaikutus, ja kumma kyllä, välillä nuo temput tehosivat. Marceau itse luotti aina ystävälliseen käytökseensä ja rauhallisuuteen. Mutta eihän hän ollut nyt tekemässä Sylvianeen vaikutusta, joten miksi hän edes ajatteli tällaista?

Ethan ja Sylviane esittelivät itsensä toisilleen. Puheenaihe kääntyi kuitenkin nopeasti taas takaisin Ethanin pyyntöön - tai oikeastaan käskyyn - siitä, että Marceaun pitäisi tulla hänen kanssaan jonnekin nyt. Marceau huokaisi. Ethan osasi olla yleensä ihan mukava, mutta nyt tuo oli enemmänkin ärsyttävä. Muut Marceaun kaverit osasivat kyllä antaa tilaa silloin, kuin sitä kaivattiin, mutta Ethanille ei oltu kyseistä taitoa suotu.

"Ethan, sanoin jo, odota hetki, edes viisi minuuttia, tulen sitten", Marceau sanoi kaverilleen painokkaasti, mutta mahdollisimman ystävällisesti. Ethan oli kuitenkin täysin eri mieltä ja vaati kaveriaan tulemaan mukaansa välittömästi. Marceau ei tähän suostunut ja vaati edes neljää minuuttia yhteistä aikaa Sylvianen kanssa. Pojat väittelivät vielä hetken ja lopputulos oli se, että Ethan antoi kaverilleen 34 sekuntia omaa aikaa. Marceau kiitti kaveriaan silmiään pyöräyttäen, ja näki kuinka toinen kipusi nopeasti altaasta ylös ja lähti juoksemaan vesiliukumäelle päin.

Marceau oli hetken aivan hiljaa, kunnes kysyi Sylvianelta seuraavan kysymyksen. "Mitä muuta ajattelit tehdä kesälomallasi?"

[Sylviane Gren]

Sylviane oli hieman hämillään siitä, kun häntä ei annettu muistella rauhassa, että mistä he olivat Marceaun kanssa aiemmin jutelleet. Mistä kaikesta? Pojat alkoivat sittenkin jutella jostain keskenään, joten Sylviane jätti myös omat mietintänsä sivummalle. Hän hymyili vielä ystävällisesti, sillä oli tosi tärkeää olla ystävällinen kaikille.

Ethanin vaatimukset jonnekin menosta kuulostivat kyllä hieman kummilta tytön korvaan. Minne toinen oli aikeissa mennä? Sylviane olisikin kysynyt sitä pojalta, mutta sitten Marceau ja Ethan taisivat päästä yhteisymmärrykseen, ja Ethan lähti. Tyttö kääntyi vielä katsomaan uuden tuttavuutensa perään, mutta käänsi katseensa takaisin Marceauhon. Poika oli äskeiseen verrattuna yllättävän hiljainen, mutta Sylvianella ei ollut kiire minnekään - tai ei hän ainakaan tiennyt olevansa kiireessä. Hiljaisuus oli tietenkin myös kiva juttu, sillä silloin pääsi itsekin miettimään kaikenlaista tai katsomaan toista silmiin tai jammailemaan hieman musiikin tahdissa tai sitten tekemään kaikkia näitä yhtä aikaa!

”Mitä muuta ajattelit tehdä kesälomallasi?” poika sitten kysyi hiljaisuuden päätteeksi. Sylviane hymyili ystävällisesti päätyen sittenkin antamaan oman perinteisen vastauksen, kun kysyttiin kesäsuunnitelmista.
”Uida!” Tämän jälkeen tyttö yritti vielä keksiä jotain muuta hienoa mitä voisi tehdä, sillä hehän olivat uimahallissa ja mitä ilmiselvästi osittain myös jo uimassa.
”Ja olla kavereiden kanssa ja perheen kanssa ja ehkä yrittää ratsastaa naapurin hepalla”, Sylviane lisäsi vielä kattavuuden takaamiseksi.

”Entä sinä?” Sylviane kysyy pojalta kallistaen odottavasti päätään, jotta kuulisi tämän vastauksen paremmin. Muistaen sitten yllättäen vielä yhden jutun, jonka haluaisi tehdä kesällä.
”Ai niin! Halusin myös halata kanoja”, tyttö huudahti vielä hieman paremmin musiikin yli odottaen sitten rauhallisesti pojan vastausta, jonka oli jo ehkä keskeyttänyt ihan vahingossa.

[Marceau Forest]

Sylvianen vastausta kesälomakysymykseen ei tarvinnut kauaa odottaa. Tyttö vastasi ytimekkäästi, että hän aikoisi uida kesälomansa aikana - ilmeisesti melko paljonkin, sillä se vaikutti olevan tytön loman päätavoite. Lisäksi tuon kesälomaan tulisi kuulumaan kavereiden ja perheen kanssa oloa sekä naapurin hepalla ratsastamista. Lopuksi tuo lisäsi, että haluaisi myös halata kanoja. Marceaun mielestä Sylvianen kesälomasuunnitelmat kuulostivat mielenkiintoisilta.

"Meidän naapurilla on kanoja! Jos haluat, voit tulla joku päivä kyläilemään meillä, niin voidaan käydä katsomassa niitä. En tosin ole varma, pitävätkö kanat halailusta", Marceau kertoi tytölle hieman epäröiden. Kanojen halailu kuulosti muutenkin vähän arveluttavalta puuhalta, sillä eihän sitä tietäisi, jos kanat saisivat ideakseen nokkia halaajan silmät päästä.

"Minä ajattelin viettää melkein koko lomani ihan vain kotona sekä nähdä kavereitani. Ajattelin kuitenkin osallistua koulun kesäleirille, koska se voisi olla ihan mielenkiintoista. Käyn varmaan myös Pariisissa ja Marseillessa, jos vanhemmat antavat luvan", poika kertoi omat perinteiset kesäsuunnitelmansa. Lomasunnitelmiin tulisi varmasti muutoksia ja lisäyksiä niin kuin joka kesä oli tapahtunut.

Marceau toivoi kovasti, että Sylviane olisi innostunut hänen ehdotuksestaan tulla kyläilemään. Poika ei ollut kutsunut ketään muuta koulukaveriaan luokseen kylään, vaikka Katrinen kutsuminen oli käynyt mielessä. Siksi olisikin hienoa, että edes Sylviane tulisi käymään heillä. Olivathan he kuitenkin olleet kavereita jo useamman minuutin ajan.

[Sylviane Gren]

Sylvianen silmät laajenivat ihastuksesta kuultuaan Marceaun tarjouksen.
”Joo, se olisi aika ihanaa!” tyttö vastasi innostuneena, mutta innostuneisuus laantui yhden mieleen nousseen ajatuksen myötä.
”En kyllä tiedä päästävätkö vanhemmat teille, mutta meidän kanat ainakin pitävä halailusta”, tyttö vastasi vähän pohtivasti päättäen koko puheenvuoroonsa positiiviseen asiaan. Jonkun vähän negatiivisen vastapainoksi tarvitaan aina jotain positiivista, jotain kivaa, hienoa, ihanaa! Olisi ollut aika kamalaa, jos Marceaulle olisi jäänyt huono olo, kun Sylviane ei aivan varmaksi voinut sanoa tuloansa.

Sylviane kuunteli keskittyneesti pojan suunnitelmia nyökkien jossain kohdissa enemmän tietäväisenä jossain taas ihan vain ymmärtämisen merkiksi. Hymy pysyi tytön huulilla, vaikka hiukset olivatkin enemmän kuin harakanpesä, jonne oli upotettu kallisarvoinen aarre.

”Mmm. Joo, hienoa. Kuulosta kivalta ja sinä voit kyllä tulla meillekin silittelemään kanoja”, tyttö kommentoi ja ehdotti omasta puolestaan kyläilyä. Ajatus siitä, että miten omat vanhemmat suhtautuisivat siihen, jos joku tuli heidän luona kyläilemään ei päässyt ihan läpi. Muutenkin se olisi sitten sen ajan murhe ja äiti ainakin pitäisi siitä, jos vieraita tulisi. Isä ehkä myös, mutta ei Sylviane tällaista vielä ajatellut hän oli niin keskittynyt iloisesti virnistämiseen ja vedessä keinumiseen.

Jos totta puhuttiin niin, tytöllä alkoi olla hieman vilpoinen. Lämpimässä vedessä oleminen ei ollut tarpeeksi lämmintä, jos pysyi pitempään aikaan paikallaan. Vesi vaikutti jo vähän kylmältä, ja Sylviane kiersi kätensä itsensä ympärille laskeutuen alahuuleen asti veteen.
”Hrrr”, tyttö kehräsi hieman kylmyyttä katsellen alta kulmien poikaa, kunnes kikatti hieman ja lopetti koko touhun.

[Marceau Forest]

Sylviane vaikutti erittäin innostuneelta Marceaun ehdotuksesta. Vaikutti, että tuo tulisi enemmän kuin mielellään kyläilemään pojan luokse kesällä. Asiassa oli kuitenkin yksi mutta; Sylvianen vanhemmat eivät välttämättä päästäisi tyttöä kyläilemään. Tyttö kuitenkin jatkoi jutusteluaan positiiviseen sävyyn kertoen heidän kanojensa pitävän halailusta. Kuulemma Marceaukin voisi tulla heille silittelemään kanoja.

"Kiitos kutsusta, kuulostaa kivalta. Voidaanhan me vaikka molemmat käydä toistemme luona, koska kesää on vielä niin paljon jäljellä", Marceau sanoi ja hymyili Sylvianelle. Ainakin hänen omaan kesäänsä mahtuisi useampikin vierailu erilaisissa paikoissa sekä kavereiden ja ystävien näkemistä.

Marceau katsahti Sylvianea ja huomasi, kuinka tyttö kiersi kätensä itsensä ympärille, laskeutui veteen ja hytisi veden alla. Vaikka Sylviane kikattikin lopuksi, poika huomasi, että tyttöä kylmäsi kovasti. Marceaun kasvoille levisi hieman huolestunut ilme - ei olisi mukavaa, jos Sylviane sairastuisi.

"Voidaan mennä seuraavaksi porealtaaseen, siellä on lämpimämpi", Marceau ehdotti, mutta kuuli sitten kauempaa uimahallista kovaäänisen huudon, johon kuului hänen oma nimi, sekä käsky tulla nopeasti vesiliukumäen luokse. Ei tarvinnut kahdesti arvata, kenen suusta huuto oli tullut. "Tai, mene sinä ainakin, muuten vilustut. Minä taidan mennä nyt tuon sekopää-Ethanin luokse, ennen kuin hän raivostuu", poika kertoi ja alkoi jo liikkua uimaportaiden suuntaan. Hän kiipesi portaat ylös ja hytisi sitten hieman itsekin. Toivottavasti vesiliukumäessä olisi hieman lämpimämpää vettä.

[Sylviane Gren]

Sylviane huomasi yllättäen Marceaun näyttävän hieman huolestuneelta. Miksiköhän? Poika kuitenkin ehdotti, että he voisivat mennä seuraavaksi porealtaan luokse, mikä sopi toiselle vallanmainiosti. Siellä olisi lämmin ja se oli varmasti myös tosi kiva paikka olla! Tämän hän sanoikin ääneen iloisesti.

Marceau ei tainnut ehtiä vastaamaan, kun Sylviane muiden mukana kuuli miten Ethan taas kutsui kaveriaan luokse. Tosiaan oli kulunut enemmän kuin he olivat sopineet. Sylviane hymyili vielä kaverilleen pysäytettyään epämääräiset liikkeensä kohti altaan portaita. Hänhän oli juuri ollut matkalla porealtaaseen eikä Marceaun kivan kaverin, Ethanin, luo vesiliukumäen luokse.

”Tai, mene sinä ainakin, muuten vilustut. Minä taidan mennä nyt tuon sekopää-Ethanin luokse, ennen kuin hän raivostuu”, ehdotettiin uutta työnjakoa. Tyttö katseli päätään kallistaen Marceauta yrittäen miettiä minkälainen Ethan olisi raivostuneena. Ei ainakaan kovin kiva! Mutta - raivostuminen ei ollut oikein! Se oli väärin.
Sylviane hymyili pienesti, muttei liikahtanut vielä minnekään.
”Eihän Ethan oikeasti raivostu vai raivostuuko?” tyttö varmisti yrittäen katsoa toista silmiin. Toisen äskeinen huolestuminen johtui aivan varmasti Ethanista! Ei kai Marceau pelännyt Ethania?
”Raivostuminen ei olisi oikein, sillä se on väärin”, Sylviane vielä lisäsi hetken päästä hymyiltyään vielä ystävällisesti.

Olisi aika ikävää ja surullista, jos Ethan oikeasti tekisi jotain tuollaista. Sylvianen kävisi sääli häntä ja myös Marceauta, joten ei hän voisi jättää heitä noin vain kahden lähtien itse jonnekin porealtaan luo.

[Marceau Forest]

Marceau katsoi, kuinka Sylviane kallisteli päätään pojan kommenteille. Tyttö hymyili pienesti ja kysyi sitten, etteihän Ethan oikeasti raivostu. Tuo lisäsi myös, ettei raivostuminen olisi oikein, sillä se oli väärin. Hymyilyä jatkui vielä tämänkin lauseen jälkeen.

"Kyllä Ethan osaa raivostua, mutta olen tottunut siihen. Luultavasti hänellä on nyt kuitenkin muutakin tekemistä kuin olla raivostunut", Marceau vastasi ja kohautti olkiaan. Ethan suuttui välillä melko pienistä asioista, mutta Marceau oli oppinut olemaan välittämättä siitä. Sitä paitsi onneksi raivostumisen kohteena olivat yleensä Ethanin vanhemmat eikä Marceau itse.

Marceau otti muutaman askeleen vesiliukumäkeä kohti ja kuuli taas pari lausetta Ethanin kovaäänistä huutoa. Poika pysähtyi paikoilleen ja vei huomionsa takaisin Sylvianen puoleen.

"Noh, minä menen nyt tuon ääliön luokse, mutta varmaan nähdään vielä tänään?", poika esitti kysyvän kommentin tytölle ja levitti kasvoilleen pienen hymyn, "Ellet sitten tahdo tulla mukaan?", hän jatkoi ja katsoi tyttöä kohden. Olisi oikeastaan aika mukavaa, jos Sylvianekin tulisi mukaan vesiliukumäkeen. Jos tyttö päättäisi tulla, Marceau toivoi, että Ethan jättäisi tyttöystäväutelut ja muut sopimattomuudet vähemmälle.

[Sylviane Gren]

Sylviane ei ihan ymmärtänyt mitä Marceau tarkoitti sanoillaan, mutta ehkei Marceau itsekään tiennyt sitä. Tyttö kuitenkin nyökkäsi ja sanoi okei. Ei hän jäisi kyselemään sen enempää poikien suhteesta, sillä se ei kuulunut hänelle. Olihan Sylviane jo sitä paitsi sanonutkin, että raivostuminen on väärin!

Tyttö katseli vielä ystävällisesti poikaa, joka sitten päätti lähteä vesiliukumäen luo - tai ainakin Sylviane oletti niin. Tämä kuitenkin sitten pysähtyi ja jäi vielä juttelemaan hetkeksi. Eikö Ethanin toiveilla ollutkaan niin paljon väliä? Marceau tosin vain kertoi lähtevänsä Ethanin luokse. Sylviane nyökki, sillä kyllä hän sen ymmärsi. Marceaun olisi parasta ehkä kiirehtiä ja mennä varman päälle, jottei Ethan oikeasti suuttuisi.
Poika vielä varmisteli sitä, että he näkivät toisiaan vielä tänään.
”Joo, tietty!” Sylviane vastasi heti pirtsakasti. Ainakin Sylviane näkisi hänet vesiliukumäen luona, jos siihen suuntaan katselisi.

Tyttö oli aika otettu siitä tarjouksesta, että häntä pyydettiin mukaan vesiliukumäen luokse. Hän suki hiuksiaan korvien taakse muka pohtiessaan tarjousta, mutta jätti sen heti vähemmälle, kun muisti Ethanin vielä odottelevan sinne Marceauta.
”Voin tulla mukaan”, Sylviane sitten totesi hymyilevästi. Ei hän edes halunnutkaan ajatella saatikka kysyä pojalta, että mitä mieltä hänen kaverinsa olisi siitä, jos hän tulisi. Marceau saattaisi vielä säikähtyä ajatuksesta ja vetää tarjouksensa takaisin!

”Meidän pitää varmaan jo kiirehtiä”, Sylviane pohti ääneen katsellessaan vesiliukumäen suuntaan. Harmi, ettei hän ollut koskaan erityisen hyvä matematiikassa taikka juoksussa, sillä muuten hän olisi voinut miettiä kuinka kauan häneltä menisi sinne vesiliukumäen luo. Vedessä juokseminen oli tosin aika outoa. Tyttö naurahti.

//Kiitos pelistä ja seurasta!

[Marceau Forest]

Sylviane oli ehdottomasti samaa mieltä Marceaun kanssa siitä, että kaksikko tulisi näkemään vielä päivän aikana. Oli mukava kuulla, ettei tyttökään ollut vielä lähdössä, sillä Marceau itsekin ajatteli viettävänsä uimahallissa aikaa vielä ainakin pari tuntia. Kun tästä lystistä oli kerran maksettu, niin pitihän täällä viettää aikaa koko rahan edestä, varsinkin kun oli hyvää musiikkia - ja hyvää seuraa.

Sylviane hymyili ja vastasi tulevansa Marceaun mukaan vesiliukumäelle. Poika oli iloinen kuullessaan tytön vastauksen ja hymyili tuolle takaisin. Hän viittoi tytön mukaansa ja lähti astelemaan kaakelilattiaa pitkin kohti vesiliukumäkeä. Uima-altaan lämmintä vettä alkoi arvostaa, vaikkei matka vesiliukumäelle ollutkaan kovin pitkä.

Marceau saapui nopeasti liukumäen juurelle ja tähyili ylöspäin etsien Ethania katseellaan. Ethania ei näkynyt missään, mutta pahaenteistä kikatusta kuului hänen takaansa. Ennen kuin poika ehti kääntää katseensa äänen suuntaan, hän tunsi kovan tönäisyn harteissaan ja huomasi pian olevansa uima-altaassa. Vaikka lämmöntunne palasikin nopeasti takaisin pojan kehoon, hän olisi halunnu siirtyä uima-altaaseen jollakin muulla tavoin kuin tönäistynä. Marceau mulkaisi Ethania, joka oli - yllätys yllätys - ollut tönäisijän roolissa.

"Ethan! Lopeta tuollainen!", hän huudahti kaverilleen, joka kuitenkin hävisi pian näkökentästä ja lähti kiipeämään ylös vesiliukumäen torniin. Seuraavaksi Marceau käänsi katseensa Sylvianen puoleen ja levitti kasvoilleen pienen hymyn tapaisen ilmeen. "Varo vain, ettei Ethan tee jotain seuraavaksi sinulle", poika varoitti. Hän ei nimittäin haluaisi, että Ethanin päättömyyden johdosta jouduttaisiin soittamaan ambulanssi paikalle tai jotain vastaavaa. "Mutta onneksi hän pelkää tyttöpöpöjä sen verran paljon, ettei uskalla koskea sinuun", poika jatkoi ja naurahti pienesti. Ethanin lapsellisuudesta oli välillä onneksi hyötyäkin.

Marceau asteli uimaportaat ylös ja ryhtyi kipuamaan vesiliukumäen torniin laskeakseen päivän ensimmäisen mäkensä. Hän hymyili Sylvianelle ja päätti mielessään, että seuraavalle uimahallireissulle hän ottaisi taatusti mukaansa tuon tytön sekopää-Ethanin sijasta.

// Kiitos kivasta pelistä! :)