// Peli Katherine Westwoodille ja Ivan Kushnirille, 23.8, Lyon //
Astelin itsevarmasti keskellä yhtä Lyonin vilkkaimmista kävelyteistä. Oli kuuma elokuinen päivä, jonka kuumuutta korosti ihmismassa auringon alla, kaikki samalla kadulla. Elokuu tosin alkoi jo tehdä loppuuan, joka tarkoittaisi syksyä, joka taaskin Châteaun jatkumista, mutta myös tulevaa kylmyyttä.
Olin kietonut ruskeat hiukseni nutturalle pääni päälle, joka oli ollut hyvä ratkaisu. Vaaleat farkkushortsit sekä kauluspaitatoppi olivat olleet myös oikein sopivia valintoja. Yleensä ylipukeuduin kesäisin, ja talvisin alipukeuduin. Jospa vain oppisin sen, kuinka lämpimiä vaatteita milloinkin tarvitsisi. Mutta jos yhtäkkiä taivas menisi pilvien peittoon, ja alkaisi tuulemaan ja satamaan kylmästi? Ei sitä koskaan tiennyt.
Olin kävelemässä kohti Rhôneen satamapaikkaa, josta olin tilannut muutama päivä sitten lipun veneajelulle. Olin ehdottanut vanhemmilleni, että hekin olisivat tulleet, mutten ollut saanut heitä mukaan. Niimpä olin päätynyt reissuun yksin.
Veneajelun pituudeksi oltiin ilmoitettu noin neljäkymmentäviisi minuuttia, joka oli minulle juuri sopivasti. Olin ottanut pienen mustan repun, joka oli sisältä paljon laajempi, miltä se ulkoa näytti. Taikuutta, tosiaan. Repun sisältönä oli vain juomapullo, vihko, sulkakynä, sekä mustetta. Kolme viimeistä olivat sitä varten, jos veneessä minua alkaisi inspiroimaan piirtäminen taikka kirjoittaminen.
Saavuin satamaan nopeammin, kuin mitä olin ajatellut, joka oli hyvä asia. Veneen lähtöön olisi tosin vielä viitisentoista minuuttia. Jäin paikalleni katselemaan, oliko veneeni vielä tullut, tai jos oli, miltä se näytti. Veneen kyljessä pitäisi lukea sen nimi, joka oli myös kirjattu lippuuni.
