Huhtikuun yhteinen discordpeli [su 18.4. puutarhan hoitoa]

[Mila Molina]

Taikakoulu Châteaussa on pelattu kuukauden chatpelejä jo useamman vuoden ajan, ja nyt testataan samaa ideaa discordpelien kanssa. Tarkoituksena on äänestää yhdessä mahdollisimman monelle pelaajalle sopiva päivämäärä sekä mieleinen aihe, johon liittyen peli pelataan. Poikkeuksena kuukauden chatpeleille, pelin aloitukselle ei ole tarkkaa kellonaikaa, vaan aikaa pelin pelaamiselle on koko päivä (00:00 - 24:00).

Tästä linkistä pääset äänestämään

Peli tullaan pelaamaan huhtikuun loppupuolella, ja äänestettäviä päivämääriä on 15 kpl. Äänestettäviä aiheita on neljä: aamupalahetki koulun pihalla kevätauringossa, reipas söhkömaastopyöräilyretki vuoristossa, puutarhanhoitoa ja istutushommia kasvihuoneilla sekä piknik Poudlardinen pienessä puistossa.

Äänestä viimeistään torstaina 15.4. Jos discordroolipelaaminen ei ole sinulle vielä tuttua, löydät infoa täältä.

[Mila Molina]

Vaikkei äänestysaika ole vielä päättynyt, julkaistaan ensimmäiselle yhteiselle discordpelille jo tässä vaiheessa päivämäärä sekä aihe. Äänestää ehtii yhä, eli on mahdollista, että pelaamme loppukuusta vielä toisen chatpelin.

Ajankohta: su 18.4. klo 00-24
Aihe: Puutarhanhoitoa ja istutushommia kasvihuoneilla

Peli pelataan kyseisen päivän aikana Châteaun discordissa #kuukauden-chatpelit-kanavalla, ja pelaamisaikaa on kokonainen vuorokausi. Tarkempi kuvaus pelistä ilmestyy juuri ennen pelin alkua kyseiselle kanavalle. Jokainen voi aloittaa pelin pelaamisen eri tahtiin, ja valita itse kirjoittaako mieluummin lyhyitä chat-tyylisiä viestejä vai pitempiä foorumi-tyylisiä viestejä.

Tämä on Châteaun ensimmäinen yhteinen discordpeli ikinä, eli kaikenlainen palaute otetaan vastaan. Tarkoitus olisi, että yhteisiä discordpelejä pelattaisiin chatpelien tapaan joka kuukausi, jos tämä idea ottaa tuulta alleen. Jos Discord on sinulle tuntematon alusta tai et ole vielä liittynyt mukaan kanavallemme, löydät ohjeita täältä.

[Mila Molina]

Huhtikuun discordpeli on alkanut! Hyppää mukaan peliin Châteaun Discordissa. Jos ongelmia ilmenee, voit esittää kysymyksesi tässä alla.

[Sophie Everett]

Ajankohta: su 18.4. klo 00-24
Aihe: Puutarhanhoitoa ja istutushommia kasvihuoneilla

Tässä pelilogi:

Mila Molina / rehtori, ennustuksen opettaja

Rehtori Molina oli saapunut kasvihuoneille ajoissa. Hän seisoskeli sisällä kasvihuoneen nurkassa viralliseen jakkupukuunsa pukeutuneena ja seurasi, kuinka oppilaita ja muita koulun jäseniä alkoi kerääntymään sisälle huoneeseen. Kasvihuone oli lasinen, valoisa ja tilava paikka, joka oli täynnä erilaisia kasveja. Kasveja oli hyllyillä, maassa, pöydillä, amppeleissa sekä sisällä kaapeissa. Lisäksi tila pursusi erinäisiä puutarhanhoitoon liittyviä esineitä kastelukannuista ja lapioista puutarhahanskoihin ja pensassaksiin.

Rehtori itse ei juurikaan välittänyt puutarhanhoidosta, ja multaiset hanskat lähinnä puistattivat häntä. Toisaalta tämä nainen odotti saavansa itselleen puntin tuoretta minttua kasvihuoneessa työskentelyn ohessa - siitä sai nimittäin erinomaista iltateetä.

Ronja Blomroos, Cerfeur

Ronja oli tottakai reippaana saapunut paikalle, sillä hän ei jättänyt ikinä väliin ainoatakaan kiinnostavaa koulun tapahtumaa. Tyttö oli pukeutunut vihreään kevätmekkoon, joten hän soluttautui erinomaisesti kasvihuoneen vihreän sävyisten kasvien joukkoon. Hänen kasvoilla oli suuri hymy.

"Odotan kyllä innolla, mitä me saamme tänään aikaiseksi. Toivottavasti tulemme istuttamaan jotain kauniita kasveja, joilla voimme loppukeväästä koristella koulun kauniiksi. Toisaalta myös syötävistä kasveista saisi mukavaa vaihtelua kouuln ruokalistaan", Ronja pohdiskeli ääneen vetäen käsiinsä kirkuvan pinkkejä puutarhahanskoja. Sormet syyhysivät jo päästä sisälle pöydän reunalla odottaviin multasäkkeihin.

Deborah Fey, Taikaliemien professori

Deborah rakasti kasveja ja puutarhanhoitoa. Hän oli jo kuluttanut viimeiset viikot hehkuttaessaan kaikille tänäistä aktiviteettia ja sanonut useammalle odottavansa näkevänsä heidät paikan päällä. Yrttien istuttaminen oli mukavan terapeuttista touhua kaikenlaisten oppituntien suunnittelun ja projektien organisoinnin päälle. Beauxbatonksin vierailun jälkeen Fey oli ottanut asiakseen yrittää puhua koulun remontoinnin puolesta uudenaikaisten luokkahuoneiden, oppimisympäristöjen ja arkkitehtuurin kehittämiseksi. Kummasti muiden kiinnostus tuntui riittävän siihen asti, kunnes piti oikeasti alkaa hakea määrärahoja ja tehdä jotain...

Kesä tuntui jo kolkuttavan olan takana, kun aurinkokin putkahti porottamaan niskaan. Fey oli vaihtanut talvisen ponchonsa enemmän haalarimaiseen työkaapuun ja laittanut suojahansikkaat jo valmiiksi käsiinsä. Suippohattu kiertyi tutulle mutkalleen - ehkä se osoitti mieltään pihalle menemisestä - kun professori viiletti kasvihuoneita kohti. Kasvihuoneessa voisi jopa olla lämmin, jos tällä säällä sinne tulisi useampia oppilaita paikalle. Lasinen ovi avautui Deborahin edessä ja hän asteli sisään tervehdyksiä toitottaen.

"Hellurei kaikille ja ihanaa iltapäivää! Ihastuttava mekko, mademoiselle Blomroos... Monsieur Roux, mahtavaa, olettekin jo päässeet työn touhuun! Varokaa niitä piikkejä, voivat olla velmuja luonteeltaan... Jahas, jahas... mistähän sitä aloittaisi... oi, professori Molina!" Fey huitoi kädellään. "En odottanut teidän saapuvan paikalle", professori virnisti kävellen lähemmäs kolleegaansa täysin unohtaen, ketä lopulta oli opettajainkokouksessa paikan päälle päätetty valvojiksi, kun hän kerta itse oli lähes kaikissa tapahtumissa mukana hyödyntäen jokaisen tilaisuuden päästä ihmisten ilmoille liemikattiloiden äärestä.

Declan Garrick, Cerfeur

Toinen koulun tapahtuma, jonne Declan tuli ihan omasta vapaasta tahdosta mukaan: puutarhan hoitopäivä. Poika tuli jatkamaan omia projektejaan ja hoitamaan erityisesti niitä yrttejä, joita hän piti aina mukana taskussaan. Koskaan ei voinut tietää mitä tapahtuisi ja monen yrtin vaikutus oli lähes välitön, joten niitä oli hyvä olla jemmassa ja aina mukana.

Saapuessaan kasvihuoneelle, jopa Declan joutui myöntämään, että lasihuoneen painostavassa kuumankosteassa ilmassa oli liian kuuma hänen tyypilliselle pukeutumistyylilleen ja ensitöikseen poika ottikin hupparinsa pois päältään. Alla oli valkea T-paita ja olo olikin huomattavasti siedettävämpi näin. Ylimääräisenä käsissään pyörivän hupparin hän viskasi olalleen ja toivoi sen pysyvän siinä. Viimein Declan pääsi asettumaan kasvihuoneen perukoille, nyökäten kohteliaasti professoreille matkansa varrella. Omiin, ohjelmaan kuulumattomiin, hommiinsa hän ryhtyi heti yksinäisessä nurkassaan.

Ronja Blomroos, Cerfeur

Ronja tervehti vararehtori Feyta ja oli iloinen saadessaan positiivisia kommentteja vaatetuksestaan. "Kiitos, professori, ostin tämän kaksi viikkoa sitten ja pidän nyt päällä ensimmäistä kertaa. Eikö olekin ihana? Pidän etenkin näistä helman kivoista yksityiskohdista", Ronja selitti, nosti hieman mekkonsa helmaa ja näytti sen kimaltelevia yksityiskohtia.

Kun suurin osa saapujista oli tullut paikalle, oppilaideille ja muille osallistujille annettiin lupa aloittaa työnteko. Ensimmäiset puuhat oli siirtää viime vuotiset kasvit isompiin ruukkuihin, vaihtaa niihin multa ja tehdä ravinteita antava loitsu. Lisäksi siemeniä tuli istuttaa kasvihuoneen sivustoilla roikkuviin laatikoihin, joissa oli jo mullat. Halukkaat saivat tarkempaa ohjeistusta, mutta Ronja oli jo käynyt hommiin. Hän oli tunkenut sormensa jo multaan ja oli siirtämässä ensimmäistä kasviaan suurempaan ruukkuun.

Deborah Fey, liemiproffa

"Todellakin, erittäin ihana ja keväinen", professori jatkoi Blomroosin kanssa pukukeskustelua kesken kävelynsä. Hän pysähtyi suoraan kukkaruukun kohdalle ja nyökkäsi samalla ohikulkevalle Garrickille. "Terveppä terve, hienoa, että liityitte seuraan, monsieur". No niin, edellinen kasvi purkista uuteen... Fey otti tottuneesti uutta multaa pussista ja aloitti touhuamisen. "Olenko kertonut, että minulla on oma puutarha? En tosin ole käynyt siellä pitkään aikaan, kun kerta me professoritkin asumme täällä koululla... mutta Fabien ja minä vietämme kesät paljolti pihalla varsinkin, kun lapsetkin ovat nykyisin jo kaikki aikuisia. Sydneykin on siellä tulkkikoulussa, vaikka minä kyllä sanoin, että voisi useammin lähettää pöllön... hän toki sentään lähettää yhä pöllöjä, kun Léonie ei koskaan... muistakaas lapset lähettää tämän jälkeen perheillenne pöllö, hyvä ylläpitää perhesuhteita! Kiitätte minua sitten, kun olette vanhempia. "

"Niin, minun puutarha! Tosiaan, ei se kovin iso ole, mutta naapurin lapset sanoo sitä kunnon salaiseksi puutarhaksi ja voi toki olla, että se onkin yllättävän iso, kun sinne sisälle astuu... köhm... olen aina haaveillut sellaisista satupuutarhoista, joten sellainenhan siitä alkoi kehittyä, kun on monta vuotta aikaa... minulla on siellä kaikenlaisia kukkasia, pieni lähde ja puutarhatuoli ja pöytineen, siellä on ihan mukava silitellä kissoja. Olen varmaankin kertonut Pumpulista? Se tykkää usein köllötellä siellä pöydän luona, kun siihen paistaa sopivasti aurinko puiden välistä."

Sophie Everett, loitsujen ja sauvatiedon professori

Sophie Everett, Châteaun loitsujen ja sauvatiedon professori, saapui kasvihuoneille. Hänellä oli yllään valkoinen kauluspaita, jonka hihat oli kääritty kyynärpäiden yläpuolelle, vaaleansiniset farkkuhaalarit, vaalean oliivinväriset kumisaappaat ja vihertävänruskeat lohikäärmeennahkahansikkaat. Vaaleat hiuksensa professori oli vetänyt rennolle nutturalle.

Sophie piti huonekasveista ja hänellä oli niitä jonkin verran työhuoneessaan Châteaussa sekä kodissaan Dijonissa. Kesäisin hän myös piti pientä puutarhaa miehensä ja tänä vuonna seitsemän vuotta täyttävän tyttärensä kanssa. Niissä hän kasvatti joitain yrttejä, vihanneksia ja kukkia. Siitä oli kuitenkin pitkä aika, kun professori oli viimeksi istutellut ja hoitanut taikakasveja. Sophie toivoi päivän aikana voivansa istuttaa hieman laventelia ja valeriaanaa, sillä hän tarvitsi usein unilientä nukkumisvaikeuksiinsa.

Luol Crunel, Cerfeur

Luol Crunel, kolmatta jatko-opiskeluvuottaan suorittava Cerfeur, saapui kasvihuoneille. Hänellä oli yllään musta kevätviitta, valkoinen kauluspaita, ruskeat farkut ja siistit, ruskeat kengät.

Luol ei ollut mikään viherpeukalo eikä hän ollut ottanut yrttitietoa valinnaisaineeksi, mutta tarvitsi silloin tällöin eri kasveja eri liemiä - pääasiassa myrkkyjä ja kirouksissa käytettäviä rituaaliliemiä - varten. Niitä tuli keittää osana kirouksenmurtamisen opintoja ja Luolilla oli mukanaan lappunen Pariisin taikayliopiston professorilta tämän todistamiseksi. Muuten olisi ollut erittäin epäilyttävää, että Luol kaiveli nytkin taskustaan pussin hulluruohon siemeniä.

Luol nyökkäsi professoreille tervehdykseksi, ohitti vihreään mekkoon pukeutuneen Ronjan sanaakaan sanomatta ja päätyi kasvihuoneen perälle. Loihtiessaan luokseen tyhjän kukkapurkin ja laittaessaan lohikäärmeennahkahansikkaat käteensä Luol huomasi asettuneensa lähelle luokkatoveriaan, Declan Garrickia. Mikä sattuma. "Terve, susipoika", Luol tervehti hiljaa, mutta niin, että poika varmasti kuuli hänet.

Declan Garrick, Cerfeur

Declan oli jo täydessä työntouhussa, hikipisarat valuivat otsalta kasvihuoneen kuumassa ilmassa. Hänen missionsa oli kasvattaa aineskokoelmaa liemien valmistusta varten. Kyllä, hän oli uskaltautunut tekemään itselleen liemiä, rauhassa omassa yksinäisyydessään vintillä. Harvemmin sinne kukaan löysi ja se viimekertainenkin oli johtunut siitä väärinymmärretystä räyhääjästä. Mutta joka tapauksessa Declan oli jo keitellyt itselleen hyvän määrän veritaseerumia ja tänään oli täydellinen tilaisuus valmistella yrttejä monijuomaliemeen sekä elävien kuolleiden juomaan. Koiruohoa ja vuoheinää, juuri niitä, mitä hän kipeimmin tarvitsi. Eipä poika paljoa muihin kiinnittänyt huomiota, teki vain omiaan. Kunnes hiljainen ääni tavoitti hänen korvansa:
Terve susipoika.
Declan ei pystynyt estämään vaistomaista säpsähdystä, mutta toisen puoleen hän ei sentään kääntynyt. Puhuja ei ollut Heather, joka todennäköisimmin hänelle missään tilanteessa puhui, eikä Nic, johon Declan oli ongelmineen törmännyt liiankin useaan otteeseen. Ehei. Tämä oli se poika sieltä metsästä, se, jota lähimpänä Banrion oli ollut. Hänen luokkalaisensa, se poika, josta Heatherkin puhui. Poika, joka ei tarvinnut sauvaa taikoakseen. Tämä oli Luol Crunel.(edited)
[14:36]
Kylmät väreet kulkivat pitkin pojan selkämystä, hänellä oli tullut jo metsässä sellainen olo, että tämän ihmisen seurassa tulisi olla varpaillaan, eikä tämä fiilis ollut kadonnut minnekään. Niimpä Declan puntaroi hetken vaihtoehtojaan: hän voisi esittää, ettei kuullut toista ollenkaan, jos toisella oli oikeasti asiaakin, tulisi tuo sanomaan siitä hänelle. Hän voisi myös vastata ja alkaa tehdä hommiaan kiireemmin, verhoutua siihen kiireen tuntuun ja vältellä toista sillä tavoin. Toisaalta hän ei halunnut puhua toiselle, mutta vastaamatta jättäminen oli epäkohteliasta. Ja hänen kulissiinsa ei kuulunut epäkohteliaisuus.
"Hei vaan" tämä päätyi vastaamaan takaisin neutraalilla äänensävyllä ja jatkamaan keskittynyttä tekemistään. Declan ei ollut pitänyt siitä, että toinen oli kutsunut häntä 'susipojaksi'. Hän tiesi kyllä, että se nimike oli lähtenyt liikkeelle sen jälkeen, mitä hän oli yhteisellä metsäreissulla tehnyt, mutta se oli silti aivan liian lähellä totuutta ja tuntui siksi häiritsevältä ja tunkeilevalta. Kuin siitä tiedettäisiin. Parempi saada ne liemet mahdollisimman nopeasti valmiiksi.. Niille saattaisikin tulla käyttöä nopeammin kuin hän arvaisikaan.

Luol Crunel, Cerfeur

Luol oli ilmeisesti yllättänyt pojan. Tuo säpsähti ja näytti miettivän ennen kuin tervehti takaisin. Luol hymähti ja kutsui luokseen säkin multaa käden heilautuksella. Hän täytti ruukun mullalla, kaatoi hullunruohonsiemenet multaan ja peitti ne sitten kevyellä multakerroksella.
Luol vilkaisi Declanin puoleen. Tämä oli täysin keskittynyt tekemiseensä ja näytti siltä, että halusi pian saada kasvinsa istutettua päästäkseen lähtemään. Declan taisi suden vaistollaan vaistota, ettei Luol ollut tervehtinyt vain kohteliaisuuttaan.
"Koiruohoa?" Luol huomasi. "Meinaako susipoika tehdä monijuomalientä?" Luol katsoi Declania intensiivisesti, hymyillen vinosti toisella suupielellään. "Eikö riitä, että osaa muuttua sudeksi?" Luol kysyi, puhuen edelleen niin hiljaa, että vain Declan saattoi kuulla.

Heather oli istuttamassa vähän kauempana, ollut jo hyvän tovin. Hän piti keväästä, ja siitä että sai istuttaa uusia kasveja. Hän piti myös siitä, että sai ylipäätänsä jotain eloon. Tuttuja, parantavia kasveja ruukkuihin. Samalla Heather hyräili tuttua laulua, toivottaen onnea kasveille ja kasvuvoimaa. Hän odotti, että porukkaa häviäisi, ja auttaisi siemeniä kasvamaan vähän paremmin. Mikä rauha, suurin osa oppilasta touhusi omiaan, eikä ketään kiinnostanut mitä hän teki. Heather oli huomannut Declanin, mutta ei ollut mennyt pojan luokse. Sen sijaan hän näki Luolin lähestyneen Declania. Hän huokaisi syvään, sillä nyt sitä mentäis. Tuo se tunki nenäänsä joka asiaan, vaikkei hänelle kuuluisi...

Declan Garrick

Ei huomiota toiseen. Vain oma tekeminen ja siihen keskittyminen. Ja aluksi jopa vaikutti siltä, että se olisi toiminut, toinen ei hetkeen hänelle puhunut. Mutta Declan olikin ammattilainen itsensä huiputtamisessa ja sieltähän se tuli. Luol kommentoi hänen kasvipuuhiaan ja Declan tunsi koko kehonsa liikkeiden jäykkyyden. Ja kun hän oli jo avaamassa suutaan kohteliaan vastaukseen, tuli toiselta lisää syötettä.
"Eikö riitä, että osaa muuttua sudeksi?"
Nyt Declan säikähti todenteolla. Hassuinta siinä oli ehkä se, että mitä pahemmin hän järkyttyi ja säikähti, sitä vähemmän se näkyi ulospäin. Hänen päänsä hakkasi tyhjää. Nyt hänestä todella tuntui, että nyt pitäisi paeta. Nyt hänen selviytymisensä oli todella uhattuna. Mistä toinen oli edes saanut tietää? Silmät kiersivät nopeasti kasvihuoneen lävitse ja osuivat Heatheriin. Voisiko olla..? Tunteiden sekamelska kouraisi Declania rajusti mahanpohjasta, mutta jollain ihmeenkaupalla tämä sai jatkettua työskentelyään, pidettyä itsensä suht normaalin oloisena. Mutta tokkopa Luol niin ajattelisi. Nyt Declan vilkaisikin tuota hankalasti luettavalla ilmeellä. Osittain se vaikutti varoitukselta, osittain yllättyneeltä ja sittemin taas korostetun tyyneltä. Declan keräsi itseään kasaan, kaatoi vettä ihan manuaalisesti koiruohonsa ruukkuun, laski kannunsa alas ja sysäsi kasvinsa syrjempään.
"Mistä olet saanut tuollaista päähäsi?" Ja mitä se sinulle kuuluu? teki mieli lisätä vielä loppuun, mutta Declan malttoi kielensä. Vaikka pojasta tuntui siltä, että jokainen hänen lihaksensa värisi, pysyi äänensävy edelleen yllättävän vakaana ja rauhallisena.

Heatherista tuntui kamalalta, kun oli joutunut kertomaan Luolille Declanista. Pojan katse oli kysyvä, kun se osui Heatheriin. Tyttö piti kasvonsa peruslukemilla, toivoen että voisi selittää Declanille myöhemmin. Paitsi hei, mitä hän selittäisi, että hänen piti vain kertoa Luolille? Ja soppa olisi valmis, kun Heather ei voisi koskaan kertoa totuutta. Hitto, hän toivoi jo että koko vuosi olisi ohi ja hän olisi matkalla kohti Ugandaa.

Luol Crunel, Cerfeur

Luol tarkkaili Declanin reaktiota. Poika näytti rauhalliselta mutta jäykältä ja tämän katse siirtyi toiseen suuntaan. Luol seurasi pojan katsetta ja näki Heatherin. Aijai. Sitten tämä kääntyi takaisin koiruohonsa puoleen ja näytti miettivän, mitä vastaisi.
Luol kutsui luokseen kastelukannun ja loihti siihen käden heilautuksella vettä. Hän kasteli istuttamansa hullunruohonsiemenet ruhtinaallisesti ja alkoi sitten katseellaan etsiä sille sopivan syrjäistä mutta aurinkoista paikkaa kasvaa.
"Mistä olet saanut tuollaista päähäsi?" kuului Declanin kysymys. Luol kohautti olkapäitään. "Kunhan spekuloin. Paras tapa kommunikoida suden kanssa on varmaankin muuttua itse sudeksi", Luol valehteli. "Ihmissusi sinä tuskin olet, olet ollut oppitunneilla ja tuvassa täydenkuun aikaankin", Luol huomautti.
Luol päätti ripustaa kasvinsa amppeliksi jonnekin korkealle, ettei kukaan utelias menisi vahingossakaan koskemaan hänen myrkylliseen pikku kasviinsa. Hän loihti tyhjästä paksun valkoisen köyden, joka kiemurteli kukkapurkin ympärille kuin käärme.

Ronja Blomroos, Cerfeur

Ronja oli toisessa päässä kasvihuonetta kuin Luol, Heather ja Declan - onneksi, sillä tuohon soppaan ei tarvittu enää lisäksi yhtä draamailevaa jatko-opiskelijaa. Tämä tyttö oli siis tiedoton kaikesta monijuomaliemeen ja susiin liittyvästä, ja hän hyräili tyytyväisenä istutellessaan jo viidettä kasviaan uuteen ruukkuun. Kyseisissä kasveissa oli sievät punaiset kukat, jotka olivat vielä tiiviisti nupullaan. Ronja ei kyseistä kasvia tuntenut, mutta joku hänen vieressään selitti kyseessä oleva kasvi, jota ei normaalisti kasvanut luonnossa, mutta kasvihuoneolosuhteissa oikeita ravintolaineita käyttämällä se menestyisi hyvin ja kesäkuussa siihen ilmestyisi upean suuret punaiset kukat.

Toisella korvallaan Ronja kuuli vararehtori Feyn selostusta puutarhasta, tulkkikoulusta, pöllöistä sekä kissoista. Tyttö ei tiennyt kenelle nainen tällä hetkellä kertoi asioitaan, eikä varmasti tiennyt nainen itsekään, mutta puheenaihe oli sellainen, johon oli helppo lähteä mukaan.

"Meidän kissa alkaa olla jo niin vanha, ettei se oikein jaksa muuta tehdä kuin nukkua. Se on todella harmillista, sillä vielä vuosi sitten se leikki joka päivä lankakerillä ja juoksi ulkona vapaana. Nyt sen lempiasia on maata takkatulen edessä, tosin kesällä se on hankalaa, sillä asuntoon tulee liian kuuma, jos takka on päällä. En kestä, jos se kuolee silloin kuin minä olen koulussa, sillä se on minulle niin tärkeä. Haluaisin viettää sen kanssa enemmän aikaa nyt, kun on vielä mahdollista, mutta äiti sanoi, ettei se viihtyisi koululla. Olen kyllä eri mieltä, sillä tiedän, että kissa tykkäisi makoilla pehmeässä sängyssäni. Ja minä tykkäisin silittää sitä. Varmaan tiedätte sen tunteen, joka tulee kun kuulee kissan kehräävän?"

Ophelia Villard, Pouffsouffle

Ophelia oli saapunut kasvihuoneille vähän myöhässä, unohduttuaan tekemään läksyjä. Sitä tuskin olisi kovin moni hänestä uskonut, mutta ehkä hän oli vähän alkanut ajatella järkevämmin, ainakin opiskelun tärkeydestä. Hän oli lopulta tajunnut vilkaista kelloa, jolloin oli tullut kiire. Hän ei nimittäin halunnut jättää väliin tilaisuutta puuhastella kasvien kanssa. Se oli mukavan käytännönläheistä puuhaa ja siksi hän kai yrttitiedossa pärjäsikin kohtalaisen hyvin.

Hän oli kyllä huomannut Luolin toisessa päässä kasvihuonetta, mutta ei viitsinyt mennä häiritsemään, kun tuolla näytti jo olevan muuta seuraa. Sen sijaan hän asettui parin tupakaverinsa seuraan siirtelemään kasveja uusiin ruukkuihin. Kasvihuoneessa oli melkoisen lämmin, etenkin kun Ophelia oli pukeutunut kaapuunsa. Ronjakin oli näyttänyt pukeutuvan ihanan keväiseen mekkoon, mikä sai Pouffsouffle-tytön harmittelemaan, ettei ollut tehnyt samoin. No, ehkä hän kohta siirtyisi ulos vilpoisempaan ilmaan kylvämään siemeniä kasvimaalle. Ensin kuitenkin piti tehdä loppuun se, minkä oli jo ehtinyt aloittaa. Eihän nyt keskenkään voinut jättää.

Declan Garrick, Cerfeur

Declanin päässä pyöri kaikenlaista. Eniten ajatukset kuitenkin tyssäsivät siihen, että mikä osa Heatherilla tässä mahdollisesti olisi ja voisiko Luol olla ministeriön vakooja. Miksi muuten kukaan olisi kiinnostunut Declanin tekemisistä? Se ei vain mennyt pojan päähän. Hän vältteli muita ihmisiä kuin ruttoa ja oli niin näkymätön, ettei edes tarvinnut näkymättömyysviittaa. Mikä ärsytti ja pelotti eniten oli toisen pojan kasuaalit 'spekuloinnit', jotka osuivat vielä kaikenlisäksi oikeaan. Declan päätyi aluksi vain katsomaan toista osaksi aidosti-, mutta suuremmaksi osaksi 'muka'-äimistyneenä ja seuraamaan tuon loitsimista. Miten pelottavan helpolta se näyttikään.. poika irvisti sisäisesti, ennenkuin palasi keskusteluun, josta olisi päästävä pois ja nopeasti.
"Oletko koskaan kuullut jästimaailman ilmaisusta eläinkuiskaaja?" Declan päätyi kysymään, äänensävy yhä yllättävänkin neutraalina. Ja mikäpä muukaan verhosi paremmin hermostuneisuutta kuin konkreettinen tekeminen. Siispä poika otti uuden ruukun itselleen ja alkoi vieläkin syrjempään jääneen keskeneräisen vuoheinänsä sijaan työstämään jotain aivan muuta. Jotain normaalia. Rauhoittavaa yrttiä.
"Tulen hyvin eläinten kanssa toimeen. Opin koiraeläinten käyttäytymistä isältäni, hän oli animaagi. Muodoltaan susi." Tämä saneli taitavasti puolitotuuksia. Täyden valheen sijasta nämä olivat yleensä tehokkaampia ja helpommin uskottavia.
"Uteletko yleensäkin muilta heidän yksityisasioitaan, vai olenko poikkeus?" Declan päätyi vielä kysäisemään kahmaistessaan aimoannoksen multaa ruukkuunsa. Se mahdollisuus oli aina olemassa, poika muistutteli itseään edelleen päänsä sisällä. Olo tuntui edelleen jokseenkin jäykältä, mutta se oli enemmänkin vain varpaillaan olemista, ei enää täyttä jännittyneisyyttä. Nyt pysyt vain tarkkana.

Maya Khalil, Pouffsouffle

Maya Khalil, viidesluokkalainen Pouffsouffle, saapui kasvihuoneille. Hänellä oli yllään päärynäjäätelön värinen hijab, yksinkertainen kevyt valkoinen pusero, korkeavyötäröinen polvien alapuolelle ulottuva valkoinen hame, jossa oli vaalean harmaanbeigejä pystyraitoja ja neljä vaaleanbeigeä nappia, söpöt matalapohjaiset vihreät tennarit. Olallaan hän kantoi söpöä pastellinbeigeä olkalaukkua.

Mayan kasvot kirkastuivat, kun hän huomasi kasvihuoneessa tutut kasvot - Heather, tyttö, joka oli auttanut hänet ensimmäisenä päivänä linnan käytäviltä harhailemasta tupaansa. Maya käveli tytön luo vilkuttaen. "Hei, Heather!" Tyttö tervehti hymyillen sädehtivästi. "Pidätkö sinäkin kasveista?" Hän kysyi. Yrttitieto oli ehdottomasti yksi Mayan lempiaineista.

"Tämä on mahtava tilaisuus kerrata vähän kasveja yrttitiedon V.I.P.-kokeita varten", Maya jatkoi juttelua ja kaivoi olkalaukustaan kaksi kirjaa: toinen oli Mille herbes et champignons magiques ja toinen oli arabiankielinen opas yrttitiedon V.I.P.-kokeeseen.

Luol Crunel, Cerfeur

Luol leijutti amppelinsa korkealle kasvihuoneen katon rajaan ja katsoi, että köysi oli kiemurrellut ja solminut itsensä kattoon kiinnitettyyn koukkuun ennen kuin siirsi katseensa takaisin Declaniin. Tupatoverin ilme oli äimistynyt, mikä sai Luolin hymähtämään osin huvittuneena, osin omahyväisenä.
Declan kysyi, oliko Luol kuullut eläinkuiskaajista. Luol pyöräytti silmiään vastaukseksi. Jotkut noidat ja velhot olivat kyllä taitavia eläinten ja taikaolentojen kanssa ja osasivat kommunikoidakin niiden kanssa. "Eläinkuiskaajat" oli kuitenkin Luolin käsityksen mukaan jästien hölynpölyä, eikä hän siksi uskonut sanaakaan Declanin seuraavasta selityksestä. Luol kuunteli puhetta selvästi epäuskoinen ja tylsistynyt ilme naamallaan ja katseli ympärilleen kasvihuoneessa. Näemmä myös Ophelia oli saapunut paikalle.
Declanin viimeiselle kysymykselle Luol hymähti ja hän käänsi katseensa poikaan. Hän hymyili taas vinosti toisella suupielellään, kohotti kulmiaan ja huokaisi. "Ei millään pahalla, susipoika, mutta minusta tuntuu, että sinä valehtelet", Luol sanoi pehmeällä äänellä. "Enkä yleensä tee tuttavuutta muiden kuin sellaisten ihmisten kanssa, joiden tunteminen saattaisi olla mielenkiintoista - tai hyödyllistä", hän lisäsi.
Luol astui lähemmäs Declania ja kumartui puhumaan lähemmäs tämän korvaa. Hänen äänensä oli tuskin kuiskausta kuuluvampi. "Minä luulen, että olet rekisteröitymätön animaagi, joka jostain syystä on halunnut päästä mahdollisimman kauas kotimaastaan ja päätynyt pieneen ja vähäpätöiseen taikakouluun kaakkois-Ranskassa. Mutta miksi?"
[00:02]
Luol suoristi selkänsä ja nojautui vähän kauemmas Declanista, tarkkaillen tämän reaktiota. Sitten Luol naurahti. "Kunhan vitsailin", hän sanoi ilkikurinen pilke tummissa silmissään. Todellisuudessa Luol ei vitsaillut. Hän oli melko varma epäilystään. Oli kuitenkin paras vielä harhauttaa ja hämätä poikaa ja tehdä lisätutkimusta.
"Jos tarvitset joskus hullunruohoa", Luol nytkäytti päätään äsken katon rajaan leijuttamaansa kukkapurkkiin, "tai apua kirousten kanssa, niin voit kääntyä puoleeni." Tämän sanottuaan Luol muutti itsensä pieneksi suloiseksi ruskeaksi kaniiniksi ja pomppi Ophelian luo.

Ophelia Villard, Pouffsouffle

Ophelia piti siitä, että sai upottaa kätensä multaan. Sellainen tekeminen oli paljon hauskempaa kuin kirjojen pänttääminen ja kirjoittaminen. Sitä paitsi, taikakasvit olivat mielenkiintoisia. Senhän hän jo oli tiennyt ennen koulun alkua, sillä hänen äitinsä työskenteli yrttien parissa. Oikeastaan hän olisi voinut olla yrttitiedossa ihan huippu, jos olisi vähän kysellyt vinkkejä äidiltään, mutta eihän sellainen ollut juolahtanut hänen mieleensä.

Mullalla täytetty ruukku oli vähällä tipahtaa alas, kun ykskaks Ophelian luokse pelmahti kaniini. Otus oli niin suloisen näköinen, että tyttö jätti istutuspuuhansa ja kumartui alas höpisemään kaniinille.
"Mistäs sinä siihen tupsahdit?" hän uteli, vaikka eiväthän kaniinit osanneet puhua. "Pitäisikö sinut saattaa ulos, ennen kuin joku professori keksii että olet väärässä paikassa?"

Declan Garrick, Cerfeur

Mitä enemmän aikaa kului Luolin kanssa, sitä enemmän Declan tunsi olonsa epämukavaksi. Eläinkuiskaaminen oli selkeästikin vastenmielinen aate toiselle, vaikka Declan itse ihan oikeastikin koki olevansa hyvä eläinten kanssa. Ehkä jopa siihen ekstenttiin asti, että tätä voisi kutsua jonkinsortin eläinkuiskaajaksi, tai edes eläinosajaaksi. Mutta tuo nyrpeä ilme Luolin naamalla, sai jopa Declanin ilmeen synkkenemään jokseenkin. Turha selittää mitään, kun toinen ei edes halunnut uskoa. Mutta sehän tässä toisaalta huolettikin. Ja kun hän itse oli saanut puheenvuoronsa lopetettua, oli tuon naamalla vino virne. Kylmät väreet tahtoivat kovasti kulkea pitkin Declanin selkäpiitä ja kun toinen astui häntä lähemmäksi Declan itse kavahti taaemmas. Hän kyllä kuuli toisen, mutta tuollainen lähestyminen oli aivan liian tunkeilevaa, että Declan pysyisi vain mukisematta paikallaan. Ja se mitä Luolin suusta tuli ulos, sai kyllä Declanin paineensietokyvyn todellisen koetuksen alle. Poika joutui työskentelemään pitääkseen naamansa peruslukemilla ja pysyäkseen edes suhteellisen neutraalin oloisena. Sitten vielä toinen kehtasi väittää vitsailleensa. Niimpä niin.
[17:16]
"Pidät selkeästi toisen asioihin tunkeutumisesta." Declan sanoi hampaitaan hienoisesti kiristellen hiljaa, ehkä niin hiljaa ettei tulisi kuulluksi, mutta se ei varsinaisesti haitannut. Hävyttömyyden huipuksi Luol tarjosi Declanille vieläpä apuaan. Ihan kuin hän pomppisi suoraan omaan tuhoonsa! Pomppia olikin osuva ilmaisu, kun Luol muutti itsensä kaniiniksi ja hyppelehti tiehensä. Jos poika ei ollut järkyttynyt aiemmin, oli tämä vähällä saada sätkyn yllättävästä muodonmuutoksesta. Declan ei todella tiennyt miten hän sai pidettyä itsensä kasassa vielä tässä hetkessä saati millaisen ihmisen kanssa hän oli ollut juuri tekemisissä. Poika hujautti hupparinsa olaltaan päänsä päälle, vei kasvinsa sivummalle talteen ja kyykistyi hetkeksi niiden äärelle kokoamaan itseään. Muutaman rauhallisen hengenvedon jälkeen tämä sysäsi ruukkusa piiloon ja poistui vähin äänin kasvihuoneesta. Äkkiä pois ihmisten läheltä.
Hänellä oli aivan liikaa selvitettävää ja aivan liian vähän aikaa.

Kaniini (Luol Crunel, Cerfeur)

Luol - tai siis kaniini - katseli hänelle lepertelevää Opheliaa pieni kuono väristen. Se pompahti lähemmäs tyttöä ja nousi taas takatassuilleen, nojaten etutassuillaan tytön jalkaan.

Ronja Blomroos, Cerfeur

Ronjan puutarhapäivä meni tosi kivasti ja nopeasti. Hän sai istutettua lukuisia kasveja uusiin ruukkuihin, kylvettyä kymmeniä siemeniä auringonvaloon sekä jutusteltua lukuisten eri oppilaiden, jatko-opiskelijoiden ja henkilökunnan jäsenten kanssa. Vaikka päivä oli ollut mukava, olisi tyttö mieluusti ottanut tästä työstä vastaan palkkaa, sillä nythän he tekivät ilmaiseksi kotitontuille ja muille kuuluvat työtehtävät.

Tyttö poistui kasvihuoneilta muiden osallistujien mukana aurinkoisesti hymyillen ja jonkun uuden tuttavuuden kanssa höpötellen.

Ophelia Villard, Pouffsouffle

Pikkupupu vaikutti niin kovin lystikkäältä, että Ophelian oli helppo unohtaa keskeneräinen ruukunvaihto. Kani nyt sattui olemaan paljon mielenkiintoisempi ilmestys, eihän sellaisia joka päivä nähnyt. Ja jos näkikin, niin eivät ne ainakaan tuolla tavalla toimineet.

"Haluatko syliin?" Ophelia kysyi, vaikka eihän eläin siihen tietenkään mitään osaisi vastata. Kun tuo ei lähtenyt vielä karkuunkaan, niin hän kurottautui ottamaan otuksen syliinsä. Se oli kerta kaikkiaan suloinen!

Heather O'Hara, Serpentard

Heather rauhotteli mieltään ja keskittyi kasvien siirtämiseen uusiin ruukkuihin. Uppoutuneena ajatuksiinsa, Heather ei oikein edes tajunnut ensin että joku puhui hänelle. Harvemmin kukaan puhui, joten vähän hitaana Heather käänsi katseensa Mayaan. Hymy levisi tytön kasvoille. "Hei, sori en huomannut sua aiemmin" Heather sanoi pahoittelevasti. "Pidän kasveista, tädilläni on sellainen... rentoutumiskeskus ja hän on opettanut mulle suurimman osan yrteistä mitä tiedän" Hän kertoi hyväntuulisena. "Osaan tosin enemmän käyttöä, kuin teoriaa" Hän jatkoi ja katsoi Mayaa. "Pidätkö itse kasveista?"

Ja jaetut pisteet:

Ophelia Villard, Pouffsouffle: 3
Maya Khalil, Pouffsouffle: 1
Heather O'Hara, Serpentard: 3
Ronja Blomroos, Cerfeur: 4
Declan Garrick, Cerfeur: 5
Luol Crunel, Cerfeur: 5
Mila Molina, henkilökunta: 1
Deborah Fey, henkilökunta: 2
Sophie Everett, henkilökunta: 1