Declan Garrick hahmoesittely

[Declan Garrick]

Nimi: Declan Garrick
Sukupuoli: mies
Ikä ja syntymäpäivä: 21 v., Syntynyt 3.11.1999
Muuta:
-Rekisteröitymätön animaagi (animaagimuotona musta susi)
-Opiskellut Britanniassa Taikakoulu Tylypahkassa
*lempioppiaineet: Taikaliemet- ja juomat, sekä yrttitieto. Muodonmuutoksissa luonnonlahjakkuus, muttei
syystä tai toisesta voi sietää kyseistä oppiainetta
*vaikeat-/inhokkioppiaineet: Lentotunnit ja loitsut (Inho muodonmuutoksia kohtaan)
-Paossa Britannian Taikaministeriötä
-Valinnaisaineet Chateaun jatko-opiskelijana:
*Taikaliemet- ja juomat
*Muodonmuutokset (opettajan puoliksi värväämänä)
*Pimeyden voimilta suojautuminen
*Yrttitieto
*Taikaolentojen hoito
*Muinaiset riimut


Ulkonäkö:
Declan on mustatukkainen, hoikkanen, melkein luiseva tapaus. Mustat suortuvat ovat suorat semi-pitkiksi kasvaneet (melkein mukaillen 'emo-type' -hiustyyliä) Poika on n. 175 cm pitkä ja hänen sinivihreillä silmillään näyttää lähes aina olevan huolestuneisuutta heijasteleva ilme. Olkapäästä häneltä löytyy kaksi pidempää arpea, eläimen raapimajäljet. Ne kuitenkin peittyvät hyvin vaatteiden alle, eikä Declan niitä vapaaehtoisesti muille esittelekään. Toppeja tai lyhythihaisia paitoja siis näkee hänen päällään vain hyvin harvoin. Peittävän pukeutumistyylinsä lisäksi Declanin voi nähdä kantavan kultaista riipusta kaulallaan aina. Hän vaalii sitä kuin kalleinta aarrettaan, eikä anna sitä muille katsottavaksi tai ota sitä pois kun vain nukkumaanmennessä. Riipuksen sisällä on kuva hänen sisarestaan Aidenista.

Luonne:
Declania voisi kaikessa lyhkäisyydessään luonnehtia yksinäiseksi sieluksi. Hän pitää omat asiansa visusti itsellään ja työskentelee mielellään ilman häiriöitä. Hänen on hankala luottaa toisiin ja onkin aika ajoin hyvinkin vainoharhainen hänen ympärillään olevien ihmisten motiiveista ja toiminnasta. Koska Declan on vetäytyvä, niukkapuheinen ja -eleinen, sekä muut ulkopuolelle helposti sulkeva persoona, ymmärretään hänet usein väärin. Pojan väärinymmärrettävyyttä lisää myös hänen suhteellisen huonot ranskankielentaidot: hän osaa perusteet, mutta puhuu kieltä murtaen, ja puhuu mieluiten englantia toisten kanssa. Yksi isoimmista syistä Declanin vainoharhaisuuteen ja muita ulossulkevaan persoonallisuuden piirteeseen on se, että hän on rekisteröimätön animaagi (Animaagimuotona musta susi).

Menneisyys:
Declanin menneisyys ei ole ollut kovinkaan helppo. Hänen perheensä jäsenet ovat kaikki kuolleet, Britannian Taikaministeriö on hänen perässään murhasyytöksen, sekä epäselkeän animaagitaustan epäilemisen vuoksi. Tällä hetkellä nuorikko on pakosalla Ranskassa, äitinsä synnyinmaassa. Declan oppi nuorella iällä ranskankielen perusteet äidiltään, mutta koska hänen ei tarvinnut käyttää kieltä arkipäivänä, ei hän sitä koskaan oppinut kunnolla. Declanin äiti kuoli "onnettomuudessa" pojan ollessa kymmenen vuotias, jonka jälkeen Declanin isä muuttui lämpöisestä ja avoimesta persoonastaan kylmäksi ja vainoharhaiseksi. Surun murtamalla isällä oli kuitenkin vahvat aikeet suojella lapsiaan ja niin hän aloitti salaa Declanin ja tämän nuoremman sisaren Aidenin koulutuksen. Isä oli taitava taikaliemien keittäjä ja valmistaja ja sen myötä myös oiva yrttitiedossa -ja näitä taitoja hän erityisesti painotti Declanille: jonain päivänä isä ei olisi enää suojelemassa Aidenia ja se putoaisi Declanin harteille. Pian pikkusisarus alkoi tuntua Declanista taakalta ja 11 vuotta täyttäessään poika lähti mielellään Tylypahkaan saadakseen hajurakoa perheeseensä, sekä syystä tai toisesta vainoharhaiseen isäänsä. Aiden oli vain 2 vuotta Declania nuorempi, joten kun hän pääsi Tylypahkaan, alkoi isä kehittämään ultimaattista suojaa lapsilleen: animagus -taikalientä. Sisaruksista tuli rekisteröimättömiä animaageja ja salaisuuden oli säilyttävä perheen kesken. Koulua vierähti vielä muutama vuosi, kun isän kimppuun oli hyökätty ja tämä oli murhattu kylmäverisesti. Se mikä isän oli saanut vainoharhaiseksi, olivat hänen historiansa ystävistä ja itsestään kuolonsyöjien riveissä. Kun Voldemort oli kaatunut, oli isä pelastanut oman nahkansa antamalla ilmi ystäviään ja monet heistä katkeroittuneina alkoivat välikäsien kautta suunnittelemaan kostoa tälle. Ja nyt kun kaksi perheenjäsentä oli jo kuollut jäljelle jäi enää lapsukaiset. Siitä alkoi Declanin ja Aidenin pakoilu, mutta ajan mittaan isälle kostoa vannoneet löysivät sisarukset, josta seurasi väistämättä kamppailu elämästä ja kuolemasta, josta myös muutama sivullinenkin sai osansa. Lopputulos oli kuitenkin se, että Aiden oli nyt kuollut, eikä paluuta takaisin enää ollut. Ja kuten arvata saattoi sivullisten katseet, sekä kostajien levittämät huhut Declanin rekisteröitymättömästä animagusmuodosta ja kamppailun kuolonuhreista saivat tulta alleen, oli ministeriö nyt hänen perässään. Viaton Declan sai kerralla kaiken pahan niskoilleen, ihan niinkuin hänen perheensä kuolemat eivät olleet jo tarpeeksi. Murheen murtamana, sekä kauhun vallassa poika piilotteli eläimenä jonkin aikaa syrjäseuduilla ja pakeni heti mahdollisuuden tullen Ranskaan rahtialuksella. Isälle kostaneet tahot eivät lähteneet enää seuraamaan tätä huomatessaan sen olevan liian suuri riski heille paljastua. Karkotus ja koko perheen kuolema osottautui Declanille kuitenkin paljon pahemmaksi rangaistukseksi kuin kuolema.

Declan väärensi henkilöllisyyspapereitaan ja haki Chateaun taikakouluun jatko-opiskelemaan. Siellä hän oppisi toivon mukaan lisää selviytymistaitoja ja saisi paikan jossa olla ja elää suhteellisen rauhallisesti. Vainoharhainen poika välillä on ja jos koulussa järjestetään isompia tapahtumia tai sinne kutsutaan isompia tahoja vierailemaan, katoaa Declan olemattomiin. Hän tekee kaikkensa pysyäkseen piilossa.