Heatheria jännitti. Saaritehtävä oli mennyt miten oli, ja paremmin tyttö tiesikin pärjäävänsä tehtävissä, missä sai toimia kokonaan yksin. Labyrintti oli just sellainen, mutta tämä oli niitä hetkiä jolloin Heather kyseenalaisti jälleen oman itsesuojeluvaiston. Olisiko hän tarpeeksi hyvä tähän? Tosin, tämä oli koulu, joten tuskin mitään vakavaa tapahtuisi.

Lopultakin Heather pääsi labyrinttiin, vetäen syvään henkeä. Sauva oli vakaasti tytön oikeassa kädessä ja vasemmalla kädellä hän kosketti seinää. Heather rentoutti itsensä. Ei tässä mitään, tässä ei ole kyse elämästä ja kuolemasta. Vain voitosta. Hän päätti kääntyä vasemmalle, aikomuksenaan pitää vasen käsi kosketuksessa seinää vasten.

Heather näki vaatekaapin ja aavisti pahinta. Voi helvetin helvetti. Ennenkuin tyttö ehti ajatella sen enempää, hänen edessään oli mies, jota ei mielellään näkisi koskaan. Rauhoitu, rauhoitu ja RAUHOITU. Heather kasasi itseään ja katsoi herra Fontainea. "Naurrettavuus!" Hän loitsi, kuvitellen samalla mörölle nätin naisten balettiasun ja Fontainen tanssimassa balettia. Heather naurahti, hän halusi oikeastikin nähdä tämän livenä.

Päästyään mörön ohi Heather ehti vähän vetää henkeä, kuullen kuinka takaa ryntäsi joku todella iso ja ruma. Nopeasti Heather käänsi päätään, nähden sen jonkin olevan peikon. Voi pyhä Merlin. "Estous!" Tyttö loitsi hätäisesti ja lähti juoksemaan niin nopeasti kuin jaloistaan lähti. Heather juoksi hyvän matkaa, ohi jostain risteyksestä tien päähän asti, kääntyen oikealle lopulta, kun oli pakko. Tyttö pysähtyi ja tasasi hengitystään, katsoen edessä olevaa tehtävää. Tuomari käski valmistaa äkämien parannusjuomaa. Heather kohotti kulmiaan, sen hän osaisi jopa valmistaa, jos vain saisi ainesmäärät.

Onneksi apuna pystyi käyttämään tuhatta taikayrttiä ja sientä, Heather varmisti sieltä määrät ja sytytti tulen kattilan alle. Heather alkoi jauhaan sarvekkaat etanat tasaiseksi. Heather kiehautti nokkoset ja käärmeen myrkkyhampaan. Hän lisäsi etanat liemeen ja otti kattilan varovasti pois tulen päältä. Heather otti vielä piikkisian piikit ja lisäsi ne liemeen, laittaen kannen kattilan päälle. Välillä tyttö vilkaisi kattilaan, ja kunnes liemi oli punaruskeaa ja sakeaa, hän totesi sen olevan valmista. Tuomari päästi hänet jatkamaan matkaa.

Ai, taas voisi kääntyä. Heather mietti itsekseen ja näki edessään toisen käännöksen. Toinen käännös menisi luultavammin labyrintin reunaa pitkin ja toinen menisi keskelle. Heather kääntyi vasemmalle toisesta käännöksestä, jatkaen matkaansa, pitäen vasenta kättään seinää vasten. Tytön sydän pomppasi kurkkuun, nähden edessään hevoskotkan. Ookei. Kohtele kunnioittavasti, kumarra ja toivo että se kumartaa takaisin. Heather käveli vähän lähemmäs ja tavoitti hevoskotkan katseen, kumartaen ja pitäen katsekontaktin hevoskotkassa. Hevoskotka näytti siltä, että mietti kannattaisko kumartaa. Hevoskotka kuitenkin kumarsi, päästäen Heatherin kävelemään ohi. Hetken Heather mietti, että ratsastaisi tuolla labyrintin yli maaliin asti, mutta se ei tainnut olla sallittua.

Heather jatkoi matkaansa ja näki edessään jättiläisen. Hän lausui mielessään muutaman iirinkielisen kirosanan ja katsoi jättiläistä. Okei, joko käännyn takaisin tai sitten jatkan matkaa tuon jättiläisen... yli. Tai ohi. Tai hei... Heather lähestyi jättiläistä, alkaen laulaan lähempänä rauhoittavaa iirinkielistä tuutulaulua, katsellen kuinka jättiläisen silmät lurpahtelivat. Hän jatkoi laulamista, lähtien varovasti nousemaan jättiläistä pitkin ylös. Onneksi laulu oli pitkä ja Heather lauloi hitaasti, toivottaen olennolle hyvää yötä. Jättiläinen ei ollut mikään järin mukava kiipeilyalusta, mutta lopulta Heather pääsi toiselle puolelle, lopettaen laulunsa. Jättiläisen kuorsaus kuului ja Heather jatkoi matkaansa vauhdilla.

Tyttö pääsi risteykseen ja katsoi oikealle ja vasemmalle. Phuuh. Kumpaahan suuntaan sitä menis. Heather kosketti vastakkaista seinää vasemmalla kädellä, päättäen jatkaa oikealle. Hetken päästä Heatherista tuntui siltä, että se oli virhe. Hänen kenkänsä oli läpimärät. "Voi pyhä Merlin..." tyttö mutisi itsekseen ja käveli eteenpäin, nähden keijun lyhdyn kanssa. Just. Tähän hän ei lankeaisi, hämykeiju. Tuota kun seurais, niin voisi olla varma, että ei pääsisi labyrintista ulos omin avuin. Kengät märkinä Heather jatkoi matkaansa, tuntien olonsa äärettömän epämukavaksi.

Taas käännös vasemmalle, sillä siellä ensimmäisenä Heather näki kuivaa maata. Hän kuivasi loitsulla kenkänsä, tajuten että pääsi myös ulos labyrintista. Hivenen hämmentyneenä hän käveli labyrintista ulos, selvisikö oikeasti näin helpolla?