// Mukana olevat hahmot: Deborah Fey ja Ronja Blomroos
Ajankohta: (mahdollisesti) la 27.6.
Tapahtumapaikka: Professori Feyn työhuone
Juoni: Kahden sielunsisaren kohtaamista? Eikun siis herkuttelua ja juoruilua
Varoitukset: Njaa...
Muuta: Näillä näkymin jälkeen Nicin ja Ronjan pelin? //

Deborah Feyn työhuonetta ei ihan voinut kutsua tavanomaiseksi. Tilaa kuvasi enemmänkin pyöreys, värikylläisyys ja pehmeys kuin opettajamainen koruttomuus. Toki opettajamainen oli aina subjektiivista, sillä huone soveltui erinomaisesti omistajalleen, professori Feylle. Suurimman huomion tilassa kuitenkin veivät helposti hyllyt, jotka olivat täynnä karkkeja, makeisia ja muita herkkuja. Kotitontut olivat myös lahjoittaneet professorille tuoreita muffinsseja, jotka olivat tarjottimella professorin pöydällä. Huoneen ovi oli auki, mikä viesti siitä, että huoneeseen sai tulla. Nyt avoin ovi saattoi myös levittää kuppikakkujen tuoksua käytävälle.

Professori itse istui nurkan nojatuolissa maiskuttaen mustikkamuffinssia. Hänen olisi pitänyt tarkistaa kokeitaan, mutta ei hän jaksanut ja niimpä hän oli tarttunut mukavaan dekkariin, joka oli jäänyt aiemmin kesken. Turha sitä olisi väkisin tehdä töitä ja sitä paitsi hän oli työskennellyt jo koko päivän. Nyt oli hyvä hetki istua ja levähtää.

Dekkarin tarina vei mennessään ja Fey nautti sen hahmojen syvyyden kuvailusta, juonenkäänteistä ja mysteereistä. Omasta mielestään Deborah tiesi jo syyllisen, mutta jos tilannetta katsoisi ulkopuolisen silmin, saattoi huomata, että hänen mielipiteensä oli vaihtunut useampaan kertaan. Fey heilautti sauvaansa ja lamppu kirkasti hieman valoaan. Yleensä näin kesällä ei tarvinnut valoja, mutta kumma sadekuuro oli ilmestynyt hämärtämään pihaa. Deborah uskoi, että se oli ihan hyvästä. Nyt oli ollut pitkän aikaa niin kuivaa, että kaikki kasvit kärsivät. Sitä paitsi linnassa oli paljon sisälläkin tekemistä.

Oli enää kuusi yötä lukuvuoden päätösjuhliin ja seitsemän kesälomalaitumille pääsyyn. Koulupäivät eivät olleet enää koulupäiviä, vaan pakollisia vapaapäiviä, jotka tuli viettää koululla tai koulun läheisyydessä. Päivät kuluivat kavereiden kanssa oleskellen, Poudlardinessa vieraillen, koulun aktiviteetteihin osallistuen sekä kauniista kesäsäästä nauttien.

Ronja Blomroos oli astelemassa pitkin koulun käytäviä, määränpäänään kirjasto. Koska kiirettä ei ollut, hän ei mennyt suorinta reittiä, vaan kierteli sieltä täältä löytäen itsensä milloin minkäkin huoneen edestä. Lopulta olisi kuitenkin tarkoitus päätyä kirjaston kaunokirjojen osastolle ja lainata joku hauska kirja ajanvietteeksi. Toisaalta, koska tyttö oli käytännössä jo puoliksi kesälomalla, ei hän olisi pistänyt vastaan, jos hänen nenäänsä olisi tunkeutunut herkullinen kuppikakkujen tuoksu pakottaen häntä poikkeamaan suunnitelmistaan ja vaihtamaan suuntaa. Pian Ronja huomasi seisovansa vararehtori Feyn työhuoneen edustalla.

"Mikäs herkutteluhetki se täällä on?", Ronja esitti kysymyksensä kurkaten sisälle huoneeseen, "Nuohan ovat kotitonttujen tekemiä - et kai vaan ole käynyt keittiössä varkaissa?", tyttö jatkoi uteluaan ja astui rohkeasti sisälle huoneeseen. Huoneen värimaailma ja sisustus hiveli tytön silmää: paljon värejä, pyöreitä muotoja, muhkeita nojatuoleja sekä paljon herkkupurkkeja ripoteltuna ympäri huonetta. Eniten aisteja kuitenkin miellytti huoneen keskellä olevan pöydän päällä notkuva kuppikakkutarjotin.

Ronja asteli pöydän luokse, nappasi yhden leivoksista itselleen ja päätyi istumaan makeishyllyn viereiseen nojatuoliin. Tyttö oli kuullut huhuja, että vararehtori Fey otti mieluusti vieraita vastaan huoneeseensa, ja tässä Ronja nyt oli.

Feyn kirjamaailmaan uppoaminen päättyi, kun joku opiskelijoista tupsahti paikalle. Hän vilkaisi ylös päin ja hymyili sisään tulleelle Blomroosille. Yksikään kirja ei voisi voittaa oikeita ihmissuhteita, jos häneltä kysyttäisiin. "Täällä taitaa aina olla herkutteluhetki. Ja ei, ei sitä varkaudeksi lasketa, jos saa kuppikakkuja lahjana. Ota ihmeessä, syötäväksihän ne ovat tarkoitettu."

Professori sulki kirjan, nousi ja laittoi sen sitten pöydän reunalle. "Taidampa itsekin ottaa yhden", Deborah mutisi ja nappasi strösselein koristellun muffinssin käsiinsä. Tämän sisällä olikin ihana suklaayllätys. "Njam, täydellistä", hän mumisi sitä mussuttaessaan.

"Neiti Blomroos, joko sinulla on paljon kesäsuunnitelmia?" Olipa mukava taas päästä juttelemaan tämän pitkän hiljaisen hetken jälkeen. Mitähän kello jo mahtoi olla? Varmaan sopivasti teehetkelle.

Deborah liikkui takan vierelle ja otti teepannunsa käsiinsä. "Otatko teetä?" Hän itse ainakin ottaisi, joten niin professori sitten pisti veden keittymään taiottuaan tulen päälle. Hän piti huomattavasti enemmän keitetystä teestä eikä taioin lämmitetystä, vaikka jotkut väittivät, ettei niissä ollut mitään eroa. Professori istahti työtuoliinsa, joka sekin oli mukavan pehmeä, ja jäi odottamaan teen valmistumista.

Ronja oli täysin samaa mieltä professori Feyn kanssa. Herkkuhetken pystyi pitämään vaikka joka päivä ja lahjaksi saaminen ei ollut varastamista. Tyttö istui muhkeassa nojatuolissa ja mutusteli kinuskitäytteistä kuppikakkua, jonka vaaleanpunaista kuorrutettua oli jo päätynyt hänen nenänsä päähän. Oli pakko myöntää, että nämä leivokset olivat suussa sulavia. Onneksi koulussa oli näin taitavia kotitonttuja.

"On, paljonkin", Ronja ryhtyi vastaamaan professori Feyn esittämään kysymykseen, "Käyn Ruotsissa kavereitteni ja sukulaisteni luona, ihanaa nähdä Rosa-Marieta pitkästä aikaa! Käyn varmasti myös Pariisissa ja muualla Ranskassa ja vietän tietenkin aikaa myös kotona Marseillessa. Käyn uimassa, syön jäätelöä, käyn huvipuistoissa - ainiin ja olen hetken töissä yhdellä lohikäärmefarmilla, palkattomana, mutta kuitenkin. Ajattelin että opiskelisin ensi lukuvuotena mahdollisimman paljon taikaolentojen hoitoa ja loitsuja, ja voisin päästä ensi vuonna vakituisesti töihin tuonne", tyttö selitti tohkeissaan. Hänestä tuntui, että tästä kesästä tulisi paras kesä ikinä!

"Otan, kiitos", Ronja vastasi ytimekkään kohteliaasti professori Feyn teetarjoukseen. Hän vilkuili katseellaan naisen työhuonetta, joka oli miellyttävän värikäs ja täynnä kaikkea ihanaa. "Taidat syödä aika paljon karkkia", tytön suusta pääsi, kun hän huomasi hyllyköllä olevat herkkupurkit. Hän haluaisi myös Cerfeurin tupaan tuollaisen herkkuvalikoiman, mutta se olisi kuulemma liian lapsellista eikä sopisi tuvan ruskeansävyiseen sisustukseen.

Professori Fey nyökytteli Blomroossin kertomuksen mukana ja päästi suustaan välillä ihastuneita ja välillä yllättyneitä "oho", "hienoa", "varmasti" -äännähdyksiä puhetta mukaillen. "Kuulostaa mainiolta kesältä. Lohikäärmeet ovat uskomattomia otuksia, vaatii varmasti taitoa työskennellä niiden kanssa", professori sanoi ja katseli Blomroossia mietteliäästi.

Opiskelija mainitsi jotain karkkien syönnistä ja Fey hymyili. "Silloin tällöin napostelen, vaikka paljon täällä käy muitakin syömässä herkkuja. Niitä saa vapaasti ottaa", professori kertoi ja vilkaisi teepannua. Juotava olisi varmaan jo valmista. Hän heilautti sauvaansa ja kannu liikkui ilmassa, kaatoi posliinikuppeihin teetä ja siirsi kupit juojiensa eteen. Fey tarttui omaansa ja nautti tuoksusta ennen kuin hörppäsi siemauksen. Hmm, hieman lisää makeutta... hän heilautti taas sauvaansa ja lisäsi hunajaa kuppiinsa. "Otatko hunajaa?"

Uusi siemaus, ah, rauhoittavaa. "Toinen lapseni, Léonie, haluaa myös lohikäärmekouluttajaksi. Hän on aina ollut rohkea, mutta tämä villitys on kyllä kovin vaarallinen. Hän ei jostain syystä kerro aina tapahtumia minulle, mutta aina jotain tulee tietoon. Kerran heillä oli yksi paha perulainen kyynhammas keskuksessa - hullu otus, jos minulta kysytään. Niiden puremat kun ovat äärimmäisen myrkyllisiä. Noh, onhan se pieni, mutta sen pienen koon ei pitäisi antaa hämätä. Se meinasi puraista yhdeltä kouluttajalta käden irti! Mutta onneksi sellaista ei sentään sattunut, kun sitten se olisi vielä saanut addiktion ja alkanut metsästää. Joutuivat kuulemma siirtämään sen Unkariin ja hyvä niin! Viimeksi kun juttelimme, Léonie taisi keskittyä Walesinvihreän karjuntasointujen tutkintaan..."

Keskustelu kaksikon välillä pyrähti vauhdikkaasti lentoon. Kun kaksi sosiaalista ja höpöttävää naista laitettiin hetkeksi samaan huoneeseen, ei lopputulos voinut olla muuta kuin loputonta juttelua täynnä. Professori Fey vaikutti olevan aidosti kiinnostunut Ronjan kesälomasuunnitelmista. Voi kuinka tyttö pitikin tuosta naisesta!

"Lohikäärmeiden hoito vaatii paljon taitoa, varovaisuutta ja suojavarusteita. En voisi kuvitellakaan työskenteleväni niiden kanssa ilman liekinkestäviä suojalaseja, vaikka koenkin olevani hyvä rauhoittelija. Ajattelinkin, että tuskin syöt kaikkia herkkuja itse, koska kaikki tuo sokerimäärä on melko huonoa hampaille. Itsekin olen vähän yrittänyt vältellä karkkia, sillä minulla oli viimeeksi kaksi reikää hampaissa. Otan hunajaa, kiitos. Ei lohikäärmeiden kouluttaminen ole loppujen lopuksi kovinkaan vaarallista. Voit kertoa Léonielle, että rauhoittava ääni ja maltilliset liikkeet vaikuttavat jo paljon otuksen rauhoittamiseen. Minä tiedän erään Jennyn, jolta lohikäärme on puraissut käden kokonaan irti, mutta hän pärjää hyvin ilman toista kättä."

Ronja vastasi kaikkiin professori Deborahin kommentteihin. Hän nousi ylös tuolistaan ja suuntasi herkkuhyllyn luokse tarkkailemaan karkkitarjontaa. Tyttö ei voinut vastustaa erään värikkäitä hedelmäkarkkeja täynnä olevan purkin sisältöä, joten hän aukaisi purkin ja nappasi käsiinsä muutaman karkin. Hän siirtyi takaisin nojatuoliin ja hörppäsi edessään olevasta teekupista varovasti. Tee oli kuumaa, juuri ja juuri juotavaa.