In-game:7.3.2020
// Peli on kaikille avoin! //

Adéle käveli sisään Crayons & Règlesin ovesta. Hän huomasi heti, että kauppa oli täynnä kaikkea, mitä koulunkäyntiin saattoi vain kuvitella tarvitsevansa.
Adéle käveli ensin mustekyniä osastolle. Hänen oli pitänyt tulla ostamaan muutama kynä lisää, mutta oli niin Adélen tapaista ostaa melkein koko kauppa tyhjäksi. :)
Hän nappasi yhden fasaanin sulkakynän ja yhden korpinsulka kynän. Adéle jäi katselemaan erästä sulkakynää, feeniksin sulkakynää. Se maksoi aika paljon.
Hän kääntyi poispäin kynästä. Ei en osta sitä, en varmasti! Se maksaa ihan liikaa. Mutta toisaalta... onhan minullakin rahaa ihan liikaa!
Adéle kääntyi takaisin ja nappasi kynän. Sitten ei yhtään enempää heräte ostoksia, ostat vain sen mitä tarvitset, hän muistutteli itseään.
Adéle kierteli vielä kaupassa ja hänelle kertyi aika paljon tavaraa: kolmea eriväristä mustetta, kaksi ilmikumia, ihmeteippiä, yhden päiväkirjan, pergamenttia, vihkon koe kertaukseen, penaalin, huispauskirjan sekä ne mustekynät.
Adéle käveli takaisin ulos. Kun hän tuli kadulle, hän huomasi että oli jättänyt lounaan väliin kiirehtiessään kylään. Hän pälyili ympärilleen, mutta ei huomannut kahvilaa missään. Hän pysäytti seuraavan vastaan tulijan ja kysyi:
-Anteeksi, mutta missä päin mahtaa olla kahvila La Petite Profiterole?

Ronja oli nauttimassa aurinkoisesta alkukevään päivästä Poudlardinen kylässä. Hänen oli määrä mennä tapaamaan kavereitaan La Petite Profiteroleen, siihen kylän parhaimpaan kahvilaan, josta sai uskomattoman hyvät tuulihatut. Tyttö maistoi jo nyt suussaan vadelma-valkosuklaatuulihatun sekä kaakaon ihanat maut.

Ronja jatkoi askellustaan Poudlardinen pääkatua pitkin eteenpäin. Hänen vihreä kaapunsa liehui tuulessa ja ruskeat nahkakengät kopisivat mukulakadun kivetyksen päällä. Ruskeat hiukset roikkuivat vapaina tytön olkapäillä ja päälaelleen hän oli kiinnittänyt sievän vihreän pinnin. Yhtäkkiä tyttö näki edessään vaaleanruskeahiuksisen, vihreäsilmäisen tytön. Kyseinen tyttö kysyi, missä kahvila La Petite Profiterole sijaitsi.

"Kiva, että kysyit", Ronja vastasi tytölle, "Olen itseasiassa itsekin menossa sinne. Mennäänkö samaa matkaa?", hän ehdotti ja osoitti sormellaan katua eteenpäin. Pitäisi kävellä enää kaksi korttelia, jonka jälkeen kahvila olisi tien oikessa laidassa. Ronja oli tänään erityisen mukavalla päällä. Ehkä lähestyvä kevät aiheutti sen.

Adéle onnistui pysäyttämään yhden tytön. Hän oli paljon hän Adélea vanhempi. Luultavasti jatko-opiskelija. Hänellä oli vihreä kaapu ja ruskeat kengät.
”Kiva että kysyit. Olen itsekin menossa sinne. Mennäänkö yhtä matkaa?” Tyttö vastasi Adélen kysymykseen ja osoitti sormellaan eteenpäin.
”Joo mennään vain” Adéle sanoi ja odotti, että tyttö lähtisi näyttämään tietä.
Adéle oli kuullut, että kahvila La Petite Profiterole oli todella hyvä ja yksi kylän ainoista kahviloista. Adéle ei menannut malttaa odottaa, että pääsisi kahvilaan. Ehkä hän tapaisi siellä uusia tuttavuuksia. Jos ei niin hän ainakin muistelisin kaikkea, mitä kahvilasta löytyisi.

//Sori kun viesti on näin lyhyt, mutta minulla on nyt aika paljon inspiraation puutetta! :) //

// Ei haittaa :) //

Tyttö vastasi Ronjan kysymykseen myöntävästi. Ronja hymähti vastaukseksi ja lähti sitten astelemaan sormensa osoittamaan suuntaan, mukulakatua pitkin eteenpäin. Aurinko kurkisteli pilvien takaa ja pieni tuulenvire pörrötti tytön hiuksia. Hänen kasvoillaan oli pieni hymy.

"Tässä oikealla on muuten Confiserie de Sucette, se on tämän kylän paras - tai oikeastaan ainoa - karkkikauppa. Sieltä löytyy kaikkea kivaa, esimerkiksi hedelmäetanoita, ne on todella hyviä. Ja tässä vasemmalla on La Boîte, kylän suosituin pubi, mutta sinä et sinne valitettavasti pääse, koska olet alaikäinen. Se on ihan tunnelmallinen paikka, mutta minäkään en tykkää olla siellä, koska siellä haisee hieman ummehtuneelta", Ronja kertoili tytölle heidän kävellessään kohti kahvilaa.

Pian ihastuttava kahvila näkyikin heidän edessään, tien oikealla puolella. Kahvilan ovi oli auki ja sen ikkunoissa oli sievät, valkoiset pitsiverhot. Oven ikkunassa oli jokin mainos, jota Ronja jäi tutkailemaan. "Katso, kaksi vaniljalattea yhden hinnalla!", tyttö luki mainoksen tekstin ääneen. Hän kuvitteli jo mielessään tilaavansa itselleen kaksi vaniljalattea sekä valkosuklaatuulihattuja kinuskikastikkeella.

Vanhempi tyttö lähti kävelemään eteenpäin katua ja Adéle seurasi häntä. Tyttö esitteli paikkoja. Karkkikauppa kuulosti herkulliselta ja kivalta, joten Adéle päätti käydä myös siellä myöhemmin.
Pian kahvila oli heidän edessään. Kahvilan ovi oli auki. Ikkunoissa oli todella nätit pitsi verhot. Oven ikkunassa oli joku mainos, jota tyttö luki. Sitten hän sanoi: ”Katso, kaksi vaniljalattea yhden hinnalla”.
Adéle mietiskeli mitä ostaisi, varmaan kaikkea, kun hän muisti, että tyttöä pitäisi kiittää.
”Kiitos kun näytit tien minulle, öh, kuka oletkaan... Adéle sanoi hymyillen.

Kuullessaan tytön kommentin Ronja tajusi, etteivät he tunteneet toisiaan edes nimeltä. Ainoa asia, minkä Ronja tiesi tytöstä, oli se, että tuo oli ilmeisesti ensimmäistä kertaa Poudlardinessa ja että tuo opiskeli Taikakoulu Châteaussa.

"Ainiin, olen Ronja", tyttö esitteli itsensä, "Mikä sinun nimi on?"

Vastauksen kuunneltuaan Ronja astui sisälle kahvilaan ja oletti toisen tytön seuraavan. Hän vilkuili pöytien suuntaan, muttei huomannut kavereitaan siellä. Näköjään Ronja oli kerrankin ajoissa. Tyttö käveli tiskille ja tilasi itselleen kaksi vaniljalattea sekä vadelma-suklaatuulihattuja. Hän maksoi tilauksensa ja asettui viereiseen pöytään istumaan ja odottamaan tarjoilijan tuomaan tilauksiaan.

”Ainiin, olen Ronja.Mikä sinun nimi on?”
”Minä olen Adéle.” Adéle vastasi.
Seuraavaksi toinen tyttö astui kahvilaan sisään ja Adéle seurasi tuota. Adéle odotti kunnes Ronja oli tehnyt tilauksensa ja meni sitten itse tiskille katselemaan vaihtoehtoja. Lopulta Adéle tilasi mutakakun palan, kaksi suklaa tuulihattua ja yhden kaakaon. Sitten hän katseli ympärilleen. Häntä auttanut tyttö oli istunut pöytään.
Adéle käveli hänen luokseen ja kysyi:
”Saanko minäkin istua tähän?”

"Toki saat istua", Ronja vastasi tytön kysymykseen, "Mutta kaverini tulevat pian tänne ja varoitan, että he ovat hieman äänekkäitä", hän kertoili ja huomasi tarjoilijan saapuvan pöytään heidän tilaustensa kanssa, "Kylläpä on nopeaa palvelua", Ronja mainitsi ja otti suuren hörppäyksen vaniljalattestaan.

"Tiesitkö, että sinulla on sama etunimi kuin lempilaulajallani?", Ronja kysyi Adèlelta, vaikka osasi kyllä aavistaa, ettei kyseinen tyttö tiennyt hänen lempilaulajaansa, "Tai itseasiassa minulla on monta lempilaulajaa, mutta hän on yksi parhaista naislaulajista Shakiran ohella", Ronja ryhtyi kertomaan ja ryysti taas hieman lattestaan. Vaniljan maku sointui latteen niin hyvin!