Tiivistä tunnelmaa

[Heather O'Hara]

Heather katsoi Rainia ihmeissään, vähän hämmentyneenä. Heiltä loppuisi kohta happi, jos tuo jatkaa hississä sinkoilemista tuolla tavalla. "Rauhoitu, kulutat happea vain enemmän" Heather sanoi ja nouse kuitenkin itsekin ylös. "Aiotko porata meidät ovesta läpi vai?" Heather katsoi Rainia ja kohotti kulmiaan.

Hän ei tiennyt mitä olisi tehnyt. Tuntui turhalta, ei hissistä pääse ulos. Paitsi ovesta, ja ovet oli kiinni. Heather kuitenkin katsoi ympärilleen, odotti melkein että Rain muuttaisi itsensä joksikin monijalkaiseksi ja kiipeilisi pitkin seiniä. Heather veti syvään henkeä, kun happea vielä oli saatavilla. Okei, hän voisi keksiä jotain sellaista mitä tuo ei tajuaisi.

Tarkkaa ajattelua ja Heather mietti. Hissi on hassu laatikko, joka kulkee hissikuilussa. Kuilu on auki molemmista päistä. Laatikon... Heather käänsi katseensa kattoon. "Hissihän on laatikko, meidän yläpuolella on todennäköisesti vain iso kuilu. Jos me saadaan katon kautta jotain auki, täällä on pakko olla jokin ilmastointijuttu tai jotain, ja päästään pujahtaan pois, niin me päästään hissistä ulos!" Heather katsoi Rainia silmät tuikkien.

[Rain Savage]

Katsoin Heatheria yrittäen ymmärtää, mitä hän sanoi. Eli hissi oli kuilussa, ja sen ylä- ja alapuolella oli tyhjää. Ja kuilussa olisi enemmän ilmaa kuin hississä? ”Se ilmastointi... Ilma tulee varmaan katon läpi kuilusta jollakin tavalla. Jos saataisiin jotenkin katto rikki, tänne tulisi enemmän ilmaa? Mutta valot on päällä, niin varmaan se ilmastointikin sitten on yhä päällä. Eli onko ilma edes oikeastaan loppumassa, jos sitä tulee koko ajan jostakin lisää?” Pohdin ääneen. En oikeastaan ymmärtänyt sen tarkemmin, miten ilmastointi toimi, mutta jästeillähän oli jokin ilmastointi kaikkialla? Joten ilmaa tuli varmasti sisään jostakin katosta eikä siis pelkästään hissin ovien kautta, silloin kuin ne avautuivat.

”Mutta vaikka me jotenkin päästäisiinkin hissin katolle, niin eihän me päästä sieltä kuilusta pois muuta kautta kuin hissin ovista. Eikö siellä ole pelkkää seinää joka puolella?” Kävelin hissin ovien luo ja katsoin niitä tarkasti. ”Se aukeaa tuosta keskeltä sähköllä eikö? Voihan olla, että hissi on nyt oikeassa kohdassa kuilua, ja me päästäisiin pois jos vaan saataisiin nää ovet auki.” En kuitenkaan keksinyt ovien avaamiseen mitään muuta keinoa kuin taikuuden, jos kerran nappulat olivat lakanneet toimimasta. Tuskin niitä lihasvoimalla saisi mihinkään liikkumaan.

”Entä jos... taion ihan vähän ilman sauvaa? Ja hissin ovethan näyttää muutenkin siltä, kuin ne aukeaisivat itsestään. Ei jästit huomaa mitään erikoista siinä, jos näkevät niiden aukeavan. Miksi taikalakivirasto kiinnostuisi tapauksesta, jossa kukaan ei nähnyt mitään tavallisesta poikkeavaa?” Ja jos en käyttäisi sauvaa taikomista ei kai voitaisi jäljittää minuun. Kauppakeskuksessa saattoi hyvinkin liikkua useampiakin noitia ja velhoja. Miten muuten ministeriö voisi selvittää, kuka täällä oli taikonut, kuin tutkimalla kaikkien epäiltyjen sauvojen viimeisimmät taiat? Ja eihän sitä taikaa löytyisi minun sauvastani, jos en käyttäisi sitä. Uskoin kyllä että saisin ovet auki ilman sauvaa ja sanattomasti. Olinhan osannut tehdä lapsena paljon isompiakin asioita silloin kun en vielä omistanut taikasauvaa.

[Heather O'Hara]

Heather kuunteli Rainin selitystä. Totta, tuolla oli pointti. Ehkä he eivät tukehtuisi tänne, ennenkuin valot menisivät pois. "Eli periaatteessa, meillä ei pitäisi olla mitään hätää, ellei valot mene kiinni" Heather katsoi Rainia. Tieto oli loppupeleissä aika helpottava, kunhan ei tarvitsisi päästä vessaan. Ja kunhan joku tulisi.

"Mmh... Sähköllä se kai toimii, mutta en tiedä tarkemmin miten. En hirveästi ymmärrä sähkölaitteista" Heather myönsi. Noloa, todella noloa. Mutta mistä puhdasverinen voisi tietää sähkölaitteista? Ei hänen tarvinnut miettiä sellaisia.

Heather katsoi Rainia epäilevänä. Mitä jos tuo jäisi kiinni? "Mutta me ollaan ilmoitettu kuitenkin huoltoon että ollaan jumissa täällä... ja sitten ei yhtäkkiä ollakaan. Eikö se ole vähän epäilyttävää?" Heather katsoi Rainia kulmat koholla. "Me ei tiedetä onko oven ulkopuolella ketään, jos se vain randomisti avautuu niin voi hämmentää jotakuta" hän jatkoi.

[Rain Savage]

Kuuntelin Heatherin sanoja ja purin huultani, kun siitäkin suunnitelmasta paljastui aukkoja. ”Niin, totta kyllä tuokin...” Myönsin. En olisi halunnut ottaa mitään riskejä viranomaisten kanssa, jos ei ollut aivan pakko. ”Luuletko sitten, että ne jästit ovat tosiaan tulossa apuun?” Kysyin Heatherin mielipidettä. Täytyisihän niiden kai hoitaa työnsä joskus, vaikka siinä kestäisikin. ”Jos happi ei ole loppumassa eikä hissi putoamassa uudestaan, niin kai meillä sitten on aikaa odottaa”, totesin hieman vastahakoisesti. En ollut tottunut olemaan toimettomana ja vain odottelemaan, että jotain tapahtuisi. Olin enemmän sitä tyyppiä, joka laittoi asioita tapahtumaan. Jos odottaminen olikin turvallista, niin oli se silti myös turhauttavaa.

[Heather O'Hara]

"Mä toivon, että he ovat tulossa apuun" Heather huokaisi ja istahti takaisin alas. Hän ei tiennyt tulisivatko he, ja jos tulisivat, kuinka nopeasti. Hän ei ollut jumittunut koskaan hissiin, eikä tuntenut ketään kuka olis jäänyt tänne jumiin.

"Onhan se heitteillejättö, jos meidät unohdetaan tänne... Vaikka eipä se paljon lohduta jos me kuollaan tänne" Tyttö mutisi ja risti jalkansa. "Mut ehkä happi ei lopu, kun valotkin ovat vielä päällä" Heather nojasi hissin seinään ja katsoi Rainia. "Odotetaan hetki, ja mietitään sitten uudestaan"

[Rain Savage]

”Mhh, niin kai”, Sanoin kohauttaen olkiani. En kyllä ajatellut kuolla tänne. Valitsisin mieluummin sen ilmiintymisen ja mahdollisen kiinni jäämisen kuin tukehtumisen, jos vaikuttaisi siltä, että ilma alkaisi loppua. En oikein uskonut, että Heatherkaan kuolisi mieluummin kuin joutuisi kotiopetukseen, tai mitä tuo nyt oikein oli pelännytkään.

Kävelin Heatherin viereen ja jäin siihen seisoskelemaan nojaten samaan seinään kuin hän. Epäilin että jos istuisin, niin tulisi kuitenkin taas joku syy nousta, ja se ylös alas pomppiminen alkoi jo pikkuhiljaa ärsyttää. ”Oletko sä nyt siis alkanut seurustella Morelin kanssa vai?” Kysäisin yhtäkkiä. En niinkään siksi, että se olisi minua erityisemmin kiinnostanut. Ajattelin vain että olisi parempi puhua jotakin kuin odottaa hiljaa, ja jostakin syystä tuo nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Tai näin ainakin olin ajattelevinani. Todellisuudessa minä kai pidin Morelia yhä jonkinlaisena kilpailevana kukkona, josta haluaisin tietää uusimmat juorut.

[Heather O'Hara]

Heather todellakin säästäisi mieluummin henkiriepunsa kun kuolisi. Säännöt olivat tarkoitettu vähän taivuteltaviksi. Hän nosti katseensa Rainiin joka näytti jäävän vain seisomaan, ja naurahti huvittuneena. "Ei, me ei seurustella Morelin kanssa" Eivät todellakaan seurustelleet, Heather on sinkku jos muille pitäisi jotain sanoa.

"Kiinnostuksen kohteet ovat vähän... erilaiset" Heather jatkoi. Jätti kertomatta tosin että Heatherin kiinnostuksen kohde oli Nicholas ja aivot, London oli tosin edelleen hyvännäköinen ja hauskaa seuraa. Mutta sen kiinni jäämisen jälkeen... Sanaa huora ei unohda kovinkaan nopeasti.

"Hän on kaksinaamainen ja alhainen tyyppi" hän tuhahti ja etsi ponnaristaan kaksihaaraisia.

[Rain Savage]

Katsoin Heatheria yllättyneenä. Ai hänkö ei sittenkään pitänyt Morelista? ”Ai jaa, no mutta sehän on hyvä että tajusit sen! Et sä taidakaan olla ihan tyhmä”, totesin yllättävän ilahtuneena tästä uutisesta. ”Tai siis... välttämättä ollenkaan tyhmä, tarkoitan”, kiirehdin korjaamaan, sillä tarkoitukseni ei ollut aloittaa riitaa suljetussa hississä. Vaikka toisaalta kaipa sekin olisi tässä tilanteessa jonkinlaisesta viihteestä käynyt.

Ristin käteni puuskaan ja virnistelin voitonriemuisesti, vaikkei koko asia edes kuulunut minulle. Mutta että koulun tyttöjen epäjumalana palvoma London Morelkin sai sentään joskus pakit! Olihan se nyt omanlaisensa ilouutinen ja tuntui melkein jonkinlaiselta erävoitolta. Kun taas minä sen sijaan olin löytänyt elämäni rakkauden ja onnellisessa parisuhteessa hänen kanssaan. Hah, tottakai se oli voitto ja iso olikin! Nyt olin kyllä niin fiiliksissä, voi pojat! Naureskelin vähän itsekseni. Elämä hymyili minulle, kyllä, niinhän se oli. Siis jos ei nyt laskettu tätä hississä jumittamista.

[Heather O'Hara]

Heather naurahti. "No kiitos" Tämä ilmeisemmin oli kehu, ettei ollut ihan tyhmä. Tai ollenkaan tyhmä. Heatheria huvitti. "Mitä sun ja Londonin välillä on oikein tapahtunut, kun suhtaudut häneen noin nuivasti?" Hän kysyi ja katsoi Rainia uteliaana. "Onko hän säätänyt sun ja jonkun toisen kanssa yhtä aikaa?"

Hänen suhteensa Londoniin oli nopea. Tosin, ei välttämättä olisi ollut, jos Nicolasta ei olisi. Sitä Heather ei kuitenkaan kertoisi, sillä jos Rain suhtautuu Londoniin tuolla tavalla, niin miten hän suhtautuisi Nicolasiin? Sitä paitsi, koko juttu olisi paras pitää salassa, Nicolasin ura oli vaarassa. Londonin kanssa olisi voinut olla julkisestikin, ammattihuispaajat vain tienaa paremmin vähän erikoisemmalla maineella.

[Rain Savage]

Katsoin Heatheria melkeinpä hölmistyneenä. Siis kysyikö hän, oliko London säätänyt jotain minun kanssani? ”Merlinin pallit, ei!” Vastasin vähän häkeltyneenä. ”Mä olen kiinnostunut vain ja ainoastaan tytöistä”, ilmoitin sitten painokkaasti. ”Huomasit varmaan silloin keittiössä, että seurustelen Noahin kanssa?” Tosin tietysti Heather saattoi luulla minua bi-seksuaaliksi tai jotakin sinnepäin, mistä sitä tiesi.

Mutta oliko minun ja Londonin välillä sitten tapahtunut jotain? No jaa... Kun tapasin hänet ensi kerran, hän oli vienyt sen muodokkaan jatko-opiskelijatytön Jillin nenäni edestä sekä rehvastellut sillä että osasi ajaa jästiautoa minua paremmin. Siitä kai se johtui, että olin nyt niin vahingoniloinen. Mutta sehän oli tapahtunut Reichardille eikä Rainille, joten en voinut kertoa siitä. ”En mä Morelia oikeastaan inhoa tai mitään. Vähän ärsyttävä jätkä se on, mutta voisi olla jopa ihan okei frendinä. Ehkä...” Kohautin olkiani. ”Kyllä se muakin kerran yritti iskeä tosin, mutta se oli lähinnä huvittavaa. Jollain koulun eräretkellä. Huijasin hänet kantamaan reppuani.” Naurahdin tuolle muistolle. Se oli ollut tavallaan viihdyttävää. Luultavasti sen jälkeen olin lakannut olemasta Morelille varsinaisesti vihainen mistään, vaikka saatoinkin haluta vähän kiusata häntä. Ja eiköhän hänen kaltaiselleen ilmiselvälle pelimiehelle tehnyt enemmän hyvää kuin pahaa saada pakit silloin tällöin.