Murheenkryyni

[Deborah Samatha Fey]

// Mukana olevat hahmot: Deborah Fey ja Nicolas Cartier
Ajankohta: (mahdollisesti) ma 29.6., jälkeen Ronjan kanssa juttelun
Tapahtumapaikka: Professori Feyn työhuone
Juoni: Deborah tunkee nokkansa asioihin, koska on huolestunut Nicolaksen tilanteesta //

Deborah Fey imeskeli hapanta karkkia ja irvisti sen takia. Harvoin löytyi karkkia, josta hän ei pitänyt, mutta happamien karkkien kohdalla useimmin kuin muiden. Miksi kukaan haluaisi kirpeää kun voisi saada makeaa? Professori nielaisi karamellin ja nappasi kaapista nopeasti muutaman marengin peittämään maun. "Ah, paljon parempaa", hän mutisi itsekseen.

Työhuone näytti sekavalta. Työpöydällä oli muutama pino papereita, seinät notkuivat värikkäitä makeispurkkeja ja hämmentävä pyöreys poisti kulmat huoneesta. Huolimatta kesäpäivästä, takassa oli tuli ja sen päällä kökötti kattila, josta levisi imelää tuoksua tilaan. Deborah tuskin huomasi tuoksua, sillä hän oli jo niin tottunut siihen.

Aurinko paistoi ikkunan takana. Deborah oli suunnitellut, että kävisi kokeiden tarkistamisen jälkeen vielä pihalla. Ehkä puutarhassa, kukkaset kukkivat tähän aikaan niin kauniisti. Sitä ennen professorilla oli kuitenkin velvollisuuksia tehtävään, sillä hän oli kutsunut erään opiskelijan kehityskeskusteluun. Fey oli kuullut paljon huhuja pojan toiminnasta ja se soti hyvin hänen aikaisempaa käsitystään vastaan. Jotain oli täytynyt tapahtua ja sen Fey aikoi ottaa selville.

Professori heilautti sauvaansa ja teepannu liisi hänen luo ja kaatoi kahteen kuppiin valmiiksi teetä. Mansikkaa, koska se rauhoitti ja edisti keskittymistä. Rentoutuminen olisi hyvästä, koska silloin voisi puhua vapaammin.

[Nicolas Cartier]

Kurjuus oli piinaavaa. Aina kun Nic ajatteli, että mikään ei voisi enää mennä enemmän pieleen, kurjuus vain nauroi ja hetken päästä sitä huomaisi olevansa syvemmällä suon sisällä. Niin kävi myös tälläkin kertaa, kun Nic oli jo luullut koulun loppuvan ja pääsevänsä edes hetkeksi eroon ihmisistä niin johan aamupalalla ilmestyi pöllö ja kutsui kirjeessä Nicin kehityskeskusteluun.

Kehityskeskusteluun. Nic ei koskaan ollut kehityskeskustelussa. Edellisviikon jälki-istuntokin oli ollut poikkeuksellista laatua, Nic kun oli aina asiallinen. Oli hän kerran valehdellut tehneensä siskonsa sijaan pahoja ja joutunut siitä jälki-istuntoon. Ja valehtelusta oli kyllä joskus huomautettu, vaikka harvemmin siitä tuntui jäävän kiinni. Sen sijaan sääntöjen rikkominen oli Nicille uutta, vaikkakin hän oli tehnyt sen hyvästä syystä, suojellakseen Heatheria. Nyt sillä eikä millään ollut enää mitään väliä.

Heather. Pitäisi työntää Heather juuri nyt pois mielestä. Ei ollut soveliasta, että Nic jatko-opiskelijana murehtisi Heatheria. Ei etenkään nyt, kun hänen pitäisi vaikuttaa ahkeralta ja hyvältä opiskelijalta. Ja keksiä joku parempi tekosyy omalle huonolle ololleen. Perhehuolia? Olisi pitänyt puhua Sonian kanssa ja sopia tästä... Joskus veli ja sisko olivat olleet erottamattomat, mutta nykyisin Nicin tuntui olevan yhä vaikeampi puhua sisarelleen. Vaikka kai luulisi, että se olisi helpompaa nyt kun Nickin rikkoi sääntöjä. Juorujen keskellä Nic tunsi kuitenkin olonsa yksinäiseksi ja erilaiseksi, hylätyksi.

Nic oli ajoissa professori Feyn työhuoneen edessä. Hän suoristi koulupukuaan, hengitti syvään ja koputti sitten oveen.