Ei oppi ojaan kaada

[Heather O'Hara]

Apua. Apua. Apua. Heather katsoi Londonin intoa hämmentyen hieman, koska tuo otti haasteen vastaan. Heitti sen lähinnä vitsinä, toisaalta, tiesi itsekin olevan hyvä lentäjä, mutta laskelmien mukaan jätkä oli muutaman vuoden vanhempi. Se antoi pienen etulyöntiaseman, mutta olisi hieno voittaa hänet... Kilpailuhenkisyys nosti päätään Heatherissa ja virnisti pojalle.

"Vai et ole hävinnyt mitään haastetta? En usko" Heather sanoi nauraen. Poika oli mahtavaa seuraa, Heather ei ollut pitkään aikaan rentounut kenenkään seurassa näin paljon. "Olen itse huispannut lapsesta asti, pelattiin aina serkkujen kanssa kesäisin Irlannissa" Tyttö innostui pitkästä aikaa puhuun huispauksesta, tai ylipäätänsä elämästään. Irlantilaisaksentti korostui entisestään. "Serkkuni Lorcan hakee pelaa ensimmäistä vuotta Kenmarin Kanahaukoissa, hän on jahtaaja"

Heather hymyili Londonille, kuunnellen tuon itsetyytyväistä kehuskelua. Ei se kuitenkaan tyttöä haitannut, on hyvä jos tyypillä on kunnianhimoa ja tietoa omista taidoista. "Ehkä ensi vuonna sitten pääset takaisin etsijäksi?" Heather katsoi Londonia kysyvänä. "Varsinkin jos koet olevasi parempi siinä kuin jahtaajana..." Heather oli jo sanomassa että pelaa itse tuvan joukkueessa, mutta jos London seuraa asiaa yhtään niin hän tajuaa Heatherin iän siinä samassa. Äh, mikä typerä ristiriita.

"Olitko päättänyt jo ajankin valmiiksi? Sen... ajanviettämisen suhteen?" Heather katsoi Londonia ja hymyili kauniisti.

[London Morel]

Myös Heather vaikutti olevan hyvin itsevarma lentotaidoistaan. London kuunteli tytön kertomusta, kuinka oli huispannut lapsesta asti ja että tuon serkku pelasi eräässä kuuluisassa huispausjoukkueessa. Vaikutti siltä, että kyseinen serkku eli Londonin unelmaa - parasta maailmassa olisi olla kuuluisa, hyväpalkkainen huispaaja! Voisi kierrellä maailmaa, ostaa tavaroita ilman että tarvitsisi katsoa hintalappua ja lisäksi tyttöjä olisi taatusti vähintään joka sormelle.

"Okei, hieman valehtelin. Mä hävisin kerran veljelleni, Donovanille, kun pelasimme biljardia", London kertoi ja irvisti leikkisästi tytölle. Ehkä hän edelleen hieman valehteli, mutta pojalla ei ollut tapana muistella omia häviämisiään. Varsinkaan tällaisessa seurassa. "Jos jatkan Châtaeussa, niin uskon pääseväni takaisin etsijäksi. Jos mä en pääse, niin mulla ei ole enää mitään syytä olla täällä", poika sanoi. Tällä kertaa hän ei edes lainkaan liioitellut. Huispausjoukkueeseen kuuluminen sekä huispauskerhon pitäminen olivat ne tärkeimmät asiat, miksi hän kävi tätä koulua. Muut kouluaineet eivät juurikaan enää kiinnostaneet tätä poikaa, ja sen kyllä huomasi arvosanoista.

London katsoi tyttöä kasvoihin ja näki hymyn, jonka tuo oli levittänyt kasvoilleen. Hän piti tämän hymystä todella paljon. Poika hymyili takaisin. "Olen päättänyt ajan. Huomenna klo 12 huispauskentällä varastokoppien edessä", hän kertoi tytölle, "Toivon, että sinäkin pääset silloin paikalle". Hän naurahti ja tökkäsi leikkisästi tytön käsivartta.

// Pitäisikö meidän lopetella tätä peliä? Haluatko pelata tuon huispaus/kahvilapelin? :) //

[Heather O'Hara]

//Lopetellaan vain, ja haluan pelata tämän pelin! :) Haluatko kirjoittaa uuden aloituksen?//

Heather nyökytteli Londonin sanoille. Kyllähän poika varmaan pääsisikin, ainakin hänellä on sen verran egoa ja itsetuntoa että jyrää loput alleen. Mutta itsevarmat pojat ovat ihania, he jotenkin tiesivät aina kaikesta jotain. London selvästi halusi huispaajaksi ja oli valmis tekemään töitä tuon eteen. "Toivotaan siis parasta..." Heather vastasi ja hymyili pojalle.

Heather alkoi pakkaan tavaroitaan ja naurahti. "Katsotaan... enköhän mä pääse" Hän katsoi Londonia silmiin. "Ellei tule mitään suurempaa estettä..." Salaa Heather oli innoissaan asiasta, mutta ei vain halunnut näyttää liian innokkaalta. Sitä paitsi, pääsisi lentämään kunnolla.

"Lähden tupaan... Jos saan vaikka kopioitua joltakin kaverilta nämä tehtävät" Heather virnisti Londonille. "Nähdään huomenna..." *Heather pakkasi tavaransa loppuun, heilautten kättään ja lähti kirjastosta lunttaamaan kaveriltaan läksyt. Ei hän voinut ENÄÄ mitään läksyjä ajatella. London oli niiiiiiin söpö.

[London Morel]

London huomasi, että tyttö alkoi tehdä lähtöä. Samalla, kun tuo alkoi pakata tavaroitaan, poika ryhtyi etsimään sitä pimeyden voimilta suojautumisen kirjaa, joka oli vielä hetki sitten ollut hänen käsissään. Minne piruun hän oli sen oikein laittanut? Se ei ollut hänen käsissään, ei lattialla, eikä tyhjällä kirjahyllyn tasolla. Näköjään Heather oli vienyt Londonin huomion keskustelun aikana täysin.

"Tsemppiä sulle läksyjen kanssa! Muistakin sitten saapua huomenna ajoissa, mä en nimittäin halua itselleni luovutusvoittoa", London virnisti vielä viimeisen kerran tytölle, ennen kuin tuo heilautti kättään ja poistui kirjastosta, "Nähdään!", poika huikkasi vielä tuon kaikkoavalle selälle. London seurasi Heatherin poistumista katseellaan niin pitkään kuin kykeni, ja heti kun tyttöä ei enää näkynyt, poika käänsi katseensa kirjahyllyn puoleen.

"Siinähän se on!", hänen suustaan pääsi huudahdus. Se pirun pimeyden voimilta suojautumisen kirja oli aivan pojan vieressä, kirjahyllyssä silmien tasolla. London nappasi kirjan käsiinsä ja siirtyi istumaan läheisen pöytäryhmän ääreen. Näköjään Heather oli vienyt hänen keskittymiskykynsä kokonaan.

// Kiitos tästä pelistä! Joo voin aloittaa :)

[Mila Molina]

Kiitos pelistä!

Heather O'Hara, Serpentard: 14+5=19p
London More, Cerfeur: 14+5=19p