Kavereiden kesken

Kavereiden kesken

ViestiKirjoittaja Christopher J. Shadowfield » 02 Maalis 2020, 14:56

Mukana olevat hahmot: Christopher Jeremiah Shadowfield & Juliana Regnier (NPC)
Ajankohta: 11.10.2019
Tapahtumapaikka: Julianan koti

Juoni: Kaverusten yhdessä vietettyä aikaa ennen Christopher Jeremiahin lähtöä uudelle koululleen.


CD-levy sujahti soittimeen kovin helponoloisesti Julianan käsittelyssä. Ja muutamalla nopealla liikkeellä kyseinen tyttö oli saanut jo musiikin soimaan vähän turhankin suurella äänenvoimakkuudella. Mutta Christopher Jeremiah ei valittanut, tuolla oli sentään ihan hyvä musiikkimaku. Christopher Jeremiah yritti ottaa paremman asennon säkkituolilla, johon hänet oli heti huoneeseen saapumisen jälkeen tyrkätty. Oliko säkkituoleilla edes tarkoitus löytää mukavaa asentoa, sillä Christopher Jeremiahilta se ei ollut koskaan onnistunut... Juliana itse heittäytyi sängylle, jolla oli pehmoleluja varmasti paljon lain sallimaa enemmän.

Hetken musiikkia hiljaisuudessa kuunneltuaan kyllästyi Christopher Jeremiah paikallaanoloon (ja epämukavaan istuinpaikkaansa), joten ponkaisi hän pystyyn paikaltaan ja otti muutaman askelen, jotka veivät hänet sängyn edustalle. Hän ojensi kättään ja virnisti hivenen.
“Rakkaani, saanko luvan?” kysyi hän tuolta leikkisä virne kasvoillaan. Kevyesti naurahtaen tyttö tarttui hänen ojennettuun käteensä ja nousi siitä tukea ottaen seisomaan. Christopher Jeremiah otti pari astelta taaksepäin tuon kädestä yhä pidellen, vetäen tuon mukanaan keskemmäksi huonetta, jossa oli paremmin tilaa. Hivenen hullutellen poika alkoi tanssahtelemaan musiikin tahtiin saaden toisen nauramaan ennen kuin tuo lähti (yhä nauraen) mukaan hullunkuriseen tanssiin.

Ihanhan siinä meinasi unohtaa, ettei Christopher Jeremiah ollut vierailemassa muuten vain. Mutta ei Christopher Jeremiah kylläkään pistänyt lainkaan pahakseen, että sai hetken hengähdystauon kaikista mieltänsä vainoavista ajatuksista. Julianan seurassa oli niin helppo olla ja heittäytyä hetkeen ja jättää huomisen murehtimisen... huomiseen?

Steriilinvalkoiset seinäpinnat olivat hyvin pitkälti peitetty eri bändien julisteilla, valokuvilla Julianasta ystäviensä kanssa ja muulla kuvamateriaalilla, mutta siitä huolimatta siinä yhä oli kuvattomia, valkeita kohtia. Parhaansa Juliana oli kumminkin tehnyt saadakseen seinät täysin peitettyä.

Tietokone putosi pöydältä, kun kaksikko vahingossa tormäsi siihen tanssinsa lomassa. Ja siihen päättyi tanssahtelu. Juliana kiirehti katsomaan, kuinka kyseiselle laitteelle oli käynyt ja Christopher Jeremiah meni valtaamaan tytön sänkyä. Onneksi kone selvisi ilman suurempia vaurioita, mutta tanssiminen olisi siltä kertaa ohitse nyt sitten. Juliana hyppäsi Christopher Jeremiahin vierelle sänkyyn käyden makoilemaan pää toisen sylissä. Christopher Jeremiah silitteli tuon hiuksia ja lähti tekemään lettiä pienestä määrästä hiuksia. Siinä ehti hyvin rauhoittua ja tasata niin hengitystään kuin sykettääkin, ennen kuin Juliana päätti, että heidän pitäisi syödä jotakin ja lähti vetämään Christopher Jeremiahia perässään keittiöön.

Omena lensi päin Christopher Jeremiahia ennen kuin tämä oli ehtinyt edes istahtamaan, mutta jollain ihmeellä hän onnistui sen kumminkin nappaamaan eikä edes lyönyt kuin kyynärpäänsä pöydän kulmaan. Toki Juliana tiesi, ettei Christopher Jeremiah kyseistä omenaa tulisi syömään. Poika laski kyseisen hedelmän pöydälle ja otti sen tilalle vastaan lasillisen vettä, jonka jälkeen Juliana alkoi kasaamaan itselleen jonkinlaista välipalaa.

Pari voileipää, lasillinen mehua ja jonkinnäköinen vanukas päätyivät omenan seuraksi pöydälle. Juliana aloitti syömisen kyseisestä omenasta.

“Herra Regnier! Hyvää iltapäivää”, Christopher Jeremiah tervehti keittiöön saapunutta miestä, Julianan isää, ponkaisten sanojensa myötä seisaalleen. Herra Regnier naurahti hyväntuulisesti ja taputti kovin isällisesti Christopher Jeremiahin olkapäätä mennessään tuon ohitse jääkaapille. Ja Christopher Jeremiah kävi jälleen istumaan.
Einesannos sujahti mikroon ja mikro laitettiin päälle. Christopher Jeremiah katseli pakkauksen pyörimistä kyseisen laitteen sisuksissa. Muutama minuutti ja mikro alkoi piippaamaan merkiksi siitä, että oli työnsä tehnyt. Herra Regnier otti ateriansa ja lähti sen kanssa. Todennäköisesti olohuoneeseen televisiota katselemaan.

“Rakas, oletko jo valmis?” Christopher Jeremiah kysyi Julianalta sitten, saaden myöntävän vastauksen. Juliana siivosi nopeasti jälkensä ja Christopher Jeremiah myöskin vei juomalasinsa tiskikoneeseen, ennen kuin kaksikko palasi Julianan huoneeseen.
“Without a soul, my spirit
Sleeping somewhere cold
Until you find it there and
Lead it back home”

Bring Me to Life - Evanescence
Avatar
Christopher J. Shadowfield
Oppilas
 
Viestit: 84
Liittynyt: 13 Loka 2019, 20:32
Paikkakunta: Nantes
Tupa: Serdaigle

Re: Kavereiden kesken

ViestiKirjoittaja Christopher J. Shadowfield » 03 Maalis 2020, 13:29

Juliana vaihtoi CD-levyn soittimeen, sillä edellinen oli ehtinyt pyörimään loppuun heidän taukonsa aikana. Musiikit lähtivät soimaan ja Christopher Jeremiah kävi tällä kertaa istumaan ystävänsä työpöydän ääreen pyörien hitaahkosti tuon tuolilla ympäri. Juliana kävi jälleen sängylleen kaivautuen pehmolelujensa sekaan ottaen yhden isoimmista koirista kainaloonsa.

Elämä oli jopa miellyttäväksi kuvailtavaa tällaisina hetkinä... kun sai vain olla ilman murheita mistään. Ilman murheita huomisesta. Toki... kon asiaa lähti ajattelemaan niin tietenkin pojan muisti palautti pinnalle sen tosiasian, ettei Christopher Jeremiahilla ollut aavistustakaan siitä, kuinka huominen menisi, ja aika huomisesta eteenpäin. Hän tulisi olemaan uusi lapsi koulussa, josta ei tuntisi ketään...
Rauhaisa mieli oli näillä ajatuksilla pilattu, eikä Christopher Jeremiah kyennyt enää löytämään tietään takaisin tuohon mielentilaan. Harmi.
Entinen elämä kummitteli Christopher Jeremiahin mielessä, kaipuu tuttuun kouluunsa ja tuttujen ystävien luokse. Valitettavasti se ei olisi mahdollista. Ja poika saattoi syyttää ainoastaan itseään ja omaa idioottimaista ideaansa siitä, että joutui vaihtamaan nyt koulua (ja vieläpä aloittamaan kesken lukuvuoden). Jos Nico olisi ollut vielä näkemässä, olisi tuo varmaankin nauranut itsensä kipeäksi nähdessään liemen, jonka Christopher Jeremiah oli itsellensä keitellyt. Jonkinnäköistä vahingoniloa kokenut Christopher Jeremiahin tilanteesta.

“Minä... olen pahoillani”, Juliana lausahti täysin odottamatta ja Christopher Jeremiah pysäytti pyörintänsä katsoakseen tuota kysyvästi. Juliana ei kumminkaan selitellyt sanojaan. Ehkä tuo oli vain lukenut pojan kasvoilta ajatukset, joihin poika oli ollut vajoamassa. Jos Juliana ei olisi ollut niin jästi kuin jästi olla voi, olisi Christopher Jeremiah saattanut väittää tuon olevan lukilitismestari, niin hyvin tuo välillä tuntui pojan ajatuksia ymmärtävän.

Ilta alkoi ikkunan toisella puolen hiljakseen hämärtymään, mutta Christopher Jeremiah ei kokenut erityisen tärkeäksi lähteä vielä raahautumaan kotiinsa, eipä hänellä olisi sielä muuta kuin isoäitiensä seura sekä seuraavan aamun odottaminen.
Aamun... aamulla hän tosiaan lähtisi kohti koulua, jossa tulisi toivon mukaan lopun kouluaikansa viettämään. Kauan ennen kuin Juliana aamulla heräisi, olisi Christopher Jeremiah poissa kotoaan, todennäköisesti he näkisivät vasta joululomalla seuraavan kerran toisensa.

Hetken kuluttua Juliana päätti alkaa viihdyttämään itseään heittelemällä Christopher Jeremiahia pehmoleluillaan ja saatuaan jättikokoisesta norsusta naamaansa nosti poika tuon nopeasti lattialta suojakseen alkean pommittamaan ystäväänsä takaisin niillä leluilla, jotka tuo oli jo Christopher Jeremiahia kohden heittänyt.
“Without a soul, my spirit
Sleeping somewhere cold
Until you find it there and
Lead it back home”

Bring Me to Life - Evanescence
Avatar
Christopher J. Shadowfield
Oppilas
 
Viestit: 84
Liittynyt: 13 Loka 2019, 20:32
Paikkakunta: Nantes
Tupa: Serdaigle

Re: Kavereiden kesken

ViestiKirjoittaja Mila Molina » 28 Kesä 2020, 23:47

Peli lukitaan keskeneräisenä. Lähetä Mila Molinalle foorumilla yksityisviestiä, jos haluatkin vielä jatkaa pelisi pelaamista.

Christopher Shadowfield, Serdaigle: 7p
Mila Molina (64): Taikakoulu Châteaun entinen rehtori, nykyään vain ennustuksen opettaja. Ankara ja määrätietoinen tiukkapipo.
Muut hahmoni: Ronja Blomroos, London Morel & Michelangelo Pele
Avatar
Mila Molina
Opettaja
 
Viestit: 2369
Liittynyt: 11 Joulu 2011, 20:13
Opetettava aine: Ennustus


Paluu Foorumiroolipelit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron