Levotonta lekottelua

[Ronja Blomroos]

Professori Travere nyökkäsi lähes huomaamattoman kiitoksen jatko-opiskelijatytölle, joka oli juuri toivottanut hänelle hyvää työnhalua. Vaikka kyseessä olikin varsin kohtelias ele, mies ei uskonut, että toivotuksella oli juurikaan vaikutusta hänen työnhaluunsa.

Travere käänsi katseensa pois jatko-opiskelijakaksikosta ja jatkoi matkaansa portaikkoa kohti. Nyt jälkikäteen kun ajatteli, sitruunapiirakka olisi voinutkin maistua ihan hyvältä.

// Tässä vihdoin viimeinen peliviestini, kiitos teille molemmille! :) //

[Rain Savage]

Ronja kallisti päätään vähän yllättyneenä, kun Natrix vain totesi, että Ronjan kuvailema poika vaikutti ikävältä tyypiltä. Eikö se siis ollutkaan hän itse? Natrix ei kyllä ollut kauhean yleinen nimi.
”No nii’in, sitä minäkin ajattelin”, tyttö vastasi ja katseli toista tutkivasti. Ei tuo kyllä ainakaan syyllisyydentuntoiselta näyttänyt.
”Voihan se tietysti olla, että minä muistan nimen väärin. Jos ei se ollutkaan Natrix vaan... Beatrice? Oliko se edes poika? Nyt kun mietin, niin ehkä ei, kun se suudeltu tyttökin kerran oli-” Niin miten se kaikki oikeastaan olikaan ollut. Ronja kuuli sen verran paljon juoruja, että nehän saattoivat myös mennä sekaisin. Kenties tuota kaikkea hänen aiemmin kuvailemaansa ei ollutkaan tehnyt edes yksi ja sama henkilö ollenkaan.
”Noh oli miten oli, jos vain keskitytään nauttimaan kakusta!” Ronja totesi lopulta luovuttaen tämän suhteen. Hän halusi nyt kiinnittää huomionsa muutenkin johonkin iloisempaan kuten extramakeaan sitruunakakkuun, joka oli varmasti erityisen maukas. Samalla he voisivatkin jutella jostakin paljon numerologiaa kiinnostavammasta nyt, kun professori Travere oli poissa näköpiiristä, ja Natrix kaiketi sittenkin osoittautunut mukavaksi pojaksi jonkin kännisekoilijan sijaan.

// Voisin myös lopetella näihin tunnelmiin. Kiitokset pelistä! ^^ //