Uutta verta saapuu

[Leonardo Marques]

Thestrale kuulosti Leonardon korvissa jotenkin tutulta, muttei onnistunut kaivamaan muistinsa sopukoista kyseisen eläimen ulkonäköä, ainakin olisi yksi paikka missä siis pitäisi käydä mahdollisiman pian, tietysti mieluiteneksymättä, ainakaan oikeasti. Koulun alueella kuulosti elävän jos jonkin sorttista eläimistöä, joten aika kuluisi sitten ainakin niiden seurassa hyvin.

Professorin puhuttuessa eläimistä ja linnan turvajärjestelyitä, harhailevista haarniskoista ja niiden sielunelämästä alkoivat he ainakin jo pitemmän matkan tehneen jaloissa saada luvan pian saapua tupaan. Ketään muuta ei ollut tullut kierroksen aikana heitä vastaan, mikä johtui varmaankin jo myöhäisestä saapumisajasta. Vain seinillä olevien lyhtyjen hennot liekit lepattivat ja tanssivat omaa talvisen päivän lumoavaa tanssiaan.

"Professori Everett, mitä huomenna sitten tapahtuu? Alkavatko oppitunnit ja milloin pitäisi olla hereillä?" tajusi Leonardo vihdoin kysyä, hän ei ollut ehtinyt miettiä tulevaa vielä ollenkaan, varsinkaan itse opiskelua erityisemmin. Toisaaltaan, eihän tulevaa kannattanut jännittää, pieleen se oli mennäkseen jos oli.

Ennen kuin professori ennätti edes vastaamaan nuorukaiselle vihelsi tämä jo pari määrätietoista matalaa ja hiljaista vihellystä. Samalla silmänräpäyksellä Feniks libriko sujahti matkalaukun pienestä librikon ja haiskun mentävästä luukusta, jokasulkeutui tämän perässä. Feniks pyörähti pari kertaa Leonardon päänympäri ja laskeutui tämän olkapäälle. "Tässä on siis Feniks, oma "pöllöni", äitini piti pöllöjä liian tavallisina lemmikkeinä, joten sain 10-vuotis lahjaksi librikon," kertoi poika ja jatkoi "Feniks on koulutettu tottelemaan vihellyksiä ja lajin linnut voivat tunnistaa jopa noin 60 erilaista vihellystä".

[Sophie Everett]

Sophie havahtui ajatuksistaan kuullessaan Leonardon puhuttelevan tätä. "Mitä huomenna sitten tapahtuu? Alkavatko oppitunnit ja milloin pitäisi olla hereillä?" tämä kyseli. Ennen kuin professori ehti vastata nuorukainen päästi pari matalaa vihellystä. Samassa ilmassa leijuvasta matkalaukusta syöksyi ulos Sophien aiemmin näkemä lintu. Se pyörähti pari kertaa ilmassa ennen kuin istahti omistajansa olkapäälle. Leonardo kertoi linnun olevan hänen lemmikkilibrikonsa nimeltään Feniks ja että librikot kykenivät tunnistamaan jopa 60 erilaista vihellystä. "Kuulostaa mielenkiintoiselta", Sophie sanoi ja katseli lintua. Se muistutti paljon kolibria ja oli oikein sievä.

"Ja mitä sinun kysymyksiisi tulee... aamiainen järjestetään Suurten salissa puoli kahdeksasta yhdeksään. Sen jälkeen on oppitunteja yhdeksästä varttia vaille kahteentoista. Varttia vaille kahdestatoista kello yhteen on lounas ja lounaan jälkeen on oppitunteja kello yhdestä varttia vaille viiteen. Päivällinen tarjoillaan puoli kuuden ja seitsemän välillä. Sen jälkeen on vapaata yhdessäoloa ja ilta-aktiviteettejä. Iltapala on kello kahdeksasta puoli kymmeneen. Tähtitiedon oppitunnit pidetään kello kymmenestä kello varttia vaille kahteentoista", Sophie luetteli.

"En osaa sanoa sinun lukujärjestyksestäsi muuta, kuin että loitsujen oppitunnit - jotka siis pidän minä - ovat keskiviikkona kymmenestä varttia vaille kahteentoista", professori sanoi. "Mutta uskon, että Gryffondorin tuvan ilmoitustaululla on kaikkien luokkien lukujärjestykset, josta voit sitten tarkistaa mitä tunteja sinulla on huomenna. Suosittelen, että etsit oppituntiesi jälkeen käsiisi tuvanjohtajasi Madame Rousseaun tai rehtori Molinan, niin he neuvovat sinua sitten tarkemmin."

"No niin", Sophie sanoi kun he saapuivat vanhan kuluneen kullanvärisen haarniskan eteen. "Tämä on Gryffondorin tupaa vahtiva haarniska", tämä sanoi Leonardolle. "Päästäksesi tupaan sinun tulee sanoa salasana. Se on tällä hetkellä babioles." Samassa haarniska kumarsi kalisten ja astui sivuun, jolloin seinään ilmestyi tumma puuovi.

"Tuon puuoven takana on kierreportaat jotka johtavat oleskeluhuoneeseen. Oviaukon vastapäisellä seinällä on ovi poikien makuusaleihin vieviin portaisiin. Jokaisella luokalla on oma makuusaliinsa, joten sinä menet viidesluokkalaisten makuusaliin. Siellä sinua odottaa oma kerrossänkysi. Kerrossängyn päällä pitäisi olla odottamassa koulupukusi, jonka laitat sitten huomenna päälle ennen kuin poistut tuvastasi. Koulupukua on käytettävä koulupäivisin aamuseitsemästä iltakuuteen", Sophie selitti.

[Leonardo Marques]

Professorin vastatessa uuden oppilaan kysymyksiin Leonardo ei ollut tajuta, että he olivatkin jo saapuneet perille, Haarniska väistyi professorin tunnussanalla ripeästi sivuun ja heidän eteensä ilmestyi haarniskan tapaan ajanpatinasta nauttinut puuovi. "Portaiden yläpäässä on tuvan oleskeluhuone ja vastapäiseltä seinältä löydät poikien siiven, jossa on luokka-asteittain jaetut makuusalit. Eiköhän sieltä löydy sinullekin vapaa peti". Leonardo kiitti häntä opastanutta opettajaansa ja toivotti tälle vielä hyvää yötä, ennen kuin otti lakkuunsa ja tarttei ovenkahvaan työntääkseen sen sisään.

Nyt hän oli ihan yksin, tai melkein, olihan hänellä parhaat "ystävänsä" mukana uudessa seikkailussa. Portaissa hetken pyörittyään Leonardo saapui lämmintä valoa pursuavaan huoneeseen, "Tämän täytyy olla se oleskelutila" hän totesi, vaikka tiesi, ettei kukaan häntä kuullutkaan. Vastapäisellä seinällä odotti ovi, kuin kutsuen ja askeleet johdattivat Leonardon sen takaa löytyvälle käytävälle. Käytävän makuusalien ovissa oli roomalaisilla numeroilla merkitty jokaiselle luokka-asteelle suunnatut huoneet ja pian sieltä löytyikin V eli 5 lk.

Makuusali oli erittäin hämärä, erottuivat juuri ja juuri sänkyjen raunat, mutta oli mahdotonta tietää montako hänen ikäistään nuorta huoneessa oli sillä hetkellä. Leonardo tarttui taikasauvaansa kuiskaten loitsun "Etsiös ehta peti, vapaa vaeltajalle". Sauvan kärjestä lähti pieni tulikärpäsen kokoinen valopallo johdattamaan vapaalle sängylle, joka sitten löytyikin. Sängyn jalkopäässä odotti viikattu koulupuku, sekä muutama paperi, joiden sisällöstä saattoi vasta aamulla ottaa selkoa.

Aseteltuaan Feniksin takaisin omaan pesäänsä nukkumaan Leonardo työnsi matkalaukkunsa sängyn alle ja meni itsekkin vällyjen alle. Päällystakin povesta hän kuitenkin otti haiskunsa tyynynsä viereen kuiskaten sen korvaan "näin on varmaankin mukavempi". Sitten olikin pitkän päivän valvonut velho-oppilas jo täysin unessa.

[Leonardo Marques]

/Peli oli varmaankin tässä, kiitos seurasta näin ensimmäsessä pelissä tällä foorumilla.

[Sophie Everett]

"De rien, bonne nuit", Sophie vastasi Leonardolle kun tämä kiitti häntä opastuksesta ja toivotti hänelle hyvät yöt. Pojan astuttua ovesta sisään ja oven kadottua näkyvistä professori astui muutaman askeleen taaksepäin ja nyökkäsi Gryffondorin tupaa vahtivalle haarniskalle, jolloin se asettui jälleen seisomaan nyt näkymättömän oven eteen. Sitten Sophie käännähti ympäri ja lähti jatkamaan vahtikierrostaan.

// Kiitos peliseurasta! Pelin saa tosiaan nyt pisteyttää ja lukita. :) //

[Mila Molina]

Kiitokset pelistä! :)

Leonardo Marques, Gryffondor: 12 + 5 = 17 p
Sophie Everett: 18 + 5 = 23 p