Christopher Jeremiah vinkaisi äänekkäästi ja hypähti seisaalleen, kun tunsi aivan järkyttävän kivun korvassaan, kuin siitä olisi juuri leikattu palanen irti. Pojan käsi lennähti korvan päälle, kun hänen kasvonsa kääntyivät serkkua kohden.
“ET KAI SÄ VAAN PILANNU MUN HIUKSII?” hän huusi aivan kauhuissaan siirtyen nopeasti peilin ääreen katsomaan mutta ei, hiukset olivat ihan kunnossa, tosin osa toki veren sotkemia, kuten Christopher Jeremiahin korva ja käsikin nyt.
“Idiootti!” hän tuhahti sitä näkyä peilistä tuijotellessaan.
