Nörtti piinapenkissä

[Heather O'Hara]

Osallistujat:Heather O'Hara ja Nicolas Cartier
Ajankohta:Muutama viikko koulujen päättymisen jälkeen
Missä:Heatherin kotona Lyonissa
Juoni:Nicolas on tullut ensimmäistä kertaa käymään Heatherilla, tarkoituksenaan keskustella Heatherin vanhempien kanssa Heatherin opetuksesta.


Heather oli hivenen hermona. Nicolas oli tullut jo vähän aiemmin päivällä ja hän oli saanut esiteltyä talon Nicille. Kuitenkin, nyt piti käyttäytyä kuin viaton teini josta on ihan perseestä kun saa kotiopettajan. Totuus oli toinen, Heather oli innoissaan mutta aivan eri syystä. Hän saisi nähdä Nicolasta luvan kanssa useampana päivänä viikossa, ja opiskelun ohessa voi tehdä kaikkea muuta kivaa.

Heatherin vanhemmat tykkäsivät työstään. Heather tiesi myös isänsä työnarkomaaniksi, äitinsä ei sentään ollut niin paha. Mutta tästä oltiin keskusteltu jo aamupalalla. Molemmat tulisivat ajoissa kotiin, jotta ehtisivät tavata Nicolaksen ja jutella tämän kanssa Heatherin arvosanoista. Hiphei, Heather ei pitänyt yhtään ajatuksesta, että hänen vanhempansa pohtisivat yhdessä Nicolaksen kanssa miksi arvosanat olivat niin surkeat.

Sillä surkeathan ne oli. Heather oli reputtanut numerologian, taikahistorian, yrttitiedon ja liemet. Tässä oli selittämistä, sillä Heather oli läpäissyt vain käytännön aineet. Loitsut, muodonmuutokset, taikaeläimet, pvs ja tähtitieto olivat kaikki läpi, parhaimman arvosanan hän oli saanut loitsuista ja muodonmuutoksista. Upeaa ei tullut, mutta odotukset hän oli ylittänyt itsekin. Mutta, numerologiasta hirveä, taikahistoria surkea, yrttitieto surkea ja liemet surkea. Tästä oli keskusteltu aivan liian pitkään ja aivan liian paljon, Heather oli jo ihan kypsänä vanhempiinsa.

Heather kuuli alhaalla oven käyvän, kurtistaen kulmiaan kun kuuli molempien äänet. Hän oletti, että isällä menisi kuitenkin myöhään. "Heather?" Kuului matalaäänisen miehen kutsu. Heather huokaisi, hänen oli pakko mennä alas tai molemmat tulisi ylös. Hän etsi katseella Nicolasta vähän hermostuneena, sillä raukkaparka ei tiennyt Heatherin todistuksen todellista laitaa. "Joo tullaan ihan just alas" Heather huikkasi takaisin.

[Nicolas Cartier]

Nic oli keskittynyt selittämään jotain koulukaverinsa kanssa tekemästään Pariisin reissustaan parin vuoden takaa, kun tapahtui pitkään odotettu hetki. Talon alakerran ovi kävi. Nicolas jännittyi ja nousi sängyn reunalta Heatherin vastatessa kutsuhuutoihin. Sydän tuntui hieman tykyttävän lujempaa.

Nicolas veti syvään henkeä. Alkuinnokkuus oli viime hetkinä muuttunut yhä vain enemmän hermostuneisuudeksi. Siitäkin huolimatta, että poika oli istunut pitkään paikallaan juttelemassa niitä näitä, mutta ehkä jutustelu oli hänen yrityksensä saada tilanne rennommaksi. Nicolas oli tiennyt, että tulisi vielä kohtaamaan Heatherin perheen tänään, mutta nyt kun hetki oli tässä, se tuntui hullulta. Ja samalla todella merkitykselliseltä. Pitäisi tehdä hyvä ensivaikutelma, vaikuttaa asialliselta ja uskottavalta, fiksulta ja kelvolliselta. Heatherin perhe ei tietenkään tiennyt nuorten seurustelusta vaan Nicolaksen tarkoitus oli ainoastaan tukiopettaa Heatheria, jotta tuo pääsisi eteenpäin opinnoissaan.

Nic liikkui hieman seinän viereen venytellen kävellessään. Reppunsa Nic oli hakenut aikaisemmin yläkertaan (Heatherin huone oli siellä), joten hän tarttui sen kahvasta ja kaivoi sauvansa repun pohjalta taskuunsa. Täysi-ikäisenä ja velhokodissa vieraillessaan hänen varmaan pitäisi kannella sitä oikeasti mukanaan. Repun Nic heilautti selälleen ja katsoi Heatherin suuntaan pienesti hymyillen. Syteen tai saveen, tähän asti oltiin jo päädytty. Nic oli saanut professori Molinan juoneen mukaan, joten miten kukaan voisi olla sitä pahempi? Sitä paitsi juoni oli ihan totta pätevä, Nic aikoi oikeasti opettaa asioita. Se oli osa hänen pedagogisia opintojaan, matka kohti tulevaa opettajuutta. Nyt pitäisi vain päästä oikeaan vireeseen.

Heather vaikutti ihanalta, vaikka Nic oli huomannutkin tuossa pientä kireyttä. "Näyttäisit nyt vähän happamammalta, Irlannin reissu peruttiin tämän opetuksen takia", Nic sanoi virnistäen ja avoi tuolle oven. "Teidän jälkeenne, neitiseni", Nic jatkoi pienesti kumartaen, vaikka tiesi neidittelyn ärsyttävän Heatheria. Tai oikeastaan hän tekisi sanoi niin juuri siksi, koska se lisäsi huomattavasti uskottavuutta.

[Heather O'Hara]

Heatherin vanhemmilla oli taipumusta työnarkomaaniuteen. Varsinkin Connor O'Haralla joka vietti enemmän aikaa töissä, kuin kotona. Kuitenkin tämä patriarkaalinen isä puuttui erittäin innokkaasti perheen tekemisiin, ulkokuori piti pitää yllä.

Ulkonäöllisesti Connoria voisi sanoa komeaksi. Punertavat kihartuvat hiukset oli leikattu siististi ja vihreät silmät näyttivät siltä kuin ne tietäisi jotain enemmän. Vakavan näköinen hän oli, ja omasi tietynlaista jykevyyttä olemuksessaan. Pituutta miehellä oli 190 cm ja ikä oli tuonut massaa mukanaan, joista osa oli lihasta.

Lydia o'Hara muistutti Heatheria paljon, vaikka hiukset olivat vähän tummemmat ja muutama ohut harmaa suortuva saattoi näkyä. Heather ja Lydia olivat samanpituiset ja yhdennäköisyyt oli havaittavissa. Kuitenkin Heather oli hauska sekoitus molempia vanhempiaan. Kasvoilla Lydialla oli tyylikäs meikki ja molempien vaatteet olivat kalliin näköisiä.

Heather vilkaisi Niciä. "Mua ei tarvitse neiditellä vanhempieni kuullen" Heather sanoi hiljaa ja lähti ovesta ulos. Häntä jännitti ihan liikaa ja samalla hän tunsi halua tarttua Niciä kädestä, mutta ei hitto vain voinut. Se olisi ollut epäilyttävyyden ytimessä.

Sen sijaan hän katsoi Niciä ja puri huultaan. Tästä selvittäisiin kunnialla ja kukaan ei tajuaisi mitään. Paitsi Nicolas joka tajuaisi Heatherin olevan entistä tyhmempi.

Heather ei voinut vastustaa kiusausta ja hipaisi Nicin kättä, ennenkuin lähti alakertaan. "Corey ja Lavender on siellä Amelien synttäreillä" Heather sanoi vanhemmilleen puoli matkassa portaita ja käveli portaat loppuun. "Lähtivät pari tuntia sitten"

Molemmat vanhemmista nyökkäsivät ja käänsivät katseensa Nicolasiin, jos tuo tuli Heatherin perässä eikä juossut ikkunasta ulos. Heather voisi juosta ovesta ulos.

[Nicolas Cartier]

Nicolas tunsi väreilyä kehossaan, kun Heather hipaisi häntä. Hän hymyili hetken paikallaan, mutta väänsi kasvonsa sitten asiallisen vakavaan ilmeeseen ja lähti Heatherin perään. Portaat alas ja vanhempia kohti. Heather puhui sisaruksistaan, jotka Nicolas oli ehtinyt tavata hyvin nopeasti, joten Nicolas ehti hieman vilkuilla vanhempien suuntaan.

Heatherin isä uhkui auktoriteettia. Tuo tuntui seisovan tilassa kuin hallitsisi sen ja niinhän tuo varmaan tekikin, oltiinhan sentään hänen talossaan. Jännä juttu, miten vakava ilme oli jotenkin voimakkaamman tuntuinen kuin iloinen. Heatherin äiti taas näytti tyylikkäältä ja rikkaalta. Oikeastaan molemmat vanhemmat näyttivät korkea-arvoisilta ja olevan hyvinkin tietoisia siitä.

Portaat loppuivat ja Nicolas asteli Heatherin vierelle eteistilaan. Hän kumarsi aavistuksen, vaihtaen vielä tavanmukaiset ranskalaiset poskisuudelmat. "Monsieur ja madame O'Hara. Ravi de vous connaître." Erittäin hauska tutustua, sitäpä juuri. Nicolas oli odottanut tätä hetkeä, valmistautunut, mutta siitäkin huolimatta häntä jännitti yllätävänkin paljon. Nicillä oli keskimäärin kaksi tapaa reagoida jännitykseen, puhua paljon tai olla lähes puhumatta. Nyt tuntui, että jälkimmäisen jäykkyys oli ottamassa valtaa. "Toivottavasti työpäivänne sujui mukavasti", hän sai sanottua ja uskoi kuulostavansa perusrauhalliselta. Ehkä yleinen ilmeettömyys oli paremmin tulkittavissa positiivisesti, vakautena ja asiallisuutena?

Nicolas tunsi silti jonkinlaista alemmuutta. Ei tarvinnut paljoa porukkaa katsoa, että huomasi, kuka erottui joukosta. Olikohan farkut ja sininen peruspaita ollut huono valinta? Ainakin ne olivat siistit. Sortsit olisivat varmasti rikkoneet pukukoodia. Eikä hän sentään ollut laittautunut liikaa. Odottelu oli kuitenkin ohi ja se oli Nicolaksesta hyvä asia. Yleensä hän tuli toimeen aikuisten kanssa. Pääsääntöisesti se vaati vain kohteliaisuutta ja sitä, että hoiti asiansa kunnolla. Asematietoisuus olisi varmaan vain hyvä kohteliaisuuksien nimissä. Toisaalta mistä sitä ikinä tiesi, mitä kukakin puhdasverinen etikettiinsä oli merkinnyt. Pitäisi olla varovainen.

[Heather O'Hara]

Heather katsoi Niciä ja vanhempiaan. Okei, tähän asti on mennyt hyvin, isä ei ole alkanut vielä kukkoileen. Heather seisoi sivummalla ja tarkkaili tilannetta, hän ei oikeastaan haluaisi olla edes paikalla kun hänen koulunkäynnistä alettaisiin keskusteleen. Ja äiti oli puhunutkin siihen malliin, että he halusivat selkeämmän mielipiteen hänen koulunkäynnistään.

Heatherin äiti Lydia katseli Niciä päästä varpaisiin arvioivasti. Kyllä, poika näytti fiksulta nuorelta mieheltä, vaatetuksessa on toki hieman parannettavaa, mutta toisaalta se oli vain sivuseikka. Muuten poika näytti asialliselta, ja se oli pääasia. Hän luultavammin osasi myös hommansa, vaikkakin Heatherin koulutodistus oli ollut kammottava. "Työpäivä sujui hyvin, kiitos kysymästä" Lydia vastasi ranskaksi. "Heather on ilmeisemmin esitellyt taloa?" Lydia hymyili Nicille.

Connor vei salkkunsa työhuoneeseen ja jätti vaimonsa tiedustelemaan Niciltä enemmänkin. Hän halusi vähän ajatella, että mitä kaikkea saisi selville tyttärensä leväperäisestä koulunkäynnistä. Samalla hän toivoi, että Nicolas olisi järkevä opettaja ja saisi nostettua Heatherin arvosanoja V.I.P-kokeisiin mennessä. Hän tuli takaisin työhuoneesta ja katsoi Nicolasta. "Voidaan mennä keskusteleen olohuoneeseen, haluatko jotain juotavaa?" Connorin ääni oli tasainen ja omalla tavalla rauhallinen, jos on tottunut olemaan pompoteltavana.

Heather oli hiljaa ja katsoi äitiään. "Voin mennä hakemaan Coreyn ja Lavenderin, jos ette tarvitse mua" hän totesi viattomasti. Oikeasti hän ei vain halunnut kuunnella tätä keskustelua. Lydia nyökkäsi. "Käy vain hakemassa, etteivät he ole koko yötä siellä" Hän totesi ja Heather nyökkäsi ja korjasi ponnarin. "Joo, mä meen..." Hän vilkaisi Nicolasiin neutraali-ilme kasvoillaan, toivoen että poika hoitaisi kaiken fiksusti. Moni asia riippuisi nyt tästä.

Heather laittoi kengät jalkaansa ja lähti ovesta nopeasti, heilauttaen kättään. Hän ei todellakaan aikonut kiirehtiä tällä reissulla.

[Nicolas Cartier]

Kun Heatherin isä siirtyi yhden suljetun oven taakse, hänen äitinsä kertoi töissä menneen hyvin ja jatkoi kysymällä talokierroksesta. "Kyllä, kävimme olennaisimmat huoneet lävitse. Talonne vaikuttaa upealta", Nicolas totesi. Hän oli todennut Heatherin äidillä olevan siisti sisustustyyli. "Sen jälkeen tutustuimme hieman opetussisältöihin ja aikatauluun", Nicolas kertoi ja jätti mainitsematta, että he olivat Heatherin kanssa tehneet hieman muutakin. Suudelmat eivät tainneet ihan mennä tukiopetuksen toivelistaan.

Kun Connor O'Hara palasi, oletettavasti työhuoneestaan, hän suuntasi olohuoneeseen. Nicolas nyökkäsi mukana. "Tottakai. Voin ottaa lasillisen vettä, s'il vous plait." Nic oli jo siirtymässä olohuoneen puolelle, kun Heather avasi suunsa ja kertoi lähtevänsä hakemaan sisaruksiaan. Aikoiko tuo jättää hänet yksin? Hän kurtisti pienesti kulmiaan. Lähtikö Heather pois? Miksi? Jäinkö näiden tuntemattomien ihmisten seuraan? Paniikki meinasi hieman nousta poikapolon sisällä, mutta hän sai kuin saikin kakistettua lisää ranskaa suustaan: "Au revoir ! A bientôt !" Ei sitä nyt voinut jättää hyvästelemättäkään, jos yritti olla kohtelias.

Heatherin poistuminen tuntui laskevan tilan lämpötilaa huomattavasti. Nicolas ei osannut odottaa tätä ja odottamattomat asiat saivat häneltä plasmat sekaisin. Kuka nyt paikkaisi, kun tilanne etenisi väärään suuntaan? Millaisia Heatherin vanhemmat ylipäätään olivat? Mistä tietää, miten käyttäytyä, jos ei tiennyt vanhemmista mitään, eikä ollut mallia vieressä?

Ajatusten harhaillessa helpoin tapa toimia oli noudattaa muiden ohjeita. Sitä paitsi tohvelimainen muiden kumartelu sopi Nicille hyvin. Niimpä hän kulki olohuoneeseen. Suuret ikkunat saivat vaaleat seinät hehkumaan valoa. Nic vilkaisi velhoshakin suuntaan, sillä sen olemassaolo jotenkin teki tilanteesta elävämmän, inhimillisen. Kyse ei ollut vain sisustuslehden kuvasta, vaan talosta, jossa eli ihan inhimillinen perhe. Nicolas katseli ympärilleen. Nyt pitäisi kertoa vain tukiopetuksen suunnitelmista ja kaikki menisi ihan hyvin.

[Heather O'Hara]

Lydia ja Connor tarkkailivat tätä nuorta miestä, joka näytti hivenen epävarmalta. Lydia hymyili lämpimästi. "Menkää vain edeltä, haen meille juotavaa" hän sanoi ja katosi keittiöön.

Connor nyökkäsi vaimolleen ja katsoi Nicolasta päästä varpaisiin. "Tosiaan, sinulla on varmasti parhain käsitys Heatherin koulumenestyksestä, kun olet kerran tukiopettanut häntä useamman kuukauden." Connor sanoi ja viittasi Nicolasta istumaan, istuen itse mukavan näköiselle nojatuolille.

"Ikävä kyllä Heatherin todistus ei ollut ihan sitä mitä haluamme Lydian kanssa, ja haluammekin tietää että mitä opetusmetodeja oikein käytät" Connor jatkoi ja Lydia tuli leijuttaen tarjotinta olohuoneeseen. Tarjottimella oli kannullinen jäävettä, kolme lasia ja kulhollinen mansikoita.

"Heatherin koulutodistus oli surkea" Lydia sanoi ja istahti toiseen nojatuoleista, kaataen samalla vettä laseihin. "Mitä sinä tiedät siitä?"

[Nicolas Cartier]

Nicolas istui sohvalle vastapäätä, kun M. O'Hara oli istunut ensin. Reppunsa hän laski viereensä, pois silmistä. Niin, oliko Nicillä kunnon käsitystä Heatherin opiskelusta? Epäilyjä kyllä, mutta mitään varmaa ja vakuuttavaa? Nic oli huomannut, että Heather luovutti helposti, jos koki ettei tiennyt jotain. Ja tuo koki usein, ettei osannut, vaikka sitten kysyessä osasi kuitenkin. Käytännössä kaikki, mikä tehtiin puhumalla tai oli muuten käytännöllistä, sujui kyllä. Sen sijaan kirjoittaminen ja lukeminen tuotti kummia haasteita. "Kokemusta kahdelta kuukaudelta, tiedätte varmasti paremmin useamman vuoden kokonaisuudesta. Kevään tukiopetus on kuitenkin hahmottanut hieman osaamistasoa, joten rakensin alustavan lukujärjestyksen sen pohjalta."

Poika risti kätensä syliinsä ja katsoi suoraan Connor O'Haraan. Mies puhui Heatherin todistuksesta, joten Nicolas nyökkäsi kerran yhteisymmärryksen merkiksi. "Tottakai. Pyrin vastaamaan parhaani mukaan kysymyksiinne." Muuta hän ei sitten ehtinytkään sanoa, sillä Lydia O'Hara saapui huoneeseen tarjottimineen päivineen. Nicolas hymyili pienesti. Mansikat näyttivät kutsuvilta.

Heatherin todistuksen mollaaminen jatkui ja Nicolas kurtisti hieman kulmiaan. Hän oli ollut uskossa, että tukiopettaminen oli sentään korottanut arvosanoja. Eikö todistuksen pitäisi silloin olla hyvä? "En ikävä kyllä tiedä siitä paljoakaan. Todistustiedot eivät ole julkista tietoa, eikä minulla opiskelijana ole niiden näkemiseen oikeutta koulun puolesta", Nicolas selitti. Heather ei oikeastaan ollut kertonut todistusarvosanojaan, eikä Nic ollut kysynyt. Olisiko sittenkin pitänyt?

[Heather O'Hara]

Connor nyökytteli. "Heather ei ole koskaan ollut mikään kympin oppilas, mutta aina hän on kokeet läpäissyt. Nyt hän on useammasta aineesta reputtanut" hän totesi ja katsoi Nicolasia kysyvänä, ihan kun se olisi tuon aikaansaannosta.

Samalla Connor lennätti käteensä Heatherin todistuksen. "Hän on reputtanut Numerologian (surkea), taikuuden historia (surkea), sauvatieto (surkea) ja tähtitieto (surkea)" Connor kurtisti silmiään ja tarjosi mansikkakippoa ja todistusta Nicille.

"Loput aineet olivat kelvollisia, odotuksen ylittäviä olivat loitsut, pvs ja taikaeläimet. Tottakai upeana on huispaus, mutta en sanoisi, että tällä todistuksella pärjäisi tulevaisuudessa" hän jatkoi vähän tuikeana.

Connor O'Hara ei halunnut hävetä perhettään. Hän halusi lahjakkaat ja kauniit lapset, eikä Heatherin koulumenestys ollut hänen mieleen. Hän toivoi että tämä rauhallinen nuorimies saisi hänen lapsestaan fiksun.

[Nicolas Cartier]

Nicolas nyökytteli takaisin. Niin, niin, samaa mieltä, mitä mieltä oltiinkaan? Mitä? Oliko Heather reputtanut? Nicolas painoi päänsä O'Haran katseen alla. Nöyränä kuin kotitonttu konsanaan. Miksei Heather ollut kertonut, jos hän oli reputtanut jonkun tietyn aineen? Varmaan numerologian, Nicin opetus sen suhteen oli hieman... mennyt pipariksi. Nic oli toki selittänyt perusperiaatteita, mutta aikaa oli mennyt enemmänkin leffan katsomiseen. Nicolas tunsi hieman syyllisyyttä siitä, ettei lopulta ollut käyttänyt kaikkea aikaa oikeaoppisesti. Toki opiskeluhetki olisi varmasti päättynyt aiemmin, jos se olisi ollut vain opiskelua... ihan vain ylimääräinen aika meni ylimääräiseen, eikö?

Nicolas tarttui todistukseen ja mansikkakulhoon. Rikkoiko tämä Heatherin yksityisyyttä? Noh, kaipa hän tiesi odottaa tätä... Nic katsoi asianmukaisesti todistusta läpi. Surkeaa, kelvollista, surkeaa, surkeaa, odotukset ylittävä... Nic mutristi suutaan. Ihan totta, Heather. Niinkin paljon kuin näin vaivaa historiaan, yrititkö sinä edes? Nic otti yhden mansikan saadakseen lisäaikaa ajatella ja laski kulhon pöydälle. Olihan hän epäillyt, että Heatherilla oli oppimisvaikeuksia. Tuon oli vaikea kirjoittaa laskuja ja sanoja... mutta voisiko sitä sanoa? Ei, ei hän voinut esittää asiaa heti. Hänellä ei edes ollut varsinaista opettajan pätevyyttä. Todennäköisesti asia pitäisi tulla ilmi koulun puolesta, mutta jos sitä ei edes oltu aiemmin huomattu, niin ehkä sitä ei edes ollut? Nic oli varmaan vain lukenut liikaa pedagogiikan kirjoja, että sitä kuvitteli heti teoriaa käytännössä... Nic mietti, miten M. O'Haran ilme venähtäisi, jos hän sanoisi, että tuon 15 vuotias tytär ei osannut kirjoittaa. Hrr... ei, hän ei sanoisi niin.

Mansikka oli liian pieni kestääkseen sille esitettyjä aikapaineita, se loppui. "Olin ymmärtänyt, että Heatherilla oli ongelmia, mutta... en ihan odottanut tälläistä häneltä", Nic sanoi varovaisesti. Ehkä hyvä, ettei Heather ollut täällä. Nic ei ikinä pystyisi samalla puhumaan hänen vanhemmilleen, että asioita pitäisi parantaa ja samalla vakuuttaa Heatherille, että tuon pitäisi vain uskoa itseensä. "Numerologia on ilmeisesti hänelle haastavaa, mutta historian suhteen hän kyllä vaikutti osaavan asioita paremmin", Nic totesi hieman itselleen ja pudisti hieman päätään. Heather... tämä oli oikeasti jo huolestuttavaa. Sähän oot fiksu. Tiiän, että tiiät näitä asioita, joten miksi se ei näy sun arvosanoissa? Vai halusinko vain ajatella, että olit fiksu? Ehkä sulle pitäisi hankkia joku parempi opettaja? Jos sun arvosanat laski jo neljännellä niin miten ihmeessä sit V.I.P.-suhteen, kun ne vaati, että osaisi kaiken sitä edeltävän tiedon? Olinkohan mennyt puraisemaan liian isoa omenaa, tai tässä tilanteessa mansikkaa? Être trop ambitieux.