Saarihaaste: Pouffsouffle

[Mila Molina]

Turnajaisten ensimmäinen haaste on selviytymissaari. Mikä olisikaan hienompaa kuin aloittaa lukuvuosi kätevästi tuvan ryhmähenkeä kohottavalla yhteistoiminalla? Saarihaaste on ryhmätyötehtävä, johon kaikki taikakoulu Chateaun oppilaat ja opiskelijat saavat osallistua tuvittain. Jos sinulla on useampi oppilashahmo, voit osallistua halutessasi niillä kaikilla. Ideana haasteessa on yksinkertaisesti selviytyä saarelta pois.

Tämä topic toimii Pouffsoufflen tuvan osallistumisketjuna Turnajaisten ensimmäiseen haasteeseen. Osallistumiset kyseisen tuvan osalta tulee lisätä vastauksena tähän ketjuun. Osallistumisaikaa on 1.9. - 31.10.

Tarkemmat ohjeet haaseesta löydät täältä.

[Luba Paradis]

Luba sipsutti uteliaan huolettomasti peremmälle heti saarelle päästyään. Säässä olisi kyllä ollut toivomisen varaa, voi olisi kyllä tosiaankin ollut, mutta sitä lukuun ottamatta tämä tyttönen oli kerrassaan tyytyväinen. Mikä jännittävä seikkailumahdollisuus hänelle olikaan avautunut jo näin pian koulun alkamisen jälkeen! Luba hymyili suloisesti jokaiselle uudelle Pouffsouffletoverilleen kulkiessaan näiden ohi.

Albiino löysi pian tiensä saarelle ilmeisesti heitä varten jätettyjen tavaroiden luokse ja aloitti oitis shoppailun. Löytyisiköhän täältä jotakin kivaa? Luba hyräili hiljaa itsekseen samalla kun silmäili esineitä. Hän ei tosin koskenut kengän kärjelläänkään sellaisiin esineisiin, joiden ulkonäöstä ei pitänyt. Toistaiseksi kaikki mitkä hän näki, olivat juuri sellaisia: koruttomia, käytännöllisiä, eivät kauniita, eivät puhuttelevia, kaunis kiitos mutta ei kiitos. Nuo Luban mainitut kengät olivat kauniit, valkoiset ja sirot polven yli yltävät saappaat, joissa oli tiheä nyöritys ja hopeista koukeroista kuviointia. Lisäksi Luballa oli päällään valkoinen puoleen reiteen yltävä pitsimekko ja villasukkahousut sekä vaaleanpunainen villakangastakki, jossa oli hopeanväriset kiiltävät napit. Tyttö oli sitonut valkoiset hiuksensa löyhälle nutturalle niskaan ja jättänyt muutaman suortuvan kehystämään kasvoja. Nutturan tyvessä oli eläviä vaaleanpunaisia ruusuja, jotka oli loitsittu kukoistamaan. Tytön ympärillä leijui viehkeä tuoksu, jossa sekoittuivat toisiinsa ainakin mansikka, vanilja ja ruusut.

Luballa oli myös valkoinen nahkainen olkalaukku, josta löytyi hänen vaihtovaatteensa muun muassa erittäin sievä silkkiyöpaita. Makuupussia Luba ei ollut pakannut, vaikka isi oli hänelle sellaisen lähettänyt. Se kun oli painava eikä sopinut ollenkaan hänen tyyliinsä, joten Luba oli jo lähettänyt sen takaisin kera lapun jossa luki ”Ei kiitos <3”. Luba voisi yhtä hyvin nukkua yhden yön jonkun toisen ystävällisen makuupussissa. Eikös nimittäin tämä kyseinen tupa, johon hänet oli lajiteltu, ollut juuri ystävällisille tai jotakin sen kaltaista.

[Cerise Krehbiel]

Cerise Krehbiel, 4. luokkalainen Pouffsouffle, hengitti hitaasti sierainten kautta sisään ja suun kautta ulos, koittaen pysyä rauhallisena. Oli ollut kerrassaan pähkähullu idea päättää osallistua Châteaun, hänen uuden koulunsa, turnajaisiin. Eihän hän edes pystynyt taikomaan! Cerise oli kuitenkin ajatellut, että turnajaiset olisivat hyvä tapa tutustua hänen uuteen opinahjoonsa ja muihin koulun oppilaisiin. Kunhan hän ei vain heti nolaisi itseään ja saisi koko koulun vihoja niskaansa...

Cerisen itsetunto oli noussut välittömästi, kun hän oli kuullut, että ensimmäisen haasteen alussa kaikilta kerättäisiin taikasauvat. Se tarkoitti siis sitä, että Cerise tulisi olemaan tasa-arvoinen muiden kilpailijoiden kanssa ja heidän kanssaan samalla lähtöviivalla. Sillä ei tulisi olemaan mitään väliä, osasiko tyttö loihtia vai ei. Mikä helpotus!

Turnajaisten ensimmäinen tehtävä oli selviytyä pienellä autiolta saarella keskellä Châteaun järveä ja päästä takaisin linnaan. Haaste ei kuulostanut liian vaikealta tai vaaralliselta, olihan Cerise ennenkin retkeillyt ja yöpynyt maastossa. Sitä paitsi, tässä tehtävässä painotettiin yhteistyötä muiden tuvan jäsenten kanssa, joten kenenkään ei tarvinnut olla tai toimia ypöyksin.

Cerise oli saapunut saarelle ensimmäisten joukossa ja tutkiskeli parhaillaan muutaman muun oppilaan kanssa saarella olevia esineitä, joita oppilaiden tuli käyttää selviytyäkseen. Puukko, telttakangas, pelastusrengas, tulitikkurasia, ongenkoukku... pinkkihiuksisen tytön huomion vei erityisesti pieni etiketitön pullo, jossa näytti olevan jotain taikalientä. Cerise otti pullon käteensä ja nosti sen silmiensä korkeudelle, tutkiskellen sitä tarkkaavaisesti syvänsinisillä silmillään. Vaikka tyttö ei itse pystynyt tekemään taikaliemiä, oli hän aika haka liemien tunnistamisessa.

Hetken kuluttua kaikki turnajaisiin osallistuvat tuvan jäsenet näyttivät saapuneen saarelle ja joukko oppilaita alkoi jo laatimaan toimintasuunnitelmaa. Cerise asetti liemen takaisin maahan muiden esineiden viereen ja käveli lähemmäs oppilaita kuullakseen paremmin mitä he puhuivat.

"... näyttää siltä, että on tulossa myrsky. On varmaan parasta yöpyä saarella ja odottaa että se laantuu", joku vanhempi oppilas sanoi ja muut nyökkäilivät yhtämielisesti. Sää ei tosiaan ollut mikään mukavin mahdollinen - tuuli oli navakka, taivas oli pilvinen ja näytti siltä, että pian alkaisi sataa. Cerise veti keltaista pipoa syvemmälle päähänsä ja kietoi keltamustaa kaulahuiviaan tiukemmin ympärilleen. Onneksi hänellä oli viitan ja kaavun alla lämpimästi vaatetta. Muuten olisi voinut tulla kylmä.

"Olet oikeassa. Olisi hullua yrittää päästä takaisin tänä iltana. Rantaan ei ole pitkä matka, mutta huonolla säällä vesillä liikkuminen on vaarallista. Sitä paitsi, järvihän kuhisee kirskuristajia ja muita olentoja", joku toinen oppilas sanoi. Cerise vavahti ja katsoi järvelle. Sen harmaansininen pinta väreili tuulessa mutta näytti muuten petollisen pahaaenteilemättömältä.

"Olemme siis ilmeisesti kaikki yhtä mieltä siitä, että yövymme täällä?" ensimmäisenä puhunut oppilas varmisti. Cerise nyökkäili muiden mukana. "Hyvä, sitten meidän täytyy rakentaa yöksi suoja ja hankkia ruokaa ja vettä", tämä totesi. Cerise mietti hetken, mitä voisi tehdä auttaakseen. Hän oli nähnyt esineläjässä esineitä, joista voisi kyhätä ongen. Cerise veti syvään henkeä, keräsi rohkeutensa ja ilmoitti sitten voivansa yrittää kalastaa jotain. Hyväksynnän saatuaan tyttö palasi tavarakasan luo ja alkoi etsiä tarvitsemiaan esineitä.

Ongenkoukku, siima... kohoa ei löytynyt, joten hän mursi styroksilevystä palan kohon korvikkeeksi. Sitten hän etsi metsikön reunasta sopivan pituisen kepin, sitoi siihen siiman, pujotti siihen styroksinpalan ja lopuksi vielä solmi koukun siiman päähän kiinni. Ei mikään mestariteos, kun ei ollut kunnollista kohoa saati painoa, mutta kaipa hän hyvällä tuurilla ahvenen tai pari saisi. Silloin Cerisen mieleen kuitenkin juolahti, ettei hänellä ollut kastematoja. Mitäs nyt sitten?