Hiippailijat hiljaisuuden jälkeen

Lukuvuoden 2018-19 asiat löytyvät arkistoituna täältä.

Hiippailijat hiljaisuuden jälkeen

ViestiKirjoittaja Zselyke Auvray » 26 Joulu 2018, 03:46

// Tämä peli on Zselyke Auvraylle ja Alís Jónsdóttirille eikä muita oteta mukaan. Sopisiko päivämääräksi vaikka lokakuun 21? Se on kolme päivää ennen täysikuuta. //

Châteaun käytävät olivat hiljaiset ja vain satunnaisten seinille kiinnitettyjen soihtujen valaisemat. Hiljaisuus oli alkanut kaksi ja puoli tuntia sitten ja kaikki kiltit ja sääntöjä noudattavat oppilaat olivat omissa vuoteissaan nukkumassa, tai ainakin omissa tuvissaan valmistautumassa nukkumaanmenoon. Zselyke Auvray ei kuitenkaan ollut kiltti, sääntöjä noudattava oppilas. Hän tiesi varsin hyvin, ettei hänen kuulunut hiiviskellä ympäri linnaa siihen kellonaikaan, mutta teki näin kuitenkin. Hän oli nimittäin kuullut, että Châteaussa oli useita salakäytäviä ja piilotettuja huoneita. Kuka hitto nyt tuhlaisi yöt nukkumalla, kun yhtä hyvin voisi tutkiskella linnaa ja sen kätkettyjä salaisuuksia? Ei tämä unkarilais-ranskalaistyttö ainakaan.

Zselyke oli ollut onnekas. Toistaiseksi hänen oli onnistunut kulkea käytävillä vartiovuorossa olevaan henkilökunnan jäseneen törmäämättä. Kerran hänen edestään oli lipunut hyvin vanhalta näyttävä naiskummitus, joka ei kuitenkaan ollut kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Sen sijaan tämä oli vaan mutissut jotain itsekseen kuoleman enteistä järkyttynyt ilme kasvoillaan. Ihme mummeli. Miksi huolehtia kuoleman enteistä kun oli jo kuollut?

Zselyke hätkähti ja älähti säikähdyksestä, kun hänen viereensä ilmestyi tumma hahmo. Pian tämä kuitenkin tajusi hahmon olevan hänen oma kuvajaisensa. Hän oli tullut suuren peilin eteen, jossa oli koristeelliset raamit. Zselyke katsahti ympärilleen. Ketään ei näkynyt, joten hän astui lähemmäs peiliä ja tutkiskeli sen raameja. Niihin oli kaiverrettu omituisia merkkejä. Varmaankin riimuja. Zselyke ei ollut valinnut muinaisia riimuja valinnaisaineekseen, joten hänellä ei ollut hajuakaan olivatko merkit tosiaan riimuja vai jotain muuta. Eikä hän todellakaan osannut tulkita mitä ne mahtoivat sanoa.

Hetken peiliä tutkiskeltuaan hän huomasi sen vasemmassa reunassa jotain omituista. Siinä näytti olevan jonkinlaiset saranat, hyvin ruosteiset sellaiset. Ja sen täytyi tarkoittaa sitä, että peili ei ollutkaan vain peili, vaan jonkunlainen ovi. Jännitys kouraisi Zselyken vatsanpohjassa ja sai hymyn nousemaan tytön kasvoille. Saattoiko olla, että hän oli löytänyt ensimmäisen Châteaun lukuisista salakäytävistä?

Lähestyvien askelten ääni sai Zselyken valpastumaan. Pian kauemmas käytävän päähän ilmestyi valopallo. Sen täytyi olla henkilökunnan jäsen. Kurva, Zselyke ajatteli, tarttui peilin oikeaan reunaan ja veti. Hänen yllätyksekseen peili heilahti sivuun kuin ovi. Zselykellä ei ollut aikaa epäröidä, joten hän astui sisään pimeään käytävään. Hän tunsi jotain tarruvan kasvoihinsa - varmasti hämähäkinseittiä - mutta hänen oli nyt oltava hiljaa, joten hän pidätti inhonhuudahduksensa ja veti peilioven varovasti kiinni perässään.

Hämähäkinseittiä kasvoiltaan vimmatusti pyyhkien Zselyke odotti käytävällä olijan askelten kaikkoavan ennen kuin otti punapuusauvansa harkkujensa taskusta ja loihti valon sen päähän. Hän oli kapeassa käytävässä, jonka mukulakiviseinillä ei ollut maalauksia, soihtuja eikä haarniskoja. Sen sijaan pölyä ja hämähäkinseittejä oli runsaasti. Zselyke irvisti. Eipä ollut kummoinen salakäytävä. Varovaisin askelin hän asteli peremmälle, uteliaana selvittämään mihin käytävän toinen pää veisi.

Zselyken yllätykseksi käytävän toisessa päässä ei ollut ovea, vaan pelkkä aukko, jonka edessä oli raskas ryijy. Hän sammutti valon taikasauvansa päästä ja räpytteli hetken silmiään tottuakseen uudelleen pimeään. Sitten hän raotti ryijyn reunaa ja kurkisti ulos. Hän näytti tulleen toiseen käytävään, jota valaisi suurista kaari-ikkunoista tuleva kuunvalo. Käytävä oli autio, lukuunottamatta hahmoa, jonka Zselyke tunnisti - se oli Alís, rauhallisen oloinen gryffondortyttö, jonka kanssa Zselyke oli vaihtanut joskus muutaman sanan.

Zselyke virnisti ja hivuttautui mahdollisimman hiljaa ja huomaamattomasti ryijyn takaa käytävälle. Hän halusi yllättää tytön. "En tiennytkään, että sinulla on tapana hiippailla käytävillä öisin", Zselyke sanoi ilkikurinen pilke silmissään, odottaen innolla toisen gryffondorin reaktiota.
"Tout est possible, si vous avez assez de nerf."

Zselyke Auvray, 4. luokkalainen Gryffondor

Muut hahmoni: Elicia Beaudouin, Luol Crunel, Adéléosa Dupont
Avatar
Zselyke Auvray
Oppilas
 
Viestit: 31
Liittynyt: 22 Marras 2018, 22:23
Paikkakunta: Montbéliard, Ranska
Tupa: Gryffondor

Re: Hiippailijat hiljaisuuden jälkeen

ViestiKirjoittaja Mila Molina » 20 Elo 2019, 10:03

Peli lukitaan keskeneräisenä, kiitos!

Zselyke Auvray, Gryffondor: 4 p
Mila Molina (59): Taikakoulu Châteaun rehtori ja ennustuksen professori. Ankara ja määrätietoinen tiukkapipo.
Muut hahmoni: Ronja Blomroos, London Morel & Michelangelo Pele
Avatar
Mila Molina
Rehtori
 
Viestit: 2142
Liittynyt: 11 Joulu 2011, 20:13
Opetettava aine: Ennustus


Paluu Lukuvuosi 2018-19

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron