Kierrättäminen kannattaa

[Alain Astier]

((Ajankohtana olisi 3.9.2017, iltapäivää, mukaan toivottaisiin Gwyn D’Cruzea!))

”Joo, mutta kiitti tosi paljon lainasta”, ruskeatukkainen pörröpää sanoi hiuksiaan pörröttäen antaessaan Alainille takaisin korttipakkaa, jonka oli pari päivää sitten Pouffsoufflelta lainannut. Alain oli itse jopa kokonaan unohtanut lainanneensa sitä, joten pojan väittämä myöhäisestä palauttamisesta oli asia, jolla viitattiin vain kintaalla.

”Ei mitään”, Alain vielä virnisti ottaen korttipakan oman käteensä. Kyseessä ei ollut mikään itse itseään sekoittava pakka vaan ihan tuiki tavallinen pakka. Sellainen, jonka saisi ihan helposti eläköityneeltä sirkusennustajalta, jos tämän seurueen kanssa istuutuisi kupposelle vadelmamehua täydenkuun aikaan. Tosin, se kuuluisi jo toiseen tarinaan… Siispä takaisin Alainiin ja nykypäivään.

Sormet sekoittelivat sen kummempaa ajattelematta pakkaa vielä sen aikaa, kun Alain jutteli pojan kanssa vielä tulevasta viikosta. Kävi ilmi, että he kävivät samaa luokkaa ja saattaisi olla, että tapaisivatkin toisensa jo heti huomenaamulla. Sitä ennen pitäisi vain vielä tehdä kaikenlaista. Alain myötäili. Hänenkin pitäisi kai tehdä vielä jotain. Sen tarkemmin hän ei kuitenkaan lähtenyt avaamaan sitä, koska pakan palauttaja totesi joutuvansa kiirehtimään, jotta ehtisi vielä kerhonsa kokoukseen.

Ei Alain kyllä niihin kuulunut, jotka viimeisen päälle suunnittelivat päivänsä. Joustovaraa olisi oltava ja kaikki tehtävälistat ja muut saivat elämän kuulostamaan ja muistuttamaan turhan paljon suorittamista. Sitähän se ei oikeasti ollut.

Alain virnisti uuden tuttavuuden perään, kävellen sen jälkeen vähän kauemmas Suurten Saliin -johtavista ovista ja portaista. Hänet oli hienosti pyydystetty juuri ovista aulaan astuessaan. Alain seurasi sivusta, miten muut koulun kasvatit kulkivat ohi jutellen milloin mistäkin. Ja mitä hän itse teki? Sekoitteli pakkaa. Lounaan loppumisesta taisi olla jo useampi vartti. Mitenköhän jotkut tutut mahtoivat jaksella? Alain ei ollut kauhean varma. Pitäisi joskus taas käydä pistäytymässä siskostenkin seuraan ja nuorien Pouffsoufflejen kanssa voisi olla myöskin taas kiva jutella.

Alain virnisti.
Näinä hetkinä sitä vain tajusi, että kuinka monta mielenkiintoista ihmistä koulussa oikein oli ja kuinka rajallinen oma aika oli. Hyvässä mielessä toki. Alain lopetti pakan sekoittelun ja työnsi sen khakiväristen chinojensa taskuun. T-paita ei hiostanut, mutta sitähän oltiinhan jo kääntymässä syksyä kohti.

[Gwyn D'Cruze]

Vaikka kaksi päivää sitten tutustuttiin porukalla kouluun, nopeasti ympäristö ja paikat unohtuivat niinkin monimutkaisessa rakennuksessa. Makuusaliin löydettiin tie jo suhteellisen helposti, samoin aula, mutta kaikki muu oli vieläkin hakusessa. Missä oli kirjasto, missä sali, opettajien huone (jos sitä joskus tarvitaan) tai vaikka sairaala. Niin moni tärkeältäkin tuntuva paikka oli jo unohtunut.

Nyt albino seisoikin aulassa, kulmat kurtussa, miettien miten he olivatkaan kaksi päivää sitten kulkeneet rakennuksessa. Eilinen päivä ja tämä aamu meni vielä muita tupalaisia seuraten, mutta heti kun hän oli kääntänyt katseensa, oli hän jo kadottanut nämä.
Ei siinä, ei kai tilanne nyt niin hirveä ollut, Gwyn kuitenkin rakasti uuden tutkimista, mutta silti se hieman hermostutti lähteä koulussa vaeltamaan. Ikinä tiennyt, jos sattuisi menemään paikkaan, joka olikin oppilailta kielletty. Ja sellaisiin ongelmiin albino ei näin alussa kouluvuotta halunnut joutua.
Amazon pysyi hiljaa olkapäällä, nuuskien ilmaa ja katsellen tummilla silmillä aulaa. Se ei tiennyt miksi he olivat pysähtyneet tai miksi he seisoivat ylipäätänsä niin avoimella paikalla. Mutta niin kauan kun se oli isäntänsä kanssa, hiusten alla, kaikki oli hyvin ja se pystyi huoletta seuraamaan maailman menoa.

Gwyn nosti kätensä rapsuttamaan tamariinitoveriaan, kunnes päätti tehdä jotain tilanteelleen. Hän pyytäisi opastusta. Hän antoi katseen nopeasti kiertää aulaa, samalla kun lähti liikkeelle, lopulta katseen pysähtyessä hieman sivummassa olevaan poikaan, joka näytti ainakin sillä hetkellä olevan yksin. Koska porukkaan liittyminen oli hänen mielestään paljon hankalampaa kuin yksittäiseen henkilöön tutustuminen, hän päätti koittaa onnea juuri tämän yksinään seisoskelevan pojan kanssa.
Amazon vetäytyi paremmin hiusten taakse, kun Gwyn veti kätensäkin pois. Rapsutukset eivät näyttäneet kelpaavan.
"Hei", Gwyn tervehti poikaa hymyillen, päästyään tarpeeksi lähelle, jotta toinen kuulisi hänen normaalin puheensa.
"Oletkohan sattumoisin ollut jo täällä koululla kauemmin?" hän kysyi, haluten ensinnäkin tietää, oliko tämä henkilö edes mahdollisesti sellainen, joka tietäisi koulua häntä paremmin, "tarkoitan, kauemmin kuin pari päivää?" hän lisäsi naurahtaen.

[Alain Astier]

Vähän yllättävästi Alain tuli vedettyä takaisin tähän maailmaan, nykyhetkeen, vaikkakin hän niin usein sen puolestapuhujiin kuuluikin. Silti aiempi tila oli enemmänkin autuutta vastaavampi menneisyyden sijasta.

”Terve”, Alain vastasi lähes automaattisesti. Pitihän sitä vastata, jos kerran tervehdittiin. Ei hän kuitenkaan jäljessä tämän reagoimisensa kanssa ollut. Ensiksi oli tarkennettu katse epämääräisestä ylöspäin suuntautuvasta katseesta takaisin tähän hetkeen ja ympäristöön. Lähiympäristöstä pystyi sitten tottuneen hyvin päättelemään, että ketkä olivat keidenkin seurassa jonkinlaiseen keskusteluun ajautuneina ja ketkä olivat vielä jossain välimaastossa. Lopulta Alain huomasikin jonkun pitkätukkaisen henkilöitymän, joka oli varmasti tervehtinyt. Kun Alainin takana ei tiettävästi ollut muuta kuin ilmaa ja ennen pitkään seinä, niin Alainia oltiin nyt mitä luultavimmin tarkoitettu.

Uusi tuttavuus esitti tervehdyksen jälkeen kysymyksen. Monihan aloitti keskustelun tällä lailla, ja joskus se johti johonkin muuhunkin ja joskus ei. Alain nyökkäsi taivuttaen päätään puolikkaan askeleenkin verran eteenpäin. Hymyillen.

Vieras kai koki tarvetta selventää asiaa tai sitten halusi vain tehdä tilanteesta rennomman. Okei. Olihan se ihan mukava mennä vähän leppoisammin kuin tiukan asiallisesti. Puolikas vitsi ja ilmapiiri oli vähemmän tukalampi, eikö se niin mennyt?

”Joo, sattumoisin olen”, Alain vastasi virnistäen siirtäen toisen kätensä pois korttipakan luota, selkänsä taakse. Kysymyksen asettelusta päätellen hän oli ehkä se mitä oli etsitty, mutta syy oli vain enää auki. Ihmiset olivat niin monimuotoisia, että Alainin mieleen pystyi ponnistelemaan ties minkälaisia jatkoehdotuksia tai vastakysymyksiä, mutta jotenkin mieleen tuntui juurtuneen täksi hetkeksi se mikä parhain asiakaspalvelu henkisin ilmaus. Ehkä sekin kelpaisi… tai oikeastaanhan voisi ihan vaihteen vuoksi tällaistakin kokeilla.

”Miten voin olla avuksi?” kysyttiin ja kallistettiin hieman päätä. Päänkallistaminen tosin oli tiedostamaton ele, mutta sellaisiahan kaikilla on. Joskus jotain, toisina tilanteina toisia. Ihan tavallisia. Alain hymyili ystävällisesti.

”Siis, jos on jotain, jossa voisin... En ole aina mestarin opeissa ollut, mutta ainahan sitä voi yrittää”, Alain lisäsi tai pikemminkin täydensi aiempaa yrittäen saada sen kuulostamaan vähemmän tyrkyttämiseltä ja enemmän ystävällisyydeltä. Hymähdys ei varmaan myöskään ollut pahitteeksi pienoisen virneen kera?

[Gwyn D'Cruze]

Tervehdys sai kiinnitettyä pojan huomion albiinoon, ja tuo tervehtikin takaisin, ilmoittaen samalla, että tuo olisi ollut koululla kauemminkin. Se jos mikä oli helpotus Gwynille, sillä hän ei olisi halunnut etsiä mahdollista opasta liian kauaa. Ehkä kysyä joltain toiselta ja jos tuokin olisi ollut uusi tulokas, olisi hän lähtenyt sitten itse seikkailemaan ja eksymään linnaan, jopa sääntörikkomuksen uhalla.
Mutta onneksi tällaista vaihtoehtoa ei tarvinnut ainakaan ihan heti ajatella.

Poika esitti kysymyksen, ’miten voin olla avuksi’, lisäten vielä, ettei tuo ole ollut mestarin opeissa.
Gwyn virnisti pienesti, ”Kykenisitkö lähtemään näyttämään paikkoja?” hän kysyi suoraan, ”Ehdin jo unohtaa puolet koko koulusta, enkä haluaisi eksyä huomenna heti ensimmäisen tunnin alkaessa”, albino lisäsi virnistäen.
”Ymmärrän toki, jos et ehdi, sinua ei kiinnosta tai jotain muuta”, hän sanoi perään, antaen ystävällisen mahdollisuuden toiselle myös kieltäytyä oppaan tehtävästä. Eihän se olisi mukava kierrellä paikkoja henkilön kanssa, joka ei oikeasti olisi siinä halunnut olla, mutta joka ei olisi myöskään viitsinyt kieltäytyä auttamasta. Sellaisiinkin henkilöihin Gwyn oli törmännyt. Toisaalta tämä nuorukainen vaikutti järkevältä tyypiltä, joka ystävällisyydestään huolimatta osaisi kieltäytyä, jos hän ei jotain halunnut tehdä. Tai ehtinyt tehdä.

Ja koska tilanne oli tällä hetkellä rauhallinen, Amazon työnsi varovasti päänsä esiin isäntänsä hiusten alta, katsoen aran uteliaasti tätä uutta kaksijalkaista. Naaras kun oli utelias luonne, rauhallisissa tilanteissa tuo pyrki tutkimaan kaiken mahdollisen. Jos ei koskettamalla ja maistelemalla, sitten vain tuijottamalla.

[Alain Astier]

Alainilta kysyttiinkin varsin suoraan, ihanaa, kun muutkin sanoivat asioita suoraan sen enempää turhaa kiertelemättä, Alainin halukkuudesta lähteä näyttämään paikkoja. Joskin Alain ei ollut vielä esitellyt itseään, mutta hänelle sanat tai oikeastaan kysymys oli kohdennettu. Vähän rennommin toinen totesikin, ettei haluaisi eksyä ensimmäisen tunnin alkaessa. Se jos mikä olisi mielenkiintoinen lähtökohta päivällä. Alain kylläkin ymmärsi asian ja nyökkäsi virnistäen itsekin.

”Oikeastaan.. tällainen kävelylenkki kuulostaa aika mukavalta”, Alain totesi venytellessään hieman selkänsä taakse pistämää kättään vasemman käden avulla. Venyttelytuokion jälkeen, mikä ei oikein mikään tuokio ollutkaan, poika sipaisi hiuksiaan paremmin sivulle peukalollaan ja virnisti.

”Hmm, onko toivomuksia päämääristä vai katsotaanko vain mitä vastaan tulee?”
Okei. Suunnittelu ehkä kuulostaisi paremmalta ehkä muistamisen kannalta, muttei välttämättä. Kävellä voisi kyllä myös ihan noin vain ja seuraavan nurkan taakse avartuvan tilan luoteen arvaaminen olisi toki myös mahdollista. Tälle Pouffsoufflelle kävi kyllä kummin vain. Koska toinen kyllä oli jonkinlaista esittelykierrosta kai pyytänyt, niin sen olomuodon päättäminen oli kai myös jollain tapaa tuon käsissä. Toiveitahan sai esittää.

Oli Alain ollut näkevinään jonkinlaista liikehdintää vastakkaisen henkilön hiusten tiennoilla, mutta ei hän itse asiaa ottanut niinkään puheeksi. Ihmiset mitä luultavimmin myös tiesivät heidän seuralaistensa olemassaolosta tai se olisi ehkä eduksi. Järkevältä tuntui kyllä ottaa tuollainen kaveri mukaan, sillä uuteen ympäristöön tutustuminen ei varmasti voinut olla haitaksi.

[Gwyn D'Cruze]

Gwyn oli tyytyväinen kuullessaan myöntävän vastauksen. Se helpottikin hänen hommaansa paljon. Ei ainakaan tarvinnut lähteä kyselemään vielä muilta mahdollista opastusta. Ei sillä, että hän olisi edes kovin monelta tämän jälkeen kysynytkään, hän olisi lopulta lähtenyt yksin katsomaan paikkoja ja vaikka sitten rikkonut sääntöjä, jos sikseen tuli.
Mutta onneksi tosiaan näin ei käynyt, vaan poika suostui tehtävään.
”Kiitos”, Gwyn kiitti heti ensimmäisenä.

Kun poika kysyi toivomuksista, albino kohautti hieman olkiaan, ”mielellään kaikki yleisimmät paikat. Kirjasto, luokkahuoneet, kasvihuoneet… tiedäthän, mitä nyt pitäisi näin alussa tietää”, Gwyn selitti, ”mikä sinusta vaikuttaisi sellaiselta tärkeältä”, hän vielä lisäsi, antaen näin toisellekin mahdollisuutta näyttää paikkoja oman mielen mukaan. Poikahan saattaisi keksiä vielä joitain sellaisia paikkoja, joita Gwyn ei ollut itse edes tajunnut ajatellakaan.
Sitten hän ojensikin jo kätensä. ”Gwyn D’Cruze”, hän esittäytyi hymyillen, ”ja Amazon”, albino lisäsi, viitaten toisella, vapaalla, kädellä olalleen, jossa kynsiapina piilotteli.
Nimensä kuultuaan tamariini kurkkasi hieman rohkeammin hiusten alta tätä vierasta poikaa, päästäen hiljaista tuhinankaltaista, nuuskiessaan ilmaa, yrittäessään saada selville toisen hajut.

[Alain Astier]

Olan kohautuksen jälkeen toinen kylläkin luetteli pari kolmea neljää viittä paikkaa, jotka saattaisivat olla tärkeitä ja Alain yritti muodostaa niiden pohjalta jonkun listan tai ainakin pistää ne johonkin järjestykseen samalla, kun nyökkäili. Lisäyksen myötä Alain alkoi pohtimaan mieleen tulleita muita määränpääitä, jotka saattaisivat olla joillekin muille tärkeitä.

Pöllölä? Ehkä, jos on olemassa joku, jolle kirjoittaa kirjeitä. Pihamaat, järvi. Niiden ohi varmaan voisi koukata, jos kasvihuoneilla kävisi tai sitten sen taikaolentojen hoidon aitauksen luona, jos ne sattuisivat siis kiinnostamaan. Pieni väliaikainen aitaus voisi ehkä silti näyttää ja vaikuttaa hieman kyseenalaiselta, jos itse piti omaa kaveriaan ihan vapaana. Ehkä huispauskenttä, jos kiinnostusta lajiin olisi olemassa?

”Okei. Selvä. Katsotaan mitä tie tuo tullessaan”, Alain sanoi ääneen virnistäen hieman. Ylhäältä alas vaiko alhaalta ylös? Ehkä mentäisiin vain fiiliksen mukaan. Hän siirsi hiuksiaan korvan taakse hieman ja oli pohtimassa heittäisikö näkymätöntä lanttia oman kysymyksensä ratkaisemiseksi.

Vieras vain ehti ensin, ja Alain olisi voinut torua itseään ajatuksiensa keskittyessä jo lähes liikaa tulevaan. Elämä oli tässä ja nyt eikä pari porrasaskeletta ylempänä taikka alempana. Alain kuitenkin olla niin kuin esittely ei olisi saanut hänet hetkeksi aikakoneella takaisin tähän maailmaan, tähän kohtaan. Esittäytyminenhän oli ollut odotettavissa. Jotkut esittäytyivät jo mielellään heti tavattuaan eikä vasta eron lähestyessä eikä kovinkaan moni jätä esittäytymättä, jos siihen tilaisuus tarjotaan.

Alain tarttui käteen ja päätään hieman eteenpäin nyökkien toisti äsken esitetyt nimet.
”Gwyn.. D’Cruze ja Amazon, mukava tavata teidät. Alain Astier”, Alain esitteli vielä itse itsensä. Hän sipaisikin heti perään oikean käden peukalollaan nenäänsä ja koitti vaikuttaa siltä kuin voisi tehdäkin pian lähtöä tai ainakin levittää sellaisia signaaleja.

Pouffsouffle asetteli t-paitaan hieman uusiksi nostaen sitä hieman kaula-aukosta. Kädet kuljetettiin paita pitkin alaspäin kohti taskuja. Ai niin, toisessahan oli se korttipakkakin. Hetken ajan Alain pohti, että ottaisiko sen esille ja koittaisi sumplia jotain small talkia sen ympärille, mutta ehkei… Jos vaikuttaisi siltä, että siitä voisi myöhemmin vielä saada tarvittavaa jutunjuurta, niin silloin sitten.


”Olette siis ensimmäistä kertaa Châteaussa vai? Itse olen toista kertaa täällä”, Alain kysyi jutustelevaan sävyyn lähdettyään kävelemään Suurten Salin ohitse, kohti yhtä portaikkoa. Suurten Salia oli ehkä turha mainita, kun toinen oli varmaan siellä jo käynytkin pariin otteeseen.

”Tai oikeastaan toista lukukautta”, hän vielä lisäsi hymyillen hieman vilkuillen vähä väliä pientä seuruetta kohti hapuillen ehkä sitä parhainta ja luontevinta tahtia ja etäisyyttä siihen, yrittäen sulautua yhdeksi ulokkeeksi vain vaikuttamatta silti liian kiinteältä tai itsepäiseltä. Kohti sitä sopivinta, kultaista keskitietä.

[Gwyn D'Cruze]

//Pakko kyllä tässä välissä kehua, että kirjoitat aivan mahtavaa tekstiä! //


Poika näytti miettivän hetken albinon ehdottamia paikkoja, tai sitten tuo oli vain omissa ajatuksissaan. Miten vain, lopulta toinen vastasikin, että katsoisivat mitä tie toisi tullessaan. Se sopi Gwynille, sillä hän oli muutenkin harhailija. Hän tykkäsi tutkia paikkoja, mutta harvemmin meni järjestelmällisesti. Ennemmin hän meni sinne, minne nenä näytti tai minne ajatukset harhailivat.

Sitten poika tarttuikin ojennettuun käteen ja esittäytyi Alain Astieriksi.
”Tosiaan, mukava tavata”, Gwyn vastasi hymyillen, kätellessään.
Amazonkin uskaltautui tulemaan isäntänsä käsivartta pitkin alemmaksi, katsoen uteliaana kättelyä. Sitten jo kädet irtautuivat, mutta albino piti kätensä melko samassa asennossa, jotta apina ei tippuisi. Ja sitten se peruuttikin äkkiä takaisin olalle.
”Joten, emmeköhän menisi?” Gwyn kysyi, viittoen Alainia lähtemään liikkeelle ja näyttämään näin suunnan, minne mennä.

Pian he olivatkin jo lähestymässä portaikkoa Suurten Salin lähettyvillä. Gwyn vilkaisi Salin suuntaan, hieman itsekseen nyökäten, kuin merkaten mielessään karttaan salin paikan. Se oli sentään helppo jo muistaa.
Kysymyksen kuullessaan pitkätukka käänsi katseensa uuteen tuttavaansa.
”Joo, opiskelin tätä ennen Castelobruxossa”, Gwyn vastasi, ”Braziliassa”, hän vielä lisäsi, jos toinen ei sattuisi tietämäänkään, missä moinen koulu sijaitsisi. ”Isäni kanssa välit vain menivät huonoiksi, jolloin muutin isoäitini luokse.”
Eihän hänellä ollut mikään pakko kertoa niinkään yksinkertaisesti hänen syytänsä muuttoon, mutta Gwyn ei nähnyt syytä miksei asiaa voisi kertoa. Ei hänestä asia ollut niin herkkä.
”Oletko pitänyt täällä olosta?” Gwyn esitti vastakysymyksen, Alainin kerrottua, että oli toista lukukautta Châteaussa.

[Alain Astier]

Alain nyökkäili Gwyn D’Cruzen kertoessa käyneen aiemmin Castelobruxota. Alain ei itse ollut Brasiliassa vielä käynyt, mutta oli kyllä saanut tehdä tuttavuutta kyseisen koulun kasvatteihin ja viimeisestä ei ollutkaan vielä niin pitkä aika, ja nyt, taas. Mainiota! Pouffsouffle jätti kuitenkin turhat virnuilut vähemmälle, jotka eivät hyödyttäneet ketään. Sisäpiiriasioista on hieman vaikea puhua uusille tuttavuuksille etenkin, jos vieras on vielä kertomassa avoimesti omaa syytään koulun vaihdokselle. Jos siitä tosin näin vapaasti kerrottiin muille, kyseessä ei tainnut silti olla mikään se kengän puristavin kohta, minkä vuoksi Alain sivuuttikin tiedon ymmärtäväisellä nyökkäyksellä. Ei hänellä ollut mitään sen enempää sanottavaa isähahmoa kohtaan olevasta omasta suhteestaan tai muusta.

”Aah, Castelobruxo. En ole siellä, enkä kyllä Brasiliassa ylipäätään, vielä ollut, mutta yksi tuttavani aikoi yrittää hakea sieltä vastakkain auennutta historian professorin virkaa.. Vai olikohan se apulaisprofessorin virka”, Alain pohdiskeli ääneen hymyillen, vaikka ehkä muille koulu toi muun muassa sen paljon puhutun yrttitiedon ja taikazoologian tuntemuksen.

Alain virnisti kysymykselle. Oliko hän pitänyt täällä olosta. No jaah, olihan tämä aina mukava kokemus ja tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin, ajatuksiin ja käytäntöihin. Saada parempi ote ja näköala maailman monimuotoisuuteen, johon vain yhteen paikkaan juurtuneena ei välttämättä edes pääsi kosketukseen. Hän hieroi hieman nenäänsä.

”On tämä ainakin ollut kaikkien kokemuksiensa arvoinen”, tummatukkainen totesi ja sipaisi nenäänsä.
”Ei vaan, on tämä ollut ihan mielenkiintoinen ja hyvä paikka olla. Maisemanvaihdos on aina välillä ihan hyväkin ratkaisu.” Alain lisäsi vielä, koska koki hieman tarvetta ehkä antaa vähän enemmän sellaisen vastauksen, jota oli toivottu. Kokemukset olivat ehkä aika selviä, koska niitähän elämä vääjäämättä toi eteen, olipa sitten missä tahansa. Sitä ei vain pystynyt jättäytymään mitenkään taka-alalle tässä elämästä. Ei sillä, että Alain sellaisesta olisi edes haaveillut. Elämä oli tässä ja nyt ja siihen tartutaan.

Alain tarttui portaiden kaiteeseen, kun he portaiden luokse pääsivät. Loi katseensa ympärille avautuvalle näkymälle yrittäen löytää siitä jotakin mihin takertua.
”Okei”, Alain aloitti ja yritti ajatella kääntyen sitten puolittain ympäri Gwyn D’Cruzen ja Amazonin suuntaan.

”Jos emme olisikaan menneet tähän suuntaan vaan ihan reilusti tuonne Suurten salista ohi oikealle? Ööh joo oikealle, niin sen käytävän varrella oli muistaakseni ainakin se opettajan huone ja ihan lähellä myös oppilaskunnan tilat, joo.” Alain nojaili hiukkasen taaksepäin (kaidetta vasten), mutta vastavuoroisesti myös vähän eteenpäin (salia kohden) leuka ja pää edellä kumartuen, jotta ehkä näkisikin tässä portaiden luona aulan poikki toiseen suuntaan.

”Mutta, olemme nyt jo tässä! Vaihtoehtoina olisi joko käydä alhaalla, siellä on joitain luokkia, vähemmän ihmisiä ja varmasti myös hieman vilpoisempaa. Toinen vaihtoehto olisi nousta näitä portaita pitkin ylemmäs ja siellä on kyllä vähän kaikenlaista”, Alain esitteli hymyillen vaihtoehtoja jättäen kyllä kädellä eri suuntiin viittoilut hieman vähemmälle kuin alun perin oli ollut tarkoitus. Alhaisista kerroksista puhuttaessa alas ja ylemmistä kerroksista puhuttaessa ylös. Lopun aikaa vain nojailtiin kaidetta vasten. Nenää hieman kutitti, sitä pyyhkäistiin sormilla.

”Kumpaan suuntaan ensin?” Alain kysyi kepeän hymyn kera.

Jotkut pitivät tyrmiä eksyttävän arvoisina, vaikka olivat ne kylläkin ihan läpikävelyn arvoisia. Jos siellä useammin kävisi, niin ei siellä niin moni varmaan sitten enää eksyisi. Ylemmistä kerroksista oli turha sanoa vielä mitään konkreettista ja tähdentävää, kun niitä kerroksia oli rutkasti enemmän kuin alapuolella olevia. Jos taisi logiikan kultaiset säännöt, saikin ehkä selville, että ylemmissä kerroksissa olisi myös paljon näkemisen arvoista… Ellei sitten, jos kunnolla tuon idean omaksi ottaisi, niin lähes kaikki oli vierailun ja näkemisen arvoista, mutta eihän sitä heti huomenna oltu koulusta pois lähtemästä, ja kohtuus aina kaikessa.

[Gwyn D'Cruze]

Gwyn oli hivenen yllättynyt Alainin tietäessä Castelobruxon. Tai no, ei kai sen pitäisi niin kummaa olla, eihän taikakouluja nyt niin montaa ollut, mitä hän jästien koulujen lukumääristä oli kuullut.
"En tainnut siis ehtiä törmäämään häneen", Gwyn totesi toisen kommentille siitä, että tuon tuttu olisi hakenut virkaa Castelobruxosta, "mutta jos hän sinne pääsen, voin uskoa, että hän varmasti tulee viihtymään. Se on kauniissa paikassa oleva koulu", hän lisäsi hymyillen. Hän ei ollutkaan tätä ennen tajunnut ikävöivänsä viidakkoa, sitä villiä erämaata, jonne saattoi niin helposti eksyä.

Alainin vastatessa albinon esittämään kysymykseen, Gwyn nyökkäsi, kuin ymmärtäen, mitä toinen sanoi. "Ei mitään erikoista ole löytynyt, sattunut tai tapahtunut?" hän esitti lisäkysymyksen. Hän kun kuitenkin oli seikkailujen ja uusien asioiden perään, olisi tylsä koulu painajainen. Brasiliassa sentään oli useinkin kaikenlaista uutta ja ihmeellistä, kun viidakkokin oli niin lähellä.

He pääsivät viimein portaille, ja Alainin pysähtyessä, pysähtyi Gwynkin. Hän antoi toisen puhua rauhassa, katsoen hieman suuntaan, jonne poikakin katsoi. Pitkätukka ei kuitenkaan ollut henkilö, joka alkaisi pohtimaan parasta taktiikkaa, hän antoi vain mennä. Mutta kuitenkin tässä tilanteessa, kun vaihtoehtoja annettiin, hän väkisinkin mietti, mikä olisi hyvä reitti.
"En osaa sanoa, kumpi kuulostaisi järkevämmältä, mennä alhaalta ylöspäin vai ylhäältä alaspäin. Toisaalta, olemme vasta portaiden juurella, joten ehkä olisi helpompi aloittaa alimmista kerroksista", Gwyn pohti ääneen, katsoessaan Suuren Salin suuntaan.
Hän kuitenkin käänsi pian katseensa seuralaiseensa.
"Tutkisimmeko siis ensin tärkeimmät paikat alimmista kerroksista ja etenisimme sitten ylimpiin kerroksiin?" albino ehdotti. Ainakaan hänelle ei tulisi ongelmaksi päästä nopeasti takaisin alas, hän voisi ihan hyvin muuttua ja liidellä ikkunasta ulos ja laskeutua pääoville, jos olisi tarve. Toisaalta, kierroshan olisi hyvä päättää gryffondorien tuvalle, josta Gwyn voisi palata ainakin turvallisesti takaisin tuttuun paikkaan. Hänhän saattaisi eksyä vielä matkallaan takaisin, kun portaikkojakin on niin monia. Toisaalta, kierroksen jälkeen hän saattaisi muistaakin paremmin, mistä mentiin minnekin.