Greather than or equal to

[Seraphina Barbe]

//Mukaan Theo! Kato mitä random sanageneraattorista tuli x)

Seraphina ei ollut vielä oikein kotiutunut Châteaun linnaan. Hänellä oli hiukan ikävä Lyonissa olevaa melko yksinkertaista ja korkearunkoista sänkyään. Châteaun yleellisissä ja vieraissa sängyissä ei kultatukkainen tyttö saanut nukutuksi. Ne haisivatkin ihan vierailta. Enimmäkseen kyllä vieraalta huuhteluaineelta.
Seraphina kulki hiukan epävarmana vielä tuntemattomilla käytävillä. Olihan Château todella kaunis ja mahtipontinen paikka, mutta se oli vielä vieras ja enemmänkin pelottava kuin kodikas. Tilukset olivat niin suuria ja kattokin tuntui olevan hirveän korkealla. Sinisilmäinen tyttö kulki koulun käytäviä pitkin ystävänsä Jaden rinnalla. Jadellekin paikka oli uusi ja kaksikosta oli tullut jo hyviä ystäviä, vaikka tutustuivatkin toisiinsa vasta koulun alettua. He olivat sattumoisin istahtaneet samaan junavaunuun.
"Saankohan minä jo liittyä huispausjoukkueeseen? Kyllähän he ottavat ensimäisellä luokalla olevia, eikö vain?" Jade kysyi kaksikon pujotellessa ihmisten välistä kohti Suurta salia aamupala kummankin mielessä.
Seraphina mutristi hiukan huuliaan. Hän ei tiennyt vastausta ystävänsä kysymykseen.
"Kyllä kai... ainakin meillä on huispausta ja lentämistä oppiaineena...", kultatukkainen tyttö vastasi epäileväinen ilme kasvoillaan. Hän harvoin vastasi mihinkään kysymykseen 'en tiedä', sillä halusi aina olla se, joka tiesi kaikesta kaiken.
"Onko totta, että ruokamme tekevät kotitontut?" Jade jatkoi kyselyään ja Seraphinan ilme synkkeni. Jade oli jästisyntyinen, joten kaikki tämä siis tuli hänelle aivan olan takaa. Seraphina taas oli puhdasverinen, muttei hän tiennyt yhtään sen enempää kuin Jadekaan, vaikka tämä näytti olettavan, että Seraphina tietäisi kaiken. Kultatukkainen tyttö ei ollut paljastanu ystävälleen vielä, että hänen vanhempansa olivat menehtyneet hänen ollessaan aivan pieni. Sen jälkeen sinisilmäinen neiti oli kasvanut mummillaan, joka oli täysin jästi, jonka takia Seraphinakaan ei tiennyt mistään mitään.
"E-ei kai...", tyttö mutisi ja kohtautti olkiaan väistäen samalla toista oppilasta, joka juoksi kiireesti heidän ohitseen, oli ilmeisesti kiire tai jotain.
Seraphina huokaisi äänettömästi. Hän oli lukenut lomalla paljon oppikirjoja, mutta käytännön asioita ja faktoja hän ei tiennyt. Tulisi vielä aika, kun hän osaisi vastata kaikkiin Jaden kysymyksiin, aivan varmasti!

[Theodore Snape]

Theodore Snape oli kolmasluokkalaiseksi varsin kypsä eikä häntä ehkä välttämättä edes kolmosluokkalaiseksi tunnistaisi. Poika oli matkalla Suurten saliin aamupalalle. Hän oli tapansa mukaan protestoimassa koulun pukeutumissääntöjä ilmestymällä paikalle piukat mustat farkut jalassa ja tumman vihreä neule päällä, jossa oli rintataskun kohdalla pieni Serpentardin logo. Tänään poika oli jopa tehnyt hiuksilleen jotain, ne oli aseteltu siististi jakaukseen ja kammattu taakse. Pojan kengät taas olivat kiiltävää lakeria ja niissä oli ohuet mustat nauhat. Hänen tarkoituksenaan oli vaihtaa koulupuku päälle vasta aamiaisen jälkeen. Kukaan ei ollut ennenkään valittanut asiasta eikä hän uskonut, että tänäänkään asiasta koituisi sen isompaa ongelmaa.

Kävellessään kohti Suurten salia Theo toivotti hyvät huomenet useammalle tutulleen sekä yritti parhaansa mukaan tulla ihastuksensa huomaamaksi. Theo oli viime lukuvuoden loppupuolelta asti ollut ainakin lievästi ihastunut erääseen nelosluokkalaiseen poikaan, joka ainakin huhujen mukaan oli myös homo. Valitettavasti Theo oli kuitenkin aivan liian arka tällaisessa tilanteessa, jonka takia hän ei ollut vielä pojalle uskaltanut puhua. Helpompaa olisi, jos tämä henkilö olisi edes samalla luokalla kuin Theo, mutta ei.

Suurten saliin johtavat käytävät olivat täynnä aamiaiselle suuntaavia oppilaita. Theo puikkelehti parhaansa mukaan ihmismassassa yrittäen parhaansa olla tönäisemättä ketään. Pojan kulku kuitenkin estyi ennen salia ja hän joutui jäämään muutaman nuoremman tytön taakse. Vaikka Theo olikin röyhkeä, ei hän viitsinyt siitä huolimatta vain rynniä ihmismassan läpi saliin. Pojalle oli tänään tulossa lähetys, jota hän odotti kuin kuuta nousevaa. Ei hänellä kuitenkaan mikään kiire ollut, koska posti ei saapuisi vielä muutamaan minuuttiin.

"Saankohan minä jo liittyä huispausjoukkueeseen? Kyllähän he ottavat ensimäisellä luokalla olevia, eikö vain?" Theo kuuli edessään seisovan tytön kysyvän. "Kyllä kai... ainakin meillä on huispausta ja lentämistä oppiaineena...", toinen tytöistä vastasi. Theo kiinnitti huomiota tytön hiuksiin, jotka olivat keskipitkät ja kullanruskeat. Vaikka Theo ei nähnytkään tytön kasvoja, hän tiesi, että tämä oli uusi koulussa. Kaikki muut nimittäin tiesivät, ettei ykkösvuotisia otettu huispausjoukkueeseen. "Onko totta, että ruokamme tekevät kotitontut?" toinen tytöistä kysyi. Theo naurahti hiljaa. Hänestä tytön tietämättömyys oli kerrassaan huvittavaa. "E-ei kai...", kullanruskeat hiukset omistava tyttö vastasi. Theo naurahti uudelleen. Poika kyllä tiesi, ettei toisten keskusteluja ollut kohteliasta salakuunnella, mutta mitä väliä. Kyse oli todennäköisesti ykkösvuotisista, joten ei pieni maanpäällepalauttaminen varmaankaan olisi pahitteeksi.

Theo otti muutaman nopean askeleen eteenpäin, jonka jälkeen hän seisoi ruskeahiuksisen tytön vieressä. ”Tiedätkö sinä mistään mitään?” poika kysyy tytöltä. ”Ei ykkösvuotiset todellakaan pääse huispausjoukkueeseen. Niin ja mitä kotitonttuihin tulee”, Theo aloittaa. ”Mistä sinä luulet, että kaikki tuo ruoka tulee? Totta kai koulussa on kotitonttuja, niitä on satoja Suurten salin alapuolella olevassa keittiössä”, hän jatkaa katsoen tyttöjä nauraen pää hieman kenossa. Theo kävelee kädet puuskassa kevein askelin. Hän yritti olemuksellaan näyttää vanhemmalta, mutta hän ei todennäköisesti huomannut olemuksensa muuttumista itse. Se oli nimittäin enemmän alitajunnan juttu. ”Onko sulla vielä lisää kysymyksiä? Minusta vaikutan huomattavasti varmemmalta lähteeltä vastauksille kuin tuo sinun kaverisi, joka on nähtävästi yhtä ulkona asioista kuin sinäkin”, Theo jatkaa osoittaen kysymyksensä sille toiselle tytölle, jolla ei ollut kullanruskeita hiuksia. Theo jäi odottamaan tytöiltä vastausta. Poika toivoi, ettei kukaan käytävällä olevista oppilaista kiinnittäisi tilanteeseen huomiota. Hän ei kuitenkaan välttämättä haluaisi ykkösvuotisten kiusaajan mainetta.

// Toi otsikohan sopii aiheeseen aivan täydellisesti xD Onko sulla muuten mitään ideaa pelin ajankohdan suhteen? Käviskö sulle vaikka maanantai 11.9?

[Seraphina Barbe]

// Juups, käy hyvin!

Seraphina nielaisi ja harjoi hiukan kultaisia hiuksiaan. Hänen olisi pitänyt perehtyä paremmin Châteaun linnaan ja sen käytäntöihin ennen kuin saapui tänne. Tyttö oli aina ennen ollut se, joka oli tiennyt kaikesta muita hiukan enemmän. Nyt kuitenkin ne, joiden vanhemmat olivat aikoinaan opiskelleet tässä samaisessa rakennuksessa, tiesivät paljon enemmän kuin Seraphina.
Yhtäkkiä Seraphinan vierelleen työntyi melko pitkä poika mustilla farkuilla ja vihreällä neuleella, jonka perusteella Seraphina päätteli pojan olevan serpentard. Kultatukkainen tyttö ei viitsinyt tutkia pojan ulkonäköä sen tarkemmin, sillä se olisi ollut varsin epäkohteliasta. Sitäpaitsi, nuori ykkösluokkalainen oletti, että tämä olisi vain ohittanut heidän ja mennyt ahmimaan aamupalaa ehkäpä, mutta sen sijaan tämä vieras jäikin valaisemaan kahta nuorempaa oppilasta.
”Tiedätkö sinä mistään mitään?” Poika kysyi, saaden Seraphinan silmät laajentumaan aavistuksen verran. Kuka oli niin epäkohtelias, että aloitti keskustelun tuolla tavoin? Nopeasti siniseen pukeutunut nuori neiti käänsi tympääntyneen katseensa vierellään kävelevään nuorukaiseen, joka ei ollut edes tervehtinyt häntä ennen asiansa oksentamista.
”Ei ykkösvuotiset todellakaan pääse huispausjoukkueeseen. Niin ja mitä kotitonttuihin tulee... mistä sinä luulet, että kaikki tuo ruoka tulee? Totta kai koulussa on kotitonttuja, niitä on satoja Suurten salin alapuolella olevassa keittiössä”, mustahiuksinen poika sanoi pää hivenen kallellaan.

Seraphina siristi hiukan taivaansinisiä silmiään kohdatessaan pojan vastaavat, siniharmaat. Ophelia toiselta nimeltään ei yhtään ihmetellyt, miksi kyseinen tyyppi oli serpentard. Luuliko tämä olevansa muita parempi, koska on ollut koulussa kauemmin ja tietää asioista enemmän?! Yhtä lailla tuokin poika on joskus ollut keltanokka!
”Onko sulla vielä lisää kysymyksiä? Minusta vaikutan huomattavasti varmemmalta lähteeltä vastauksille kuin tuo sinun kaverisi, joka on nähtävästi yhtä ulkona asioista kuin sinäkin”, mustahiuksinen poika kysyi vielä Jadelta, jolloin Seraphina mulkaisi poikaa vihaisesti ja nopeutti tahtiaan Jade perässään, niin että vihreäneuleinen jäi taakse, ellei nopeuttanut hänkin tahtiaan.
Seraphina puri hampaitaan kiriessään etumatkaa. Miksi joidenkin piti olla noin pölvästejä? Miksi piti tulla ykkösluokkalaisille pätemään, jos he eivät jotain tienneet? Tai varsinkaan serdaigleille, kyllä sinisen sävyyn pukeutuneet oppilaat osaisivat etsiä informaation aivan omin pikku kätösin!
Seraphina ehti juuri iloita siitä, että oli karistanut pätemisestä pitävän hyypiön kannoiltaan, mutta silloin he saavuttivat edellä kävelevät ylempien vuosiluokkien oppilaat, jotka tuntuivat matelevan eteenpäin koulun käytävillä ja joiden ohitse ei päässyt kuin vain ahtautumalla, joka olisi ollut epäkohteliasta. Tällä menolla se mustahiuksinen poika saisi heidät milloin vain kiinni!
Seraphina pyöräytti silmiään ja pääsi huuliltaan väsyneen huokauksen ottaessaan hitaita askelia eteenpäin. Hänen olisi pakko kohdata tuo viherpaitainen uudestaan, paitsi jos tämä olisi niin ihana ja lähtisi pois ärsyttämästä heitä. Tuskinpa se kuitenkaan tapahtuisi tuhansiin vuosiin. Kultatukkaisen tytön päässä raksutti; miten hän saisi ärsyttävän pojan jättämään heidät rauhaan?

"Eikö sinulla todella ole parempaa tekemistä kuin tulla pätemään meidän keskusteluumme ja korjailemaan virheitämme? Tiestikö, että keskustelu olisi hyvä aloittaa tervehtimällä, eikä salakuuntelu ole hyvästä? Ja mistä tiedät, ettei ystäväni ole luonnonlahjakkuus huispauksessa, jolloin hän pääsisi erityisluvalla huispausjoukkueeseen ennen toista vuosiluokkaansa? Tai että jos meillä onkin jonkinlainen erityisruokavalio, jolloin kotitontut eivät valmistakaan meidän ruokaamme?" Seraphina vastasi tuntemattomalle pojalle ja pyöräytti äsyyntyneenä silmiään, ennen kuin käänsi katseensa edellä kävelevien oppilaiden takaravoon. Voisivatko he millään kävellä nopeammin? Toisaalta... serpentard saisi heidät varmasti kiinni, jos haluaisi. Pojalla oli paljon pidemmät jalat kuin heillä.
Seraphina huokaisi hiljaa toistamiseen. Aivan ihana päivän aloitus.

[Theodore Snape]

Theo sai kysymyksensä jälkeen osakseen vihaisen mulkaisun kullanruskeahiuksiselta tytöltä, joka kiihdytti kaverinsa kanssa vauhtia jättäen tämän muutamaa vuotta vanhemman Serpantardin jälkeensä. Hän ajatteli jättävänsä asian siihen, mikäli tytöt eivät olleet kiinnostuneita keskustelun jatkamisesta. Arvioidessaan tilannetta poika kuitenkin huomasi tyttöjen ja Suurten Salin välissä olevat oppilasmassat, jotka tulisivat tukkimaan liikenteen ainakin joksikin aikaa. Theo otti muutaman pitkän askeleen eteenpäin saapuen jälleen tytön vasemmalle puolelle. Poika toivoi salaa, etteivät tytöt olisi saman tien änkemässä massojen läpi hänet huomatessaan. Keskustelu oli nimittäin pojasta menossa varsin mielenkiintoiseen suuntaan eikä hän voinut kieltää itseltään pientä huvia piristämään muuten synkkää maanantaiaamua.

”Eikö sinulla todella ole parempaa tekemistä kuin tulla pätemään meidän keskusteluumme ja korjailemaan virheitämme? Tiesitkö, että keskustelu olisi hyvä aloittaa tervehtimällä, eikä salakuuntelu ole hyvästä? Ja mistä tiedät, ette ystäväni ole luonnonlahjakkuus huispauksessa, jolloin hän pääsisi erityisluvalla huispausjoukkueeseen ennen toista vuosiluokkaansa? Tai, että jos meillä onkin jonkinlainen erityisruokavalio, jolloin kotitontut eivät valmistakaan meidän ruokaamme?” tyttö vastasi pyöräyttäen ärsyyntyneesti silmiään. Yksi asia, jota Theo vihasi yli kaiken, oli ihmiset, jotka pyörittelivät silmiään. Tämä itsensä ilmaisutapa oli hänestä erittäin halveksuttava. Kulmakarvojen kohottaminen vielä meni, sitä Theo itsekin teki, mutta silmien pyörittely olikin jo asia erikseen. Theo kallisti jälleen päätään hieman oikealle ja vastasi tytölle yrittäen kuulostaa mahdollisimman kaikkitietävältä ja ehkä osittain itsekeskeiseltä. Pojan naama oli edelleen peruslukemilla, hän ei yleensä ilmaissut tunteitaan ilmeillään eikä tehnyt sitä nytkään.

”Itseasiassa olisin paljon mieluummin keskustelemassa näistä asioista jossain muualla, kuin täyteen ahdatussa eteishallissa parin sadan muun oppilaan kanssa. Ja mitä tuohon tervehtimiseen tulee, siitä en tiedä, mutta olen aina pitänyt esittäytymistä hyvien tapojen mukaisena. Pahoittelen siis, että unohdin esitellä itseni! Olen Theodore Snape, saa kutsua myös Theoksi, mikäli välttämättä haluaa”, Theo aloitti pitäen välissä pienen tauon. Hän oli hyvä puhumaan, mutta tällaisissa tilanteissa hänen täytyi todellakin miettiä sanojaan, jotta ei puhuisi sivusuun. ”Ikävä tuottaa teille pettymys, mutta valitettavasti tuo sinun kaverisi ei näytä ulospäin ihan siltä, että hän kuuluisi niihin parhaimpiin huispauspelaajiin. En siis missään tapauksessa solvaa ulkonäköäsi, olet oikein nätti, vaikka itse enemmän pojista tykkäänkin. Ja, ja, ja ne teidän allergiat”, poika jatkaa painottaen kunnolla sanaa allergiat. ”Ainut allergia, jolla välttyisitte kotitonttujen tekemältä ruoalta olisi itse kotitonttuallergia, jota en usko teillä olevan”, hän vielä lisää.

”Nyt, kun kohteliaisuudesta puhuttiin. Olisi teiltä varmasti kohteliasta esitellä itsenne. Se olisi vähän niin kuin vastapalvelus näistä pienistä tiedonjyvistä, joita teille annoin, vaikka ne eivät olleetkaan kovin relevantteja”, Theo sanoi viimeistellen puheenvuoronsa. Hän oikein odottamalla odotti, millaisen vastauksen ykkösvuotinen saisi väännettyä. Mitä parempi vastaus, sitä hauskempaa Theolla varmasti tulisi olemaan. Poika, kun sattuu olemaan tilanteen tullen varsin etevä puhuja.

[Seraphina Barbe]

Seraphina sipaisi hiussuortuvan korvansa taakse ja vaihtoi Jaden kanssa pikaisen katseen. Kumpikin heistä olisi varmasti ollut mielummin syömässä kotitonttujen heille valmistamaa aamupalaa kuin kiistelemässä tämän mustatukkaisen pojan kanssa. Seraphina ei pitänyt Jadea kauhean hyvänä puhujana, sillä tämä ei ikinä pystynyt vakuuttamaan häntä näkökulmillaan taikka mielipiteillään, mutta kerran kun tämä oli Serdaigleen päättynyt, täytyisi tällä olla jotain lahjakkuuksia informaation käsittelyn ja levittämisen suhteen. Kultatukkainen tyttö oli itse harrastanut väittelyä muutaman vuoden, mutta nuori kun hän vasta oli, hänen päähänsä ei ollut vielä ehtinyt imeytyä niin paljon tietoa puhumisesta ja ihmisten huomion varastamisesta. Se kyllä vielä muuttuisi.
”Itseasiassa olisin paljon mieluummin keskustelemassa näistä asioista jossain muualla, kuin täyteen ahdatussa eteishallissa parin sadan muun oppilaan kanssa. Ja mitä tuohon tervehtimiseen tulee, siitä en tiedä, mutta olen aina pitänyt esittäytymistä hyvien tapojen mukaisena. Pahoittelen siis, että unohdin esitellä itseni! Olen Theodore Snape, saa kutsua myös Theoksi, mikäli välttämättä haluaa”, serpentard-oppilas vastasi ja sai siniseen pukeutuneen tytön kääntämään katseensa takaisin tähän. Mikseivät nämä virkkeet kuulostaneet enää niin koppavalta? Oliko Theodoreksi esittäytyneellä sittenkin hyvä sielu alkupätemisen jälkeen? Ennen kuin Seraphina edes ehti avata suutaan, jatkoikin pitkä poika (ainakin suhteessa Seraphinaan) vielä puhumista.
"Ikävä tuottaa teille pettymys, mutta valitettavasti tuo sinun kaverisi ei näytä ulospäin ihan siltä, että hän kuuluisi niihin parhaimpiin huispauspelaajiin. En siis missään tapauksessa solvaa ulkonäköäsi, olet oikein nätti, vaikka itse enemmän pojista tykkäänkin. Ja, ja, ja ne teidän allergiat... ainut allergia, jolla välttyisitte kotitonttujen tekemältä ruoalta olisi itse kotitonttuallergia, jota en usko teillä olevan".

Seraphinan huulille meinasi levitä pieni hymynpoikanen, mutta tyttö peitti sen kevyellä yskäisyllä kyynärvarteensa. Vai että kotitonttuallergia? Oliko sellainen oikeasti olemassa? Tyttö olisi halunnut palavasti kysyä mustatukkaiselta pojalta asiasta, mutta silloin tämä olisi saanut aiheellaan kultatukkaisen tytön mielenkiinnon, joten ei. Serdaigleoppilaan ylpeys ei sallinut sitä!

"Nyt, kun kohteliaisuudesta puhuttiin. Olisi teiltä varmasti kohteliasta esitellä itsenne. Se olisi vähän niin kuin vastapalvelus näistä pienistä tiedonjyvistä, joita teille annoin, vaikka ne eivät olleetkaan kovin relevantteja”, Theodore lopetti pitkän puheenomaisen pälpättelynsä heittäen pallon kahdelle tytölle. Seraphina odotteli hetken hiljaisuudessa, että vihreään pukeutunut oli todella lopettanut, ennen kuin selvitti ääntään ammattimaiselta kuulostavalla rykäisyllä.
"Ei koskaan voi tietää, millaisia talentteja piilee ulkonäön takana. Ehkä ystäväni Jade onkin paljon parempi huispauksessa kuin osaat odottaa. Ehkäpä hän on vanhempi kuin miltä näyttää, tai sitten pelannut jo pienestä pitäen, mutta esittää vain tietämätöntä, jottei olisi liian leuhka, kuten joku toinen saattaisi olla", kultatukkainen tyttö vastasi mustatukkaiselle pojalle ja vilkaisi tätä kulmiaan kohottaen. Samalla oli sinisilmäinen tyttö kertonut Theodorelle ystävänsä nimen. Se oli Jade.
"Mutta esittäytymisestä... olen Seraphina Ophelia Barbe, opiskelen ensimmäisellä luokalla ja olen-", Seraphina aloitti ja levitti tässä kohtaa virkettään kädet rennosti sivuilleen, jotta poika huomaisi hänen sinisenä kiiltävän kaapunsa, ellei ollut jo ennen tätä hetkeä siihen kiinnittänyt huomiotaan. "-Serdaigle", kultatukkainen tyttö lopetti ja katseli uutta tuttavuutta pisteliäällä katseella. Olivatko kaikki serpentardit noin ikäviä tapauksia kuin tämä yksilö oli? Jos olisivat, ei Seraphina todellakaan haluaisi tutustua yhteenkään heistä enää.

"Minulla ollaan todettu kotitonttuallergia", Ophelia toiselta nimeltään totesi yhtäkkiä ja hymyili omahyväisesti Theodorea katsellen, ennen kuin käänsi katseensa takaisin eteenpäin. Mikseivät nuo vanhemmat oppilaat voineet kävellä hiukan nopeammin, tai edes käytävän toisella reunalla, jotta he, jotka halusivat vain nopeasti ohi syystä tai toisesta, pääsisivät jatkamaan matkaansa?
Seraphina huomasi Jaden tuijottavan itseään ja vilkaisi ystäväänsä silmäkulmastaan. Tämä oli kohottanut toisen kulmansa kyvyästi, jolloin kultatukkainen siristi hiukan silmiään ja pudisti aavistuksen verran päätään. Ei hänellä mitään kotitonttuallergiaa ollut, ei hän koskaan edes ollut kuullutkaan sellaisesta. Hän vain halusi mustatukkaisen pojan kertovan hiukan lisää kyseisestä allergiasta. Tieto kun ei ollut koskaan pahasta.

[Theodore Snape]

”Ei koskaan voi tietää, millaisia talentteja piilee ulkonäön takana. Ehkä ystäväni Jade onkin paljon parempi huispauksessa, kuin osaat odottaa. Ehkäpä hän on vanhempi kuin miltä näyttää, tai sitten pelannut pienestä pitäen, mutta esittää vain tietämätöntä, jottei olisi liian leuhka, kuten joku toinen saattaisi olla”, tytöistä selvästi puheliaampi vastasi. Theo naurahti sarkastisesti ja mittaili tyttöjä katseellaan. Jade vaikutti osittain aika poissaolevalta, eikä selvästikään halunnut osallistua keskusteluun ainakaan vielä, joka oli pojan mielestä valitettavaa. Kullanruskeat hiukset omaava tyttö oli kyllä jo tarpeeksi näsäviisas omillaan, joten ehkä pojan kannatti kuitenkin varoa mitä toivoi. ”Kyllä te molemmat ykkösvuotisia olette, siitä menen takuuseen”, tokaisen ohimennen.

"Mutta esittäytymisestä... olen Seraphina Ophelia Barbe, opiskelen ensimmäisellä luokalla ja olen-", kullanruskeahiuksinen tyttö, Seraphina esittäytyy levittäen käsiään, jotta kaikki varmasti huomaisivat tytön sinisen kaavun, ”-Serdaigle.” Theo katsoo tyttöä huvittuneena. Vai, että oikein Serdaigle, tämä ajattelee huvittuneena. Mikäli tytöllä olisi ollut musta kaapu, Theo olisi todennäköisesti ollut valmis lyömään vetoa siitä, että tyttö olisi ollut Gryffondor. Puheidensa perusteella tyttö olisi hyvin voinut kuulua myös Serpentardiin. Ken tietää, mitä lajitteluhatun päässä oli tänä vuonna liikkunut. ”Tupaasi on kyllä harvinaisen vaikea huomata, kaapusikin on niin kovin synkän värinen. Haluaisitko vielä toistaa, mihin tupaan kuuluitkaan?” Theo kysyy. Poika tiesi, että tuon kommentin olisi voinut jättää kokonaan pois, mutta hän ei vain tässä tilanteessa pystynyt hillitsemään itseään, vaikka tiesikin oman käytöksensä olevan varsin ärsyttävää.

”Minulla on todettu kotitonttuallergia”, Seraphina toteaa terävästi hymyillen jokseenkin omahyväisen näköisenä. Theo pyöräyttää silmiään ja kiinnittää huomionsa jälleen tyttöihin. ”Jos olisin tällä hetkellä syömässä, olisin todennäköisesti tukehtunut ruokaani, tai kahviini. Kahviini on ehkä parempi, koska olen aina ollut sitä mieltä, että kahviin tukehtuminen olisi varsin ironinen tapa kuolla. Eikö teistäkin? Koska periaatteessahan nesteisiin tukehtuminen on vaikeampaa, kuin kiinteään ruokaan tukehtuminen. Ja tajuatte varmaan sen ironisuuden, jos juomana sattuisi vielä olemaan kahvi”, Theo kuvailee. Poika ei ollut varma, mistä kyseinen tieto edes oli peräisin, tai miksi hän ylipäätänsäkään oli tunkenut tuon tähän kohtaan keskustelua, mutta mikäs siinä. Hän odotti mielenkiinnolla, millaista vastausta ykkösvuotisilta tähän tulisi.

”Olet Seraphina varsin mielenkiintoinen tapaus ykkösvuotiseksi. Onko sun juttus se, että sun on pakko saada sanoa aina viimeinen sana? Vai ootko kenties sitä sakkia, jotka haluaa aina todistaa olevansa oikeassa? Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa, mutta korjaa toki, mikäli olen väärässä”, kolmosvuotinen toteaa yrittäen saada tilannetta eskaloitumaan vielä ihan hieman pahemmaksi. Poika todellakin nautti tällaisista tilanteista, niin kauhealta kuin se ulkopuolisen korvaan kuulostaakin. Eihän Theo varsinaisesti kiusannut tyttöjä, mutta väitteli vain hieman loukkaavaan sävyyn. Toki mustahiuksisen pojan käsitys hieman loukkaavasta sävystä, poikkeaa aikalailla yleisistä normeista, minkä jokainen on jo varmasti huomannut.

[Mila Molina]

Peli lukitaan keskeneräisenä.

Seraphina Barbe, Serdaigle: 11 p
Theodore Snape, Serpentard: 10 p