Miestenhuoneessa

[Mila Molina]

// Peli on tarkoitettu Ivan Kushnirille ja Mila Molinalle. Olisiko päivämäärä tyyliin 18.4. tai jotain vastaavaa? Tervetuloa jokatapauksessa seuraani vessaan, Ivan! :3 //

Oli liian aurinkoinen maanantaipäivä. Tällaisina päivinä oli aivan liian lämmintä vuodenaikaan nähden, aivan liian valoisaa ja aivan liian meluisaa. Kaikki oppilaat olivat välitunnit lähes poikkeuksetta ulkona, ja he ramppasivat luokkatilojen ja pihamaiden väliä jatkuvasti. Rehtori Molina oli sitä mieltä, että tällaisina päivinä oli parempi pysyä sisällä, sillä ulos ei mahtunut. Lisäksi auringossa saattoi ruskettua, mikä ei sopinut lainkaan professori Molinan vaalealle iholle. Ja vaikka olisikin sopinut, ei hänellä olisi ollut aikaa turjanpäiväiseen ulkoiluun, sillä työt kutsuivat. Lisäksi koulun piha oli tällä hetkellä niin törkyinen, ettei siellä olisi edes halunnut olla. Ja sitä paitsi, pitihän naisen lounastaakin jossain välissä.

Kotitontut olivat valmistaneet lounaalle lammaspataa, joka sekään ei ollut rehtori Molinan mieleen - hän oli nimittäin kasvissyöjä. Niinpä nainen jätti liharuoan väliin ja tyytyi punajuuriburgundinpataan, jota kotitontut olivat valmlistaneet häntä ja muita kasvissyöjiä varten. Tuo ruoka oli ollut poikkeuksellisen hyvää, jopa kohtuullisen herkullista, ja tuo oli jo paljon tämän naisen suusta sanottuna. Hän nimittäin tapasi olla usein hyvin vaativa, myös ruoan suhteen. Tosin juuresten, linssien, sienten ja timjamin yhdistelmä ei voinutkaan olla muuta kuin toimiva, joten rehtori oli vain tyytyväinen, etteivät kotitontut tyrineet.

Kun nainen oli syönyt, hän poistui salista ja ryhtyi askeltamaan koulun pitkiä portaita pitkin, kohti ylimpiä kerroksia. Pitkä, vaaleanruskea kaapu heilui askelten tahdissa ja mustat, matalakorkoiset nahkakengät kopisivat kivilattiaa vasten. Seuraavaksi suuntana olisi ennustustorni, jossa rehtori voisi jatkaa työntekoaan rauhassa. Sitä ennen oli kuitenkin käytävä naistenhuoneessa.

Rehtori kääntyi portaiden jälkeen vasempaan ja asteli hetken eteenpäin. Hänen sivullaan näkyi pian kaksi puista ovea, joista toisessa luki Femmes ja toisessa Hommes. Ne johtivat miesten ja naisten wc-tiloihin. Nainen asteli ovelle, jossa Femmes-sana komeili ja painoi kahvasta. Ovi aukesi helposti ja hän astui sisälle wc-tilaan. Rehtori käveli rivakasti eteenpäin laattalattiaa pitkin ja astui sisälle ensimmäiseen wc-koppiin nyrpistäen nenäänsä. Kuinka joka paikka oli näin saastainen? Lattialla oli vettä, paperia ja aivan kuin nainen olisi nähnyt myös muutaman koirankarvan. Kotitontuille täytyi käydä sanomassa muutama valittu sana.

[Ivan Kushnir]

Ivan ei ollut sinä päivänä käynyt syömässä. Sen sijaan hän oli istunut koko lounaan ajan eräässä vessan kopeista. Hän tiesi, että tähän kyseiseen vessaan harvemmin lounasaikaan eksyi ketään. Etenkään päivinä, joina ulkona oli aurinkoista ja lämmintä. Juuri tuon takia poika olikin valinnut juurikin tämän vessan, vaikka ei siisteydeltään ollutkaan mikään kaikkein paras mahdollinen paikka. Ivan ei jaksanut siitä sillä hetkellä välittää. Heti vessaan saavuttuaan Ivan oli varmistanut vessan todella olevan tyhjä, ennen kun oli vallannut ovesta kauimmaisen kopin ja päätynyt sinne istumaan pytyn kannen päälle. Hän oli vetänyt jalat rintaansa vasten ja painanut leukansa polviin. Poika pyöritteli sauvaa kädessään hieman nyyhkien, kykenemättä pidättämään kyyneliään.

Ivan ei yllätyksekseen saanut olla koko ruokailun aikaa yksinään vessassa, sillä hän kuuli vessan oven avautuvan ja sulkeutuvan ja jonkun menevän johonkin vessan kopeista. Poika ei voinut uskoa vaistoaan, joten kurkisti vessan koppien seinien alitse nähden vahvistuksen vaistonsa väitteelle. Ivan pyyhki kyynelet nopeasti silmistään. “P-p-professori M-molina? Mi-mitä te te-teette m-miestenhuoneessa?” Ivan esitti kysymyksen äänellä, josta hän ainakin itse uskoi kuuluvan aikaisempi itku selvästi, vaikka hän oli yrittänyt peittää sen. Tosin siltähän se tuntui aina itkemisen jälkeen, vaikka ääni olisi oikeasti ollutkin ihan normaali, joten Ivan ei ollut kaikkein paras arvioimaan ääntään.

[Mila Molina]

Rehtori Molina oletti olevansa yksin wc-tiloissa, sillä ylimääräistä ääntä tai liikettä ei kuulunut tai näkynyt. Nainen ei nimittäin voinut olettaakaan, että joku viettäisi vessassa aikaansa ihan muuten vain. Rehtori riisui sukkahousunsa ja mustat pitsiset alushousunsa nilkkoihin ja istahti pöntön reunalle tekemään tarpeensa. Lorinan ääni täytti wc-tilat.

Sitten tapahtui jotain hyvin yllättävää.

“P-p-professori M-molina? Mi-mitä te te-teette m-miestenhuoneessa?”, kuului murheellisen pojan ääni läheisestä WC-kopista.

Nainen ei voinut sille mitään, että hän säikähti pahanpäiväisesti. Hän nousi kiljuen seisomaan, veti housut jalkaansa ja suoritsi kaapunsa helman. Hän avasi WC-koppinsa oven ja juoksi ulos WC-tilaan. Kummitteliko kopeissa? Rehtorin tietääkseen kummitusten ei pitäisi oleskella tällaisissa paikoissa, varsinkaan miespuolisten kummitusten. Rehtori oli hyvin järkyttynyt tapahtuneesta. Hän ei ollut tajunnut edes pyyhkiä kaiken tämän säikähdyksen ja hämmennyksen keskellä.

"Kuka merde sinä oikein olet ja mitä oikein teet täällä!? Tule ulos sieltä!", rehtori huusi WC-kopille, josta oli kuullut äänen tulevan. Hänellä ei ollut tapana kiroilla, mutta nyt kirosana tuli ulos hänen suustaan tahtomattaan. Nainen oli kokonaan sivuuttanut sanat, jotka kuuli, ja kuvitteli, että joku miespuolinen ihminen tai olento on tullut ilman lupaa naistenhuoneeseen. Nainen vei oikean kätensä taskuun ja hapuili taikasauvaansa. Hän käyttäisi sitä, jos tarve vaatisi.

[Ivan Kushnir]

Heti professori Molinan jalat nähtyään Ivan nosti päänsä takaisin ylös, ennen kuin oli kysynyt kysymyksensä. Eihän se olisi ollut kohteliasta jäädä kurkkimaan seinien alitse, kun oli jo varmistanut toisen henkilöllisyyden. Tämän tähden pojalta jäikin näkemättä professorin (varmasti upeat) alushousut. Ei Ivan voinut sanoa yllättyneensä professori Molinan reaktiosta, vaikka pohtikin kuinka tuo oli poikien vessaan päätynyt. Professorin käskystä Ivan nousi pyttynsä päältä, suoristi hieman koulupukuaan (eihän rehtorin eteen voinut resuisena mennä, vaikka tuo käyttäisikin poikien vessaa). Poika tiesi kyllä, että näytti siltä kuin olisi itkenyt paljon (mitä oli tehnytkin), kun astui ulos kopistaan ja katsoi professoriin. Kopista ulos astuessaan Ivan laittoi sauvansa taskuun, vaikka tiesikin, ettei sauvaa kannattanut taskussa kantaa.

“P-päivää, p-p-professori M-molina.”

[Mila Molina]

Professori Molinan ei tarvinnut odottaa kauaa, kun WC-kopin ovi aukesi. Naisen yllätykseksi sieltä astui ulos nuori, viattomalta näyttävä poika. Tai niin viattomalta näyttävä kuin violettihiuksinen ihminen voi vain olla. Poika oli hoikka, melko lyhyt ja omasi erittäin vaalean ihon. Tuolla oli suuret, ruskeat silmät, joita ympäröi silmälasit. Violetit hiukset laskeutuivat kiharina pojan olkapäille, ja ne tekivät pojasta hieman rokkarin näköisen.

Rehtori ei voinut erehtyä henkilöstä, sillä hän oli nähnyt tämän pojan aikaisemminkin. Poika oli vasta toisella luokalla, joten tuo ei ollut vielä osallistunut ennustuksen oppitunneille, mutta pari kuukautta sitten yhteisen oleskeluhuoneen juhlassa he olivat vaihtaneet muutaman sanan. Kyseessä oli serpentardpoika Ivanov Kuzkin.

"Herra, Kuzkin! Mitä sinä teet naisten WC-tiloissa! Selitä minulle välittömästi!"

Nainen huusi pojalle niin että sylki roiskui. Hän ei ollut kuuden vuoden Taikakoulu Châteaussa opettamisensa aikana törmännyt mihinkään tällaiseen aikaisemmin. Nainen oli järkyttynyt, eikä olisi voinut uskoa kiltistä nuoriherra Kuzkinista mitään tällaista. Tirkistely oli yksi pahimmista asioista, jota koulussa saattoi tehdä. Pahimmillaan se voisi johtaa erotukseen.

Kaiken räyhäämisen keskellä professori Molina kuitenkin ehti huomata pojan itkuiset kasvot ja punertavat silmät. Oliko poika ollut itkemässä WC-kopissa? Se ei kuitenkaan selittänyt sitä, että kyseessä oli naisten WC-tilat ja että poika oli syyllistynyt samalla tirkistelyyn. Miten muutenkaan hän olisi voinut tietää, että kopissa oleva nainen on juuri rehtori Molina?

[Ivan Kushnir]

Professori Molina ei muistanut Ivanin nimeä oikein, mutta Ivan ei välittänyt. Rehtori oli kumminkin muistanut sen melkein oikein ja se oli paljon enemmän kuin mitä Ivan oli odottanut. Eihän professori ollut edes tavannut Ivania kuin kerran, ei pojalla ollut mitään syytä olettaa, että tuo olisi edes lähes muistanut nimeä, minkä tuo oli kumminkin tehnyt. “K-kuinka n-niin n-naisten?” Ivan kysyi kulmiaan hieman kurtistaen. “T-tämä o-on m-miestenhuone?” Ivan lausui hieman kysyvään sävyyn vikaisten pisoaareihin, jollaisia ei Ivanin oletuksen mukaan naisten vastaavissa tiloissa yleensä ollut. Tosin ei Ivan sitä tiennyt, sillä ei tavannut käyttää naisten vastaavia tiloja. Ivan katseli sitten jälleen professoria, joka ei näyttänyt kovinkaan iloiselta.

[Mila Molina]

Poika ei vastannut rehtori Molinan kysymykseen siitä, miksi tuo oli naisten WC-tiloissa. Päinvastoin, tuolla oli jotain muuta sanottavaa, joka hämmensi naista entisestään. Tuo kertoi varovasti änkyttäen, että kyseessähän oli miestenhuone. Vaikka lauseessa oli kysyvä sävy, alkoi totuus paljastumaan myös naiselle. Hän käänsi katseensa pojan tapaan WC-tilan reunustalla oleviin pisoaareihin. Hetkinen - eihän naistenhuoneessa yleensä ollut pisoaareja.

"Mi-mi-mitä ihmettä!?"

Professori huudahti. Pojan änkytys oli näköjään tarttunu osittain myös häneen. Tilanne oli niin käsittämätön, ettei nainen saanut mitään järkevää sanaa ulos suustaan. Oliko hän todella ollut niin sokea, että oli vahingossa tullut miestenhuoneeseen? Tai oliko hän kenties tulossa vanhaksi? Ei todellakaan! Hän olit taatusti katsonut, että ovessa luki Femmes eli naiset. Miksi täällä sitten oli pisoaareja ja miespuolinen henkilö?

Hetken mietittyään nainen asteli rivakasti ovelle, avasi sen, poistui käytävään ja sulki oven perässään. Kului muutama sekunti ja ovi avautui taas, nainen astui takaisin sisälle ja sulki oven perässään. Ovessa oli lukenut Hommes. Hetken pohdittuaan naiselle alkoi valjeta totuus. Koska hän oli sataprosenttisen varma, että vielä äsken ovessa oli ollut täysin toinen teksti, oli vain yksi vaihtoehto. Joku pilaili hänen kustannuksellaan, ja se joku seisoi hänen edessään.

"Nuoriherra Kuzkin, tämä on todella lapsellista! Varmasti tiedät, mitä tästä seuraa..."

Professori Molina sanoi pojalle tiukasti. Tämä kaikki oli ilmiselvästi tuon pojan vika, ja tuo oli ansainnut rangaistuksensa; jälki-istuntoa, laiskanläksyjä, söhkötuolin tai jopa hirsipuun.

[Ivan Kushnir]

Ivan pysyi paikallaan, kun professori asteli nopeasti ulos vessasta ja tuon palatessa oli hiljaa, kunnes tuo sai sanottua sanansa. “E-en t-tiedä, mi-mitä olen t-tehnyt, mu-mutta s-saanko jälki-istuntoa t-teidän s-seurassanne, p-p-professori M-molina?” Ivan vastasi pyrkien pitämään toiveikkuutensa piilossa. Professori saattaisi hämmentyä, jos Ivan kovin toiveikkaaseen sävyyn jälki-istuntoa pyytäisi. Ivan pyrkikin käyttämään äänessään enemmän aikaisempaa surua kuin pientä toiveikkuutta, joka Ivanin pään sisällä pyöri. Ivan uskoi onnistuneensa surullisessa sävyssä hyvin, ainakin toivoi onnistuneensa.

[Mila Molina]

Professori kuunteli, mitä herra Kuzkinilla oli sanottavanaan. Nainen oli ajatellut, että poika joko kiistäisi tekonsa tai vaihtoehtoisesti selittäisi, miksi oli tehnyt tämän kaiken. Luultavasti tuo kuitenkin yrittäisi välttää jälki-istunnon keinolla millä hyvänsä, kuten muillakin oppilailla oli tapana. Mutta kaikkea muuta; poika totesi rauhalliseen ääneen, ettei tiennyt, mitä oli tehnyt ja kysyi lisäksi, saisiko hän jälki-istuntoa tämän naisen seurassa. Äänensävy oli hyvin surullinen, ja tuntui siltä, että poika oli alistumassa kohtaloonsa.

"Et tiedä, mitä olet tehnyt? Älä valehtele! Professori Crèin arvostaisi taatusti, että olet noin etevä loitsuissa, mutta minä en arvosta! Olet vähintäänkin ansainnut jälki-istuntoa kanssani, ja voin luvata ettet pääse siitä helpolla!"

Rehtori Molina uhosi pojalle kovaa ääneen. Pojan rauhallinen äänensävy kiristi naisen hermoja entisestään, sillä vaikutti siltä, että poika vähät välitti seuraamuksista. Tämä professorihan oli tunnettu ankarista jälki-istunnoista, jollaisissa tuskin kukaan haluaisi olla osallisena.

// Haluatko pelata jälki-istunnon? xd //

[Ivan Kushnir]

Ivan ei kyennyt estämään itseään nauramasta, kun professori Molina sanoi hänen olevan etevä loitsuissa, mutta sai itsensä melko nopeasti kuriin. “A-a-anteeksi, p-p-professori M-molina. Mu-mutta minä e-etevä l-l-loitsuissa”, Ivan lausui pidätellen uutta naurunpyrskähdystä. “V-voitteko kertoa t-tuon p-p-professori C-c-c-crèinille m-myös? H-hän ei t-taida ti-tietää si-sitä”, Ivan sanoi saaden pokkansa yhä pidettyä. Professori Crèin ei luultavasti arvostanut Ivanin loitsutaitoja yhtään, sillä pojalla ei sellaisia ollut. Tai toki poika harjoitteli sanattomia loitsuja, mutta ei hän voinut vielä kovin hyvin niissä pärjäävänsä - oli luokkatasonsa huonoimpia loitsuissa. Ivan arvasi kyllä, ettei professori Molina ollut iloinen siitä, että poika oli nauranut tuolle, mutta Ivan ei ollut voinut sille mitään.

//Ei meidän ole pakko, mutta jos sie haluut, niin voin mie pelata :D