((Tämä on siis Heatherin in-game kirjoittama päiväkirja, pelaaja kirjottelee sitä miten jaksaa. Heatherilla on myös lukihäiriö ja vähän kirjottamisen kanssa ongelmia, joten voitte kuvitella sitten paljon kirjoitusvirheitä. Mä en niitä jaksa kuitenkaan tehdä))

2.8.2020

Mun oli pakko ostaa täältä päiväkirja, jotta saan kirjotettua kaiken tältä reissulta ylös. En oikeasti voi uskoa että päästin Nathanin kanssa lähtemään! Ollaan nyt Barcelonassa, tultiin tänä aamuna. Liftattiin koko matka, tultiin sellaisen jätkäporukan kyydissä jotka olivat roadtripillä myös, tosin he olivat palaamassa jo kotiin. Meillä oli tosi kiva ajomatka, laulettiin kaikkia lauluja ja nähtiin tosi paljon kivoja maisemia.

Meidän majapaikka on vähän pieni, löydettiin tuurilla tämmönen pieni hostelli minkä omistaa herttainen rouva Lopéz. Nyt voisin mennä ottaan päiväunet, lähdetään sitten kiertään kaupungilla, sen verran mitä pystyy. Ja etsitään velhokatu.

7.8.2020

Huh, ollaan vihdoin bussissa. Tässä tuli muutama pieni mutka matkaan, ja me käytiin Sisialiassakin mutka. Oikeastaan me jäätiin laivasta siinä, kun Nathan meni saarnaamaan kalajastajille kuinka he tappavat viattomia luontokappaleita ja sitä rataa. Joten, meidät vähän niinkun unohdettiin Sisiliaan. Meillä meni hetki löytää majapaikka Nathanin kanssa ja saarnasin hänelle kuinka hän ei olis saanut puhua veganismista, oltais päästy suoraan Italian mantereelle.

Nyt kuitenkin ollaan bussissa, ja matkalla Napoliin. Täällä on ihan järjettömän kuuma ja tukala, Nathan kuorsaa tuossa vieressä. Ja se on niin pitkä että vie ihan hitosti tilaa, joten mulla ei ole järin paljoa istumistilaa.

Ehkä yritän nukkua, Napolissa pitää taas etsiä majapaikka, tai jokin tapa millä päästään Roomaan.

28.9.2020

Ei voi sanoa muutakuin, että koulu on perseestä. Koko loppukesä meni ihan perseelleen ja nyt olen TÄÄLLÄ. Olen nolannut itseni Nicolaksen kanssa. Ei ole tehnyt mieli edes kirjottaa, mutta mulla on tulossa kamala migreeni enkä halua mennä tunneille, tiedän että pitäisi mennä siipeen... mut sen sijaan makaan makuusalissa.

Nicolas ei halua mua enää, se ei vain suostu myöntään sitä. Suutelin häntä yhden tukiopetuksen jälkeen, ja jätkä ei vaan... reagoinut mitenkään. Paitsi änkytti ja oli taas pihalla. Se e tuntunut kivalta, sillä elättelin toiveita että palaisimme yhteen joskus mutta EI. Ei sitten. London on ollut sen sijaan tosi kiva, mutta ei mekään olla muutakuin kavereita. Nicolaksen mä haluaisin, mutta en mä voi sitä saada. Mun pitää vain systemaattisesti unohtaa se.

Pahinta tässä on se, että en oikeastaan voi puhua tästä kenellekään. Rainille ehkä, mutta... Hän luultavammin potkaisisi mua perseelle ja käskisi lopettaa valittamisen. Mun pitäisi oikeasti mennä siipeen, tää päänsärky on vaan kova. Ehkä mä meen... Angel Lovelace on kuitenkin mukava. Eikä tarvitse mennä tunneille.

21.10.2020

Äh, elämä on tylsää. Tai ei oikeastaan... mutta on kuitenkin. Nic ei enää pyöri mun ympärillä... ja mulla on ikävä häntä. London on ihan kiva ja hän saa mun olon kivaksi, mutta ei hänessä ole samaa kuin Nicissä. Ruikutan vaan edelleen Nicin perään enkä enää jaksa itseäni tämän kanssa. JOTEN, olen keksinyt uutta ja kivaa tekemistä.

Löysin nimittäin pari mielenkiintoista loitsukirjaa ja olen kokeillut vaikka mitä loitsuja. Ja ne on onnistunut! Osaan vaikka mitä loitsuja nykyään, oon aina testaillut niitä ohikulkeviin. Pitäisi päästä vain tutkiin kirjastossa lisää, tai löytää joku jolla on sama harrastus. Rain ehkä...? Mutta hän voi myös reagoida oudosti ja seota suurinpiirtein, Nic (paitsi ai niin, ei olla väleissä) säikähtäisi omaa varjoaankin ja London ei erottaisi kirousta suojaloitsusta.

En vaan tiedä mistä löytäisin samaa harrastavia, ei tätä viitsi jokaiselle huudella. Vaikka mulla on yliote Molinasta, niin tuskin hänkään ihan kaikkea katsoisi sormien läpi. Joten, parempi pitää matalampaa profiilia.

Äh, en tiedä mitä teen. Jatkan tätä kuitenkin, tämä on pitkästä aikaa tosi kivaa.

25.10.2020

Mä en voi uskoa tätä, että näin kävi. MÄ SAIN MENTORIN! Tosin, se Luol on vähän karmiva, mutta on ensimmäinen joka jakaa samat ajatukset mun kanssa. Ja jos joku onneton on nyt päässyt lukemaan päiväkirjaani, näen varmasti kohta, että kuka se on. Manasin tämän kirjan, ja luulen onnistuneeni. Jos kirjan avaa joku muu kuin minä, niin näppärällä kivalla loitsulla lukijan suu menee umpeen ja sormet katoaa.

Olen vain innoissani tästä, kerrankin on jotain mielenkiintoista odotettavaa. Luol vaikutti hankalalta, siinä missä Nic on helposti manipuloitavissa ja London... no London on vain sivuseikka, Luol on haaste. Haluan vain saman tiedon mikä hänelläkin on.

Tässä on vain ainoa... pieni mutka. Me tehdään rikkumaton vala, kumpikaan meistä ei luota toisiinsa. Ja sen valan sitoo kai Ronja, en olisi ikinä uskonut. Enkä kyllä usko, että hän suostuu, mutta antaa Luolin yrittää. Hän luottaa Ronjaan, mikä taas vähän vähentää hänen uskottavuutta. En ymmärrä miten kukaan voi luottaa siihen hölösuuhun.

Mä nyt toivon ettei tässä tule mitään ongelmia, kerrankin on jotain mikä oikeasti kiinnostaa.


*paljon sutattua tekstiä*

Mulla oli jälki-istunto. Kaikki oli taas mun vika. Ehkä saatoin provosoitua herkästi, mutta en vaan kestä sitä Ronjaa enää sekuntiakaan. Meidän pitäisi pysyä erossa toisistamme, enkä edes ymmärrä mikä hänen ongelmansa varsinaisesti on. Aivan sama vaikka hän olisi halkaissut mun kallon, niin vika olisi kuitenkin ollut mussa. Ei tästä kannata edes puhua kenellekään, Ronjalla on jo oma "asemansa" täällä. Joten, taktiikkani on vältellä häntä kuin ruttoa. Rutto hän kyllä onkin...

*lisää sutattua tekstiä*

Nic suuteli mua halloweeninä. Enkä ole varma vielä ollaanko yhdessä. Kai? Nic välittää musta, en ymmärrä miksi. Mä välitän Nicistä paljon, kun Nic suuteli mua siellä ulkona niin ihan kuin kaikki olisi ollut paikoillaan hetken. Sen hetken, ennenkuin Everett tuli keskeyttämään... ja kaikki oli pilalla.

Niin... se jälki-istunto. Everett laittoi mut lukemaan koulunsääntöjä ja jäljentää ne, kyllästyi mun hitauteen ja sain jättää jäljentämisen kesken. Sitten piti kirjoittaa vielä essee säännöistä, mitä olin jo rikkonut. Se oli kuulemma huonoin kirjoittamani essee. Ihan sama. Selvisin kuitenkin jälki-istunnosta, mutta tiedän että Everett kyttää mua nyt kahta enemmän.

Ei nukuta. Onneksi tuvasta pääsee helposti ulos.

11.11.2020

Vähän vauhdikas alkuviikko. Tai no... sunnuntaina tää jo alkoi. Oli se kaksintaistelukurssi, enkä ymmärrä mitä professori Everett ajatteli laittaessaan mut Luolin pariksi. Tiedän, että Luol on noin valovuoden päässä mun taidoista, joten se kaksintaistelu oli epäreilu. Tai no ei varsinaisesti epäreilu, mutta Luol ei tuskin edes yrittänyt kunnolla. Joten, armokisa. En pidä.

Nic tuli sitten sen jälkeen... ja Luol tietää että me seurustellaan salaa. Nic kielsi sen vain julkisesti ja se oli aika paskaa. Lähdin ulos lenkille ja Luol oli kai lentelemässä, hän sanoi että Nic vinkuu edelleen Jillin perään ja jotain... Tavallaan voin jopa uskoa sen. Kun mä näin Nicin sen jälkeen, sekin oli jostain syystä ulkona, niin Nic vakuutti ettei ole Jillin kanssa missään tekemisissä. Ja haluan uskoa häntä.

Mutta... niin. Mitä jos Luol oli oikeassa koko ajan? Luolilla on tasan oma lehmä ojassa. Ehkä vain uskon Niciä, hänellä ei olisi mitään syytä valehdella eikä hän ole edes niin laskelmoiva, että tekisi niin. Jos tekee, hirtän hänet omakätisesti.

Mentiin Nicin kanssa sen jälkeen valvojaoppilaiden kylppäriin, joku oli tunkenut sammakonkutua vesiverkostoon. Eli oltiin siinä helvetin kudussa sitten, kun sitä tuli joka paikasta. Tehtiin parit hämäytysloitsut ja juostiin järveen peseytyy. Musta tuntuu että mun jalat ei ole vieläkään toipuneet siitä ihan kunnolla, ulkona oli ihan hiton kylmä ja se järvivesi oli vielä hirveämpää. Mut ainakaan en ollut sammakonkudussa enää.

Puhuttiin vähän Nicin kanssa... no... ekasta kerrasta. Tai siis ei me puhuttu siitä hirveästi, lähinnä sanoin että se olisi mulle ok. Pitäisi vain keksiä paikka, koululla ei ihan hirveästi ole mitään... mukavaa paikkaa. Nic tosin väläytti ehdotusta, että lenkkeilisin joskus vähän pidemmälle ja ilmiinnyttäisiin hänen asunnolleen. Se kuulosti vain ihanalta ehdotukselta, ja kelpaisi todella paljon. Pelkään vaan, että Nic jänistää viime hetkellä. Takertuu mun ikään tai jotain... ei enää halua. Ja mitä jos mä olen niin huono, ettei Nic halua mua sen kerran jälkeen?

Äh, ajatukset pyörii taas samaa kehää. Mun on pakko keskittyä johonkin muuhun.

17.11.2020

Miten mä saan... muutamassa päivässä elämäni ylösalasin? Mä en edes tajua mitä tapahtuu. Nic on muuttunut ihan oudoksi. Houkuttelin hänet lentämään (okei, tämä oli ehkä typerä idea sen kesän onnettomuuden jälkeen) ja Nic suostui omaan nicmäiseen tyyliinsä (pelkään, että hän tekee kaiken vain miellyttääkseen mua..). Ei siinä mitään, Luol tuli kentälle. Se olisi ollut ihan ok (tai ei mua varsinaisesti asia haitannut) mutta hän on lyöjä, ja kun Nic näki ryhmyt niin hän ei voinut kovinkaan hyvin.

No yksi asia johti toiseen, ja lopulta Nic makasi maassa sen jälkeen kun oli oksentanut. KYSYIN häneltä, että pärjääkö hän, vai jäänkö siihen hänen kanssaan. Hän sanoi että pärjää hyvin, että voin jatkaa lentämistä. No, jatkoin lentämistä Luolin kanssa ja Nic muuttui vain entistä oudommaksi.

No, toissapäivänä Nic teki mulle sitten oharit. Me oltiin sovittu tästä jo aikaa sitten, että nähdään silloin meidän vakioluokassa... Odotin häntä yli puoli tuntia. Nic on yleensä mua ENNEN paikalla. Musta tuntuu, ettei Nic halua vain olla mun kanssa. Tai ainakaan julkisesti, luultavammin häpeää. Menin kertomaan menneisyydestäni Nicille ja sen jälkeen käytös muuttui... Menin sit ulos purkaan vitutustani (oon laulanut ihan liian vähän, en muistanut että se on noin voimaannuttavaa) ja törmäsin Niciin. Hän syytti jostain random paiseistaan mua.

Törmättiin sitten eilen, vaikka päätinkin että pidän Niciin etäisyyttä. Maksaako mun vaivaa luottaa kehenkään, kun joka kerta voisin alkaa luottaan esimerkiksi Niciin, niin hän tekee jotain. Puhuttiin eilen, ja hän pyyteli anteeksi. En tiedä, en tullut siitä keskustelusta kovinkaan fiksummaksi. Mä en oikeastaan tiedä mitä teen. En haluaisi olla ilmankaan... Mutta jos Nic häpeää mua tällä tavalla niin ei hänen tarvitse tuhlata aikaansa. Hän löytäisi ihan hyvin jonkun kiltin tytön, jolla ei ole huonoja piirteitä.

Keksin kyllä muuta tekemistä.

20.11.2020

Pääsin just sairaalasiivestä. Olin eilen Nicin kanssa ulkona, harjoiteltiin suojeliuksia. Ja saatiin sovittua, jeij! Se on vain hyvä asia. Mutta! Sain suojeliuksen tehtyä, se on yksisarvinen. Ja todella hieno, En jotenkin osannut odottaa yksisarvista, mutta oon iloinen kun saan sen kerrankin tehtyä. En vain tiedä, että onko jotenkin kieroutunutta kun mun lempimuistoni on... Paitsi en mä sitä tähän kirjota, ihan vain varmuuden varalta. Se on vain tosi outoa ja kieroutunutta.

No, meillähän oli Nicin kanssa kivaa. Luolkin kävi pyörähtämässä siinä, oli ilmeisemmin nähnyt meidän harjoittelevan. Jäätiin kahden ja Nic kertoi sitten rakastavansa mua. Se oli tosi ihana kuulla... mut en tiedä pitäisikö se tunnustaa suoraan takaisin? Ei mulla ole kokemusta. Kun olin avaamassa suutani ja sanomassa että rakastan Niciä (koska kyllä mä Niciä rakastan) niin mä aloin yhtäkkiä LAULAAN. Se oli tosi outoa, koska ei mun ollut tarkoitus. Mulle tuli vain yhtäkkiä sellainen tarve...

Sitten olin kuulemma pyörtynyt... Nic säikähti, lauloin kappaleesta pätkän "let me die in your arms" ja pyörryin siinä, se oikeasti kai luuli että kuolin. Mutta en tietääkseni osaa vielä manata itseäni kuolemaan samalla tavalla.

Okei, mut syy sairaalasiivessä oloon. Sain käärmeen pureman. Mun olisi pitänyt tunnistaa aspiskyy, mutta oli kai sen verran pimeää että en tunnistanut. Ja no... se sitten puri mua. Sen jälkeen on vähän hatarat muistikuvat, siipeen päädyin ja olen ihan kunnossa nyt. Niillä on varmasti hauskaa siivessä, kun viimeksi menin sinne kadonneiden sormien luiden takia. Luurankoko oli kyllä hirveintä paskaa hetkeen.

Luol myös tietää SIITÄ. En olisi halunnut. Mut... mäkin tiedän siitä jotain, puntit on tasan.

26.11.2020

Tää on taas niitä hetkiä, kun mietin että mitä helvettiä olen edes tekemässä. Mä en tiedä mitä tekisin. Olen kamala ihminen, mun ei pitäisi tehdä näin Nicille. Nic on liian hyvä, liian ihana... liian Nic. Hänen pitäisi löytää joku tasapainoinen kumppani, joku joka osaisi olla hänen kanssaan ja rakastaa täysillä. Mä taas olen Nicille liian... epätasapainoinen. Tai siltä musta tuntuu. Olen valvonut melkein koko viikon, tai oon nukkunut muutamia tunteja, itseasiassa nytkin on yö... Mutta en saa nukuttua. Se yksi kusipää pyörii mun unissa ja saan paremmin tutkittua sitä verikirousta yöllä, kun ei ole kukaan yllättämässä. Ihan kuin oisin sumussa.

Sitten on Luol. Mä en tiedä enää mitään. Luol on omalla tavallaan samanlainen varmuus kuin Nicissä, vaikka uskon että Luol ei halua musta mitään muuta kuin seksiä. Mut ainakin hän sentään haluaa sitä, Nicistä en ole edes varma. Kai sekin haluaa, me ollaan viikonloppuna menossa varmaan Poudlardinen hotelliin. En tiedä pitäiskö mun kertoa Nicille, en haluais loukata häntä. Sitä paitsi ne oli vain hairahduksia, virheitä, asioita mitä ei olisi pitänyt tehdä. Kamalinta tässä on se, että tykkäsin siitä... ihan liikaa. Ja en saa sitä pois mielestäni, vaikka kuinka haluaisin.

Sitten se verikirous. Luol auttaa mua siinä, onneksi. En pärjäisi yksin, mutta löysin jotain todella kiinnostavaa kun etsin tietoa. Nimittäin rituaalitaiat,tänä vuonna olisi loistava mahdollisuus tehdä 21.12 (tai aiemminkin, mutta silloin olisi paras hetki) jokin rituaalitaika. Mietin, että voisin kokeilla Fontainen kiroamista sitä kautta, koska haluan varmistaa. Ja oikeasti haluan kokeilla sellaista, siitä ei ole hirveästi puhuttu mitään. Siinä piti olla jotain kirottavalta, asiat piti olla tietyssä muodossa ja oli loitsu. Mietin, että kysynkö Luolia avuksi (ja periaatteessa hänen olisi pakko suostua) mutta jos yritän pysyä hänestä erossa, niin tämä ei hirveästi auta asiaa.

Mua pelottaa. Ja samalla ei. En pidä ristiriidoista, haluan jotain rauhallista ja tasapainosta, mutta se on varmaan liikaa pyydetty.

Ai niin, Ronja on kiinnostunut Nicistä. Nic ei uskonut, mutta Luol epäili samaa. Ronja vois kokeilla mieluummin vaikka mantikoria, kuin Nicin iskemistä.

3.12.2020

En vaan ymmärrä taas yhtään mitään. Olen mokannut ja pahasti. Olen loukannut Nicolasia. En tiedä edes mitä tekisin enää, en tiedä miten selvittäisin koko asian. Ophelia Villard palasi koululle. Luol kertoi hänelle jo kirjeessä, hän ei vain kertonut kenen kanssa. Ja Luol kertoi sitten pikkujouluissa sen Ophelialle... minkä ansiosta Nicolaskin tietää nyt. Ajoitus oli kamalin ikinä.

Mä haluan pois täältä. Mä en kestä katsella itseäni enää... Mä haluan vain olla ja unohtaa. Luol sanoi että auttaa mua sen jutun kanssa loppuun, mutta sen jälkeen ei halua olla missään tekemisissä. Tämän siitä saa kun yrittää luottaa johonkuhun, ei olisi kannattanut. Nicinkään ei olisi kannattanut luottaa muhun, mitä voi multa odottaa muuta kuin mokaamista?

Mun on pakko keskittyä johonkin, tai hajoan. Eikä O'Harat hajoa, O'Harat on vahvoja ja selviävät. Virtute et claritete. Mä keksin jonkun ratkaisun.