Kirjoittaja Luol Crunel » 21 Heinä 2024, 22:36
Luol havaitsee kirjeeseen tehdyt loitsut heti saadessaan sen käsiinsä ja arvaa jo siitä, että sen täytyi olla Heatherilta. 'Hei vaan', Luol ajatteli tervehdyksen lukiessaan. 'Ja toden totta olet selityksen velkaa.' Heatherin "selitys" oli kuitenkin kuin Rosettan kivi konsanaan, se pikemminkin lisäsi kysymyksiä kuin vastasi niihin. Tämä ei ensinnäkään paljastanut, missä oli ja mitä tekemässä. Heatherin mainitsemien henkilöiden identiteetistä Luolilla sen sijaan oli aavistus. "Yhteinen hyvä" kuulosti epäilyttävältä. Grindelwald ja Voldemortkin olivat toimineet "yhteisen hyvän" puolesta. Lukiessaan Heatherin saaneen innoituksen treenaamiseensa Luolilta tämä raapi niskaansa hieman vaivaantuneena, mutta tunsi myös ylpeyttä - ja toisaalta huolta. "Monenlaiseen taikuuteen" kuulosti yhtä epäilyttävältä kuin "yhteinen hyvä". Oliko noita kuitenkin sotkeutunut pimeyden voimiin, niin kuin hän oli epäillyt? Luol huokaisi. Hehän olivat aikoinaan sopineet, että Luol tuutoroisi tyttöä vain sillä ehdolla, että hän vain opettelisi tuntemaan ja hallitsemaan pimeitä voimia, muttei sotkeutuisi niihin tai alkaisi käyttää niitä! Se verikirous oli poikkeustapaus. Se kusipää ansaitsi sen ja kasvoi nyt horsmaa jossain. Mitähän Heather mahtoi tarkoittaa "toisella puolella"? Niin sanottua "hyvisten" puoltako? Luolia alkoi turhauttaa. Mitä muutakaan puolta hän voisi valita? Elettiin rauhan aikaa, hän oli kirouksenmurtaja ja töissä Taikaministeirössä, ja kaiken lisäksi hän oli maailman kilteimmän noidan puoliso ja pienen tytön isä. "Toiselle puolelle" hyppääminen ei tullut kuuloonkaan. Ei varsinkaan, kun hän ei edes tiennyt, minkä takia olisi pitänyt. Heather puhui "tuhosta" ja siitä, kuinka "kohta kuka tahansa voi kutsua itseään miksi tahansa". Oliko noita seonnut vai puhuiko hän totta? Luol ei halunnut uskoa kumpaankaan vaihtoehtoon. Kaikkein vähiten Luol osasi kuitenkaan odottaa Heatherin ilmoittavan kirjeessä, että oli menossa naimisiin. Missä ihmeen välissä hän oli heilan löytänyt? Vihreäsilmäiselle yksisarviselle Luol tyrskähti huvittuneena. Mikä salanimi...
---
Kirjeen tuo joku Pariisin postitoimistosta lainattu suopöllö. Se on sinetöity ja kirottu samalla tavalla, kuin Heatherilta tullut kirje oli.
7.9.2024
Hei,
kiitos selityksestä. Se oli oikein valaiseva.
Olin vakuuttunut uusista taidoistasi. Toivottavasti käytät niitä viisaasti.
En halua asettua sinua vastaan, mutta tiedät kyllä, että minulla on ristiriita. Jos et pahastu siitä, ystävyytemme saa säilyä.
Odotan kutsua innolla. En kuitenkaan usko, että vaimoni tulee mukaan.
Näkemisiin,
"ruskeasilmäinen kultasakaali"
Ps. Muista, mitä olen sanonut sinulle: älä koskaan aliarvioi vastustajiasi