Réna Dubois ja hänen tupalaisensa Helene Michel kiiruhtivat linnaa päin kovaa vauhtia. Réna oli tavannut Helenen kasvihuoneilla, kun hänen oli pitänyt hakea unohtunut yrttitiedon kirjansa. Helene oli ollut siellä tutkimassa jotain kasvia, opettajan luvalla tietysti, kun Réna oli pölmähtänyt sisään iloisena siitä että ovi oli ollut auki. Hän oli hämmästynyt huomatessaan Helenen, mutta tointui nopeasti, keskittyen vain pysymään kaukana kasvista jota hän tutki. Rénan etsiessä kirjaansa, joka lopulta (Rénan kauhuksi) löytyi lihansyöjäkasvi pöydän alta, hän puhui Helenen kanssa kaikenlaisestä. Réna oli hieman ihmeissään Helenen kertoessa hänen olevan täällä tutkimassa tätä kasvia vapaasta tahdostaan. Kuka nyt sellaista tekisi?
Kun Réna oli löytänyt kirjansa, Helene ilmoitti lähtevänsä samaa matkaa, huomatessaan että oli jo melkein ulkonaliikkumiskiellon alkamisen aika. Näin he siis lähtivät kasvihuoneelta. He eivät kuitenkaan ehtineet kauas, ennen kuin Helene jäi katsomaan jotain mustaa joka makasi maassa. Rénaa ärsytti. Tämäkö oli hyvä aika tutkia jotain maassa lojuvaa joutavuutta?
"Tule nyt, me myöhästymme! Ovet menevät kiinni minä hetkenä hyvänsä." Réna hoputti. Helene kuitenkin vastasi vaisulla äänellä, "Réna, minä luulen että tämä on nuori hevoskotka.. Pitäisikö meidän auttaa sitä?". Nyt Rénakin kiinnostui, ja unohti kiireensä. Hän astui lähemmäs ja huomasi sen tosiaan olevan nuori hevoskotka, joka näytti eksyneeltä. "Missäköhän sen emo on?" Réna mietti hiljaa. Pärjäisiköhän se kauaa ilman emoaan? Rénalla ei ollut aavistustakaan, minkä ikäisinä hevoskotkat alkoivat hankkia oman ravintonsa.
"Meidän pitäisi viedä se suojaan" Helene sanoi. Réna mietti hetken ja nyökkäsi sitten. Eläin tarvitsi suojaa. "Mihin?" Réna kysyi. Tätä Helene oli jo selvästi ajatellut ja osoitti kasvihuoneille päin. "Tuolla on varasto kasvienhoitovälineille. Se varmaan kävisi. Ei sitä nyt linnaankaan voi viedä, eihän." Réna nyökkäsi. Sitä ei tosiaankaan voinut viedä linnaan.
He siis lähtivät kuljettamaan vastahakoista olentoa kasvihuoneita päin. Hevoskotka oli hämmentynyt ja peloissaan, mutta antoi silti tyttöjen käsitellä sitä. Réna oli huojentunut siitä, sillä hän oli pelännyt, että hevoskotka saattaisi vahingoittaa heitä. He veivät hevoskotkan varastoon, jonka oven Réna avasi yksinkertaisella alohomora loitsulla, ja miettivät mitä heidän pitäisi tehdä. Lopulta he päättivät, että toisen oli parasta mennä hakemaan ruokaa ja jokin alusta jolla hevoskotka voisi nukkua, sillä maa oli kylmä ja epämukava.
Réna päätti, että hänen olisi parasta lähteä, sillä Helene oli huomattavasti etevämpi eläimien kanssa, kuin hän. Niin Réna siis lähti ja kohtasi heti seuraavan ongelman. Miten ihmeessä hän pääsisi sisään? Ovet olivat jo kiinni, eikä niihin kyllä riittänyt pelkkä alohomora tällä kertaa.
Onnekseen Réna kuitenkin huomasi, että muutama opettaja oli tulossa Pouldlardinen suunnasta, ilmiselvästi humalassa ja puhuen kovaan ääneen. Réna suuntasi itseensä hämäysloitsun, joka ei tosin ollut kovin vahva, ja lähti hiipimään opettajien perässä. Kun he siis saapuivat ovelle, Réna pujahti sisään heidän perässään ja meni piiloon lähimmän pylvään taakse. Häntä kuitenkin hermostutti, sillä hän oli ollut helposti nähtävissä ja jos joku opettajista ei ollut humalassa, hän olisi hyvin voinut huomata Rénan. Hän kuitenkin toivoi, ettei kukaan ollut huomannut.
Réna poisti hämäysloitsun, sillä ei ollut tarpeeksi vahva pitääkseen sitä yllä koko ajan. 'Katsotaampa. Tarvitsen ruokaa ja lämpimän nukkumis alustan hevoskotkalle. Mistä perhanasta minä ne hankin?' ajatteli Réna ja katsoi ympärilleen kuin voisi niin löytää vastauksen, mutta siellä se ei ainakaan ollut. Sitten Réna kuitenkin muisti, että tyrmissä oli varasto rikkinäisille ja vanhoille tavaroille. Ehkä sieltä löytyisi jonkinlainen peitto tai muu pehmeä alusta. Hänellä ei kuitenkaan ollut aavistustakaan, mistä hän ruokaa hankkisi, sillä hän ei tiennyt missä keittiö sijaitsi.
Niin hän lähti hiipimään tyrmiä kohti ja piiloutui aina kun näki jonkun tulevan. Hän laskeutui alas tyrmään, katsoi ympärilleen ja toivoi, että muisti oikean suunnan varastoon. Sitten hän lähti menemään suuntaan, jossa toivoi varaston olevan.
