Yrttitieto 1. / 1. luokka

[Chris Dawson]

// Kaikki ensiluokkalaiset tervetuloa osallistumaan yrttitiedon tunnille! Tunti sijoittuu alkusyksyyn. Osallistumisesta, mahdollisiin kysymyksiin vastaamisesta, läksyjen teosta sekä omalaatuisista tai/ja pitkistä pelivuoroista ansaitsee tupapisteitä. Peliaikaa on 30.5 asti. //

Yrttitiedon tunti oli alkamaisillaan. Chris Dawson istui tapansa mukaan pöytänsä ääressä. Hän tutki parhaillaan muistiinpanojaan tulevasta tunnista.
”Vai niin..” Hän tuumaili vilkaisten kelloa. Oppilaat alkoivat pikkuhiljaa saapua tunnille. Toiset tulivat yksin, toiset kavereidensa kanssa.
”Huomenta, huomenta..” Dawson sanoi oppilaille, sitä mukaan kun he ohittivat hänen pöytänsä.
”Mukavaa aloittaa yrttitiedon opiskelu kanssanne ja on hyvä, että kaikki näyttävät olevan paikalla. Eli minä olen Chris Dawson ja opetan täällä yrttitietoa. Yrttitiedon tunneilla opiskelemme eri taikakasveja ja kuinka niitä hoidetaan ja hyödynnetään. Vaadin tunneillani ehdotonta hiljaisuutta, jollei toisin sanota”, mies selitti hymyillen. Tämän päivän aiheesta hän oli pitänyt itsekin ollessaan nuori. Totta kai hän piti aiheesta vieläkin, mutta nyt hänen mieleen olivat enemmän vaarallisemmat kasvit.

”Tänään käsittelemme sellaista kasvia nimeltään kärpäsloukku”, Dawson totesi ja nousi seisomaan. Monet oppilaat vaikuttivat hieman pitkästyneiltä, mutta muutamat katsoivat uteliaina häntä. Professori Dawson kirjoitti liitutaululle sivunumeron ja odotti, että oppilaat avasivat kirjansa.
”Oletan, ettei kärpäsloukku ole monillekaan tuttu. Itse asiassa se on melko vähäpätöinen kasvi taikuudessa. Eräitä kärpäsloukun muotoja tunnetaan myös jästien huonekasveina. Niissä ei ole murustakaan taikuutta. Onneksi muutamissa luonnonvaraisissa kärpäsloukuissa on taikuutta riittävästi. Monet taikakasviasiantuntijat ovat yrittäneetkin jalostaa kärpäsloukkuja takaisin elinvoimaiseksi lajiksi. Näyttää kuitenkin siltä, että jästilajit valtaavat taikalajin kasvupaikat ja salaa vehkeilevät taikakasveja vastaan. Ei uskoisi jästilajeja noin viisaiksi… ” Dawson kertoi eläytyen asiaan.
”Kärpäsloukku on loppujen lopuksi erittäin helppohoitoinen ja vaaraton lihansyöjäkasvi. Se ei takuulla taita edes hiuskarvaakaan päästäsi. Se syö ainoastaan kärpäsiä ja muita pieniä hyönteisiä. Kasvin koosta riippuen myös sammakoita tai pieniä eläimiä.” Professori kertoi.

”Minun on pakko kertoa teille, että kärpäsloukut olivat nuoruuteni mieluisimpia taikakasveja. Mietitte varmaan miksi? Ne eivät liiku juurikaan, koska eivät tarvitse ruokaa kuin muutaman kerran viikossa. Ne eivät ole ollenkaan vaarallisia. Miksi minä sellaisesta pitäisin? Tekin pääsette käsittelemään tänä vuonna jopa alruunoita, mutta silti kärpäsloukut ovat mielestäni kaikkein mielenkiintoisimpia.” Dawson selitti mystisesti. Luokka pysyi vaiti.
”Kuunnelkaapas. Tästä minun ei pitänytkään puhua, mutta…Tämä kasvi on oiva esimerkki siitä, että jästilajit pärjäävät paremmin kuin taikalajit. Ajatus on vallan mielenkiintoinen”, Dawson aloitti.
”Kuvitellaan, että jästikärpäsloukut syrjäyttäisivät taikakärpäsloukut. M-mitä en tietenkään toivo.. Mutta aluksi siitä syntyisi hirveä soppa, mutta ymmärrettäisiin, etteivät jästit sittenkään ole niin alkeellisia. Monet nykyajan suuret velhot viljelevät vain vääriä tietoa”, Dawson sanoi hivenen surullisesti, ajatellen omaa jästiäitiään.
”Toivon, että edes miettisitte asiaa. Muistakaa, tämä on vain minun mielipiteeni, teillä on tottakai omanne. Okei, puliseminen riittää tältä tunnilta. Tulkaa perässäni kasvihuoneeseen. Siellä meitä odottaa tämän päivän tehtävä”, mies sanoi palauttaen iloisen ilmeen takaisin kasvoilleen.


Kasvihuoneessa heitä odotti kaksi pientä ruukkua, jossa oli vihertäviä lihansyöjäkasveja. Kasvin päistä saattoi erottaa pienet mustat silmät, jotka tarkkailivat oppilaita. Varresta kasvoi myös muutamia nuutuneita kukkia ja muutamia nuppuja, jotka eivät olleet vielä auenneet.
”Tässä ovat siis koulumme kärpäsloukut Jonny ja Donny. Jonny ja Donny tässä ovat ensimmäisen luokan oppilaat”, Dawson esitteli virallisesti. ”Ei vaisinkaan. Ei näillä ole nimiä - vielä”, hän myönsi lopulta virnistäen samalla katsoen oppilaiden epäuskoisia ilmeitä.
”Päivän tehtävänä on tutustua näihin kasveihin ja tutkia niiden liikkeitä. Niin kuin aiemmin jo kerroin, nämä kasvit eivät ole kovin liikkuvia, mutta nyt niillä on ruoka-aika. Odottakaapas hetki”, professori sanoi ja otti hyllystä purkin. Purkki oli täynnä eläviä kärpäsiä. Hän päästi kärpäset ulos ja laski purkin pöydälle.
”Tänään kärpäsloukuilla on oikea juhla-ateria”, Dawson totesi korottaen ääntään. Kärpäset surisivat todella voimakkaasti. Oppilaat ja professori katsoivat kuinka kärpäsloukut metsästivät kärpäsiä.
”Nyt kirjoittakaa vihkoonne muistiinpanoja kärpäsloukuista ja niiden liikkeistä”, professori Dawson kehotti. Kun oppilaat olivat valmiit, saivat vapaaehtoiset lukea muistiinpanonsa ääneen.

”Aivan niin. Hyvä hyvä. Mennäänpä takaisin luokkatilaan”, mies sanoi ja johdatti oppilaat luokkaan.
”Hyvin meni tänään. Muistakaa miettiä tätä kärpäsloukkua tarkkaan. Viimeisellä tunnilla kysyn kaikilta, mikä kasvi oli suosikkinne. Älkääkä huoliko, kasveja riittää vielä ennen viimeistä tuntia”, yrttitiedon professori selitti. Hän kirjoitti läksyt taululle ja odotti, että kaikki olivat kirjoittaneet ne muistiin.
”Hei hei! Nähdään ensiviikolla!” hän huudahti oppilaiden perään ja odotti luokkatilan tyhjenemistä. Tämän jälkeen hän käveli ulos ja suuntasi askeleensa kohti tuttua kasvihuonetta. Miehen pitäisi vielä tarkistaa, että kärpäsloukuilla olisi kaikki hyvin.


***
Läksy:

Haluaisitko mieluummin oman jästimuunnoksen kärpäsloukusta vai alkuperäisen taikakärpäsloukun (omana hahmonasi)? Pieni perustelu olisi paikallaan.
Lähetä ne minulle yksityisviestillä.

[Antonie Guillory]

Vedonlyönti. Siinäpä vasta mukava tapa viettää iltaa tupaporukalla, saatika kun vedonlyönti itsessään oli koskenut Châteaun portaita. Kyllä, luit ihan oikein. Ei mitään liittyen kaikkien tietämiin huispausmestaruuksiin tai jästien raviurheiluun, jota jotkut oleskeluhuoneessa salassa opettajilta yrittivät, taskurahan kiilto silmissään, vaan portaita. Kuka tahansa olisi katunut koko vedonlyöntiä, jos se koski portaita ja sisälsi linnan tupakäytäviin vievien portaiden laskemisen Suuresta Salista lähdettäessä. Kiirehtiessään kohti kasvihuoneita kipeillä jaloillaan Tony oli lähes varma, että saisi lähipäivinä tuta koston voitostaan, joka oli osoittanut Serdaigle-porukan olleen väärässä.

Päästyään viimein luokkaan ja linkuttaessaan nopeasti kohti vapaata paikkaa, takarivin serdaiglelaiset vilkuttivat muka viattomasti. Tony vetäisi itselleen tuolin pöydän alta ja istui alas jaksamatta kiinnittää huomiotaan juuri nyt siihen ettei hänen elämänsä olisi kovin turvallista seuraavina päivinä, kiitos vain niiden hiivatin portaiden. Joita oli muuten aina ollut ihan liikaa.

”Mukavaa aloittaa yrttitiedon opiskelu kanssanne ja on hyvä, että kaikki näyttävät olevan paikalla. Eli minä olen Chris Dawson ja opetan täällä yrttitietoa." Tony katseli kulmat kurtussa, kuinka hänen vieressään istuva vihreälinssinen serpentardpojan kynä sauhusi muistiinpanojen ilmestyessä pergamentille. Tony katsahti pöydällä lojuvaa kirjaansa, joka tuntui tuijottavan avaamattomana suoraan takaisin. "Yrttitiedon tunneilla opiskelemme eri taikakasveja ja kuinka niitä hoidetaan ja hyödynnetään. Vaadin tunneillani ehdotonta hiljaisuutta, jollei toisin sanota.”

Päivän aihe oli kärpäsloukku. Professorin selitettyä kärpäsloukuista oleellisen, saattoi Tonykin sanoa tietävänsä kyseisen jästilajin muodon. Hänkin oli saman kylän kaveriensa kanssa häirinnyt naapurin tädin kasveja tunkemalla niiden pieniin kitoihin keppejä tai paperinpaloja, jolloin kasvit olivat sulkeneet hammasmaisen suunsa luullen tarjottua keppiä kärpäseksi. Jossain vaiheessa kaikki lapset kylässä olivat tahtoneet omistaa kärpäsloukkuja, koska niistä oli niin paljon huvia.

Professori lopetteli johdantoaan. "Okei, puliseminen riittää tältä tunnilta. Tulkaa perässäni kasvihuoneeseen. Siellä meitä odottaa tämän päivän tehtävä.” Tony oli samantien ylhäällä, vaikkakaan ei viitsinyt syöksyä ensimmäisenä kasvihuoneeseen. Hän antoi vihreälinssisen pojan mennä ensin ja seurasi sitten perässä muka tunnollisen oloisesti.


Kasvihuoneessa heille esiteltiin koulun kärpäsloukut Jonny ja Donny. Tony oli melkein pettynyt, kun professori huomautti vitsailleensa. Silti tyttö kirjoitti vihkoonsa suurin kirjaimin Jonny ja Donny - perhe kärpäsloukku ja yliviivasi otsikon kaksi kertaa. Mitäköhän vihreillä linsseillä varustettu poika olisikaan sanonut.

”Tänään kärpäsloukuilla on oikea juhla-ateria”, professori jatkoi. Tämä tosin toi Tonylle mieleen vain aamiaisen, jota hän tuskin oli ehtinyt syömään sekä päivällisen, johon oli jäljellä vielä ainakin pari tuntia. Muistiinpanoihinsa Tony kirjoitti muutaman lauseen, jotka kuuluivat kuta kuinkin kärpäsloukku metsästää hitailla liikkeillä, kita kuitenkin sulkeutuu aika nopeasti puristavaan otteeseen. Vieressä seisova poika sai lukea hienot ja kattavat muistiinpanonsa ääneen ja seuraavan oppilaan aloittaessa tämä jakoi Tonyn kanssa näkemyksensä vielä myös siitä, että professorin loukuille antamat kärpäset olivat oletettavasti olleet ullakkolajia. "Ovatkohan ne sitten päivällinen vai iso jälkiruoka niille?" Tony kysyi ja ennen kuin poika ehti vastata mitään, hän liukeni paikalta. Vastaus olisi tehnyt hänet vain nälkäiseksi.

Professori antoi luokkatilassa vielä läksyt, jotka Tony sutaisi pergamentin alalaitaan. Tyttö nousi reippaasti ylös, vilkutti takarivin serdaigleoppilaille hyvästiksi ja poistui luokasta hymyillen. Käytävälle päästyään oli tosin parempi pistää juoksuksi, särkevistä jaloista huolimattakin.