Vaunu 2

[Melisenda Bertram]

// En ole vähään aikaan pelannut foorumilla ja teidän tasollanne, joten toivon teidän antavan anteeksi kömmähdyksiä ja lyhyitä viestejä. Tämä kirjoittaminen kyllä palautuu muistiin vielä. Tähän vaunuun nousee Toulousesta klo 16 aikoihin ekaluokkalainen Melisenda Bertram ja Marseillesta klo 20 aikoihin Ronja Blomroos. Muitakin saa liittyä mukaan näiltä asemilta, tai näihin aikoihin päivästä. //

Ensimmäisellä luokalla aloittava Melisenda Bertram odottelee kärsimättömänä junaa Toulousen asemalla. Asema on outo ja erilainen, kuin Pariisin keskusasema. Tyttö on loppukesästä matkustellut jästisyntyisten vanhempiensa kanssa ja siksi päätynyt tähän itselleen aivan outoon paikkaan. Hänen äitinsä on kuitenkin päättänyt, että tyttö jättää perheensä matkan varrella ja lähtee matkaan. Niinpä hän ei ole kahteen viikkoon käynyt kotonaan tai nähnyt veljiään ja nyt hän on lähdössä ihmeelliseen ja taianomaiseen kouluun, muiden jatkaessa arkeaan ja jästielämäänsä Pariisissa.

Melisendan vanhemmat istuvat pienen matkan päässä hieman epäluuloisina. He eivät oikein osaa vieläkään uskoa taikuuteen, eivätkä oikein ole vakuuttuneita siitä, että mitään junaa Poudlardineen saapuu. Sieltä se kuitekin tulee ja Melisenda pomppaa pystyyn matka-arkkunsa päältä. Jo arkkuun pakkaaminen oli outoa, mutta se on asemalla odotellessa osoittautunut oikein käteväksi istuma-alustaksi. Höyryveturi hidastaa aseman kohdalla ja pieni, hoikka tyttönen katselee silmät kiiluen junaa. "Tuollako minä matkustan kouluun" hän ajattelee innoissaan.

Tytön matka-arkku pakataan viimeiseen vaunuun ja Melisenda ohjeistetaan junan etuosaan etsimään istumapaikkaa. Hän halaa vielä nopeasti epäuskoisia vanhempiaan, lupaa kirjoittaa joka perjantai, ja kapuaa sitten ketterästi junaan. Hänellä on selässään pieni kulunut nahkareppu, joka pomppii hänen innokkaiden askeltensa tahtiin tytön kävellessä vaunun läpi. Siniset silmät suurina ja hymy suullaan hän istahtaa tyhjään vaunuosastoon katselemaan, kuinka vanhemmat pikkuhiljaa jäävät taakse junan lähtiessä liikkeelle.

Nälkä yllättää Melisendan jokseenkin heti lähdön jälkeen ja hän kaivaa repustaan pari voileipää. Syödessään hän alkaa myös lukea uutta dekkariaan, monille jästeille tutusta Hercule Poirotista. Hän uppoutuu kirjaan, voileipien paperikääreet jäävät penkille ja putoavat lattialle ja aika katoaa.

// Olisikohan tämä nyt sellaisessa kohdassa, että tänne voi törmätä sisään ennen Ronja Blomroosia tai suoraan Marseillesta Ronja neljän tunnin kuluttua. //

[Antonie Guillory]

// Haittaisikohan Ronjaa ja Melisendaa jos Tony liittyisi seuraan Toulousen asemalta? Olisi tosi ihanaa päästä pelaamaan johonkin toiseenkin peliin! JLaitan peliviestin samantien tuleeman jos vain sopii. //

Antonie Guillory seisoskelee laiturilla kera suuren matkalaukun ja veljiensä. Onneksi isoveli Sébastien oli keksinyt suurennuttaa äidin vanhan laukun jollakin ystävällisellä velholla kohtuu hintaan. Oli jo tovin vaikuttanut siltä ettei velhomaailmassa juurikaan harrastettu käytettyjä tavaroita, puhuttakaan matka-arkuista.

Noita, ihan oikea noita, Tony ajattelee juuri, kun Sébastien vetäisee vanhan iPodinsa kuulokkeet tytön korvista ja tunkee soittimen takaisin duffelitakkinsa taskuun samalla, kun Tony vielä hieroo korviaan. "Älä luulekaan vieväsi mukanasi mitään sellaista, jonka minä olen rahoillani ansainnut."
"Äh, älä vielä toivo liikoja. Ehkä Tony palaa jo iltajunalla kotiin", nuorempi isoveli vitsailee, vaikka he jo seisovatkin velhoja ja noitia vilisevällä junalaiturilla. Olisi hullutusta tässä vaiheessa väittää ettei siitä mitään olisi oikeasti olemassa.
"Niin. Ehkä ne ovat vihdoin tajunneet, että minut on saavata oikeaan hoitolaitokseen", Tony yhtyy ja Sébastien iskee silmää pörröttäessään Tonyn vaaleita hiuksia niin, että se tuntuu.
"Niin, meidän oma pikku termiitti pääsee ihan oikeaan laitokseen."

Isä ja äiti ovat kaiketi vihdoinkin löytäneet parkkipaikan, sillä suuri lierihattu pomppii väkijoukon yläpuolella heitä kohtia lähestyessään. Juna seisoo jo asemalla eikä Tony tohtisi millään odottaa viime hetkeen, joten halattuaan vähintään kolme kertaa vanhempiaan, lyötyään yläfemmat veljiensä kanssa, hän kompuroi junaan. Hän heilauttaa kättään vielä ovelta ja meinaa kaatua sivuttain taaksepäin junan lähtiessä liikkeelle. Piru.

Alati puolelta toiselle heittelehtivän junan käytävillä on yllättävän hankala kävellä, mutta tahtiin totuttuaan hän pääsee melko rivakasti eteenpäin. Takaosan vaunuosastot ovat melko täysiä ja tyttö alkaa meilkeinpä luopua toivosta, päättää jo jäädä istumaan käytävälle, kun näkee vapaan vaunuosaston. Tai Tony ainakin uskoo ettei tyttö pahastuisi hänestä, veljen vanhasta sinisestä villapusakasta ja resuisesta armeijalaukusta.

Tony vetää vaunuosostan oven auki ja hyppää sisälle ennen kuin ehtii horjahtaa pahemmin, junan heitellessä häntä taas miten sattuu. Näyttävä sisääntulo ainakin, Tony myhäilee ja heittää laukkunsa ja itsensä vastapäiselle penkille, ikkunan viereen tietenkin. Sitten hän vasta muistaa, mitä isä sanoi asemalla. "Saako tähän istua?" Tony kysyy ja osoittaa penkkiä allaan, jolle on tietenkin taas istunut ilman toisen antamaa lupaa.

[Ronja Blomroos]

// Jee, tervetuloa! :) Minun mielestäni te voisitte pelata pari peliviestiä vielä keskenänne ennen kuin Ronja liittyy peliin. Ronja kuitenkin tulee peliin vasta Marseillessa niin varmaan olisi ihan kivaa, että teidän hahmonne ehtivät sanoa toisillanne muutaman sanan ennen kuin tulen peliin. //

[Melisenda Bertram]

// Tervetuloa mukaa Tony! Nyt meitä onkin sitten sopiva kolmen porukka. Haluaako vielä joku tulla mukaan Ronjan kanssa samalta asemalta? //

Melisenda on juuri ehtinyt aloittaa toisen voileipänsä, mutta unohtanut sen käteensä lukiessaan. Hän pureskelee jo aika mössöksikin mennyttä leipää ja lukee rivi toisensa jälkeen jännittävää kirjaa. Hän ei huomaa junan liikkumista, maisemia tai paikalle pöllähtänyttä nuorta tyttöä.

"Saako tähän istua", joku kysyy ja Melisenda säpsähtää. Hänen kirjansa putoaa lattialle ja leipäkin meinaa pudota. Hän saa kuitenkin leipänsä pelastettua ja sopertaa hieman hämmentyneenä vastauksensa "siitä vaan". Sitten hän tajuaa kirjansa pudonneen ja nostaa sen lattialta nolosti hymyillen ja kirkkaat siniset silmät välähtäen. "Olen Melisenda Bertram, Pariisista," esittäydyn ja katson paikalle ilmestynyttä vaaleahiuksista tyttöä ystävällisesti.

// Sori, että jäi vähän lyhyeksi. Aivot ovat tänään aika muussia. Ajattelin kuitenkin, että on parempi jatkaa, kuin jäädä odottamaan parempaa päivää. //

[Antonie Guillory]

// Ihanaa, että pääsen peliin mukaan ja eipä tuo peliviestin lyhyys mitään. Joskus on ihan mukava lukea vähän lyhyempiä peliviestejä toisena osapuolena. Eipä ole tosiaan kehumista omassakaan päässä tällä hetkellä kaikkien kouluhommien takia :) //

Tony tajuaa nopeasti säikäyttäneensä toisen, sillä tämän kirja putoaa kevyesti kolahtaen lattialle. Toisaalta on parempi näin kuin että tämä olisi huomannut hänet vasta junamatkan aikana, vahingossa kirjastaan pois vilkaistuaan. Tyttö vastaa jotain myöntävään viittaavaa vaunussa istumisen suhteen ja nostaa sitten kirjansa lattialta hieman nolon näköisenä.

Lopulta tämä ehtii esittäytymään. "Olen Melisenda Bertram, Pariisista." Melisenda, Tony toistaa ja hymyilee takaisin mahdollisimman ystävällisesti. Into junamatkaa ja tulevaa vuotta tosin meinaa repäistä hänet innostumaan liikaa, mutta sitä ennen hän päättää olla kerrankin kohtelias ja esittäytyä itsekin.
"Antonie Guillory. Tosin Tony on parempi jos puhuttelet." Alunperin Tony tosin ei ollut hänen kutsumanimensä, ennemminkin veljien käyttämä mukamas hellittelynimi, mutta jossain vaiheessa kaikki muutkin alkoivat käyttämään sitä. Nykyään hän on oikeastaan jo aika tottunut siihen. "Asut suurkaupungissa? Vau. Minä en ole ikinä edes päässyt käymään Pariisissa ja Noé nyt on niin pieni paikka ettei sitä kukaan tiedä edes olevan olemassakaan. Antaisin mitä vain päästäkseni päiväksi Pariisiin."

Tony puristaa penkin pehmustetta sormillaan haaveillessaan päivästä Pariisissa. Vanhin veli Sébastien on käynyt pääkaupungissa muutaman kerran, mutta kuten aina, omilla rahoillaan. Tonylla on aina laukuissaan useita karamellin värisiä pieniä Eiffeltorneja, joita veljellä on ollut tapana tuoda tuliaisena. Voi, kuinka kateellinen Tony onkaan Melisendalle sillä hetkellä.

[Melisenda Bertram]

// Pahoittelen pitkää katoamistemppuani. Yritän jatkossa käydä vähän useammin täälläkin. Anteeksi myös Ronjalle, joka ei vielä ole päässyt edes nousemaan junaan. //

Tyttö esittäytyy kohteliaasti ja Melisenda hymyilee ystävällisesti. Tony Guillory, hän yrittää painaa mieleensä samalla kun hän tutkii tytön kasvoja tarkemmin. Jostain syystä tämä innokkaan näköinen matkakumppani takertuu asuinpaikkaan ja rupeaa selittelemään "Asut suurkaupungissa? Vau. Minä en ole ikinä edes päässyt käymään Pariisissa ja Noé nyt on niin pieni paikka ettei sitä kukaan tiedä edes olevan olemassakaan. Antaisin mitä vain päästäkseni päiväksi Pariisiin."

"Ei se Pariisi nyt niin ihmeellinen ole." Melisenda sanoo hieman oudoksuen tätä innostusta ja kääntää katseensa ulos ikkunasta. "Olen viettänyt Pariisissa jokseenkin koko elämäni, eikä siellä ole tapahtunut mitään erityistä. Aamulla leipomoon hakemaan leipää, kotiin aamupalalle ja sitten kouluun. Missä tahansa sellaista pystyisi tekemään." Pariisia ajatellessaan, Melisenda huomaa ikvöivänsä kotikaupunkiaan, jossa ei ole pariin viikkoon päässyt käymään. Kestäisi vielä monta kuukautta ennen kotiin paluuta ja seuraavaa veljen halausta. Hymy häviää tytön kasvoilta ja hän haaveilee kodista tuijottaessaan edelleen ulos ikkunasta ja meinaa unohtua haaveilemaan kodista. Onhan Pariisi sittenkin ihmeellinen. Se on koti.

Melisenda kääntää taas katseensa Tonyyn, joka myös näyttää haaveilevalta. "Mistä päin sinä tulet?" Hän kysyy vastapäiseltä tytöltä salaa toivoen, että keskustelu siirtyisi johonkin uuteen ja jännittävään ja koti pääsisi taas hetkeksi unohtamaan.

[Antonie Guillory]

// Pahoittelut täältäkin. Hoen nyt tännekin, että pari viikkoa ollut asiat vähän sekaisin ja kirjoittaminen aika vaikeaa. Yritän nyt kuitenkin palailla ahkerammaksi. //

Melisenda vaikuttaa mukavalta ja Tonykin uskaltautuu hieman avaamaan aina valpasta kuortaan ja rentoutumaan. Hän kuuntelee, kuinka tyttö kertoo elämästään Pariisissa ja kahmii tietoa kuin orava talvella. Leivän maininta saa tosin Tonyn hetkeksi ajattelemaan sitä, miten tähän aikaan Noen omassa pienessä leipomossa on jo tyhjää ja vilske siirtynyt sivummalle. Leipomon lämmöstä ajatukset siirtyvät automaattisesti ikkunalaudalle, apilaruukkujen välissä iltaa paistattelevaan Charlemagneen, joka siristelee kellankultaisia silmiään ja taivuttaa päätään alas kehrätäkseen vienosti jonkun laskeutuessa portaita eteiseen.

"Mistä päin sinä tulet?" Tony yrittää nielaista ikävän syrjään, hengittää junan hieman tunkkaista ilmaa sisäänsä ja hymyilee sitten vaisusti. "Olen asunut Noessa koko ikäni. Ainakin sen, mitä voin muistaa siis. Me ollaan sellainen unohdettu ja rapistunut kylä tässä ihan Toulousen lähellä", Tony saa kerrottua ja yrittää samantien keksiä vuorostaan jotain kysyttävää, joka vaihtaisi keskustelun kauemmas kotoa. "Osaatko sinä taikoa mitään? Tarkoitan, että olen nähnyt tänään hurjasti kaikkea, mitä en ole koskaan uskonut olevan olemassakaan ja tämä kaikki on niin uutta - todella jännittävää."

[Melisenda Bertram]

// Aikatauluni on pettänyt aika pahasti tänä keväänä. En ole ehtinyt/muistanut tulla tänne kirjoittelemaan. Osaltani tämä peli varmaankin jää toistaiseksi jäähylle ja yritän löytää aikaa ja innostusta tulla jatkamaan myöhemmässä vaiheessa kevättä, mikäli Tony vielä haluaa.

Ymmärsin Ronjan lähettämästä yksäristä, että Ronja ja Tony ovat tutustuneet myöhemmin koululla. Tämä menee silloin ristiin junamatkan suunnitelmien kanssa, joten näitä kannattaa muuttaa. Minua ei haittaa, vaikkei Ronja tähän junavaunuun tulisikaan. Pelataanko Tonyn kanssa kuitenkin loppuun? //

[Melisenda Bertram]

// Ehkä hylätään tämä peli epäonnistuneena. Yritän jatkossa lusmuilla vähän vähemmän ja saada vuoroni pelattua järkevämmällä aikataululla. Näin ehkä vältetään tilanteet, jossa pelin muut pelaajat ehtivät tutustumaan muualla minun viivästyttäessä jotain peliä. Mutta siis, pelataan jotain muuta jossain muussa vaiheessa. //