Loitsut 1 / 1. luokka

[Essi]

// Saadaksesi loitsuista arvosanan, sinun on osallistuttava vähintään 1/3 oppitunnille, tehtävä 1/3 läksyistä ja osallistuttava loppukokeeseen. //

// Oppitunnille voi osallistua tästä päivästä lähtien aina 31.5.2013 saakka.
Tunnin voi halutessaan suorittaa joko yhdellä tai useammalla viestillä. Jokainen tunnille osallistunut saa 5 tupapistettä, kunhan peliviesti on vähintään kymmenen riviä pitkä ja itse kirjoitettu, eikä aloitusviestistä suoraan kopioitu. Lisäpisteitä saa oikeista vastauksista kysymyksiin, hyvistä suorituksista sekä tunnin elävöittämisestä. //

Oli elokuun seitsemäs päivä. Sophie Everett, Châteaun rehtorinna ja loitsujen opettaja, saapui luokkahuoneeseensa numero kolme jo kymmenen minuuttia yli neljä. Tämä kevyeen laivastonsiniseen työkaapuun pukeutunut vaaleahiuksinen noita heilautti rutiininomaisesti taikasauvallaan ikkunoihin päin, ja ne avautuivat kiltisti, jolloin lämmin lounaistuuli pääsi tuulettamaan luokan.

Pian kellotornin kellot alkoivat kumahdella sen merkiksi, että kello oli vartin yli neljä. Päivän toiseksi viimeiset oppitunnit olivat päättyneet ja oppilaat alkoivat siirtyä päivän viimeisille oppitunneille. Ekaluokkalaisille, joita Sophie odotteli, se tarkoitti lukuvuoden ensimmäistä loitsujen oppituntia. Sophielle se oli aina yksi lukuvuoden mukavimmista oppitunneista. Sophien kasvoille levisi tuttu, ystävällinen hymy, kun äsken numerologiaa opiskelleet ekaluokkalaiset alkoivat yksi toisensa perään valua luokkaan ja valita itselleen istumapaikkoja.

"Hyvää iltapäivää oppilaat ja tervetuloa ensimmäiselle loitsujen oppitunnille", Sophie aloitti oppitunnin kellon ollessa minuutilleen puoli viisi. "Minä olen Sophie Everett, melkein 28-vuotias puoliverinen noita Dijonista. Toimin Châteaun rehtorina, loitsujen professorina sekä Pouffsoufflen tuvanjohtajana. Toivon, että tulemme hyvin toimeen keskenämme ja opimme paljon tänä lukukautena", Sophie esittäytyi hymyillen, antaen sitten katseensa kiertää luokassa. "Pidetäänpä näin tunnin aluksi nimenhuuto. Kun sanon nimesi, ole hyvä ja todista olemassaolosi vaikkapa sanoen "täällä". Aloitetaan... "

Nimenhuudon jälkeen Sophie kääntyi liitutaulun puoleen. Hän kirjoitti taululle siistein, yhteenliitetyin kirjaimin sanan 'taikasauva'. "Tämän tunnin aiheena on siis taikasauva. Ottakaapa muistiinpanovälineet esille ja tehkää muistiinpanoja", Sophie kehotti. Kun kaikilla näytti olevan jonkin sortin muistiinpanovälineet esillä, hän alkoi opettaa.

"Jokainen noita ja velho tarvitsee loitsimiseen taikasauvan. Kehittyneimmät noidat ja velhot osaavat taikoa ilman taikasauvaakin, mutta se todella vaatii todella paljon harjoitusta. Jotkut velhot ja noidat eivät ikinä opi taikomaan ilman sauvojaan", Sophie pitää lyhyen tauon. "Sauva valitsee velhonsa tai noitansa, eikä aina ole selvää, miksi", hän jatkaa hetken kuluttua mietiskelevään äänensävyyn. Lyhyen tauon jälkeen hän jatkaa taas. "Taikasauvat ovat tietyllä tavalla tunteellisia olentoja sisältämänsä taikuuden vuoksi. Ne kiintyvät velhoon tai noitaan, joka niitä käyttää ja kumpikin oppii toiselta. Siksi vain omalla sauvallaan pääsee parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Sauva voi kuitenkin vaihtaa uskollisuuttaan, jos toinen velho voittaa sen mestarin taistelussa, jossa kamppaillaan kuolemaan asti."

Sophie kuunteli tovin sulkakynien rapinaa. Kun kaikkien sulkakynät näyttivät pysähtyneen, hän kääntyi taas taulun puoleen. Hän piirsi siihen kuvan taikasauvasta. Sauvan sisään hän piirsi ytimen. "Taikasauva ei ole pelkästään puinen keppi. Sen sisällä on ydin, usein joko feenikslinnun pyrstösulka, yksisarvisen häntäjouhi tai lohikäärmeen sydänjuuri, joka vahvistaa teissä valmiiksi olevaa taikuutta. Taikasauvan puuaines suojaa ydintä ja vaikuttaa siihen, miten taikasauvan ydin on yhteydessä teihin", Sophie selittää, ja sulkakynien rapina alkoi taas. "Kun olette saaneet kirjoitettua, ottakaa esille loitsujen käsikirjan sivu yksi", Sophie kehotti.

Kipinöiden luominen on kaikista yksinkertaisinta ja helpointa taikuutta loitsujen saralla. Luodaksesi kipinöitä sinun ei tarvitse kuin keskittyä hieman ja näpäyttää taikasauvaasi. Näin saat aikaan pienen kipinäparven. Kipinöiden väri kuvaa loitsijansa mielialaa.

Kipinöiden värien merkityksiä:
Punainen = energisyys, intohimo, aggressiivisuus
Sininen = rauhallisuus, keskittyminen, parantava
Keltainen = inspiraatio, aktiivisuus, levottomuus
Vihreä = eloisuus, rentous, parantava
Violetti = henkisyys, viisaus, voimakkuus
Musta = salaperäisyys, suojelevaisuus, synkkyys
Harmaa = luovuus, salaperäisyys, kaipaus
Valkoinen = puhtaus, hyvyys, eloisuus

"Ensimmäinen opeteltavanne loitsu on siis kipinöiden tekeminen", Sophie sanoi. Jotkut huokailivat ja näyttivät närkästyneiltä. "Liian helppoa?" Sophie kysyi. "Enpä usko. Vaikka kirjassa sanotaan kipinöiden luomisen olevan kaikkein yksinkertaisinta ja helpointa taikuutta loitsujen saralla, se vaatii aloittelijoilta ylllättävän paljon keskittymiskykyä onnistuakseen", Sophie sanoi. "Eli, kuten kirjassa sanotaan, tehtävänne on keskittyä ja näpäyttää kevyesti taikasauvaanne", Sophie selitti ja näytti sitten mallia. Hän vain yksinkertaisesti näpäytti ilmaa taikasauvallaan, ja samassa taikasauvan päästä suihkusi pieni parvi vaaleita kipinöitä. "Voitte aloittaa", Sophie lupasi.

Muutama minuutti ennen tunnin loppua Sophie palasi liitutaulun luokse. "Ennen kuin päästän teidät syömään ja vapaa-ajan viettoon kerron teille hieman tulevan vuoden opetussuunnitelmasta sekä kurssin suorittamisesta", Sophie sanoi. Sophie napautti liitutaulua taikasauvallaan ja siihen piirtyi alekkain siistein yhteenliitetyin kirjaimin ensimmäisenä vuonna opeteltavat loitsut.

1. Sauvatietoa ja kipinät
2. Näkyvillium
3. Lopeti loitsuimes
4. Alohomora
5. Siipiirdium lentiusa
6. Tulejo
7. Poistujo
8. Hiljutus
9. Melutus
10. Kaksintaisteluloitsuja

"Tässä siis ovat tänä lukuvuonna opeteltavat loitsut. Toivon, että olette omatoimisia ja ahkeria ja tutustutte seuraavilla tunneilla opeteltaviin loitsuihin jo etukäteen. On nimittäin helpompi oppia sellaista, mistä tietää jo jotain", Sophie sanoi. "Toivon myös, että opettelette oppitunneilla oppimianne loitsuja ahkerasti myös oppituntien ulkopuolella. Harjoitus tekee mestarin", hän lisäsi. "Sen lisäksi, että opettelette loitsuja ahkerasti, toivon teiltä myös tuntiaktiivisuutta, yritteliäisyyttä, positiivista asennetta ja ennen kaikkea sitä, että uskotte itseenne. Taikuus on itseensä uskomista. Jos pystytte siihen, pystytte mihin tahansa", Sophie sanoi.

"Ja tässä vielä läksyt. Muistakaa tehdä ne huomiselle oppitunnille!" Sophie sanoi ja napautti liitutaulua taikasauvallaan, jolloin läksyt piirtyivät taululle. Sen jälkeen Sophie päästi oppilaat menemään toivottaen hyvää päivänjatkoa.

LÄKSYT:
Vastaa kysymyksiin:
- Miksi taikasauvoja voisi kutsua tunteellisiksi olennoiksi?
- Millainen on taikasauvan rakenne?
- Millainen oma taikasauvasi on? (Pituus, puuaines, ydin, ominaisuuksia esim. oikukas, notkea...)

// Lähettäkää läksyjen vastaukset minulle yksintyisviestinä . //

[Cerise Beaulieu]

Numerologian tunti loppui Cerisen mielestä aivan liian nopeasti, mutta seuraavaksi olisi vuorossa loitsuja. Hiukan hölmö hymy nousi tytön kasvoille tämän ajatellessa niitä kaikkia hienoja loitsuja, joita hän tulisi oppimaan.

Cerise kiiruhti siis innoissaan kohti luokkahuonetta numero 3. Loitsut kuulostivat erittäin kiinnostavilta jo sen perusteella, mitä hän oli lukenut kirjoista ja tyttö uskoi mahdollisuuksiinsa saada niistä suhteellisen hyvä arvosana. Cerise istui sen enempää miettimättä eturiviin, suoraa opettajanpöydän toiselle puolelle, kaivaen jo laukustaan mustetta ja pergamentin. Koskaan ei voisi valmistautua liian hyvin.

Kun luokan häly oli viimein laskeutunut, alkoi Sophiaksi esittäytynyt opettaja pitää tuntiaan esittäytymällä ja sen jälkeen pitämällä nimenhuudon. Oman nimensä kohdalla Cerise sanoi kirkkaasti ja kuuluvasti ”täällä!” ja hymyili iloisesti.

Opettaja kirjoitti siistillä käsialalla taululle ”taikasauva” ja sen jälkeen kehotti oppilaita ottamaan muistiinpanovälineet esiin. Cerisellä ne olivat jo valmiina ja tyttö jäljensi jo innoissaan tekstiä taululta.

Kaikkien ollessa valmiita tyttö syventyi kuuntelemaan opettajan puhetta ja kirjoittamaan sanasen silloin, toisen tällöin. Cerise tiesi olevansa ensimmäisenä valmis, sillä hän ei kirjoittanut opetusta sanatarkasti ylös, kuten muut tuntuivat tekevän. Lopulta muistiinpanojen kirjoittaminen loppui ja päästiin lukemaan asioista kirjasta.

Opettaja kertoi heille kipinöiden taikomisesta ja Cerisen mieleen nousi eräs kysymys ja hän viittasi arasti hymyillen. Luvan saatuaan hän esitti kysymyksensä:
”Onko mahdollista, että kipinöiden väri ei ole kirkkaasti joku tietty väri, vaan voivatko värit sekoittua esimerkiksi sillä lailla, että perusväri olisi keltainen ja seassa olisi sinisiä kipinöitä?”

Vastauksen saatuaan tyttö syventyi taas kirjaansa, niin hän oli ajatellutkin. Kun oppilaat pääsivät viimein harjoittelemaan kipinöitä, yllättyi Cerise. Vaikka hän tiesi, että kaikki taiat olivat aloittelijoille vaikeita, ei hän uskonut, että pienten kipinöidenkin loitsiminen olisi niin haastavaa. Lopulta muutamien epäonnisten yritysten jälkeen tyttö sai aikaan kirkkaan violetteja kipinöitä, joissa kimalteli muutama hopeanharmaa seassa.

Harjoituksen päätyttyä katosivat myös luokan valohehku, kun taikasauvoista purkautuvat kipinät taltutettiin.

Tunnin lopuksi kerrottiin vielä opetussuunnitelma. Cerise huomaamattaan nyökkäili opettajan puheen tahtiin ja kirjoitti itselleen ylös inspiraatioksi pienen pätkän; ” Taikuus on itseensä uskomista. Jos pystytte siihen, pystytte mihin tahansa.”

Lopulta tunti päättyi ja Cerise kiiruhti ulos luokasta yhtenä hymynä; hän ei olisi koskaan osannut arvata, että opiskeleminen olisi näin... ihanaa!