Serpentardien tupaansaatto [YHTEINEN]

[Frederic T. Coudert]

// Serpentardit saavat osallistua peliin. Frederic liittyy tarpeessa henkeen mukaan useammallakin viestillä. Tupapisteitä voi haalia tuvalleen tietenkin järjestämällä mielekästä peliä! Ja jos tunnelmaa etsitte, niin tämä viesti kirjoitettiin tämän biisin soidessa: http://www.youtube.com/watch?v=Xyspn61ccyE //

Juhlalliset alkajaispidot päättyivät suunnattomaan ihmisvilinään, mikä sai Fredericin vain ärtyisemmäksi. Hän joutui nostamaan viittaansa sen helmasta ylös, jottei oppilaat kaikessa kiihtyneisyydessään ulos pyrkiessään astuisi sen päälle. Velho hieroksi väsyneenä silmiään ja äyskäisi jokaiselle jotakin vihoitellen, joka häntä vähääkin tönäisi. Oppilaita tuli joka suunnasta ja heitä tuntui olevan loputtomiin - ainakin väsyneen Fredercin mielessä. Pouffsoufflet, serdaiglet, serpentardit ja gryffondorit sekoittuivat huolelliseksi sekasorroksi.
Pahimman oppilasvilinän hävlettyä, mies alkoi survoa itseään läpi pariovista joukko serpentardeja kannoillaan. Suuri käytävä oli täynnä valoa, kynttilöitä, jotka johtivat himmeää taianomaista valoaan. Violetit matot pitkin käytäviä olivat pehmeitä kengänpohjien alla. Mies kääntyili muiden perässä useita mutkia, kipusi pitkin portaita j porhalsi läpi käytävien. Velho oli jo uskaltautunut laskemaan viittansakin alas, mikä tästä villiintyneenä oli alkanut kieppua hänen jalkojensa liikkeitä mukaillen.

Professori Coudertin askelet olivat vakaat ja pitkät, ja hänen pitkät jalat saivat jopa sulavankin olemuksen hänen pujotellessaan tottuneesti linnan käytäviä pitkin. Tämän hyvän aikaa kestäneen pujottelun ja askelluksen sekasotkun selvittyä, Frederic onnistui saamaan serpentardit kunniakkaasti omaan tupaansa. Hän pysähtyi kainon juhlallisesti ovelle jääden rykimään paikalleen hiljaisuutta vaatien. Vihrein sävyin koristellut plyysisohvat ja katonrajaan ripustetut öljylamput tuikkivat hiljalleen hämärässä huoneessa, ääneti lepattaen saaden varjot tanssimaan villiintyneesti pitkin seiniä. Taivas oli pimentynyt yöksi ikkunoiden ulkopuolella ja oli yhtä odotuksekas kuin huoneessa vallitseva tunnelma. Tämä tunne hiipi vienon arvaamattomasti myös ovella seisokselevaan tuvanjohtajaan.

Huoneen äänien hiljennyttyä kuiskinnaksi, Frederic aloitti:
"Hyvää iltaa ja tervetuloa aloittamaan uusi lukuvuosi Châteaussa", professori aloitti melko koruttomasti, ellei kuivastikin. Miehen ääni oli tumman soinnikas. "Minä olen professori Frederic Coudert ja olen tuvanjohtajanne. Opetan myös taikaolentojen hoitoa, mihin emme sen enempää paneudu kuin vasta tunneille saapuessanne. Tuvanjohtajana oloni tarkoittaa sitä, että olen valmis vastaamaan kysymyksiinne pitkin vuotta mikäli niitä ilmenee, sekä minun puheilleni teidät passitetaan jos teette joitakin rikkeitä mitkä eivät esimerkiksi rehtorin toimialueelle kuulu", mies lisää varoittavaan sävyyn, sanattomasti kielien, ettei niitä hankaluuksia kannata hakea. "Ilmoitan teille myös tärkeistä kouluvuoden tapahtumista ja velvollisuuteni jatkuvat pitkänä litanjana mitä en tahdo muistaa muutenkaan", Frederic toteaa tylysti, epäilemättä äärimmäisen epäammattimaisesti, mutta sekös häntä liikuttaa. "Vältetään ongelmia ja sitä rataa. Kysymyksiä?" Frederic esittää hiljaiselle oppilasjoukkiolle, aistien joitakin mulkaisujakin näkökenttänsä rajamailla. Miehen suu vääntyi hetkelliseen huvittuneeseen hymyyn, ennen kuin hän jatkoi.

"Tupana kuitenkin teillä on yksi yhteinen tavoite koulumenestyksen saralla. Saavutuksistanne ja neuvokkuudestanne esimerkiksi oppitunneilla, läksyjen tekemisestä ja kysymyksiin vastaamisesta - ansaitsette tupapisteitä. Pitkin vuotta pisteet karttuvat ja se tupa, kenellä pisteitä on eniten, voittaa tupamestaruuden. Mestaruus on suuri kunnia tuvalle ja tämän pystin on Serpentarditkin muutamia kertoja voittaneet. Pisteitä kuitenkin voitte vähentää reippaastikin hölmöilemällä typeriä yöaikaan tai rikkomalla muuten koulun sääntöjä", Frederic toteaa ja vetää henkeä ennen kuin jatkaa. "Koulun sääntöjä rikkomalla saatte pisteiden menetyksen lisäksi jälki-istuntoa ja näitä kullanarvoisia säädöksiä voitte lukea tupanne ilmoitustaululta jo huomisaamuna minne ne varmasti ilmestyvät", mies toteaa kiirehtien, jaksamatta sen enempää motkottaa nuorille teineille säännöistä mitkä ovat heidän silmissään tietenkin rikottaviksi. "Voin vakuuttaa, että minun jälki-istuntooni ette halua joutua. Luotan maalaisjärkeenne, serpentardit", Frederic lausahtaa hampaidensa välistä sihahtaen, jättäen sanat kaikumaan ilmaan.

"Ja vielä viimeinen asia minulla on teille kerrottavaksi, ennen kuin päästän teidät uinumaan lakanoidenne väliin", professori virkkoo kuullessaan oppilaiden jo huokaisevan kaiken puhetulvan lähetessä loppuaan. "Tämä on kuitenkin iloinen yllätys - jopa minulle", hän yskähtää viimeiset sanansa puoliääneen "Anteeksi - sillä oppitunnit eivät vielä ala huomenna." Frederic jää seuraamaan oppilaiden kirkastuvia ilmeitä, tyyni, mitäänsanomaton ilme kasvoillaan. "En tiedä tarkalleen mitä on luvassa, mutta saapukaa aulaan aamiaisen jälkeen kello yhdeksän. Teitä ohjataan sieltä eteenpäin." Tämän todettuaan professori korjaili hiukan viittansa kaulusta ja valmistautui lopettamaan pitkäveteisen puheensa. "Toivon, että tulemme tapaan toisiamme mahdollisimman vähän oppituntien ulkopuolella. Jos kuitenkin tarvitsette minua välttämättömässä asiassa, minut löytää joko pihamaalta pitämässä oppituntia tai vastaavasti työhuoneestani. Kiitos ajastanne ja hyvää yötä." Mies nyökkää muodollisesti tarkastellen ympärilleen, jos joku vielä uskaltaisi sanoa jotakin. Tämän jälkeen hän astuukin siltä seisomalta ulos tuvasta samaan kynttilöiden luomaan valoon kuin aikaisemminkin. Hänen suunsa tuntui kuivalta kaiken puhumisen jälkeen. Frederic raapi päätään ja asteli ylös portaita mitkä hetki sitten olivat täynnä puhetta ja jalkapareja. Nyt hän kuuli vain jonkin aaveen vaikerrusta vaimeana monta kerrosta alemampana ja hänen omien kenkiensä äänen mattoa vasten. Hän henkäisi seesteisen olotilan tuoman rauhan merkiksi ja hyppäsi kepeästi kahden portaan ylitse samalla loikalla.