Huhuilua

[London Morel]

Londonin suunnitelma oli onnistunut juuri niin kuin poika oli olettanut. Isku teki selvästi kipeää ja taikasauvat kolisivat maahan Damienin otteen irrotessa. Tuo lysähti lattialle. London kaappasi oman sauvansa turvaan ja potkaisi Damienin sauvan pitkälle, pöllölän perukoille. Hän asteli ovea kohti ja tarkkaili maassa makaavaa poikaa. Vaikka Damienia sattui, hän ei valittanut kivustaan.

"Anna sauvani takaisin ja painu helvettiin. Minä en kuitenkaan pysty nousemaan ylös tai tekemään sinulle yhtään mitään”, Damien sanoi. Hetken Londonista tuntui siltä, että olisi parempi jäädä auttamaan poikaa, sillä hän oli aiheuttanut kyseiset vammat tuolle. London kuitenkin arveli, että kipeä ruumiinosa oli vain käsi, eli poika pärjäisi itsekin. Kyllä tuo pystyi liikkumaan vaikka toinen käsi olisikin vammautunut. Siispä London päätti nyt painua helvettiin (niinkun Damien oli sanonut) ja jättäisi pojan yksin kärsimään.

”Sopii mulle!”, London huudahti. Hän oli kävellyt jo ovelle ja päätti totella pojan tahtoa. ”Ja sä lupaat, että en tule tapaamaan sinua enää ikinä, muuten…”, poika jätti lauseensa vajaaksi. Damien saisi itse päätellä, mitä tulisi tapahtumaan, jos pojat vielä tapaisivat.

[Damien Tremble]

”Ja sä lupaat, että en tule tapaamaan sinua enää ikinä, muuten…” London vielä lisäsi. No voi elämä. Miksi ihmeen vainoajaksi tuo häntä luuli? Mikä ihmeen syy Damienilla olisi tulla tapaamaan tuota, paitsi tietysti tappamaan se? Sen hän kyllä haluaisi tehdä, oikein mielellään.

"Miksi sä luulisit, että mä tulisin tapaamaan sua? Niinku mua kiinnostais mitä sä teet tai missä sä oot." Damien sanoi, saaden ääneensä hieman halveksuntaa. Damienia kismitti, että poika oli potkaissut hänen sauvansa toiseen päähän huonetta. Damien ei todellakaan halunnut liikkua yhtään enempää kuin olisi pakko. Tuolla teolla poika oli kuitenkin varmistanut, että Damienin pitäisi liikkua vielä enemmän. Damien siis heitti toiseen murhaavan katseen ja lähti ryömimään sauvaansa kohti.

Hänen selkänsä teki kovaa vastarintaa. Jokainen liike sai selän kivun yltymään. Yhtäkkiä hänen ihonsa tuntui oikeasti repeytyvän ja hänen selkäänsä levisi lämmin tunne. Täydellistä. Jos kipu ei olisi tarpeeksi kova, niin nyt hän saisi verenhukankin ja lisäksi pilaisi hyvän kaavun. "Voi hele.." hän mutisi. Voisiko mikään mennä vielä enemmän pieleen? Hän olisi todella onnekas, jos pääsisi sairaalasiipeen asti.