// Joulukuinen pöllöläpeli, johon kaikki ovat tervetulleita! Etenkin Cerise Beaulieu. :) //
Elettiin joulukuun alkupuolta ja talvi saapui pikkuhiljaa myös Kaakkois-Ranskaan, Alloksen kuntaan, jossa taikakoulu Château sijaitsi. Kello oli vaille iltakuusi, ilma alkoi kylmetä ja oli hämärää. Kaikesta huolimatta 15-vuotias gryffondoroppilas, London oli uskaltautunut ilmestyä koulun kylmimpään kolkkaan, pöllölään. Ulkona oli vain seitsemän astetta lämmintä ja poikaa kylmäsi. Hänellä oli jalassaan tummat tennarit sekä hivenen repaleiset farkut, jotka roikkuivat alhaalla, jossain pojan takapuolen puolenvälin tuntumassa. Hänellä oli päällään tomaatinpunainen pitkähihainen paita sekä musta nahkatakki, jota hän piti auki. Tapojensa mukaisesti hopeinen rengas koristi hänen alahuultaan ja pieni torahammas hänen vasempaa korvaansa. Poika potki lattialla olevia likaisia olkituppoja sivummalle päästäkseen orren luo, jossa useimmat koulun pöllöistä istuivat. Hän valitsi orren suurimman pöllön ja sitoi kirjekäärön kiinni tuon jalkaan. Kirje oli osoitettu pojan veljelle, Donovanille. London oli kirjoittanut kirjeeseensä kaikki hänen marraskuun kuulumisensa suurimmista iloista karmeimpiin epäonnistumisiin. Hän oli kirjoittanut, kuinka oli onnistunut tekemään muodonmuutosten tunnilla täydellisen muodonmuutoksen sekä kuinka oli vahingossa kaatanut liemitunnilla keittämänsä liemen koulun viehättävimmän tytön päälle. Poika mainitsi kirjeessä myös valvoneensa puolitoista vuorokautta yhtäjaksoisesti sekä pyysi lähettämään paljon terveisiä kaikille kavereilleen. Donovan oli maailman paras veli – hänelle pystyi kertomaan kaikki maailman asiat ja lisäksi hän oli todella huumorintajuinen!
London asteli pöllö oikealla käsivarrellaan ikkunan luo ja lähetti sen matkoihinsa. Poika venytteli ja haukotteli. Hän oli kiitollinen siitä, että tämän päivän huispauksen ja lentämisen kaksoistunti oli lopetettu puolituntia aikaisemmin ja näin hänellä oli vapaus aloittaa viikonloppu hieman aikaisemmin. Tapojensa vastaisesti hän ei tänään menisi Poudlardineen vaan juhlisi viikonlopun alkua tuvassa.
London vilkaisi ikkunasta ulos, pöllö oli kadonnut jo näkymättömiin. Hän asteli pöllölän ovelle lähteäkseen ulos tästä hyytävänkylmästä tornista. Pojan kuitenkin pysähtyi jo ovella, sillä hän törmäsi johonkuhun. ”Auts! Katso eteesi!” London huudahti ja hieroi leukaansa, jonka hän oli kolauttanut pahasti.

