Tupaansaattajaiset

[Essi]

// Peliin voi osallistua yhdellä tai useammalla viestillä ja peliaikaa on 31.5.2013 saakka. Jokainen tupaansaattajaisiin osallistunut ansaitsee tupapisteitä. //

Oli elokuun ensimmäisen päivän ilta ja alkajaispidot olivat juuri päättyneet. Sophie Everett, Châteaun rehtorinna ja loitsujen professori, kehotti Pouffsouffleja seuraamaan häntä. Pouffsoufflet seurasivat uskollisesti kuin ankanpoikaset emoaan. Sophie johdatti heidät läpi suurten salin, halki suuren aulan, kolme kerrosta ylös ja kapealta käytävältä toiselle, kunnes he saapuivat tupakäytävälle, erään taulun eteen. Taulun omisti mustaan mekkoon pukeutunut noita, jolla oli kirkkaansiniset silmät ja sydämenmuotoiset kasvot joita kehystivät kauniit puoleenselkään ulottuvat kullanruskeat kutrit.

"Perillä ollaan. Rakkaat Pouffsoufflet, tässä on tupamme alkuperäinen perustaja, Athena Sharmetes", Sophie esitteli. Athena hymyili lämpimästi ja toivotti oppilaat sydämmellisesti tervetulleeksi. "Olkaa hänelle ystävällisiä ja uskollisia kuten kunnon Pouffsoufflen kuuluu", Sophie kehotti. "Hän nimittäin vartioi tupanne sisäänkäyntiä. Kun haluatte sisään, sanotte vain salasanan. Elokuun ajan salasana on 'C'est la vie'." Sophien lausuttua salasanan taulu hypähti syrjään ja paljasti reiän seinässä. Sophie kömpi siitä sisään ensimmäisenä ja oppilaat tulivat perässä.

Näin he saapuivat Pouffsoufflen oleskeluhuoneeseen, joka oli kodikas, pyöreäseinäinen ja täynnä pehmeitä nojatuoleja. Huone oli koristeltu tuvan värein, keltaisella ja mustalla. Sophie kääntyi oppilaisiin päin ja kun kaikki olivat kömpineet sisään, hän alkoi puhua. "Nimeni on Sophie Everett. Voitte kutsua minua professori Everettiksi. Olen koulun rehtori, loitsujen professori ja teidän tuvanjohtajanne", Sophie esittäytyi hymyillen lämpimästi. "Tuvanjohtajananne tehtäväni on vastata ja huolehtia teistä. Jos teillä on siis kysyttävää tai tarvitsette apua, voitte kääntyä minun puoleeni", Sophie täsmensi.

Seuraavaksi Sophie kertoo lyhyesti koulun historiasta, käytännöistä sekä tupamestaruudesta, säännöistä ja muusta tärkeästä, minkä jälkeen hän muistuttaa oppilaita, että seuraavana päivänä heille olisi järjestettynä ohjelmaa ja heidän tulisi olla aulassa kello yhdeksän. "Koulunkäynti ei siis ala vielä huomenna, vaan vasta ensiviikon maanantaina", Sophie selvensi ja oppilaat osoittivat suosionosoituksiaan. "Siitä huolimatta teidän olisi nyt parasta painua pehkuihin, jotta saatte nukuttua tarpeeksi", Sophie sanoi ja osoitti makuuhuoneisiin vieviä ovia. "Hyvää yötä!" Sophie toivotti ja poistui sitten oleskeluhuoneesta.