// Tämä rope on tosiaan tarkoitettu vain Cartierin sisaruksille: Sonialle ja Nicolakselle. La 17.3 oli tuo tivolipäivä, joten tämä rope voisi sijoittua jopa kätevästi seuraavaan aamuun su 18.3 ? XD Vitsit Tohvelilla on vaikea ropettaa, ei vielä mitään hajua miten ja millä tyylillä ja huh, hän-muoto on vaikee...//

Nicolas pääsi sen pääasian - ruuan - luo jonossa nopeasti, sillä koko salissa oli vain muutama muu, jotka olivat sunnuntaina suunnanneet jo puoli kahdekselta aamiaiselle. Hän kasasi tarjottimelle kolmioleivän, suklaacroisantin ja café au lait:n ja lähti kulkemaan pöytiä kohti.

Muutama oppilas oli pukeutunut huispaus-vermeisiin, todennäköisesti ehtiäkseen kentälle ennen massojen ilmaantumista. Nicolaksella oli myös syy aikaiseen heräämiseen: hän halusi soittaa kitaraansa rauhassa. Jos siinä samalla saisi vielä vältettyä sisar Hyvinkin-utelias-muiden-asioista, voisi päivästä tulla loistava. Päivällä voisi myös nähdä Jillia.

Hän ei voinut vieläkään uskoa eilistä todeksi. Asiat olivat tapahtuneet niin nopeasti. Miten karusellieläimet loikkivat jossain taustalla ja hälvenivät Jillin kasvojen edessä. Miten Jill hehkui. Nauru, se nauru. Silmät kuin kastanjat, suklaiset. Hän oli lähellä, vierellä, ja pienikin hetki muuttui taianomaiseksi.

Ketään tuttua ei näkynyt, joten mies tallusti hieman kauemmas ihmisistä, laski tarjottimen ja istuuntui pöydän ääreen. Hän ei yleensä syönyt leipää aamuisin, mutta Châteaussa siihen oli saanut tottua. Koulun ilmapiiri suosi muutenkin poikkeuksellisen kansainvälisiä ja etenkin brittiläisiä tapoja. Ehkäpä koulun perustaja oli ollut joku britti? Ainakaan aamupalaksi ei ollut tänään pekonia ja munia. Mahtoikohan Jill pitää pekonista? Jill oli kai saksalainen, vaikka eipä se pekonista pitämiseen liittynytkään. Olihan hän siitä maininnut kai joskus, saksalaisuudesta? Tosin huomasihan sen aksentista, vaikka hän puhuikin hyvin ranskaa. Jill oli niin ... eloisa. Hänestä liikkui kyllä ikäviäkin huhuja, mutta juorut nyt olivat sellaisia, ikäviä. Jillin tapaiset ihmiset harvemmin kiinnostuivat juuri Nicin kaltaisista ihmisistä. Mutta Jill tuntui erilaiselta. Hän syttyi nopeasti uusille asioille ja liekki hehkui hänen sisällään leiskuen ympärilleen naurua.

Ajatukset alkoivat taas laukata omille teilleen. Hän voisi soittaa taas pian. Kitara tuntui kutsuvan häntä jossain alhaalla, Cerfeurin huoneistosta: nopeasti, nopeasti. Hän haukkasi palan leivästään.

// Aahhh XD Nic on ryhtynyt sydänten särkijäksi, oivoi //

Ihmisen muotoinen räyhääjä rynnisti jatko-opiskelijoiden pöytään. Juuri siihen Nicolasta vastapäätä. Poika nosti katseensa ja puri huultaan. Sonia.

"Seurusteletko sinä? Kenen kanssa? Miten sinä et ole kertonut minulle? Mehän kerromme toisillemme kaiken!" sisko huudahti katkerana ja liikahteli levottomasti.

"Sisar aurinkoinen, huomenta", Nicolas pakottautui virnistämään, mutta yritys jäi väkinäiseksi. "Hiljennä toki ääntäsi, herättäisit varmaan sikeimmänkin unikeon tuolla älämölöllä". Poika vilkaisi pikaisesti muita salissa syöjiä - joista turhankin moni vilkuili sisarusten suuntaan - ja koetti tukahduttaa kasvavan ahdistuksen. Liikaa kysymyksiä, liikaa huomiota. Oliko Sonian aivan pakko tulla tänne juuri nyt? Miksei hän ollut vain nukkumassa... tosin siltähän tuo näytti. Vaatteet repsottivat, hiukset olivat hujan hajan. Ihan kuin hän olisi juuri rynnännyt suoraan sängystä taivaltamaan halki viidakon, läpi aution erämään ja ohi suunnattomien kanjonien.

Poika naurahti hieman huvittuneena, mutta vakavoitui pian. "Eikä tuon näköisenä voi vain tepastella saliin. Hyvänen aika, Sonia, vaatteet. Ihmiset katsovat." Kuin vahvistaakseen sanojaan poika vilkaisi taas pikaisesti muita oppilaita, jotka totta tosiaan vilkuilivat yhäkin uteliaasti kaksikkoa.

Poika katsahti huokaisten aamupalaansa. Äh, se siitä syömisestä. Pitäisi häipyä täältä niin pian kuin suinkin mahdollista. "No niin, paita mekon sisään ja sulje jo nuo napit, vai pitääkö auttaa pukemaankin, Sonia?" Nicolas paasasi tutulla taas-sinä-käyttäydyt-tyhmästi –äänellään. Jos joku professoreista sattuisi tänne, se aiheuttaisi jälleen kerran ikävyyksiä. Etenkin, jos se professori olisi rehtori Molina. Jos jotain Nic oli oppinut Châteaun ajastaan kaiken sen pimeyden velhojen kohun allakin, niin Molinaa kannatti välttää.

Poika mutristi suutaan. Tällä hetkellä olisi kiva välttää vähän kaikkia. Tai ei Jillia. Voisipa välttää Soniaa. Tai ei Soniaa, mutta mieluummin asiat voisi käydä läpi jossain muualla. Rauhallisessa ja tutussa paikassa. Jossain, missä ei olisi muita ihmisiä. Voisipa se äskeinen aamiaishetki nyt vain venyä ja venyä, tai vielä parempaa, jos koko asioiden läpikäyminen vain katoaisi jonnekin olemattomaan. Asiat olivat niin paljon yksinkertaisempia, kun niitä ei tarvinnut selittää muille.

Peli lukitaan keskeneräisenä, kiitos teille!

Nicolas Cartier, Cerfeur: 6 p
Sonia Cartier, Gryffondor: 7 p