Avuksi sairaalasiipeen
Lähetetty: 08 Huhti 2018, 20:29Pelissä mukana: Lucy Beckett (Serdaigle), Ruth Rousseau [sairaanhoitaja]
Pelatut tunnit: n. 4 tuntia yhteys- ja sunnuntaijumin kanssa painien
Ajankohta: 21.12.2017, alkuilta sairaalasiivessä
Juoni: Lucy käy sairaalasiivessä kysymässä, josko saisi tulla sinne auttamaan joululoman ajaksi. Tyttö on saanut juuri eilen kuulla, että he joutuvatkin viettämään joululoman koululla, sillä isoäiti on joutunut Pyhään Mungoon ja vanhemmat lähtevät häntä katsomaan eivätkä tiedä, milloin palaavat. Madame Rousseau lupaa, että Lucy saa tulla sairaalasiipeen auttelemaan kaikissa pienissä puuhissa.
[14:17] <@Lucy_Beckett> *Ajatus oli kypsynyt loputtoman pitkältä tuntuneen päivän aikana, ja nyt oppituntien ja läksyjen jälkeen hän suunnisti kohti sairaalasiipeä, koputti ovelle hämärässä käytävässä.*
[14:21] <Ruth_Rousseau> *Ruth järjestelee sairaalasiiven kirjahyllyä rauhallisena ja on kuulevinaan koputuksen.* Sisään? *Sairaanhoitaja sanoo hieman kysyvästi ja ihmettelee, että miksi joku olisi koputtanut oveen. Yleensä siipeen vain marssittiin suoraan.*
[14:24] <@Lucy_Beckett> *Astuu itselleen hieman epätyypilliseen tapaan arastellen sairaalasiipeen.* Iltaa, madame Rousseau. *Lucy tervehtii selkeästi vakavissaan. Normaalisti iloisen ja reippaan oloinen tyttö on nyt vakava ja mietteliäs.* Minä... tuota...
[14:29] <Ruth_Rousseau> *Ruth siirtää katseensa kirjahyllystä oven suuntaan, kun sairaalasiiven ovi avautuu. Nainen tunnistaa siipeen saapuneen nuoren naisen nopeasti. Hän myös huomaa, että toisen mieltä selkeästi painaa jokin.* Bonsoir. *Sairaanhoitaja vastaa tytön tervehdykseen ja katsoo häntä hieman ihmeissään.*
[14:32] <@Lucy_Beckett> *Sairaalasiipi tuntuu rauhalliselta ja turvalliselta kuplalta. Maailma sen ulkopuolella oli muuttunut vieraaksi ja raskaaksi. Laukkuaan puristaen Lucy kävelee peremmälle. Jo madame Rousseaun näkeminen tuntui helpottavan.*
[14:33] <@Lucy_Beckett> Minä, tuota, olisin halunnut keskustella yhdestä asiasta.
[14:40] <Ruth_Rousseau> Noh, kerro vain. *Ruth toteaa ja sulkee kirjahyllyn lasiset ovet.*
[14:42] <@Lucy_Beckett> Joudunkin jäämään joululoman ajaksi koululle ja ajattelin, että voisinkohan tulla tänne auttamaan teitä.
[14:45] <Ruth_Rousseau> *Ruth yllättyy kuulemastaan kovin ja hänellä kestää hetki muotoilla jotain järkevää sanottavaa.* Ähm, tuota enpä tiedä. Tai siis.. *Nainen katsoo oppilasta hieman mietteliäänä. Ei hänen kai tarvitsisi pyytää tälläiseen lupaa erikseen Schwillingeriltä tai rehtorilta.* Hmm, kyllä se ainakin minulle käy.
[14:49] <@Lucy_Beckett> *Lucy on silmin nähden helpottunut.* Se olisi...! Se olisi hienoa. Tarvitsisin jotain tekemistä, kun en pääsekään jouluksi kotiin.
[14:53] <@Lucy_Beckett> Voin siivota ja järjestellä kaappeja ja sen sellaista. Kaikkea pientä. *Lucy lisää nopeasti, jottei kuulostaisi siltä, että haluaisi sotkeutua varsinaiseen hoitotyöhön.*
[15:00] <Ruth_Rousseau> Ah, niin ajattelinkin. *Rousseau toteaa Becketin sanoille.* En kyllä tosiaankaan ymmärrä, että miksi haluaisit tehdä jotain sellaista lomalla, mutta siitä vain sitten kai.
[15:06] <@Lucy_Beckett> En minä halua olla vaivaksi, madame Rousseau. *Pelkää hoitajan ajattelevan hänen olevan tungetteleva ja vaivaksi.* En halua opiskella koko lomaa, en jaksaisi, ja se olisi ihan liian... *etsii sanoja, katse pyyhkii nurkkia* Haluaisin tehdä jotain hyödyllistä.
[15:08] <Ruth_Rousseau> *Rousseau aavistelee, että neiti Becketiltä saattaisi kyllä nopeasti loppua hommat kesken, sillä sairaalasiipi oli melko siisti ja ihan hyvässä järjestyksessä jo valmiiksi. Mutta ehkä Ruth miettisi sitä ongelmaa sitten myöhemmin.*
[15:11] <Ruth_Rousseau> Älä huoli, ei sinusta mitään vaivaa ole. *Ruth sanoo ystävällisesti hymyillen.* Ymmärrän oikein hyvin.
[15:13] <@Lucy_Beckett> *nyökyttelee kykenemättä sanomaan mitään* Kiitos, madame Rousseau. *sanoo yrittäen hymyillä*
[15:19] <Ruth_Rousseau> *Rousseau on melko otettu ja iloinen siitä, että neiti Becket haluaa niin kovasti olla hyödyksi ja auttaa sairaalasiivessä, mutta silti hän on sitä mieltä, että tyttö vain heittää lomansa hukkaan ja saattaa myöhemmin jopa katua sitä.*
[15:22] <Ruth_Rousseau> Ah non, merci à tu. *Rousseau korjaa ja hymyilee huvittuneena. Turhaanhan neiti Becket häntä mistään kiitteli.*
[15:23] <@Lucy_Beckett> Anteeksi. *puistelee päätään kuin ravistaakseen ajatukset pois, nielaisee palan kurkustaan.* Minulla ei juuri ole ystäviä täällä, joten mieluummin teen jotain kuin nyhvään kirjastossa, ja ajattelin, että täällä minusta olisi ehkä eniten hyötyä.
[15:26] <@Lucy_Beckett> Kasvihuoneilla kun on tähän aikaan vuodesta aika vähän mitään tekemistä.
[15:33] <Ruth_Rousseau> *Ja nyt tyttö pyytää taas anteeksi, Ruth ajattelee. Oivoi.* Hmm, taidat olla oikeassa. *Rousseau toteaa, kun neiti Becket kertoo kasvihuoneista.*
[15:36] <@Lucy_Beckett> Meidän piti kyllä mennä jouluksi kotiin, mutta isoäiti joutui Pyhään Mungoon ja vanhempamme ilmoittivat eilen, että he joutuvat lähtemään Lontooseen jouluksi ja että meidän olisi parempi pysyä koululla, koska he eivät tiedä, milloin tulevat takaisin. *Lucy kokee velvollisuudekseen selittää. Kaiken sen sanominen ääneen tuntui yhtä aikaa helpottavalta ja musertavalta. Hän oli odottanut joulua kotona yhdessä koko perheen kanssa.*
[15:45] <Ruth_Rousseau> Voi ei, olen niin pahoillani. *Ruth sanoo Becketin kerrottua isoäidistään ja siitä, että tytön vanhemmat joutuisivat lähtemään jouluksi Lontooseen. Ja tyttö oli kuullut tästä kaikesta vasta eilen?*
[15:51] <Ruth_Rousseau> Toivottavasti isoäitisi saadaan parannettua. *Ruth sanoo ja hymyilee hieman.*
[15:53] <@Lucy_Beckett> *Kohauttaa olkiaan, nyökkää pienesti, ilme on vakava* Toivon niin, mutta luulen... *ääni hiipuu pois, ja silmäluomia polttelee* En usko.
[16:00] <Ruth_Rousseau> *Rousseausta tuntuu hieman turhalta ja hyödyttömältä, kun hänelle kerrotaan tälläisiä, vaikka hän ei voi oikein mitenkään auttaa. Lohduttaminenkin tuntuu hieman vaikealta, sillä hän ei tunne neiti Beckettiä niin hyvin.* Aah, no voihan..
[16:05] <@Lucy_Beckett> No, ei voi kuin odottaa. Sillä minä halusinkin auttaa. En pidä odottamisesta, ja, no, Damianista nyt ei ole juuri seuraa, kun hän on uppoutunut opiskelemaan. Mikä tietenkin on ihan hyvä asia.
[16:13] <@Lucy_Beckett> *Oikeastaan hän ei halunnut puhua veljestään. Damian oli ollut koko syksyn enemmän ja enemmän hautautunut opintoihinsa, mistä Lucy oli iloinen, mutta toisaalta se harmitti häntä, sillä vaikka he edelleen viettivät säännöllisesti aikaa yhdessä, Damian ei silti tuntunut olevan aina ihan läsnä.*
[16:14] <Ruth_Rousseau> *Ruth nyökkäilee neiti Becketin sanoille.* Aivan aivan. Je comprends. Ja niin, hyvä, että hän opiskelee. *Ruth ei tunne neiti Becketin vanhempaa veljeä Damiania juuri lainkaan, mutta tietää kyllä miehen olevan jatko-opiskelija täällä Châteaussa.*
[16:17] <@Lucy_Beckett> Tuota, tarvitseeko minun puhua herra Schwillingerin kanssa? Siitä, että tulisin tänne auttamaan? *Schwillingerin kanssa keskusteleminen ei tunnu yhtään houkuttelevalta ajatukselta. Lucy vilkaisee miehen toimiston ovea kohti varautuneena.*
[16:23] <Ruth_Rousseau> Ei tarvitse. Minä hoidan Schwillingerin kanssa puhumisen. *Ruth ei tosiaankaan halunnut päästää neiti Beckettiä monsieur Schwillingerin puheille. Oikeastaan hän ei halunnut päästää ketään Schwillingerin lähelle, sillä miehellä oli huono tapa saada aikaan mielipahaa ja muita ikäviä asioita.*
[16:28] <@Lucy_Beckett> *huokaa helpottuneena* Kiitos! *ymmärtää kuulostaneensa ehkä turhan helpottuneelta ja nolostuu hieman, hymyilee vaivaantuneesti. Sen perusteella, mitä hän oli Schwillingeriä nähnyt ja mitä hän oli miehestä kuullut, hän ei halunnut olla missään tekemisissä tämän kanssa.*
[16:31] <Ruth_Rousseau> *Ruthia miehen sanat ja käytös eivät enää niinkään hetkauttaneet, joten hänelle miehen kanssa puhuminen tälläisestä asiasta ei ollut ongelma. Hän oli jo tottunut melko hyvin Schwillingeriin puolen vuoden aikana, ja Ruth oli jopa oppinut, että miten sai tahtonsa lävitse tämän kanssa. Helppoa se ei aina ollut, mutta sentään Ruth oli todistanut, että se ei ollut mahdottomuus.*
[16:36] <Ruth_Rousseau> De rien. *Ruth vastaa neiti Beckettille ja virnistää huvittuneena tytön huojentuneelle olemukselle.*
[16:39] <@Lucy_Beckett> Voisin varmaan olla täällä muutaman tunnin päivittäin tai tarpeen mukaan.
[16:40] <@Lucy_Beckett> *Ajatus putkahtaa yhtäkkiä mieleen.* Anteeksi, minä en ole ollenkaan kysynyt, aiotteko te viettää joulua jossain muualla! Minä vain jotenkin oletin, että te olette täällä aina. Joululomallakin.
[16:43] <Ruth_Rousseau> Se kuulostaa ihan sopivalta ajalta. Ja tosiaan, jos on päiviä jolloin sinulle ei oikein löydy tekemistä, niin silloin sinun ei tietenkään tarvitse olla täällä. *Ruth kommentoi.*
[16:52] <@Lucy_Beckett> Voin mielelläni käydä vaikka yrttivarastoja läpi. Niihin tuppaa aina jäämään kaikenlaista vanhentunutta. *hymyilee*
[16:53] <Ruth_Rousseau> *Ruth hymähtää. Eihän hän nyt aina koululla ollut, mutta mitäpä opiskelijat hänen menoistaan tiesivät.* Käyn jouluna kumppanini luona, mutta en ole poissa varmaan edes kahta päivää. *Ruth vastaa.*
[16:59] <@Lucy_Beckett> *Nyökkää ja hymyilee hoitajalle. Hän on iloinen, että Ruthilla on joku, jonka kanssa viettää joulua.* Pieni loma tekee varmasti hyvää.
[17:00] <Ruth_Rousseau> Se käy oikein mainiosti. Kunhan et vain koske Schwillingerin yrtteihin. *Ruth sanoo hieman varoittavasti.* Hän on aika kiintynyt niihin. Mutta älä huoli, monsieurin yrtit tunnistaa kyllä muista yrteistä...
[17:02] <@Lucy_Beckett> *Kohottaa kulmiaan ihmeissään. Miksi koululääkärillä oli erillisiä yrttejä?* Miksi herra Schwillingerillä on omia yrttejä? Tai siis kai hän pitää ne erillään sairaalasiiven yrteistä?
[17:09] <Ruth_Rousseau> *Rousseau hymyilee neiti Beckettin sanoille. Harmipa vain, että Ruthin reissu oman rakkaan luokse ei aivan mennyt lomasta, eikä tosiaankaan tehnyt hyvää. Oli nimittäin todella musertavaa nähdä toinen aina vain väsyneempänä ja huonommassa tilassa, vaikka häntä kovasti yritettiinkin parantaa ja hoitaa.*
[17:18] <@Lucy_Beckett> *Schwillingerin yrtit kyllä kiinnostivat Lucya kovasti, mutta samalla tieto koululääkärin omasta varastosta ärsytti häntä suunnattomasti. Mitä kumman pihtaamista tämä oikein oli? Hän oli lukevinaan rivien välistä, että koululääkäri teki madame Rousseaun työnteosta tahallaan hankalampaa, ja se kiukutti häntä suuresti. Sellainen käytös ei hänen mielestään kuulunut parantajalle.*
[17:44] <Ruth_Rousseau> Kyllä hän ne erillään pitää. Samassa varastossa ne kuitenkin ovat, koska varastossa oli tilaa ja siellä ne ovat varmaan parempien lukkojen takana kuin hänen toimistossaan. *Ruth selittää ja pudistelee päätään. Hän ei ollenkaan pitänyt siitä, että Schwillinger oli tuonut hänen - tai siis heidän - sairaalasiipeensä omia asioitaan. Mutta kaipa asia ärsytti Rousseauta vain siksi, koska Schwillinger ärsytti häntä.*
[17:50] <Ruth_Rousseau> Ja miksi hänellä ei olisi omia yrttejä? *Ruth kysyy.* Hän tekee niistä vaikka mitä ja on muutaman kerran esitellytkin jotain liemiään minulle. Ne ovat kieltämättä olleet hyviä, oikeastaan jopa loistavia, kun ottaa huomioon minkä ikäinen hän on. *Ruth selittää ja hämmästyy huomatessaan, että tuli juuri kehuneeksi kollegaansa.*
[17:52] <Ruth_Rousseau> Se on hänelle kai niin kuin harrastus. *Ruth lisää selventäen.*
[17:53] <@Lucy_Beckett> *Lucy nyökkäsi suu tiukkana viivana.* Ymmärsin varmaan väärin. Minä vain luulin, että sairaalasiivessä ei olisi moista erittelyä ja että kaikki yrtit olisivat yhtä lailla teidänkin käytettävissänne.
[17:56] <@Lucy_Beckett> Ymmärrän, liemien kanssa lotraavat ovat välillä tarkkoja varastoistaan. *Sanoo ymmärtäväisesti, hyväntahtoisestikin, sillä olihan se aivan tyypillistä hänen perheessään. Joskin yrtit olivat kyllä pääsääntöisesti yhteisiä.*
[17:56] <Ruth_Rousseau> Niin minäkin luulin. *Ruth tuhahtaa, mutta ei ala valittamaan enempää. Eivät tälläiset asiat edes kuuluneet neiti Beckettille.* Mutta hätätilanteissa kyllä käytän niitä yrttejä mitä tarvitsen. Olivatpa ne sitten kenen tahansa. *Hoitaja myöntää, eikä kuulosta niin katkeralta kuin hetki sitten.*
[17:59] <@Lucy_Beckett> *Ehkä hän ei sittenkään ollut niin väärässä, mitä tuli koululääkärin ja hoitajan väliseen jännitteeseen.* Niin pitääkin. *Lucy sanoo yllättävän napakasti ja sulkee suunsa itsekin yllättyneenä.*
[18:03] <@Lucy_Beckett> *Mutta ei voi olla ihailematta madame Rousseaun asennetta.*
[18:06] <Ruth_Rousseau> *Ruth hymyilee. Neiti Beckettin kanssa keskusteleminen oli jotenkin niin mukavaa ja nyt helpompaa kuin vielä jokin hetki sitten.* Mihin aikaan haluaisitkaan aina tulla tänne? *Ruth palaa takaisin aikaisempaan puheenaiheeseen ja miettii hieman vuorojaan. Lomalla ne poikkesivat normaalista, mutta vain hieman.* Iltapäivät olisivat varmaan sopivimpia minulle, mutta kyllä aamut tai aamupäivät sopivat hyvin myös.
[18:08] <Ruth_Rousseau> Toisaalta ei sinun tarvitse olla täällä aina johonkin tiettyyn aikaan. *Ruth mainitsee.*
[18:10] <@Lucy_Beckett> Iltapäivät sopivat oikein hyvin. Sopiiko, jos tulisin vaikka yhdeltä? Voimme varmaan sitten sopia aina tarkemmin, jos on jotain erityistä? *Lucy vastaa ilahtuneena.*
[18:10] <Ruth_Rousseau> Sopii hyvin, tehdään niin. *Ruth vastaa.*
[18:14] <@Lucy_Beckett> *Lucy vilkaisee ulos ikkunasta pimentyneeseen iltaan.* Tulenko jo huomenna vai olisiko jokin toinen päivä parempi? Ehkä sen jälkeen, kun olette puhunut herra Schwillingerin kanssa?
[18:19] <Ruth_Rousseau> Voit tulla jo huomenna, jos haluat. Olen varmaan siihen mennessä nähnyt Schwillingerin ja ehtinyt puhua hänen kanssaan. *Ruth kertoo ja vilkaisee itsekin ikkunaa, josta näki, että ulkona oli jo pimeä.*
[18:21] <@Lucy_Beckett> *Nyökkää hymyillen.* Kiitos. *Olo on jo paljon helpottuneempi kuin sairaalasiipeen tullessa, kun huolet ja jännitys olivat saaneet kasaantua koko pitkän päivän.* Minun pitää varmaan mennä, jos aion vielä löytää Ahanun tänään. Minun pitää kertoa hänelle, etten olekaan lähdössä huomenna kotiin.
[18:25] <Ruth_Rousseau> Toivottavasti löydät hänet. *Ruth sanoo.* Nähdään huomenna.
[18:30] <@Lucy_Beckett> Toivon niin. *Naurahtaa. Ahanun löytäminen ei aina ollut helppoa, ja välillä Lucy oli tästä hyvin huolissaankin, jos he eivät nähneet useampaan päivään, mutta lopulta Ahanu tuntui aina ilmaantuvan hänen luokseen kuin tyhjästä. Ahanun ajatteleminen sai hymyilemään lämpimästi.*
[18:32] <@Lucy_Beckett> Kiitos teille, madame Rousseau! Mukavaa, että saan tulla tänne. *Lucy ei voinut olla ajattelematta, että olisi varmasti myös madame Rousseaun kannalta mukavaa, että hänellä olisi muutakin seuraa kuin Schwillinger.*
[18:35] <Ruth_Rousseau> Ilo on minun puolellani. *Ruth vastaa ja hymyilee iloisesti.*
[18:38] <@Lucy_Beckett> Nähdään huomenna iltapäivällä. Tulen lounaan jälkeen. *Lucy heilauttaa kättään ja kääntyy poistuakseen sairaalasiivestä. Helpotus. Hän saisi tehdä jotain joululomalla. Oikeasti tehdä. Aikaa ei jäisi niin paljoa asioiden murehtimiseen. Ei hän ollut murehtija, mutta nyt kaikki tuntui kasaantuneen ylitsepääsemättömäksi möykyksi, ja helpottaisi, että hän saisi tehdä jotain konkreettista.*
[18:41] <Ruth_Rousseau> *Ruth nostaa kättänsä hieman, mutta heilautus jää pieneksi.* Huomiseen!
[18:43] <@Lucy_Beckett> *Sydän kevyempänä astelee sairaalasiiven ovelle. Hän oli uskaltanut kysyä. Miksi hän oli edes jännittänyt? Kai peläten, että joutuisi tekemisiin Schwillingerin kanssa? Madame Rousseaunhan hän tiesi mukavaksi, ja juuri sitähän madame Rousseau oli.* Huomiseen! *Lucy huikkaa vielä ovelta, ennen kuin katoaa käytävään.*
Pelatut tunnit: n. 4 tuntia yhteys- ja sunnuntaijumin kanssa painien
Ajankohta: 21.12.2017, alkuilta sairaalasiivessä
Juoni: Lucy käy sairaalasiivessä kysymässä, josko saisi tulla sinne auttamaan joululoman ajaksi. Tyttö on saanut juuri eilen kuulla, että he joutuvatkin viettämään joululoman koululla, sillä isoäiti on joutunut Pyhään Mungoon ja vanhemmat lähtevät häntä katsomaan eivätkä tiedä, milloin palaavat. Madame Rousseau lupaa, että Lucy saa tulla sairaalasiipeen auttelemaan kaikissa pienissä puuhissa.
[14:17] <@Lucy_Beckett> *Ajatus oli kypsynyt loputtoman pitkältä tuntuneen päivän aikana, ja nyt oppituntien ja läksyjen jälkeen hän suunnisti kohti sairaalasiipeä, koputti ovelle hämärässä käytävässä.*
[14:21] <Ruth_Rousseau> *Ruth järjestelee sairaalasiiven kirjahyllyä rauhallisena ja on kuulevinaan koputuksen.* Sisään? *Sairaanhoitaja sanoo hieman kysyvästi ja ihmettelee, että miksi joku olisi koputtanut oveen. Yleensä siipeen vain marssittiin suoraan.*
[14:24] <@Lucy_Beckett> *Astuu itselleen hieman epätyypilliseen tapaan arastellen sairaalasiipeen.* Iltaa, madame Rousseau. *Lucy tervehtii selkeästi vakavissaan. Normaalisti iloisen ja reippaan oloinen tyttö on nyt vakava ja mietteliäs.* Minä... tuota...
[14:29] <Ruth_Rousseau> *Ruth siirtää katseensa kirjahyllystä oven suuntaan, kun sairaalasiiven ovi avautuu. Nainen tunnistaa siipeen saapuneen nuoren naisen nopeasti. Hän myös huomaa, että toisen mieltä selkeästi painaa jokin.* Bonsoir. *Sairaanhoitaja vastaa tytön tervehdykseen ja katsoo häntä hieman ihmeissään.*
[14:32] <@Lucy_Beckett> *Sairaalasiipi tuntuu rauhalliselta ja turvalliselta kuplalta. Maailma sen ulkopuolella oli muuttunut vieraaksi ja raskaaksi. Laukkuaan puristaen Lucy kävelee peremmälle. Jo madame Rousseaun näkeminen tuntui helpottavan.*
[14:33] <@Lucy_Beckett> Minä, tuota, olisin halunnut keskustella yhdestä asiasta.
[14:40] <Ruth_Rousseau> Noh, kerro vain. *Ruth toteaa ja sulkee kirjahyllyn lasiset ovet.*
[14:42] <@Lucy_Beckett> Joudunkin jäämään joululoman ajaksi koululle ja ajattelin, että voisinkohan tulla tänne auttamaan teitä.
[14:45] <Ruth_Rousseau> *Ruth yllättyy kuulemastaan kovin ja hänellä kestää hetki muotoilla jotain järkevää sanottavaa.* Ähm, tuota enpä tiedä. Tai siis.. *Nainen katsoo oppilasta hieman mietteliäänä. Ei hänen kai tarvitsisi pyytää tälläiseen lupaa erikseen Schwillingeriltä tai rehtorilta.* Hmm, kyllä se ainakin minulle käy.
[14:49] <@Lucy_Beckett> *Lucy on silmin nähden helpottunut.* Se olisi...! Se olisi hienoa. Tarvitsisin jotain tekemistä, kun en pääsekään jouluksi kotiin.
[14:53] <@Lucy_Beckett> Voin siivota ja järjestellä kaappeja ja sen sellaista. Kaikkea pientä. *Lucy lisää nopeasti, jottei kuulostaisi siltä, että haluaisi sotkeutua varsinaiseen hoitotyöhön.*
[15:00] <Ruth_Rousseau> Ah, niin ajattelinkin. *Rousseau toteaa Becketin sanoille.* En kyllä tosiaankaan ymmärrä, että miksi haluaisit tehdä jotain sellaista lomalla, mutta siitä vain sitten kai.
[15:06] <@Lucy_Beckett> En minä halua olla vaivaksi, madame Rousseau. *Pelkää hoitajan ajattelevan hänen olevan tungetteleva ja vaivaksi.* En halua opiskella koko lomaa, en jaksaisi, ja se olisi ihan liian... *etsii sanoja, katse pyyhkii nurkkia* Haluaisin tehdä jotain hyödyllistä.
[15:08] <Ruth_Rousseau> *Rousseau aavistelee, että neiti Becketiltä saattaisi kyllä nopeasti loppua hommat kesken, sillä sairaalasiipi oli melko siisti ja ihan hyvässä järjestyksessä jo valmiiksi. Mutta ehkä Ruth miettisi sitä ongelmaa sitten myöhemmin.*
[15:11] <Ruth_Rousseau> Älä huoli, ei sinusta mitään vaivaa ole. *Ruth sanoo ystävällisesti hymyillen.* Ymmärrän oikein hyvin.
[15:13] <@Lucy_Beckett> *nyökyttelee kykenemättä sanomaan mitään* Kiitos, madame Rousseau. *sanoo yrittäen hymyillä*
[15:19] <Ruth_Rousseau> *Rousseau on melko otettu ja iloinen siitä, että neiti Becket haluaa niin kovasti olla hyödyksi ja auttaa sairaalasiivessä, mutta silti hän on sitä mieltä, että tyttö vain heittää lomansa hukkaan ja saattaa myöhemmin jopa katua sitä.*
[15:22] <Ruth_Rousseau> Ah non, merci à tu. *Rousseau korjaa ja hymyilee huvittuneena. Turhaanhan neiti Becket häntä mistään kiitteli.*
[15:23] <@Lucy_Beckett> Anteeksi. *puistelee päätään kuin ravistaakseen ajatukset pois, nielaisee palan kurkustaan.* Minulla ei juuri ole ystäviä täällä, joten mieluummin teen jotain kuin nyhvään kirjastossa, ja ajattelin, että täällä minusta olisi ehkä eniten hyötyä.
[15:26] <@Lucy_Beckett> Kasvihuoneilla kun on tähän aikaan vuodesta aika vähän mitään tekemistä.
[15:33] <Ruth_Rousseau> *Ja nyt tyttö pyytää taas anteeksi, Ruth ajattelee. Oivoi.* Hmm, taidat olla oikeassa. *Rousseau toteaa, kun neiti Becket kertoo kasvihuoneista.*
[15:36] <@Lucy_Beckett> Meidän piti kyllä mennä jouluksi kotiin, mutta isoäiti joutui Pyhään Mungoon ja vanhempamme ilmoittivat eilen, että he joutuvat lähtemään Lontooseen jouluksi ja että meidän olisi parempi pysyä koululla, koska he eivät tiedä, milloin tulevat takaisin. *Lucy kokee velvollisuudekseen selittää. Kaiken sen sanominen ääneen tuntui yhtä aikaa helpottavalta ja musertavalta. Hän oli odottanut joulua kotona yhdessä koko perheen kanssa.*
[15:45] <Ruth_Rousseau> Voi ei, olen niin pahoillani. *Ruth sanoo Becketin kerrottua isoäidistään ja siitä, että tytön vanhemmat joutuisivat lähtemään jouluksi Lontooseen. Ja tyttö oli kuullut tästä kaikesta vasta eilen?*
[15:51] <Ruth_Rousseau> Toivottavasti isoäitisi saadaan parannettua. *Ruth sanoo ja hymyilee hieman.*
[15:53] <@Lucy_Beckett> *Kohauttaa olkiaan, nyökkää pienesti, ilme on vakava* Toivon niin, mutta luulen... *ääni hiipuu pois, ja silmäluomia polttelee* En usko.
[16:00] <Ruth_Rousseau> *Rousseausta tuntuu hieman turhalta ja hyödyttömältä, kun hänelle kerrotaan tälläisiä, vaikka hän ei voi oikein mitenkään auttaa. Lohduttaminenkin tuntuu hieman vaikealta, sillä hän ei tunne neiti Beckettiä niin hyvin.* Aah, no voihan..
[16:05] <@Lucy_Beckett> No, ei voi kuin odottaa. Sillä minä halusinkin auttaa. En pidä odottamisesta, ja, no, Damianista nyt ei ole juuri seuraa, kun hän on uppoutunut opiskelemaan. Mikä tietenkin on ihan hyvä asia.
[16:13] <@Lucy_Beckett> *Oikeastaan hän ei halunnut puhua veljestään. Damian oli ollut koko syksyn enemmän ja enemmän hautautunut opintoihinsa, mistä Lucy oli iloinen, mutta toisaalta se harmitti häntä, sillä vaikka he edelleen viettivät säännöllisesti aikaa yhdessä, Damian ei silti tuntunut olevan aina ihan läsnä.*
[16:14] <Ruth_Rousseau> *Ruth nyökkäilee neiti Becketin sanoille.* Aivan aivan. Je comprends. Ja niin, hyvä, että hän opiskelee. *Ruth ei tunne neiti Becketin vanhempaa veljeä Damiania juuri lainkaan, mutta tietää kyllä miehen olevan jatko-opiskelija täällä Châteaussa.*
[16:17] <@Lucy_Beckett> Tuota, tarvitseeko minun puhua herra Schwillingerin kanssa? Siitä, että tulisin tänne auttamaan? *Schwillingerin kanssa keskusteleminen ei tunnu yhtään houkuttelevalta ajatukselta. Lucy vilkaisee miehen toimiston ovea kohti varautuneena.*
[16:23] <Ruth_Rousseau> Ei tarvitse. Minä hoidan Schwillingerin kanssa puhumisen. *Ruth ei tosiaankaan halunnut päästää neiti Beckettiä monsieur Schwillingerin puheille. Oikeastaan hän ei halunnut päästää ketään Schwillingerin lähelle, sillä miehellä oli huono tapa saada aikaan mielipahaa ja muita ikäviä asioita.*
[16:28] <@Lucy_Beckett> *huokaa helpottuneena* Kiitos! *ymmärtää kuulostaneensa ehkä turhan helpottuneelta ja nolostuu hieman, hymyilee vaivaantuneesti. Sen perusteella, mitä hän oli Schwillingeriä nähnyt ja mitä hän oli miehestä kuullut, hän ei halunnut olla missään tekemisissä tämän kanssa.*
[16:31] <Ruth_Rousseau> *Ruthia miehen sanat ja käytös eivät enää niinkään hetkauttaneet, joten hänelle miehen kanssa puhuminen tälläisestä asiasta ei ollut ongelma. Hän oli jo tottunut melko hyvin Schwillingeriin puolen vuoden aikana, ja Ruth oli jopa oppinut, että miten sai tahtonsa lävitse tämän kanssa. Helppoa se ei aina ollut, mutta sentään Ruth oli todistanut, että se ei ollut mahdottomuus.*
[16:36] <Ruth_Rousseau> De rien. *Ruth vastaa neiti Beckettille ja virnistää huvittuneena tytön huojentuneelle olemukselle.*
[16:39] <@Lucy_Beckett> Voisin varmaan olla täällä muutaman tunnin päivittäin tai tarpeen mukaan.
[16:40] <@Lucy_Beckett> *Ajatus putkahtaa yhtäkkiä mieleen.* Anteeksi, minä en ole ollenkaan kysynyt, aiotteko te viettää joulua jossain muualla! Minä vain jotenkin oletin, että te olette täällä aina. Joululomallakin.
[16:43] <Ruth_Rousseau> Se kuulostaa ihan sopivalta ajalta. Ja tosiaan, jos on päiviä jolloin sinulle ei oikein löydy tekemistä, niin silloin sinun ei tietenkään tarvitse olla täällä. *Ruth kommentoi.*
[16:52] <@Lucy_Beckett> Voin mielelläni käydä vaikka yrttivarastoja läpi. Niihin tuppaa aina jäämään kaikenlaista vanhentunutta. *hymyilee*
[16:53] <Ruth_Rousseau> *Ruth hymähtää. Eihän hän nyt aina koululla ollut, mutta mitäpä opiskelijat hänen menoistaan tiesivät.* Käyn jouluna kumppanini luona, mutta en ole poissa varmaan edes kahta päivää. *Ruth vastaa.*
[16:59] <@Lucy_Beckett> *Nyökkää ja hymyilee hoitajalle. Hän on iloinen, että Ruthilla on joku, jonka kanssa viettää joulua.* Pieni loma tekee varmasti hyvää.
[17:00] <Ruth_Rousseau> Se käy oikein mainiosti. Kunhan et vain koske Schwillingerin yrtteihin. *Ruth sanoo hieman varoittavasti.* Hän on aika kiintynyt niihin. Mutta älä huoli, monsieurin yrtit tunnistaa kyllä muista yrteistä...
[17:02] <@Lucy_Beckett> *Kohottaa kulmiaan ihmeissään. Miksi koululääkärillä oli erillisiä yrttejä?* Miksi herra Schwillingerillä on omia yrttejä? Tai siis kai hän pitää ne erillään sairaalasiiven yrteistä?
[17:09] <Ruth_Rousseau> *Rousseau hymyilee neiti Beckettin sanoille. Harmipa vain, että Ruthin reissu oman rakkaan luokse ei aivan mennyt lomasta, eikä tosiaankaan tehnyt hyvää. Oli nimittäin todella musertavaa nähdä toinen aina vain väsyneempänä ja huonommassa tilassa, vaikka häntä kovasti yritettiinkin parantaa ja hoitaa.*
[17:18] <@Lucy_Beckett> *Schwillingerin yrtit kyllä kiinnostivat Lucya kovasti, mutta samalla tieto koululääkärin omasta varastosta ärsytti häntä suunnattomasti. Mitä kumman pihtaamista tämä oikein oli? Hän oli lukevinaan rivien välistä, että koululääkäri teki madame Rousseaun työnteosta tahallaan hankalampaa, ja se kiukutti häntä suuresti. Sellainen käytös ei hänen mielestään kuulunut parantajalle.*
[17:44] <Ruth_Rousseau> Kyllä hän ne erillään pitää. Samassa varastossa ne kuitenkin ovat, koska varastossa oli tilaa ja siellä ne ovat varmaan parempien lukkojen takana kuin hänen toimistossaan. *Ruth selittää ja pudistelee päätään. Hän ei ollenkaan pitänyt siitä, että Schwillinger oli tuonut hänen - tai siis heidän - sairaalasiipeensä omia asioitaan. Mutta kaipa asia ärsytti Rousseauta vain siksi, koska Schwillinger ärsytti häntä.*
[17:50] <Ruth_Rousseau> Ja miksi hänellä ei olisi omia yrttejä? *Ruth kysyy.* Hän tekee niistä vaikka mitä ja on muutaman kerran esitellytkin jotain liemiään minulle. Ne ovat kieltämättä olleet hyviä, oikeastaan jopa loistavia, kun ottaa huomioon minkä ikäinen hän on. *Ruth selittää ja hämmästyy huomatessaan, että tuli juuri kehuneeksi kollegaansa.*
[17:52] <Ruth_Rousseau> Se on hänelle kai niin kuin harrastus. *Ruth lisää selventäen.*
[17:53] <@Lucy_Beckett> *Lucy nyökkäsi suu tiukkana viivana.* Ymmärsin varmaan väärin. Minä vain luulin, että sairaalasiivessä ei olisi moista erittelyä ja että kaikki yrtit olisivat yhtä lailla teidänkin käytettävissänne.
[17:56] <@Lucy_Beckett> Ymmärrän, liemien kanssa lotraavat ovat välillä tarkkoja varastoistaan. *Sanoo ymmärtäväisesti, hyväntahtoisestikin, sillä olihan se aivan tyypillistä hänen perheessään. Joskin yrtit olivat kyllä pääsääntöisesti yhteisiä.*
[17:56] <Ruth_Rousseau> Niin minäkin luulin. *Ruth tuhahtaa, mutta ei ala valittamaan enempää. Eivät tälläiset asiat edes kuuluneet neiti Beckettille.* Mutta hätätilanteissa kyllä käytän niitä yrttejä mitä tarvitsen. Olivatpa ne sitten kenen tahansa. *Hoitaja myöntää, eikä kuulosta niin katkeralta kuin hetki sitten.*
[17:59] <@Lucy_Beckett> *Ehkä hän ei sittenkään ollut niin väärässä, mitä tuli koululääkärin ja hoitajan väliseen jännitteeseen.* Niin pitääkin. *Lucy sanoo yllättävän napakasti ja sulkee suunsa itsekin yllättyneenä.*
[18:03] <@Lucy_Beckett> *Mutta ei voi olla ihailematta madame Rousseaun asennetta.*
[18:06] <Ruth_Rousseau> *Ruth hymyilee. Neiti Beckettin kanssa keskusteleminen oli jotenkin niin mukavaa ja nyt helpompaa kuin vielä jokin hetki sitten.* Mihin aikaan haluaisitkaan aina tulla tänne? *Ruth palaa takaisin aikaisempaan puheenaiheeseen ja miettii hieman vuorojaan. Lomalla ne poikkesivat normaalista, mutta vain hieman.* Iltapäivät olisivat varmaan sopivimpia minulle, mutta kyllä aamut tai aamupäivät sopivat hyvin myös.
[18:08] <Ruth_Rousseau> Toisaalta ei sinun tarvitse olla täällä aina johonkin tiettyyn aikaan. *Ruth mainitsee.*
[18:10] <@Lucy_Beckett> Iltapäivät sopivat oikein hyvin. Sopiiko, jos tulisin vaikka yhdeltä? Voimme varmaan sitten sopia aina tarkemmin, jos on jotain erityistä? *Lucy vastaa ilahtuneena.*
[18:10] <Ruth_Rousseau> Sopii hyvin, tehdään niin. *Ruth vastaa.*
[18:14] <@Lucy_Beckett> *Lucy vilkaisee ulos ikkunasta pimentyneeseen iltaan.* Tulenko jo huomenna vai olisiko jokin toinen päivä parempi? Ehkä sen jälkeen, kun olette puhunut herra Schwillingerin kanssa?
[18:19] <Ruth_Rousseau> Voit tulla jo huomenna, jos haluat. Olen varmaan siihen mennessä nähnyt Schwillingerin ja ehtinyt puhua hänen kanssaan. *Ruth kertoo ja vilkaisee itsekin ikkunaa, josta näki, että ulkona oli jo pimeä.*
[18:21] <@Lucy_Beckett> *Nyökkää hymyillen.* Kiitos. *Olo on jo paljon helpottuneempi kuin sairaalasiipeen tullessa, kun huolet ja jännitys olivat saaneet kasaantua koko pitkän päivän.* Minun pitää varmaan mennä, jos aion vielä löytää Ahanun tänään. Minun pitää kertoa hänelle, etten olekaan lähdössä huomenna kotiin.
[18:25] <Ruth_Rousseau> Toivottavasti löydät hänet. *Ruth sanoo.* Nähdään huomenna.
[18:30] <@Lucy_Beckett> Toivon niin. *Naurahtaa. Ahanun löytäminen ei aina ollut helppoa, ja välillä Lucy oli tästä hyvin huolissaankin, jos he eivät nähneet useampaan päivään, mutta lopulta Ahanu tuntui aina ilmaantuvan hänen luokseen kuin tyhjästä. Ahanun ajatteleminen sai hymyilemään lämpimästi.*
[18:32] <@Lucy_Beckett> Kiitos teille, madame Rousseau! Mukavaa, että saan tulla tänne. *Lucy ei voinut olla ajattelematta, että olisi varmasti myös madame Rousseaun kannalta mukavaa, että hänellä olisi muutakin seuraa kuin Schwillinger.*
[18:35] <Ruth_Rousseau> Ilo on minun puolellani. *Ruth vastaa ja hymyilee iloisesti.*
[18:38] <@Lucy_Beckett> Nähdään huomenna iltapäivällä. Tulen lounaan jälkeen. *Lucy heilauttaa kättään ja kääntyy poistuakseen sairaalasiivestä. Helpotus. Hän saisi tehdä jotain joululomalla. Oikeasti tehdä. Aikaa ei jäisi niin paljoa asioiden murehtimiseen. Ei hän ollut murehtija, mutta nyt kaikki tuntui kasaantuneen ylitsepääsemättömäksi möykyksi, ja helpottaisi, että hän saisi tehdä jotain konkreettista.*
[18:41] <Ruth_Rousseau> *Ruth nostaa kättänsä hieman, mutta heilautus jää pieneksi.* Huomiseen!
[18:43] <@Lucy_Beckett> *Sydän kevyempänä astelee sairaalasiiven ovelle. Hän oli uskaltanut kysyä. Miksi hän oli edes jännittänyt? Kai peläten, että joutuisi tekemisiin Schwillingerin kanssa? Madame Rousseaunhan hän tiesi mukavaksi, ja juuri sitähän madame Rousseau oli.* Huomiseen! *Lucy huikkaa vielä ovelta, ennen kuin katoaa käytävään.*