Mukana olevat hahmot: Noah Andersson ja Rebecca Hope, tervetuloa!
Ajankohta: Koulun yhteisen ystävänpäiväjuhlan jälkeen ja sitä seuraavana aamuna
Tapahtumapaikka: Koulun luutakomero
Juoni: Tytöt joivat vahingossa lemmenjuomaa juhlissa ja lähtivät jatkamaan iltaa kahdestaan. Tytöt heräävät seuraavana aamuna ’lemmenjuomakrapulassa’ ja pohtivat eilisen illan (ja yön) tapahtumia.
Varoitukset: Pelissä on paljon pussailua kahden tytön välillä, joten jos se häiritsee, TÄMÄ PELI EI OLE SINUA VARTEN
Muuta: Becky on söppänä<3
Jätimme hermostuneen oloisen koululääkärin huutamaan peräämme uhaten jälki-istunnolla ja riensimme pitkin koulun käytäviä. Tunsin oloni mahdottoman onnelliseksi ja kevyeksi. En voinut uskoa, että olin juuri suudellut varmaankin koulun kauneinta tyttöä ja että olimme nyt etsimässä tyhjää tilaa jatkaa toimiamme. Puristin Rebecan kättä ja käännyin suuntaan, jossa muistelin vanhan luutakomeron olevan. Olihan tila pieni ja pölyinen, mutta siellä saisimme ainakin olla rauhassa.
Avasin komeron oven ja vedin Rebecan sinne mukanani. Komero oli isompi kuin muistin ja lähes pilkkopimeä. Pystyin erottamaan Rebecan kasvojen ääriviivat ja hymyilin hänelle pimeässä. Poskeni punoittivat ja tunsin hehkuvani lämpöä kohtalaisen vilpoisessa komerossa. Tavallisissa oloissa olisin ollut huolissani jälki-istunnosta, siitä ettemme varmaankaan saisi edes olla koko komerossa etenkään näin myöhään ja tietenkin siitä, että olin siellä kahdestaan Rebecan kanssa.
"Minä tiedän, ettei tämä ole mikään Eiffel-torni tai mitään, mutta eiköhän tämä kelpaa.", totesin virnistäen samalla, kun suljin oven. Silmäni alkoivat tottua hämärään ja näin taas Rebecan jumalalliset kasvot. Hän näytti niin hirvittävän viattomalta ja suloiselta, että pelkäsin yhtäkkiä särkeväni hänet. Tunsin, kuinka viimeinenkin älyllinen ajatus valui ulos minusta ja jäin yksin tunteideni kanssa. En minä mitään syntiä täällä aikonut tehdä, vain ehkä pussailla vähän. Olla Rebecan kanssa. Tuon kuva tuntui liimautuneen verkkokalvoilleni, enkä pystynyt ajattelemaan mitään muuta, kuin häntä.
Kiedoin vasemman käteni sormet hänen vyölenkkiensä ympärille ja siirsin oikealla kädelläni hänen hiuksensa korvan taakse. Olimme suunnillen saman mittaisia ja nojasin otsaani hänen otsaansa vasten. "Becky. Jos et halua, ei meidän tarvitse tehdä mitään. Levitetään vaan huopa tohon lattialle ja puhutaan.", sanoin ääni käheänä ja katsoin häntä syvälle silmiin. Tunsin, kuinka meinasin upota hänen silmiinsä. Halusin nostaa hänet pöydälle ja suudella häntä hitaasti ja pitkään, mutta en tekisi mitään sellaista ilman hänen lupaansa. Ei, kunnioitin häntä liikaa.