Huolestuttavia uutisia ja kroisantteja väärässä kurkussa

[Lucy Beckett]

//Suurten salissa keskiviikkona 11.10. aamiaispöydässä.
Peli on avoin kaikille. Mukana ainakin Gwyn D’Cruze ja Lucy Beckett. Muutkin ovat tervetulleita liittymään peliin!
Pelin suunnitteluketju on täällä.//

Kello oli muutaman minuutin yli kahdeksan, kun Lucy asteli kohti Suurten salia koulupuvussaan. Tähtitiedon kirja ja muistiinpanovälineet eivät tehneet laukusta kirjataakkaan tottuneelle serdaiglelle raskasta. Ruskeat kiharat oli letitetty löysälle letille, joka valui lapaluiden väliin heilumaan. Ulkona aamu oli valjennut aurinkoisena ja kirkkaana. Syksy vuoristossa oli lumonnut Lucyn, ja hänen oli vaikea valita, houkuttelivatko häntä enemmän salista leijuva tuoreiden aamiaiskroisanttien tuoksu vai käytävän ikkunoista avautuvat näkymät metsään, jonka puut olivat alkaneet vaihtaa kesän huolettoman vehreytensä syksyn majesteettisen leiskuviin väreihin.

Hän hoputti luonnon lumoavia askeliaan, jotka yrittivät vaivihkaa vitkastella käytävän kauniiden ikkunoiden äärellä. Vatsa oli sitä mieltä, että nyt olisi aamiaisen aika, ja nenä komppasi mukana. Lucy hymyili. Päivästä tulisi mukava ja todennäköisesti kaunis. Lisäksi tänään olisi hänen lempiaineitaan: tähtitietoa, yrttitietoa ja muodonmuutoksia. Hyvillä mielin hän kiiruhti vielä viimeiset portaat alas saliin.

Salissa kävi jo aamuinen hulina, kun oppilaat tulivat ja menivät, rahjustivat aamiaispöytään, tuijottelivat kahvi- ja teekuppeihinsa, kähnäsivät keskenään jostain tai tekivät paniikinomaisesti unohtuneita läksyjään yrittäen olla läikyttämättä kahvia pergamentilleen. Ensimmäisen oppitunnin alkuun olisi vajaa tunti. Lucylla ei ollut kiire. Tähtitiedon tunti alkaisi vasta kymmeneltä. Hänellä olisi hyvin aikaa nauttia aamupalastaan ja lukea. Hän yritti katseellaan etsiä, josko näkisi veljensä tutun, tumman kiharapehkon tai Ahanun vaaleat kutrit, mutta lieväksi harmistuksekseen ei bongannut kumpaakaan.

Ranskalaisten tapa syödä aivan olematon aamiainen hämmensi englantilaiseen aamupalaan tottunutta vatsaa yhä edelleen. Onneksi tarjolla oli edes jogurttia ja hedelmiä leivän ja kroisanttien lisäksi. Lucy istahti vapaalle paikalle muutaman penkin päähän nuoremmista oppilaista, jotka väittelivät kiivaasti jostakin. Kurottaessaan itselleen kroisanttia ja kaataessaan teetä Lucy kuunteli tarkkaan, mikä oli niin tunteita heti aamusta nostattavan keskustelun aiheena. Aa, huispaus! Lucy tunnisti tutun sanan. Totta kai. Jonkin liigaottelun lopputulos kuumensi tunteita: selvää tuomaripeliä, ja sitä paitsi Perez oli taklannut rumasti! Siinä tulivatkin päivän urheilu-uutiset, Lucy hymyili iloisesti itsekseen napatessaan pöydältä aamun Le Hiboun.

Ajatuksissaan hän kaatoi teehensä maitoa ja levitti lehden eteensä lukeakseen aamun otsikot levittäessään marmeladia kroisanttinsa täytteeksi. Suuren osan etusivusta oli vallannut valtava otsikko, jonka alla kuvassa hyöri noitia ja velhoja raivaamassa taistelun jälkiä loitsujen runnomassa huoneessa. Kuva sai Lucyn sydämen hypähtämään ja kroisantinpalan melkein solahtamaan väärään kurkkuun. Lucy nielaisi suunsa tyhjäksi, laski kroisanttinsa, hörppäsi teetä ja alkoi tavata otsikkoa. “Mitä…?” hän mutisi jääden sanattomaksi. Olikohan hän nyt lukenut oikein? Rivakasti hän avasi lehden oikealta sivulta ja alkoi lukea etsien kohtaa, josta olisi helppo aloittaa.

Tiedotustilaisuudesta verilöyly - taikaministeri yritettiin kaapata, useita loukkaantuneita

Taikaministeri Hubertus Duvalin oli tarkoitus pitää eilen aamupäivällä tiedotustilaisuus koskien viime viikkojen hyökkäyksiä ja katoamisia, jotka ovat herättäneet levottomuutta ja huolta ranskalaisessa taikayhteisössä. Ministeriön tiedotustilaisuus joutui kuitenkin pian alkamisensa jälkeen pimeyden voimien kannattajien hyökkäyksen kohteeksi. Ennen iskua ministeri ehti kertoa, että ministeriön selonteon pohjalta on syytä epäillä pimeyden voimien kannattajien aktivoituneen maassamme ja olevan vastuussa viimeaikaisista hyökkäyksistä.

Hyökkääjät olivat naamioituneet lehdistön edustajiksi. Heitä oli silminnäkijähavaintojen perusteella kahdeksan tai yhdeksän. Hyökkääjien epäillään sanattomasti tainnuttaneen aurorin. Aurorin pyörtymisen aiheuttaman hämmennyksen turvin he olivat pyrkineet ottamaan kiinni ministeri Duvalin.

Hyökkäyksen tavoitteena vaikuttaa olleen ministeri Duvalin kaappaaminen. Kaappaus epäonnistui tilaisuuden turvallisuutta valvoneiden aurorien ripeän toiminnan ansiosta. Ministeri Duval on kuljetettu La Charitén sairaalaan hoidettavaksi, kuten muutkin uhrit. Herra Duvalin vammat eivät ole hengenvaarallisia, vahvistaa La Charitén yliparantaja Renée Lacroix. Sairaalan turvatoimia on kiristetty.

Tiedotustilaisuuteen oli kokoontunut lukuisia toimittajia ja ministeriön työntekijöitä. Hyökkäyksessä loukkaantui vakavasti kaksi toimittajaa, aurori ja viisi muuta ministeriön työntekijää. Lievemmin loukkaantuneita on noin kymmenen, joukossa niin lehdistön edustajia kuin ministeriön henkilökuntaakin. Ministeriö ei ole vielä vahvistanut tarkkaa uhrilukua. Ministerin avustajan neiti Claire Renardin tiedetään menehtyneen hyökkäyksessä.

Hyökkääjistä kaksi saatiin kiinni. Loput pääsivät pakenemaan ministeriön asettamalta ilmiintymisenestoalueelta. Ministeriö ei vielä kommentoi kiinniotettujen motiivia. “Toistaiseksi, kun meillä ei vielä ole selvää kuvaa tapahtumien tarkasta kulusta, henkilöiden motiiveista tai yhteyksistä järjestäytyneempään toimintaan, emme kommentoi kiinniotettujen henkilöyttä”, ministeriöstä kerrotaan. Iskun paikan päällä todistanut silminnäkijä kuitenkin kertoo nähneensä aurorien ottaneen kiinni noin 30-vuotiaan mieshenkilön ja hieman vanhemman naisen.

Ministeriön suojaustasoa on nostettu tapahtuneen johdosta. Turvallisuudesta vastaava Gilles Le Goff kommentoi suojaloitsijoiden työskentelevän nyt kiivaasti ministeriön turvallisuuskartoituksen ja mahdollisten aukkojen sulkemisen parissa. “Ministeriön tulee olla turvallinen työpaikka niin ministerille kuin kaikille muillekin täällä työskenteleville ja vieraileville. Yhteisönä olemme yhtä haavoittuvaisia kuin tärkeimmät instituutiomme”, herra Le Goff muistuttaa.

Ministeriöstä vakuutetaan, että syytä huoleen ei ole. Parhaat noidat ja velhot on jo laitettu selvittämään tapausta. Ministeriö kuitenkin muistuttaa taikayhteisön jäseniä yleisestä valppaudesta ja kehoittaa ottamaan yhteyttä taikalainvalvonnan osastoon, mikäli on havainnut epätavallista käyttäytymistä tai epäilyttäviä taikoja, jotka mahdollisesti voivat liittyä ministeriöön kohdistuneeseen hyökkäykseen tai Rue des Charmes’n iskuun.

Luettuaan jutun Lucy ei tiennyt, mitä tehdä. Jos hän oli ymmärtänyt oikein, Ranskan taikaministerin tiedotustilaisuuteen oli hyökätty ja hyökkääjät olivat todennäköisesti pimeyden voimien kannattajia. Järkytys ja kauhu olivat valuneet yksinäisen kroisantinpalan seuraksi vatsaan, ja Lucysta tuntui kuin hän olisi nielaissut koko liemien punnussarjansa. Pimeyden voimia - täällä, Ranskassa? Olihan siitä ollut aikaisemmin syksyllä huhuja Rue des Charmes’n iskun yhteydessä, kun joukko naamioituneita velhoja oli hyökännyt taikatarvikekauppaan suositulla ostoskadulla keskellä kirkasta iltapäivää. Kauppias ei ministeriön ohjeistamana kertonut, oliko jotain varastettu.

Isä raivostuisi. Hän muisti vielä liian hyvin Tylypahkan taistelun ja sitä edeltäneet ajat. Isä ei juurikaan puhunut noista ajoista, eikä Lucy oikeastaan halunnut kuullakaan isän kokemuksista. Hänen oli ollut helpompi lukea kirjoista, saada hieman etäisempi näkökulma tapahtuneisiin. Niin sitä oli helpompi käsitellä. Hajuttomampana ja mauttomampana, harmaana, ei niin likeisenä. Mutta hän tiesi, ettei siitä niin kovin kauaa ollut. Äiti oli odottanut Damiania Tylypahkan taistelun aikaan. Isä oli jästisyntyisenä joutunut pitämään matalaa profiilia, jos halusi välttää rekisteröitymisen. Pala kuristi Lucyn kurkkua. Kävisikö tässä taas niin?

Hän nosti katseensa lehdestä ja yritti uudestaan löytää Damianin katseellaan. Isoveljelle pitäisi kertoa, jos hän ei ollut vielä kuullut uutisia. Ei, veljen tuttua hahmoa vieläkään missään. Sen sijaan tytön katse tapasi monia oppilaiden ryhmiä, jotka olivat kumartuneet lehden ääreen päät yhdessä, keskustelivat vakavin katsein ja äänin tapahtuneesta. Kroisanttien ja höyryävien kahvikuppien viekoittelevan tuoksun lomaan oli luikertanut jotain muuta, pelon raskas, painostava löyhkä.

[Ronja Blomroos]

// Minun piti osallistua tähän peliin mukaan jo aikoja sitten, mutta hieman venähti. Jos olet vielä halukas jatkamaan, niin pelaan kyllä kanssasi. Myös muut halukkaat saavat vielä tulla mukaan. Koska peli sijoittuu viime vuoden puolelle, voidaan peli pelata halutessa ihan muutamalla peliviestillä. :)

Ja pakko sanoa vielä, Lucy, että kirjoitat ihan älyttömän hyvin. Ja tuo lehtiartikkeli on mainio! //

Jatko-opiskelija Ronja Blomroos asteli Suurten Saliin aamiaiselle juuri siihen aikaan, jona hän asteli sinne joka ikinen aamu. Hän oli pukeutunut sääntöjen mukaisesti koulupukuun, ja vaaleanruskeat hiuksensa hän oli jättänyt avoimeksi. Hiukset hyppivät tytön harteilla hänen askeltaessa rivakasti pitkin askelin kohti tupapöytäänsä, katsellen samalla ulos salin suuresta ikkunasta. Syksy oli jo pitkällä, ja pian tulisi talvi. Toisaalta Ronja inhosi viileitä kelejä sekä tulevia pakkasia ja lumen paljoutta, mutta toisaalta hän rakasti sitä yli kaiken. Talvi toi upean tunnelman koululle, eikä viileyskään tuntunut pahalta, kun vain malttoi pukea tarpeeksi vaatetta päälle.

Ronja löysi tutun paikkansa jatko-opiskelijoiden pitkän pöydän äärestä ja tervehti muutamaa puolituttua tupalaistaan. Ronja kasasi lautaselleen kaksi kroisanttia, leikkeleitä, juustoa, juustosämpylän sekä kaksi viipaletta tomaattia ja alkoi sitten rakentaa aamupalaansa tuttuun tapaan. Sivusilmällään hän luki pöydän päälle jätettyä sanomalehteä, jonka suuri otsikko vei Ronjan huomion puoleensa. Tiedotustilaisuudesta verilöyly - taikaministeri yritettiin kaapata, useita loukkaantuneita. Ronja ei ollut juuri koskaan ollut kiinnostunut sanomalehtien lukemisesta, varsinkaan, jos ne käsittelivät Taikaministeriä, politiikkaa, Ranskan sisäisiä tai Ranskan ulkopuolisia asioita. Tapahtumarikas kuva sekä sanat verilöyly, kaapata ja loukkaantuneita herättivät tytön huomion tällä kertaa kuitenkin sen verran, että hän päätti silmäillä artikkelin nopeasti läpi. Ja onneksi hän teki niin, sillä artikkelissa oli paljon tärkeää ja ajankohtaista tietoa, joka kosketti koko Ranskan taikamaailmaa.

Ronja nosti katseensa lehdestä ja näki vastapäisen pöydän ääressä olevan tytön, jonka ilme oli kauhistunut. Jatko-opiskelija muisti kyseisen tytön olevan se samainen, jonka kanssa oli vaihtanut muutaman sanan ensimmäisellä kouluviikolla. Tuon nimeä hän ei kuitenkaan muistanut. Tytöllä oli edessään samainen lehti, joka Ronjallakin tällä hetkellä oli, ja jos tarkasti katsoi, kyseessä taisi olla täysin sama aukeamakin. Ronja tiesi, että kyseinen tyttö oli säikky, joten ei ihmekään, että tuon kasvot saivat osakseen juuri kyseisen ilmeen.

"Jännittävä uutinen, eikö totta?", Ronja korotti ääntään niin, että se kuului kahden pöydän päähän. Nuori tyttö ei ollut ainut, joka oli kuullut Ronjan sanat, sillä monet muutkin oppilaat olivat kääntäneet huomionsa hänen sanojensa suuntaan. "Ei voisi uskoa, että meidän taikaministeriössä tapahtuu jotain tuollaista. Eikö siellä ole lainkaan turvatoimia! On se kummallista, ettei Ranskalla ole varaa edes muutaman henkilöön, jotka pitäisivät huolta meidän turvallisuudesta". Ronja tuhahti loppuun vielä kovaäänisesti, tarttui sitten ensimmäiseen kroisanttiinsa ja haukkasi siitä suuren palasen. Tuskin turvahenkilöt nyt niin kalliita olivat, ettei taikaministeriltä varaa sellaisiin löytyisi.

[Elicia Beaudouin]

// Ei kai haittaa, jos osallistun vain yhden peliviestin verran? :D //

Elicia istui suurten salissa aamiaispöydän ääressä ja luki keskittyneenä loitsujen käsikirjaa, siemaillen samalla aamuteetään. Kuten tavallista, hän oli täysin uppoutunut puuhaansa eikä juuri kiinnittänyt huomiota siihen, mitä hänen ympärillään tapahtui. Jos hän olisi, hän olisi huomannut aamuprofeettaa lukevien oppilaiden ilmeiden venähtävän ja alkavan huolestuneena supattamaan vierustovereidensa kanssa.

Elicia havahtui vasta, kun kuuli pöllön rääkäisevän kovaäänisesti päin hänen naamaansa. Pöllämystyneenä tyttö nosti katseensa kirjasta ja huomasi tuijottavansa tornipöllönsä Winizin syvänmustiin nappisilmiin. "Ah, hallo Schöner", Elicia tervehti lintua ilahtuneena. Winiz ei vastannut, ojensi vain koipensa kohti tyttöä. Pöllön koipeen oli sidottu pergamenttikäärö. Elicia irrotti käärön linnun koivesta, silitti tämän pehmeää untuvapäätä kiitokseksi, ja avasi kirjeen. Se oli hänen äidiltään.

"Taikaministeriöön on hyökätty. Vaikuttaa siltä, että pimeyden voimien kannattajat olivat hyökkäyksen takana. Pidä pää matalana ja muista harjoitella suojaustaikoja. Rakastan sinua."

Kirjeen mukana oli aamuprofeetan sivu, jossa kerrottiin hyökkäyksestä. Elicia luki sen läpi kulmat kurtussa ja tunsi huolen valtaavan hänet. Mitä jos nämä pimeyden velhot hyökkäisivät seuraavaksi Ranskan velhopankkiin, jossa hänen äitinsä työskenteli? Tai vaikka Châteauhon?

"Jännittävä uutinen, eikö totta?" Elicia kuuli jonkun sanovan kovaan ääneen. Hän nosti katseen lehtiartikkelista ja huomasi puhujan - tai oikeastaan kailottajan - olevan isokokoinen tyttö, joka istui Cerfeurin tuvan pöydässä. "Ei voisi uskoa, että meidän taikaministeriössä tapahtuu jotain tuollaista. Eikö siellä ole lainkaan turvatoimia! On se kummallista, ettei Ranskalla ole varaa edes muutaman henkilöön, jotka pitäisivät huolta meidän turvallisuudesta", tyttö sanoi vielä ja haukkasi sitten palan kroissanttia.

Tytön käytös ärsytti Eliciaa. "Lehdessä lukee kyllä, että paikalla oli auroreita", hän huomasi sanovansa. Tilannetta seuranneiden oppilaiden katseet kääntyivät häneen ja hän tunsi poskiaan alkavan kuumottaa. Hienoa, Elicia. Juuri äskenhän äiti oli käskenyt sinun pitää pääsi matalalla. Elicia rykäisi, joi kylmettyneen aamuteensä loppuun, nappasi kirjeen, lehtileikkeen ja loitsujen käsikirjan kainaloonsa, ja lähti kiireesti pois paikalta. Hän ei halunnut alkaa riitelemään itseään vanhemman oppilaan kanssa toisena kuukautenaan Châteaussa.

[Ronja Blomroos]

Ronjan suora kommentti jakoi mielipiteitä salissa olijoiden keskuudessa. Kuten yleensäkin, myös nyt suurin osa oli tytön kommenttia vastaan. Tyttö ei voinut ymmärtää, miksi aina kaikki olivat hänen kanssaan eri mieltä. Tuntui siltä, että he olisivat ihan tahallaan halunneet haastaa riitaa.

Eräs mustahiuksinen tyttö Pouffsoufflen pöydästä kommentoi, että paikalla oli kyllä auroreita. Sen jälkeen punertavahiuksinen tyttö Gryffondorin pöydästä kommentoi, että ministeriössä oli tehokkaita turvatoimia. Lisäksi tuo kertoi, että ministeriö varmasti lähettäisi koululle auroreita, jos se koetaan tarpeelliseksi. Loppuun tyttö sanoi, että hyökkääjiä olisi luultavasti melko vähän ja hekin olisivat tyhmiä ministeriön hyökkäyksestä päätellen. Ronja ei olisi moittinut hyökkääjiä heidän typeryydestä, koska pimeyden velhoja ei sopinut aliarvioida. Tyttö tiesi, että Voldemortkin aloitti vain muutaman ihmisen kanssa ja sitten velhon joukot kasvoivat kohtalokkaan suuriksi.

"Kyllä minä uutisen luin ja siksi kommentoinkin", Ronja vastasi tytöille ja suuntasi kommenttinsa erityisesti Gryffondorin pöydässä olevalle kommentoijalle. Totta, Ronja oli kyllä lukenut artikkelin, muttei erityisen huolellisesti. "Ja hyvinpähän auroreitten läsnäolo auttoi asiaan. Jos meidän koululla tapahtuisi hyökkäys ja nuo samat aurorit tulisivat tänne, niin...", Ronja sanoi sarkastisesti, muodosti oikeasta kädestään aseen muotoisen käsimerkin ja vei sen ohimolleen. Tyttö ei ollut kovinkaan vakuuttunut ministeriön auroreiden toiminnasta, eli jos he yrittäisivät auttaa koulua vastaavanlaisessa kriisitilanteessa, siitä ei seuraisi mitään hyvää, "Tosin voisin laittaa vaikka pääni pantiksi, ettei täällä tule tapahtumaan mitään vastaavaa. Hyökkääjät kääntyisivät takaisin heti, kun näkisivät rehtorin ruman naaman".

Tyttö puhkesi kovaääniseen nauruun, jonka jälkeen hän käänsi katseensa henkilökunnan pöydän suuntaan. Hänen onnekseen rehtori Molina ei ollut siellä, eikä kukaan muukaan henkilökunnan jäsen ollut kuullut mitään. Ronja virnisti ja alkoi syödä juustosämpyläänsä.

[Lucy Beckett]

Lucy havahtui tavaamasta artikkelia vielä uudelleen, kun kovaääninen jatko-opiskelija kailotti keräten koko salin huomion. Lucy kurtisti kulmiaan. Jännittävä uutinen? Kai uutista voisi jännittäväksikin kutsua, mutta hänestä se oli ennemminkin pelottava. Ennen kuin hän ehti muodostaa mitään järkevää vastausta ranskaksi, oli pari opiskelijaa jo ehtinyt vastata Ronjan huuteluun. Hyvä, hän saisi aikaa ajatella, miten kielensä vääntäisi.

Hän seurasi tilannetta häkeltyneenä. Jatko-opiskelijan käytös oli hänestä turhan huomionhakuista ja uhittelevaa. Miten hän saattoi väittää, ettei paikalla olleista auroreista ollut ollut hyötyä? Niin kovaan ääneen toitottaa rehtorin rumasta naamasta? Lucyn mielikuva kyseisestä cerfeuristä oli lukukauden ensimmäisen päivän kohtaamisen perusteella jäänyt hyvin ristiriitaiseksi. Tyttö selvästi piti suurista tarinoista ja niiden dramaattisesta levittelystä, mutta ei Lucy ollut pitänyt häntä mitenkään typeränä. Ehkä hieman ajattelemattomana. Nyt äänekkään jatko-opiskelijan provosoiva käytös oli puhtaasti ajattelematonta.

Lucy vilkaisi Gryffondorin pöydästä Ronjalle vastanneeseen punapäähän. “Minä olen samaa mieltä hänen kanssaan. Mitä sitten olisi pitänyt tehdä?” hän kysyi Ronjalta. Tytön huomiossa paistatteleva olemus sai Lucyn olon epävarmaksi, ajatukset katoamaan päästä ja sanat kieleltä. Hän vilkaisi lehteä etsiäkseen ranskankielisen sanan tiedotustilaisuudelle. “Tiedotustilaisuudessa oli turvallisuus… turvatoimia. Ammattilaisia.”

Kun hän näki punatukkaisen tytön keräävän kimpsunsa ja kiirehtivän tunnille, harmistus valtasi rinnan. Hän ei halunnut jäädä kaksin väittelemään uhmakkaan jatko-opiskelijan kanssa vieraalla kielellä. Tilanne oli ahdistava. Hän näki nuorempien oppilaiden vilkuilevan levottomina, pelokkainakin keskusteluun osallistuneita vanhempia oppilaita, erityisesti Ronjaa. Ei, oli silkkaa ajattelemattomuutta alkaa laskea leikkiä koululle tapahtuvasta pimeyden voimien hyökkäyksestä ja aurorien hyödyttömyydestä vähän päälle kymmenvuotiaiden kuullen. Ajatus sai Lucyn kimpaantumaan ja siniharmaiden silmien katseen terävöitymään pistäväksi, kun hän katsoi juustosämpylää mussuttavaa Ronjaa. “Miksi kukaan edes hyökkäisi koululle? Typerä ajatus!”

[Ronja Blomroos]

Ronja luuli jo hetken aikaa, että nuoremmat oppilaat olisivat antaneet periksi asian kanssa ja vaihtaneet puheenaihetta, mutta ei. Punahiuksinen tyttö Gryffondorien pöydässä jatkoi edelleen keskustelua syyttäen ronjaa tyhmäksi sekä kysymällä muutaman kysymyksen aiheeseen liittyen. Tytön puheenvuoro oli niin pitkä, ettei Ronja jaksanut kuunnella sitä kokonaan, vaan hän keskittyi enemmän juustosämpylänsä syöntiin.

"Minä en ole tyhmä - on ylipäätänsä tyhmää että väität sellaista. Oli hienoa, että aurorit yrittivät parhaansa, aplodit siitä heille -", tähän väliin Ronja taputti käsiään muutaman kerran aplodien merkiksi, "-mutta tuskin sinäkään voit väittää, että kaikki sujui täydellisesti, koska hyökkäyksessä kuoli yksi ja loukkaantui useita?! Se ei ole mielestäni riittävän hyvää toimintaa, ja siksi aurorien määrää pitäisi lisätä ja koulutusta kehittää."

Ennen kuin Ronja ehti kuulla gryffondortytön vastausta mielipiteisiinsä, kyseinen tyttö alkoi jo tehdä lähtöä. Tuo ilmoitti jatkavansa keskustelua mielellään pöllöpostitse ja poistui sitten suurten salin ovista. Ronja tirskahti ja kääntyi seuraavaksi samassa pöydässä istuvan tupatuttunsa puoleen. "Nuo nuoret eivät osaa näköjään keskustella mielipiteistä suuttumatta. Kyllä hänkin ymmärtää sitten, kun on muutaman vuoden vanhempi", Ronja kertoi tutulleen, mutta niin suureen ääneen, että muutkin salissa olijat varmasti kuulivat.

Sitten Ronja muisti Serdaiglen tupapöydässä istuvan tytön, joka myös oli esittänyt kysymyksensä hänelle. Ronja kääntyi penkillä ympäri ja antoi myös kyseiselle tytölle muutaman sanasen. "Minä en ole aurori - enkä sellaiseksi edes halua - eli en tiedä. Luulisi heidän tietävän, kun kerta ovat ammattilaisia. Jos sinua kiinnostaa tietää, voit vaikka lähettää pöllöpostia heille", Ronja vastasi jämäkästi, ja ymmärsi tahallaan kysymyksen hieman väärin. Hän tunki sämpylän viimeiset rippeet suuhunsa, vei koululaukun olalleen ja nousi seisomaan. "Mutta minä lähden nyt, hei hei, ja kiitos keskusteluseurastanne", Ronja sanoi kaikille, mutta erityisesti serdaigletytölle, ja jatkoi matkaansa suurten salin ovien läpi kohti koulurakennuksen ylempiä kerroksia.

// Kiitos ja anteeksi kaikille! :D Tätä peliä voi jatkaa, jos vielä haluatte. //

[Mila Molina]

Kiitos pelistä! Ne hahmot, jotka pelasivat pelin omalta osaltaan loppuun, saavat 5 lisäpistettä.

Lucy Beckett, Serdaigle: 7 p
Ronja Blomroos, Cerfeur: 8 + 5 = 13 p
Elicia Beaudouin, Pouffsouffle: 3 p
Sonia Cartier, Gryffondor: 7 p